Kaasuputki

Avainsana: elinkeinoelämän keskusliitto

  • Käsi ojossa

    Helsingin Sanomain päätoimittaja on aiemmin saattanut väittää edustavansa jonkinlaista journalistista ihannetta, mutta ensimmäisen adventtisunnuntain ratoksi Mikael Pentikäinen tuli ulos kaapista ja julisti avoimesti olevansa Elinkeinoelämän keskusliiton bulvaani. Siinä määrin samoja latuja EK:n puheenjohtajan puhe ja HS:n päätoimittajan kolumni näyttävät hiihtävän.

    Tai kuten Pressiklubin Facebook-päivityksessä todetaan:

    Joko EK tai HS tekee nyt työnsä huonosti. Joko EK ei kykene esittämään omaa, tarttuvaa retoriikkaa, vaan käyttää muutoinkin käytössä olevaa, ”objektiivista” puheenpartta, tai sitten HS ei ole tunnistanut EK:n retorisia keinoja, vaan on omaksunut ne luonnollisina.

    Aivan oma juttunsa on avoin nuoleskelu. Seuraavaa otetta ei ole lainattu Elinkeinoelämän keskusliiton vuosikokoustiedotteesta:

    Elinkeinoelämän EK on nähnyt oman merkityksensä. Syksyn valinnoissa elinkeinoelämän ykkösketju otti selvästi entistä suuremman roolin omassa järjestössään. Taustalla on paitsi huoli Suomesta myös ymmärrys työmarkkinapolitiikan merkityksestä.

    Uusi kirkkovuosi alkaa siis maltillisissa merkeissä. Opiskelijat, opiskelkaa vähemmän! Työttömät, syökää vähemmän! Vanhemmat, lakatkaa tekemästä lapsia! Palkansaajat, vaatikaa vähemmän palkkaa ja maksakaa vähän enemmän veroja! Meidän pienituloisten on nyt ymmärrettävä tinkiä hyvinvoinnistamme, jotta kansankuntamme selviäisi yhteisöveroalen tekemästä lovesta julkiseen talouteen.

    Otetaan tämä nyt vaikka vähän niin kuin adventtipaastona, uskonveljet ja -sisaret.

  • Sosialistinen realismi

    Kansan Uutisten kolumnisti Emilia Kukkala esittää erinomaisen sarjan kysymyksiä työperäisestä maahanmuutosta ja sen tarveharkinnasta. Vastauksia hän odottaa sekä vasemmistokonservatiiveilta että näiden ääniä kalastelevilta poliitikoilta. Tästä esimerkkinä käy vaikkapa Vasemmistoliiton Markus Mustajärvi, joka vasta hiljattain ehätti lipaisemaan halpatyövoimaa pelkääviä ammattiyhdistysmiehiä pelaamalla maahanmuuttokritiikkikortin.

    Ulkomaalaisvastaisuudella ratsastamista kutsutaan yleensä ”realismiksi”. Fiksun miehen maineessa oleva Mustajärvikin varmistelee selustaansa toteamalla jo etukäteen, että hänen vilpitön tavoitteensa pienipalkkaisten ihmisten maahantulon estämiseksi tullaan tulkitsemaan monenlaisten vihertaistolaisten puheissa rasismiksi.

    Mustajärven kielenkäytössä ”yleishumanismi” koostuu täsmälleen samoista sisällöistä kuin perussuomalaisten ahkerasti hokema ”kukkahattuilu”: tavallisen työntekijän pahin vastustaja ei ole Elinkeinoelämän Keskusliiton hyväntahtoinen patruuna, vaan arkielämästä vieraantunut, valkoista miestä apurahapalkalla sortava viherfemakko – se, joka ei koskaan vahingossakaan pohdi, mitä vaikutuksia HALLITSEMATTOMALLA MAAHANTULOLLA on ylikiiminkiläisen betoniraudoittajan ansiosidonnaisiin työttömyyspäivärahoihin.

    Eli kuten Emilia Kukkala asian ilmaisee:

    Helpot ratkaisut ovat kivoja ja suurimmat valheet helpoimpia uskoa. Persut sen tietävät. Ongelma: kansaa kyykytetään. Ratkaisu: rajat kiinni. Marinoidaan patenttipökäle duunariretoriikassa ja tarjotaan niin kuumana, ettei paskaa ehdi maistaa kun kieli palaa.

    Kukaan ei ole kiistämässä Mustajärven toteamaa elinkeinoelämän katalista aikeista. Ilman muuta herrat ja rouvat oikeistopoliitikot haluavat työmarkkinoille lisää ihmisiä, jotka eivät ole perillä oikeuksistaan ja jotka ovat valmiita tekemään töitä työehtosopimuksista piittaamatta tai jopa alle minimipalkan. Tällaisia ihmisiä ovat ulkomaalaiset ja työelämään pyrkivät opiskelijat.

    Pöpelikköön rysäytetään, kun työväenpuolueet liittyvät taustakuoroon ja haluavat poistaa näiltä ihmisiltä kaikki oikeudet vaikuttaa omiin asioihinsa.

    Siksi Emilia Kukkalan kysymyksiin pitää lisätä vielä tämä:

    Työnantaja kiertää ja jopa avoimesti rikkoo jo nyt hyviä tapoja, työehtosopimuksia ja lakia, joten miksi kukaan olettaa, että lain tiukentaminen jotenkin vaikuttaisi työnantajien toimintaan jatkossa?

    Elinkeinoelämällä kysymyksessä ei ole mitään miettimistä. Jos työnantaja saa työt teetettyä – vaikka laittomastikin – halvemmalla, hän tekee niin. Kuten Björn Wahlroos on sanonut, yrityksellä ei ole eikä edes saa olla moraalia.

    Laiska työväenpoliitikko menee yli siitä, mistä aita on matalin. On vain niin paljon helpompaa vainota kielitaidotonta keikkatyöläistä kuin hänet palkkaavaa yritysrypästä.

    Vasemmistoäänestäjä on ansainnut parempaa.

  • Kriitikot risteilyllä

    Me täällä Iltalehden lukijakunnassa pelkäämme vain naisia ja ulkomaalaisia, mutta muuten olemme ihan kelpo maalaispoikia.Viihdetaiteilijat eivät esitä mitä sattuu. Ohjelmisto vaihtuu aina sen mukaan, kenelle on viihdykettä ammennettava. Jokin sentapainen ajatus lienee hyrrännyt Pertti ”En ole rasisti, mutta…” Virtasen aivoissa, kun hän päätti hauskuuttaa perussuomalaisia lystikkäillä lastenlauluilla SS-Division „Wiking“ Linen seiväsmatkalla.

    Kuulemmeko jostain oudon sivuäänen? Ei, se ei ole kansakunta repeämässä nauruun, vaan vaimea läpsähdys, kun kuluttajaparka kätkee kasvonsa kämmeniinsä. Maahanmuuttokriitikoiden lahjat eivät tosiaakaan taida yltää enää taidekritiikin puolelle.

    "Me täällä nettifoorumeilla olemme muutenkin huolissamme ennen kaikkea nuorten tavasta notkua netissä. Miksi he eivät pilko puita veteraaneille?"Internetin syövereissä Virtanen ja joukko erilaisten pikkukuntien varavaltuutettuja vetoavat samaan kuin kuka tahansa rasisti kerrottuaan neekerivitsin. Sehän on huumoria! Ja te, hyvät suvaitsevaiset viherstalinistit, olette pahempia kuin Hitler kaikessa monikulttuurisessa huumorintajuttomuudessanne. Mitä pahaa voi olla alun perin Maikki Länsiön vuonna 1961 esittämässä renkutuksessa?

    Ja tottahan toki: joskus sikari on vain sikari niin kuin lastenlaulu on lastenlaulu.

    Mutta sikari silikonirintojen välissä pornomessuilla ei ole enää sikari. Ja sinänsä tyystin harmiton Hottentottilaulu ei sovi edes kaikkein pellavakutrisimpien pikku rasistinalkujen korville, jos se esitetään ulkomaalaisvastaisen punaniskalauman hengennostatukseksi ruotsinlaivalla. Etenkin suomenruotsalaisiin ja erityisesti Astrid Thorsiin kohdistuvan vihapuheen höystämänä.

    Toki, kaikilla puolueilla on tupauunonsa ja vasemmistolaisetkin liikkeet ovat näitä saaneet ristikseen enemmän kuin oman osansa. Mutta lehdistö on kohdellut tätä piskuista ulkomaalaiskammoisten joukkoa silkkihansikkain. Vasta nyt alkaa kuherruskuukausi olla takanapäin. Siispä, toistaiseksi: kun maissinjyviä vielä lakon autioittamissa kaupoissa riittää, kannattaa paahtaa itselle sylillinen popcornia ja katsella kuinka maailman ainoa lupsakka äärioikeisto törmäilee omaan mahdottomuuteensa.

    Muuten kaikki on niin kuin ennenkin. Uutistarjottimelle on kasautunut monenlaisia pieniä makupaloja:

  • Lakkokevättä rinnoissa

    Timo Räty. Kuva: Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

    Auto- ja kuljetusalan lakko alkoi 2. ja päättyi 3. päivä maaliskuuta. Työtaistelu sai aikaan mittavan kansallisen paniikin ja tyhjensi pääkaupunkiseudun pikkukauppojen oluthyllyt. Toivottavasti HOK-Elanto huomasi kiittää markkinointiavusta ja lahjoittaa edes kokousviinerit AKT:n valtuustolle.

    Lakkoa johtanut Timo Räty pahoitteli siviileille aiheutuneita vaivoja, mistä Helsingin Sanomain pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield sai aiheen moraaliseen närkästykseen. Ikään kuin hänen työmatkansa tai iltapäiväkaljansa olisi koskaan ollut uhattuna. ”Jos ette ajattele isänmaata, ajatelkaa lapsia”, hän viestii, sillä lakko, pirun keksintö, vie turmioon.

    Epäilemättä pääkirjoitustoimittajien työpäivät tulevat lähiaikoina venymään 16-tuntisiksi, sillä vaikka kumipyöräliikenne saadaankin taas raiteilleen, ei ahtaajien horisontissa kajasta valo. AKT jatkaa lakkouralla, mikä on saanut Elinkeinoelämän Keskusliiton nokkelat tiedottajat syöttämään joukkoviestimille mielikuvaa setelipatjoillaan löhöilevistä laiskanpulskeista sadisteista, jotka menevät lakkoon vain vääristä syistä.

    Ja sehän toimii!

    Kaikista Suomen asukkaista kirjailija Anja Snellman nieli EK:n vieheen koukkuineen. MTV3:n sattuvasti nimetyssä Huomenta Suomi -ohjelmassa hän tyhjensi pajatson leveästi myhäilevän Lauri Karhuvaaran syliin: Miten nämä kouluttamattomat juntit voivatkaan mennä lakkoon, kun Suomessa on työttömyyttä ja sairaanhoitajia? Tämähän on 70-lukua! Timo Rätykin on ilmeinen Vladimir Putin!

    Hämmentävän vuodatuksen punchline lieni Snellmanin mielestä tämä moneen kertaan hoettu dikotomia: ovatko paperikoneet tärkeämpiä kuin hengityskoneet?

    Ja totta kai se on hyvä kysymys. Kaikille on selvää, että AKT:n tahi paperityöläisten palkankorotukset ja muutosturva ovat suoraan pois sairaanhoitajien, eläkeläisten ja sotaveteraanien kukkaroista. Jokainen SAK:n jäsenen tienaama euro ulosmitataan lyhentämättömänä sodan ja pula-aikojen riuduttamilta isovanhemmiltamme. Lapsemmekin joutuvat tämän takia syömään koulussa halpaa ruokaa, jossa ei ole edes lihaa.

    Seuraavaksi on paikallaan kysyä Anja Snellmanilta, millä sanoin hän tuomitsisi yliopistohenkilöstön lakon 18.3. Tai samanaikaisen Opiskelijarähinä-tempauksen, joka sekin pyrkii mitä stalinistisimmin keinoin nujertamaan OECD:n pyyteettömät ponnistelut suomalaisen kansantalouden tervehdyttämiseksi.

    Onneksi sentään aivan kaikki eivät ole lakossa. Tuoreen uutisen mukaan naantalilainen innovatiivisten huippualueiden keskittymä Virpi & Tauski on ahkeroinut siinä määrin rakkauden työssä, että parivaljakon ensiksi mainitulta osapuolelta putkahti kuin putkahtikin levy ulos.

    Se kuulostaa tältä. Suomi nousuun!