Joulunodotus on käynnistynyt asiaankuuluvin hoosiannoin. Median kuvastimessa sesonki näkyy toistaiseksi melko huterasti, mutta ainakin kaamosmasennuksen generoima hulluus on jo päässyt otsikoihin.
Media
Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja – kukaan ei liene vieläkään määritellyt, mitä Matti Apunen siellä itse asiassa johtaa – luki Uuden Suomen kolumnia ja pahoitti mielensä. Suomen kansa ihmettelee, mistä on kysymys. | Tulot, menot ja tykkääminen (Helsingin Sanomat)
Joulumatkalaiset joutuvat valitettavasti lykkäämään kuusenhakureissuaan Thaimaahan, sillä lentoliikennettä hankaloittaa lakontapainen. | Lakko haittaa Finnairia ja matkaajia pahasti (Yleisradio)
Finnairin tuoreehko toimitusjohtaja on ehtinyt harrastaa jo tarpeeksi Kiinan-matkailua tietääkseen, että työläisten ei pidä lakkoilla. Eihän Aasiassakaan niin tehdä. Olisiko toimitusjohtajan syytä käväistä eteläisessä lomakohteessa saamassa kirkasvalohoitoa? | Finnairin Vehviläinen: lakko toisi imago-ongelmia
Sentään yksi jouluinenkin uutinen täplittää jäätävää talousjournalismia. Ruotsin perinteiset pukinpolttajaiset pyritään hillitsemään Milton Securityn avulla. | Gävlen olkipukki sai henkivartijat (Ilta-Sanomat)
Stockmann aikoo myydä tarpeetonta krääsää ihmiskunnalle rikkurivoimin. Facebook-ahtaajat saavatkin siksi venyä moneksi, sillä heidän tulee myyntityön ohella myös painaa pippurisumutetta asiakkaiden silmiin. | Vartijalakko voi tuoda hulinaa huomiseen (Kansan Uutiset)
Vartijalakko ei huolestuta maailmalla matkustelevaa Vesa Keskistä. Ehkä pitäisi. Jos lakko laajenee, hän saattaa joutua käyttelemään puolimetristä pamppua omin käsin. | Keskisen turvamiehellä aseena puolimetrinen puinen pamppu (MTV3)
Suomen Kuvalehden artikkeli, jonka myös Kaarina Hazard bongasi, tarjoilee mielenkiintoisen kuvan Pekka Ervastin aivotoiminnasta. Mutta kenenpä pää ei menisi sekaisin villistä seksistä Bhutanin maatalousministerin kuohkealla sohvalla? | Keskaria äänestäjille (Suomen Kuvalehti)
Helsingin Katajanokan design-hotellin kaavahanke kaatui valtuustossa. Kaupunginvaltuutetut olivat arvatenkin huolissaan, että valtakunnan paraatipaikalle ängetty ristinmuotoinen olisi kokenut saman kohtalon kuin Oulun yliopistollinen sairaala – parempi olla varmuuden vuoksi kokonaan rakentamatta. Sitä paitsi Helsingissä on jo design-Kela, minkä luulisi tyydyttävän laman runtelemia esteetikkoja sekä aistillisesti että sisällöllisesti.
* * *
Mutta mitäpä arkkitehtuurista, homojen hommaa sellainen.
Heteromiehen – sitävastoin – tunnistaa siitä, että hän vihaa naisia eikä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä.
Miesliike on vähän niin kuin suomalainen kateus. Tunnemme tapauksen: kun naapuri tekee saunaremontin, se ei saa perussuomalaista kilpailemaan hänen kanssaan ja investoimaan uusiin lauteisiin omissa märkätiloissaan, vaan toivomaan, että naapurin sauna palaisi.
Aivan samalla tavalla miesasiamiehet ovat lähteneet siitä, että tärkeintä ei ole miehen vapauttaminen ahdistavasta mieskuvasta, vaan sota naisia vastaan. Viimeksi tätä alaluokilla opittua tyttöbakteerikammoa on hehkuttanut eräs lystikäs ukkeli peräti kahdessajulkaisussa.
Mutta kenties mielenkiintoisinta tässä avauksessa ei ole sen kiimainen misogynia, vaan eräs taloustieteen paradigman haastava väite: työ onkin sitä tehokkaampaa, mitä enemmän siihen käytetään aikaa!
Naiset eivät tätä tietenkään ymmärrä, vaan ovat valmiita jopa lakkoon voidakseen tehdä vast’edeskin kymmenen tunnin työt kahdeksassa.
(Toki, SEL ry on vain hentoisesti naisvaltainen. Kaksilahkeisia on likimain 40 % jäsenistöstä. Sikäli tämän vitsin kärki meni kokonaan ohi.)
* * *
Maineikkain työaikaansa vähennellyt suomalaisnainen on Marja Tiura, joka päätti pienentää käyttämäänsä tuntimäärää valtakunnan hallitsemisessa. Vapautuneen aikansa hän on omistanut Arto Merisalon kanssa luomalleen käsitetaiteelle.
Tiuran ja Merisalon tapaus lienee niitä harvoja, missä sponsoroinnin kohde kannustaa mesenaattiaan julkaisemaan taideteoksia sen sijaan, että käyttäisi saamiaan tukiaisia omaan tuotantoonsa. Valitettavasti kohutaiteilija Merisalon kokeelliset ääninauhat ovat vaarassa tuhoutua ylikehittyneen itsekritiikin alla.
Kansanedustajaa tämä tilanne pännii niin kuin se pännisi ketä tahansa, joka on jäänyt kiinni jostakin epämääräisestä, joka ei ole mitenkään rehellistä toimintaa, muttei oikein poliisiasiakaan. Luottamus meni yhtä hyvin kuin se olisi mennyt miljoonakavalluksesta tai vakoilusta.
Harminsa Tiura purki mediaan ja liikekumppaniinsa lyömällä pöytään naiskortin. Mikä oli virhe, koska ei planeetan suosituinta pirkanmaalaispoliitikkoa ole kivesten puuttumisen takia jahdattu, vaan vilpistelystä kiinnijäämisen. Mutta tämän Kaarina Hazard sanoo paremmin kuin kukaan muu, joten: voilà!
* * *
Ilman Marja Tiuraakin naisasia on taas hiukan horjahtanut palliltaan. Naisethan ovat tunnetusti kasvissyöjiä – oraanpurijoita ja viherpiipertäjiä – siinä, missä miehiset miehet sentään tavataan asettelemassa huuliaan rehellisen lenkkimakkaran ympärille. Kettutyttöjen epäonneksi heidän luomutuotettu superfoodinsa ei ainoastaan ole tosi huono estämään syöpää, se jopa aiheuttaa tuota tautia itseään. Siispä, naiset, hampparin käyrää popsimaan! Ajatelkaa terveyttänne.
Siis jos vain lakko ei tyhjennä kaikkea makkaraa kaupasta.
Kuvassa makkara. Tiedossa ei ole, verrattiinko juuri tätä herkkupalaa Marja Tiuraan.
UPDATE (9.4.): ”Kiimainen misogynia” Googleen syötettynä antaa lystikkään tuloksen.
Iltalehti ei vastusta ingressejä. Se on vain ingressikriittinen.
Satamatyöntekijät pahastuivat lakonmurtoyrityksestä siinä määrin, että marssivat vielä kerran ulos. Tästä mielensä pahoittaneena työnantajat ilmoittivat kyseessä olevan terrorismin, joka edellyttää mittavia perusoikeuksiin kajoavia lainuudistuksia.
Laivaukset Guantanamoon alkavat heti, kun etevät Facebook-ahtaajat saapuvat paikalle ja passittavat AKT:n ilkimykset vesikidutettaviksi.
* * *
Väkivaltaiset edesottamukset ovat muutenkin nyt framilla. Yhteisöpalvelu Facebookin viharyhmien keskuuteen on viime aikoina virinnyt kansanliike, jonka vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan tulevat olemaan dramaattisia.
Nimellä osoitellen niin maahanmuuttoasioista vastaavalle ministeri Astrid Thorsille kuin Tasavallan Kuningas Jyrki Kataisellekin on mennyt viesti, jonka mukaan kansa ei halua lisää ”BEGHAMEJA SUOMEEN KIRURGI-HOITOON”.
Uutiskynnyksenkin ylittänyt Begham-kriittinen ryhmä tekee arvokasta työtä muistuttaessaan suomalaisia siitä, millainen vaara rajojemme yli holtittomasti vyöryvissä ”bemuissa” piilee. Vuoden 1995 MM-voittajaveteraanien selkänahoista riistetyillä verovaroilla ylläpidetyn suomalaisen terveydenhuollon hedelmistä nauttinut David Beckham saattoi ehkä kuvitella, että isäntäväki katsoo hyvällä pizzanmaiskutusta, kun Myllysilta romahtaa ja vanhukset jäävät kotihoidotta. Mietipä kahdesti ensi kerralla, David, ennen kuin tulet Suomeen teettämään silpomisiasi!
* * *
On selvää, että Suomen kansan hauraan yksikulttuurisia hermoja on nyt koeteltu katkeamispisteeseen asti. Kossupullo jäätyi parvekkeella, vaikka piti olla ilmastonmuutos, ja kaikenlaiset ulkomaalaisetkin tulevat naureskelemaan.
Onneksi ahdistuneita viisikymppisiä voidaan lohduttaa ajatuksella, että Suomen kohtalo on heidänkin jälkeensä hyvissä käsissä. Kokoomuksen ja SDP:n nuorisojärjestöt ovat yhteisessä julkilausumassaan ilmoittaneet, että maamme turvataan puhtaalla, riskittömällä, aidosti kotimaisella ydinenergialla, josta ei jää edes ydinjätettä. Ei ainakaan vaarallista.
AKT tiedottaa sivuillaan yksinkertaisen asian, joka on osoittautunut äärimmäisen monimutkaiseksi. Mistä ahtaajien lakossa on kysymys? No tietysti…
Muutosturvasta, josta sovittiin työnantajan kanssa työehtosopimusneuvotteluissa 2 vuotta sitten. Nyt työnantaja kieltää yhdessä neuvotellut asiat.
Facebookissa AKT:n lakkoa murtamaan on rekrytoitu rikkurityövoimaa. Ryhmän kuvauksessa huokuu talvisodan henki (so. kommunistit vankilaan). Vai mitä tästä näennäisestä puolueettomuudesta voisi ajatella? Onko lakossa vain yksi osapuoli?
Suomen talouden orastava käänne voi katketa satamalakkoon.
AKT:n järjestämä lakko alkoi 4.3. Työnantajapuolen mukaan lakko on täystuho, joka kääntää talouden taas laskuun. Jo nyt kansainväliset yritykset ovat peruuttaneet sen takia tilauksiaan ja tehtaita on jouduttu sulkemaan. Kansainväliset yritykset harkitsevat lakon takia myös tuotantonsa siirtämistä pois Suomesta.
”Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi ahtaajaksi -facebook-ryhmä” on poliittisesti ja taloudellisesti sitoutumaton ryhmä.
Kaikesta päätellen joka tapauksessa osa konteista liikahtaa kuin liikahtaakin laivoja kohti nettiaktivistien avulla. Tapaus osoittaa hyytävällä tavalla, miten vihapuheella ja yllytyksellä saadaan isänmaalliset sohvaperunat liikekannalle taistelemaan vaikka venäläisen suurpääoman puolesta. Kuka vielä väittää, että verkkokirjoittelu on harmitonta puuhaa?
Tilanne on jo paikoitellen alkanut eskaloitua. Osapuolet ovat ottaneet yhteen, ainakin jos työnantajapuolen tiedotteisiin on luottaminen. Ei ihme, että keskusteluissa on jo viitattu vuoden 1918 rintamalinjoihin. Enää puuttuu, että joku verkkobolševikki aloittaisi punakaartien nettivärväyksen kaikkialla vyöryvän uuskonservatiivisen oikeiston pelossa.
* * *
Lakosta käyty dialogi on luokkaluonteestaan huolimatta ollut tyystin luokatonta. Lakkokenraalin esikunnassa käydään jatkuvaa tiedotussotaa, joka olisi tuomittu häviämään, ellei vastapuolellakin tehtailtaisi muutamia kansaa hämmästyttäviä aivopieruja.
Eräs toimittaja-kirjailija kiteyttää koko asian kommentissaan – tietysti Facebookissa:
Joku Facebookista värvätty rikkuri sanoo Hesarissa, että tuli ahtaamaan, koska piti käsittämättömänä että pieni porukka kyykyttää koko maata. Käsittämätöntäkö ei ole se, että ns. talouselämä kyykyttää koko maata?
* * *
Mikäli satamatyöntekijän ammatti kuitenkin kiinnostaa, mikään ei estä vapaaehtoisahtaajia pyrkimästä tuohon ammattiin lakon päätyttyä. Siihen asti suurikokoisia työkoneita on syytä keskittyä seuraamaan vain dvd:ltä.
Viihdetaiteilijat eivät esitä mitä sattuu. Ohjelmisto vaihtuu aina sen mukaan, kenelle on viihdykettä ammennettava. Jokin sentapainen ajatus lienee hyrrännyt Pertti ”En ole rasisti, mutta…” Virtasen aivoissa, kun hän päätti hauskuuttaa perussuomalaisia lystikkäillä lastenlauluilla SS-Division „Wiking“ Linen seiväsmatkalla.
Kuulemmeko jostain oudon sivuäänen? Ei, se ei ole kansakunta repeämässä nauruun, vaan vaimea läpsähdys, kun kuluttajaparka kätkee kasvonsa kämmeniinsä. Maahanmuuttokriitikoiden lahjat eivät tosiaakaan taida yltää enää taidekritiikin puolelle.
Internetin syövereissä Virtanen ja joukko erilaisten pikkukuntien varavaltuutettuja vetoavat samaan kuin kuka tahansa rasisti kerrottuaan neekerivitsin. Sehän on huumoria! Ja te, hyvät suvaitsevaiset viherstalinistit, olette pahempia kuin Hitler kaikessa monikulttuurisessa huumorintajuttomuudessanne. Mitä pahaa voi olla alun perin Maikki Länsiön vuonna 1961 esittämässä renkutuksessa?
Ja tottahan toki: joskus sikari on vain sikari niin kuin lastenlaulu on lastenlaulu.
Mutta sikari silikonirintojen välissä pornomessuilla ei ole enää sikari. Ja sinänsä tyystin harmiton Hottentottilaulu ei sovi edes kaikkein pellavakutrisimpien pikku rasistinalkujen korville, jos se esitetään ulkomaalaisvastaisen punaniskalauman hengennostatukseksi ruotsinlaivalla. Etenkin suomenruotsalaisiin ja erityisesti Astrid Thorsiin kohdistuvan vihapuheen höystämänä.
Toki, kaikilla puolueilla on tupauunonsa ja vasemmistolaisetkin liikkeet ovat näitä saaneet ristikseen enemmän kuin oman osansa. Mutta lehdistö on kohdellut tätä piskuista ulkomaalaiskammoisten joukkoa silkkihansikkain. Vasta nyt alkaa kuherruskuukausi olla takanapäin. Siispä, toistaiseksi: kun maissinjyviä vielä lakon autioittamissa kaupoissa riittää, kannattaa paahtaa itselle sylillinen popcornia ja katsella kuinka maailman ainoa lupsakka äärioikeisto törmäilee omaan mahdottomuuteensa.
Muuten kaikki on niin kuin ennenkin. Uutistarjottimelle on kasautunut monenlaisia pieniä makupaloja:
Elinkeinoelämä vaatimalla vaati avainaloja harjoittamaan tehokkaita lakkoja, koska keskitetyt tuloratkaisut nyt vain ovat niin ankean 80-lukulaisia. | Työnantaja sarjatulittaa itseään jalkaan (Talouselämä)
Porissa muistellaan kyyneleet silmissä, miten kansakouluissa 60-luvulla vielä tarjottiin lapsille sadan ruokalajin à la carte -valikoimat. JOKA PÄIVÄ. | Kasvisruokaa pakolla – hyi olkoon! (Satakunnan Kansa)
Auto- ja kuljetusalan lakko alkoi 2. ja päättyi 3. päivä maaliskuuta. Työtaistelu sai aikaan mittavan kansallisen paniikin ja tyhjensi pääkaupunkiseudun pikkukauppojen oluthyllyt. Toivottavasti HOK-Elanto huomasi kiittää markkinointiavusta ja lahjoittaa edes kokousviinerit AKT:n valtuustolle.
Lakkoa johtanut Timo Räty pahoitteli siviileille aiheutuneita vaivoja, mistä Helsingin Sanomain pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield sai aiheen moraaliseen närkästykseen. Ikään kuin hänen työmatkansa tai iltapäiväkaljansa olisi koskaan ollut uhattuna. ”Jos ette ajattele isänmaata, ajatelkaa lapsia”, hän viestii, sillä lakko, pirun keksintö, vie turmioon.
Epäilemättä pääkirjoitustoimittajien työpäivät tulevat lähiaikoina venymään 16-tuntisiksi, sillä vaikka kumipyöräliikenne saadaankin taas raiteilleen, ei ahtaajien horisontissa kajasta valo. AKT jatkaa lakkouralla, mikä on saanut Elinkeinoelämän Keskusliiton nokkelat tiedottajat syöttämään joukkoviestimille mielikuvaa setelipatjoillaan löhöilevistä laiskanpulskeista sadisteista, jotka menevät lakkoon vain vääristä syistä.
Ja sehän toimii!
Kaikista Suomen asukkaista kirjailija Anja Snellman nieli EK:n vieheen koukkuineen. MTV3:n sattuvasti nimetyssä Huomenta Suomi -ohjelmassa hän tyhjensi pajatson leveästi myhäilevän Lauri Karhuvaaran syliin: Miten nämä kouluttamattomat juntit voivatkaan mennä lakkoon, kun Suomessa on työttömyyttä ja sairaanhoitajia? Tämähän on 70-lukua! Timo Rätykin on ilmeinen Vladimir Putin!
Hämmentävän vuodatuksen punchline lieni Snellmanin mielestä tämä moneen kertaan hoettu dikotomia: ovatko paperikoneet tärkeämpiä kuin hengityskoneet?
Ja totta kai se on hyvä kysymys. Kaikille on selvää, että AKT:n tahi paperityöläisten palkankorotukset ja muutosturva ovat suoraan pois sairaanhoitajien, eläkeläisten ja sotaveteraanien kukkaroista. Jokainen SAK:n jäsenen tienaama euro ulosmitataan lyhentämättömänä sodan ja pula-aikojen riuduttamilta isovanhemmiltamme. Lapsemmekin joutuvat tämän takia syömään koulussa halpaa ruokaa, jossa ei ole edes lihaa.
Seuraavaksi on paikallaan kysyä Anja Snellmanilta, millä sanoin hän tuomitsisi yliopistohenkilöstön lakon 18.3. Tai samanaikaisen Opiskelijarähinä-tempauksen, joka sekin pyrkii mitä stalinistisimmin keinoin nujertamaan OECD:n pyyteettömät ponnistelut suomalaisen kansantalouden tervehdyttämiseksi.