Ajopuuteoria 2.0

Paras hetki perehtyä Suomen vaaleatukkaisen kansan uusimpiin ajatuskuvioihin on heti aterian jälkeen, sushin jäänteitä Wolfberger Grand Cru Eichberg Gewurztraminer 2006 -valkoviinillä suusta huuhdellessa, kun olo on aavistuksen verran uhkarohkea ja sielussa palaa halu tehdä urotöitä. Edustakoon tässä tapauksessa Suomen kansaa vaikkapa Antti-Pekka ”AP” Pietilä, jolla sentään on telepaattinen yhteys tuon myyttisen sankarikansakunnan kanssa.

Ai, kuka on tämä AP?

Harva enää muistaa tätä 1990-luvun taistelevan talousjournalismin suurinta lupausta. Ennen kaikkea Pietilä oli – ja on – tuttu verevästä keskustavastaisuudestaan. Kun hän sai potkut Ilta-Sanomien päätoimittajan tehtävistä vuonna 2006, syypää oli ilman muuta Suomen Keskustan puoluetoimisto, jossa Elders of Zion koko ajan ohjailevat Suomen talouselämää ja äärettömän ovelasti pitävät oman puolueensa kannatusta alhaalla.

Nykyisessä asemassaan Antti-Pekka Pietilä (s. 1954, Raisio) on Suomen Silvio Berlusconin, Eero Lehden, mediatalon suurimpien julkaisujen päätoimittaja ja koko organisaation ehdoton capo bastone. Konservatiivisen kaupunkilehtiketjun pääideologina Pietilä onkin löytänyt henkisen kotinsa. Ei enää huolta keskustalaisista ajatuspoliisesta, saati muista stalinistisista kukkahattutädeistä. On vain Pietilä itse ja perustuslain suoma oikeus ynnä velvollisuus tuntea homofobiaa, naapurikateutta ja rasismia. Tai ainakin tällaisen kuvan saa, kun lukee Pietilän tuoreimman kolumnin, joka on painettu valtakunnanlaajuisesti kaikkiin Eero Lehden kustantamiin lehtiin.

* * *

Kansansa tuntevan Pietilän mukaan suomalaisten enemmistö salaa kannattaa samaa kuin kuka tahansa kelpo wahhabiitti – homojen kivittämistä, avioerojen kieltämistä ja muiden uskontokuntien vainoamista – mutta he vaikenevat asiasta, koska taqiyya:

Valtaosa eli 60 prosenttia suomalaisista on valmis kiristämään maahanmuuttoa. Joka kymmenes hyväksyy iskut homoparaatia vastaan. Björn Wahlroosin ajatus rikkinäisten perheiden tuloksia tuottamattoman sosiaalituen lopettamisesta saa kannatusta, vaikka harva sanoo sitä ääneen – ei mielipiteensä vuoksi vaan siksi, että leimautuisi olemaan samaa mieltä Wahlroosin kanssa.

Selvä juttu, todisteiden puuttuminen on aina tärkein todiste. Valitettavasti avaruussäteilyllä on ollut oma haitallinen vaikutuksensa lähdekritiikin ohella myös retoriikkaan, sillä science fiction -henkisesti nimikoitu kolumni ”Nyt on kysymys ääri-ilmiöiden ylivallasta” äityy huikeaksi surrealismiksi jo heti seuraavassa kappaleessaan. Pietilä lienee unohtanut foliopiponsa kotiin, sillä kukaan ei tiedä, missä kaupungissa hän saattanut nähdä tämän:

Ääri-ilmiöt kuten itsensä tyydyttäminen kadulla, rakasteleminen puistonurmikolla keskellä päivää, homojen näyttävät suudelmat katukulkueissa, uskonnollisten fanaatikkojen palopuheet, venäläisten poliittiset uhkailut, pääministerin valehtelu ja muslimien hunnut nostavat suomalaisten tunteet pintaan. Emme hyväksy, että pakolaisäiti ostaa sosiaaliavulla kalleimmat mahdolliset sateenvarjorattaat lapselleen.

(Sinänsä puuttumatta Pietilän erinomaiseen hallusinointiin on kysyttävä, keitä ovat nämä ”me”, joita vallan erityisesti harmittaa, että pakolaisäiti käyttää saamastaan sosiaalietuudesta vähän arveltua isomman osan lastenrattaiden ostamiseen. Kaljaanko se kalliiden ja halvempien rattaiden hintaero pitäisi käyttää?)

* * *

Tekstissään Pietilä toteaa epämääräisten tutkimusten väittävän, että kaikki suomalaiset (entisen taloustoimittajan laskuoppi on tässä kohdassa keskimääräistä luovemmalla tasolla) ovat muukalaisvihaajia ja rasisteja. Itse hän ei voi tähän rakentamaansa olkinukkeen uskoa, sillä Suomessa on kaksi äärimmäisen erilaista rotua:

Mielipidemittauksia tulkitaan niin, että suomalaiset ovat rasisteja ja muukalaisvihaajia. Voiko se olla totta maassa, jonka kantaväestö on geeniperimältään kuin kaksi kansaa. Länsi- ja itäsuomalaisten sukujuuret ovat etäämmällä toisistaan kuin saksalaiset englantilaisista. Karjalan murre on toinen kieli verrattuna Turun murteeseen.

Elintapamme, kansanluonteemme ja sairauksiemme syyt jakautuvat syntyperämme mukaan. Kaikesta huolimatta suomalaiset elävät sovussa ilman keskinäistä rotuvihaa. Vain intialaista sukujuurta olevien mustalaisten keskuudessa jatkuu verikosto.

Geenideterminismissään vankka Pietilä on huomannut, että itäsuomalaiset eivät puukota länsisuomalaisia tai päinvastoin, kuten he tekisivät, jos he olisivat rasisteja. Mitä he siis eivät ole, tutkikaa vaikka DNA:tanne. Itse asiassa Suomen henkirikokset ovat tykkänään intialaisille niin tyypillisen verikoston seurausta. Ketkä tässä nyt ovat rotusortajia? Jos suomalaiset ymmärtäisivät oman parhaansa, he jäljittäisivät kaikki suvut, joissa on vähänkään intialaisperimää, ja tuhoaisivatlähettäisivät pois joka iikan. Tämän jälkeen rotupuhtaat länsi- ja itäsuomalaisgeenit voisivat jatkaa rauhanomaista rinnakkaiseloaan, mitä nyt puukkotehtaiden konkurssit vähän venettä keikuttaisivat.

* * *

Aleksanterinkadulla masturboivan venäläisen islamistiäidin sateenvarjorattaat suutelevine homovauvoineen eivät kuitenkaan ole yksin syy siihen, että Antti-Pekka Pietilän henkisellä työpöydällä on jokunen ylimääräinen kuvake. Ongelma on vastaanottajan, ei lähettäjän päässä. Miten tulisi suhtautua maailman muuttumiseen, kun ikävien ateistimuslimien vaatimuksesta suomalaiskouluissa ei saa enää veisata virsiä eikä papin aamen enää siunaa miehen ja naisen välistä sukupuolineutraalia avioliittoa? Ne penteleen ääri-ilmiöt! Aivoni sulavat!

Vastustammeko sittenkin vain kärjistyksiä ja ääri-ilmiöitä, kun olemme ihmeissämme elintapojemme muutoksesta ja perinteidemme murtumisesta. Sukupuolineutraali avioliitolaki pyyhkisi pois kirkkohäät. Muslimien uskonnollisen tasa-arvon toteuttaminen on jo poistanut monista kouluista suvivirren ja perinteiset joulujuhlat.

Ei enää kirkkohäitä! Perinteet, jotka tunnetusti ovat Kansallisarkistossa tyhjiössä säilytettyyn titaaniharkkoon timanttijyrsimellä uurrettuja Viestejä Jumalalta, ovat nyt murtuneet. Koskaan ennen niin ei ole käynyt. Esimerkiksi koulujen joulujuhlat, jotka keksittiin satakunta vuotta sitten, ja joita kutsuttiin aina 1900-luvun lopulle nimellä ”kuusijuhlat”, ovat ikuista perinnettä, joka säilyi miljoonien vuosien ajan täsmälleen muuttumattomana, kunnes tapahtui hallitsematon maahanmuutto ja itsensä Väinämöisen ensiesittämät jouluvirret melkein vaihdettiin muihin lauluihin yhdessä suomalaiskoulussa.

Suomi, jossa on neljännesmiljoona Suomen ulkopuolella syntynyttä asukasta – yksi jokaista kahtakymmentä impivaaralaista pellavapäätä kohti –, on tämän asian kanssa enemmän kuin pinteessä. Länsisuomalaisuuttaan häpeävän Pietilän mukaan kaikki johtuu hänen oman rotunsa ruotsalaistyyppisestä hengen heikkoudesta. Tilanne olisi aivan eri, jos Suomea johtaisivat perimältään itäiset henkilöt. Kuten Vladimir Putin. Ilmeisesti Tarja Halonen tai Paavo Lipponen eivät sittenkään edusta itäsuomalaista kromosomistoa.

Hollannissa, Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa kysytään avoimesti, mihin vedetään raja vähemmistöjen vaatimusten ja enemmistön keskivertoelämän ja perinteiden välille? Venäjällä enemmistö ei ajelehdi kulttuurisena ajopuuna, jota suvaitsevuuden ylilyönnit heittelevät. Tekevätkö suomalaiset oman valintansa läntisen vai itäisen geeniperimän mukaan?

Röyh.

Toto villitsi jazzkansan

Alussa oli rauhallinen maa. Lomapäivät venyivät kuutamouinneiksi, rakkaus kukoisti ja marjasadot kypsyivät. Helteet ja niitä seuranneet ukkosmyrskyt ruokkivat aika ajoin pientä eripuraa – kuka unohti kastella pihakukat, kuka korjata pyykit ajoissa narulta – mutta pääosin Kaitselmus piti suomalaisia kuin kukkaa kämmenellä.

Sitten, eräänä päivänä, Toto-yhtye rantautui Poriin, ja kirjaimellisesti ”villitsi jazzkansan”.

Hyvin pian näiden bakkanaalien jälkeen Suomen maahanmuuttokriittistä kansaa järisytti kahden elämää suuremman parisuhteen päättyminen. Eroon päätyivät tahoillaan sekä Viivi Pumpanen ja Pezhman Ahmadi että Juha Mäki-Ketelä ja verkkorasistit.

Kuka vielä väittää, että AOR on turhaa musiikkia?

Muiden verkkosivujen ohella tapaukset saivat ansaitsemansa huomion suositulla Hommaforum-foorumilla. Paniikki yltyi niin syväksi, että foorumin ylläpito ei voinut kuin sulkea koko sivuston 13 tunniksi. Itsenäisen Suomen historian ensimmäinen fooruminsulkemus ylittikin oitis uutiskynnyksen.

Helsingin Sanomain uutiskeskustelija ”Toisinajattelija” summaa koko kansan tunnelmat avausviestillään:

R.I.P. sananvapaus

Toisinajattelija  |  26.7.2010 12:17

Näyttää siltä, että myös Hommaforumin ylläpitäjät ovat sensuuriyhteiskuntaa kannattavia totalitaristeja.

Meininki on kuin Pohjois-Koreassa, DDR:ssä ja Orwellin kirjassa.

Maahanmuuttokriittisellä agendalla esiin nousseelle Juha Mäki-Ketelälle oli täydellinen yllätys, että Muutos 2011 -puolueen jäsenet eivät halunneetkaan mitään muuta kuin karkottaa kaikki ulkomaalaiset tai sellaisilta näyttävät ihmiset Suomesta. Tämä on tietenkin huono uutinen Mäki-Ketelän maailmankuvan lisäksi Pezhman Ahmadille.

Vai onko sittenkään?

Not So Scandinavian Hunk sai erouutisen alla yllättävän liittolaisen: Susanna Sievisen. Viivi Pumpasta vastaan suunnattu ristiretki on huipentunut mittavaan vuodatukseen, jonka mukaan Pumpanen on Saatana.

Sievisen kipparoima Egorazzi-verkkojulkaisu on ottanut tehtäväkseen vaatia Viivi Pumpasta osoittamaan, että hän on 167 senttimetriä pitkä. Asia on äärimmäisen vakava. Jos Pumpanen on valehdellut tässä, hänen tulee luovuttaa Miss Suomen kruununsa Sieviselle. Ehkä myös palata yhteen Petskun kanssa.

Tilanne joka tapauksessa kehittyy. Juha Mäki-Ketelän, Pezhman Ahmadin, Viivi Pumpasen ja Susanna Sievisen sekä kansallissosialistisen liikkeen draaman kaari on vasta aluillaan.

Mannerheim ja fiktiivinen savolaiseukko

Mannerheim

Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.

”

Marski osasi olla tuolla oikealla lailla ystävällinen. Saatamme mielessämme kuvitella sen savolaiseukon, joka Mikkelin apteekin kulmalla tuli Marskia vastaan ja lyykähti syvään ja kysyi että ihanko ite. Ja saatamme kuvitella Marskin, joka korkeudestaan kumartui taputtamaan eukkoa olkapäälle ja sanoi että ihan ite. Vaikka asetelma olisi keksitty, se on kuitenkin tosi, koska se täydellisesti vastaa sitä kuvaa, joka meillä on Marskista.”

(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)

Mannerheimin reväärit

Mannerheim

Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.

”

Oli tullut jonkinlainen ristiriita Marsalkan ja Airon välillä, ja Marsalkka oli sanonut Airolle vähän terävänlaisesti, jolloin Airo puolestaan oli sanonut:

– Herra Marsalkka. Minä olen useamman kerran pyytänyt päästä sotatoimiyhtymään, ja kaikkien muiden vastaavanlaisiin pyyntöihin on suostuttu. Minun pyyntööni ei ole suostuttu, mutta nyt pyydän, että tähän pyyntööni ehdottomasti suostuttaisiin. En missään tapauksessa halua olla täällä yhtään päivää enää.

Tämä tapahtui aamupäivän esittelyssä.

Tuli sitten iltaesittely. Airo sanoi, ettei hän mene esittelemään, ja lähetti jonkun lähimiehiänsä. Marsalkka kysyi heti:

– Missä Airo on? Käskekää Airo tänne!

Airo tuli ja hyvin kylmästi ja persoonattomasti suoritti koko esittelyn. Kun esittely oli päättynyt – huoneessa oli suuri karttapöytä – Marsalkka sanoi:

– Kenraali, nouskaa istumaan tähän pöydälle!

Katseli siinä vähän Airoa ja kysyi:

– Kuinka leveät nuo kenraalin housujen reväärit ovat? Ne kai ovat hiukan leveämmät kuin normaalit?

Airo hätkähti eikä osannut heti sanoa, sillä hän ei muistanut, mikä sen leveyden ohjesäännön mukaan piti olla, mutta siinä oli pöydän reunalla senttimetrimitta, vilkaisi nopeasti sitä ja sanoi:

– Viisi senttiä, herra Marsalkka!

– Niin, minulla on juuri uudet housut menemässä räätäliin ja minä teetän juuri samalla tavalla kuin kenraalin housut.

Kun Airo nousi siitä, niin Marsalkka jatkoi:

– Kun me olemme sentään täällä kahden sodan aikana olleet niin paljon tekemisissä, niin emme suinkaan me voi erota.

Ojensi kätensä, ja sillä se oli selvä.”

(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)

Terroristien tappavat banderollit

Hanna-Leena Hemming sanoi jälleen muutamia päättömyyksiä, mutta koska asiaa on käsitelty paremmin täällä, jääköön enempi kommentointi sikseen.

Aiemmin Hemming on tullut kuuluisaksi lausunnostaan, jonka mukaan köyhyys ja kouluttamattomuus on oma valinta – halutessaan kuka vain voi olla Jorma Ollila. Mielipide, jota jopa Jari Sarasvuo piti paksuna.

Hemming ei aio asettua ehdolle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Uudenmaan vaalipiirissä pohditaan jo kiivaasti, kenelle onnekkaalle äärioikeistolaiselle demagogille kaikki nämä löylynlyömät, emännättömät äänet periytyvät.

Pakaratkin paloivat

Suomalaiset uutisnarkomaanit ovat kohta jo alun kolmatta viikkoa äimistelleet kolmen lyhyttukkaisen maalaispojan homokammosta seurannutta keskustelua. Äärioikeisto on yrittänyt keksiä, kuinka he voisivat yhtä aikaa tuomita väkivallan, väittää Hitleriä ”itse asiassa sosialistiksi” ja laulaa Horst Wesseliä. Vasemmisto puolestaan on sekä liberaalissa että työväenluokkaisessa muodossaan loistanut kuin puhdas, kotimainen ydinvoimala, koska asialle – mikä se sitten ikinä onkaan – on nyt saatu marttyyrit.

Ja poliittisten napojen välissä koko joukko asiasta mitään tietämättömiä normikansalaisia alkaa jo raskaasti väsyä puheenaiheeseen ja siitä ylläpidettyyn metatason jaaritteluun, tulkintojen tulkintoihin.

Mitä Risto Uimonen sanoisi? Syntyikö megafoni-ilmiö? Onko media tuijottanut liikaa yhteen aiheeseen? Kukaties debatoinnin kiimassa on sivuutettu syyttä suotta muita asioita.

On siis enemmän kuin paikallaan kurkistaa, mitä muita otsikoita viime päivien uutistarjottimet tällä kertaa sisältävät:

Homoskooppi

Kaasuputki-blogin kirjoittaja tekee tänään samaa kuin Hennes Kunglig Höghet Victoria, Sveriges Kronprinsessa, Hertiginna av Västergötland, Ranskan vallankumous ja vasemmistointellektuelli Ruurik Holm – juhlii syntymäpäiväänsä. Ja sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa: kaikki ovat horoskooppimerkiltään rapuja! Astrologi Tuija Uusitalolla on ravuista vain myönteistä sanottavaa.

Tosin juuri nyt Uusitalo ei ennätä kommentoimaan heinäkuun lasten elämänkuvioita. Pythian suuri huolenaihe kohdistuu homo- ja lesboterroristeihin, jotka syöksähtelevät työntämään silmiään viattomien paprikasumutteiden eteen. Sinänsä irstaiden sukupuolivähemmistöjen toiminta ei kenties muuten liikuttaisi Jumalan Suulla puhuvaa Uusitaloa, mutta presidentti Tarja Halosen kommentoitua asiaa toimittajalle peli oli menetetty. Vuoden 1918 kauhut toistuvat jälleen. Uusitalo pelkää, että valkoiset joutuvat jälleen suorittamaan punaisten kansanmurhan – toki tällä kertaa siten, että leiritettävät ja surmattavat ovat ”homoseksualisteja”.

Presidentin tulisi toimia puolueettomasti koko kansan presidenttinä. Liioitellaanpa hetkinen, presidentti on nimellisesti armeijan ylipäällikkö joka voisi aloittaa vaikka sisällissodan jakamalla kansan perinteisten punaisten ja valkoisten sijasta sukupuolellisesti tämän seksin takia. YLE:n entinen pääjohtaja Mikael Jungner sai lähteä kun hän rikkoi tekijänoikeussopimuksia vastaan. Käyttämällä You Tubesta ottamaa musiikkia vaimolleen tehdyn videon taustamusiikkina jonka hän sitten esitti Facabookissa. Mielestäni presidentti Halosen tekemä virkavirhe on paljon vakavampi. Lisäksi näiden rikkeiden luonne on täysin päinvastainen.

Pahimpien skeptikkojenkin on myönnettävä, että Tuija Uusitalo on paikoin oikeassa. Etenkin kohta, jossa hän toteaa, ettei ”syntymähoroskooppi tee kenestäkään homoa tai lesboa”.

Millään tavalla natsisympatioita esittämättä Buddhan Inkarnaatio Tuija Uusitalo toteaa myös, että homojen ja koko tuon ”homoseksualistisen aatteen” kimppuun hyökkääminen on toivottavaa ja suorastaan aika hauskaa. Hän myös uskoo, että merkitsemällä visuaalisin tunnuksin, ketkä ovat homoja, voidaan rakentaa kestävä yhteiskuntarauha.

Pippurisumute on aika vitsikäs valinta ja sitä paitsi hyökkääjät puolustivat oikeuksiaan irstailun leviämistä vastaan, joka on sinällään oli erittäin yhteiskuntavastuullista toimintaa.

Ehdotankin ”vaakamaisesti” diplomaattista ratkaisua. Paljastetaan kaikki ja tehdään homoista – ja lesboista reilusti merkittyjä, kuten he sitä itsekin haluavat. Saman tien voidaan merkitä myös heterot. Näin vältämme sekaannuksen ja suojelemme lapsia ja nuoria. Samalla takaamme heteroille koskemattomuuden ja ihmisoikeudet. Onhan elämilläkin oikeutensa, miksi ei niillä terveillä yksilöillä jotka vaalivat rakentavia ja elämää ylläpitäviä malleja. Näin saamme jokainen valita henkilön kenen kanssa haluamme asioida päivittäin.

(Uusitalo kirjoitti alkuperäisen tekstinsä 12.7., mutta huomasi sitten Saturnuksen menneen Vaa’an tähdistöön, minkä takia tekstiin tuli lisätä ”myös heterot”, mikä muuttaakin homofobis-fasistisen tekstin oitis liberaalihyysäykseksi. Ylläolevassa lainauksessa Uusitalon kursivoimana.)

Tätä totuutta pohtiessa on ymmärrettävä, että astrologia ei ole pelkkää naistenlehtien rakkausennustelua, vaan todellista tarkkuuden tiedettä. Lisää asiasta oppiakseen kannattaa alkaa jo raotella kukkaroaan. Elokuussa näet Tuija Uusitalon ja kumppaneiden luotsaamina risteillään aavan meren yli Tallinnaan. Ja mikäli Kuu ei ole Oinaassa ja Chiron Neitsyessä, laivan tulisi osua laituriin täsmälleen oikeassa kulmassa.

* * *

Muuten, Päivi Räsänen on vedonnut päättäjiin, jotta nämä ajattelisivat lapsia.

Vapauden apostoli

UUTISKOOSTE: Näin paljon valkoisia heteromiehiä sorrettiin yhdessä viikossa
3.7. Helsingin Setan Pride-kulkueeseen hyökätään paprikasumuttimien, mahdollisesti kyynelkaasun ja savupommien voimin. Tekijät jäävät kiinni esiinnyttyään omilla kasvoillaan MoonTV:stä alkaen vähän jokaisessa mediassa. | Muslimiraiskaajien homomarssi (Kaasuputki)
8.7. HeSetan toimistoa vandalisoidaan. Ikkunoita rikotaan ja oviin maalataan yritykset natsisymboleiksi. | Helsingin Setan ikkunoita rikottiin perjantain vastaisena yönä (Yle)

Päivi Räsänen kirjoittaa mielipiteen, jossa hän epäilee vapaamielisten ihmisten olevan syypäitä äärioikeistolaisten osoittamiin väkivaltaisiin purkauksiin. | Väkivallan tekoja (Päivi Räsäsen blogi)
9.7. Kristillisdemokraattien viestintäpäällikkö Asmo Maanselkä väittää Setan – ja muiden vähemmistöryhmien ja niitä edustavien järjestöjen – kokemia fyysisiä vastoinkäymisiä näiden vähemmistöryhmien omaksi viaksi, koska homot ja ulkomaalaiset eivät ymmärrä näyttää sinisilmäisiltä heteroseksuaaleilta. Lisäksi Maanselkä syyttää Setaa suvivirren kieltämisestä ja avioliittovastaisuudesta. | Pride-paraati on myös provokaatio (Keskisuomalainen)
10.7. Tuulikki Ukkola avautuu. | Ikäviä kommentteja (Uusi Suomi)
12.7. HeSetan jäsenmäärä kohoaa neljälläsadalla.| Iskut aiheuttivat jäsenryntäyksen Helsingin Setaan (Kansan Uutiset)

Homojen, ympäristöliikkeen ja vasemmistolaisten olemassaolosta, kioskimurroista, huonosta yleiskunnosta ja milloin mistäkin vääryydestä on tapana syyttää vapaata kasvatusta. Jos lapsi saa toteuttaa jokaista impulssiaan, hänestä kasvaa militantti punavihreä lesbofeministi – etenkin, jos kyseessä on poikalapsi. Tarvitaan kuria, vitsaa ja rangaistuksia! Lasten pitää oppia käyttäytymään ja kunnioittamaan vanhempiaan!

Aikuisten, sitä vastoin, tulee saada antaa periksi pienimmillekin mielihaluilleen. Hyvät käytöstavat ovat aivan liikaa. On voitava piereskellä, panna veitsi suuhun, jättää kädet pesemättä vessassa. Ennen kaikkea aikuisen sydän pakahtuu, jos hän ei saa solvata lähimmäistään.

Tai näin ainakin väittää kansanedustaja Tuulikki Ukkola (s. 1943).

Ukkolan mukaan homoseksuaalien ja ulkomaalaisten kimppuun käyminen on vain eräs tapa rimpuilla ulos poliittisen korrektiuden pakkopaidasta, toteuttaa aikuisen ihmisen luonnollista tarvetta sanoa neekeriä neekeriksi. Niin kuin hänen nuoruudessa aina sanottiin. Silloin noottikriisin aikaan.

Kun ihmiset eivät saa sanoa julkisesti mitä haluavat, osa syyllistyy salaa pahoihin tekoihin. Sellaisiin kuin iskut Pride-kulkueseen ja Setaan. Viharikoslaeilla ja muilla juridisilla keinoilla ei kammeta ääri-ilmiöiden syntyä, vaan pikemminkin lietsotaan niitä. Kun ihminen joutuu piilottamaan vihaiset ajatuksensa sisäänsä, se purkautuu ilmoille tuhoisina tekoina.

Ukkola on prikulleen oikeassa. Suomessa ei ollut yhtään rasismia tai homofobiaa kolmeen vuosikymmeneen sodan jälkeen. Ennakkoluulot ja -asenteet loistivat poissaolollaan. Esimerkiksi Tuulikki Ukkolan synnyinpitäjässä Taivalkoskella ei ollut ainuttakaan Pride-iskua koko Kekkosen valtakauden aikana. Eikä Ukkola itse kokenut tarvetta lyödä ulkomaalaista tai edes perustaa Hommaforumia, sillä hän saattoi vapaasti, yhdenkään vähemmistövaltuutetun estämättä huudahtaa: ”Hei neekeri, et ole tainnut käydä suihkussa, kun olet noin ruskea!”

Tai siis hän olisi voinut sanoa noin, jos Suomessa olisi tuohon aikaan ollut suihkuja. Tai tummaihoisia.

* * *

Tuulikki Ukkolan suhtautuminen ympäristöjärjestö Greenpeaceen ansaitsee sekin oman huomionsa. Kansanedustaja Ukkola tuomitsee koko järjestön ja sen toimintatavat. Laillista esivaltaa vastaan ei saa häiriköidä, kansanedustajia ei saa härnätä. Suomessa on kilttejä, omaa puheenvuoroaan odottavia ympäristöjärjestöjä, joten pois tuollaiset mesoajat!

Tämä hämmästyttää. Miksi suoraan toimintaan uskova järjestö ei saa samaa ymmärrystä kuin lapsia kaasuttavat homofobit? Mikä vasta äsken oli vallanpitäjien vaientamien nuorten sananvapautta, onkin nyt terrorismia. Onkohan tässä virhe? Ukkolaa entuudestaan tuntemattomalle lukijalle näennäinen kaksoisstandardi on ylittämätön ongelma. Mutta turhaan! Tuulikki Ukkola ei milloinkaan ole esittänyt ristiriitaisia väitteitä. Eikä esitä nytkään.

Ukkola on looginen loppuun asti: Greenpeacea ei tarvitse kuunnella, sillä se ei ole demokraattinen kansalaisjärjestö, päinvastoin kuin Pride-kaasuttajat.

Puoluejohtaja kirjoittaa mielipiteen

Riihimäki, heinäkuu, varjossa 28 astetta. Neljännen kauden kansanedustaja, lääketieteen lisensiaatti Päivi Räsänen istuu talonsa patiolla. Hänen miehensä, teologian tohtori, pastori ja Kansanlähetysopiston rehtori Niilo Räsänen, kiikuttaa molemmille vähänatriumiset kivennäisvedet limelohkojen kera.

Voisi ottaa rennosti. Onhan kesä.

Mutta kellon viisarit liikahtavat ja Kristillisdemokraatit rp:n vaalitavoite on taas sekunnin verran lähempänä. On puristettava vaalikarjaa nisistä ja lypsettävä. On kirjoitettava jotain kansaanmenevää nettiin. Päivi Räsänen viittaa miestään olemaan hiljaa. Hän avaa kannettavan tietokoneensa ja…

Viime päivinä uutistarjontaa ovat varjostaneet ikävät väkivallan teot.

Mistä tuo lause tupsahti? Jumalako itse pakotti sormenpäät rummuttamaan tämän ajatuksen läppärille? Kyllä!

Päivi Räsäsen työsuhdeläppärissä on auki tekstinkäsittelyohjelma ja kristillisdemokraattisen puolueen tärkein ohjenuora, Iltalehden keskustelufoorumi. Nimimerkkiensä takaa pahoinvointiaan maailmalle toitottavat ihmisvihaajat ovat harmissaan siitä, että Suomessa ei tunneta kidutus- tai kuolemantuomiota. Räsänen tuntee kannattajansa: he ovat juurikin näitä syntisten kivittämisestä haaveilevia perheenisiä.

Porvoon kolmoissurma järkyttää. Hiljattain ehdonalaiseen päässeen aiemmasta murhasta tuomitun elinkautisvangin surmatyö herättää kysymyksen rangaistusjärjestelmämme asianmukaisuudesta. CNN-uutiskanavan kirvoittamilla keskustelupalstoilla on ihmetelty eurooppalaisten käsitystä ihmisen eliniästä.

Mikä pohjustus! ”On ihmetelty”, nii-in! Päivi Räsänen nojaa taaksepäin ja kurkottaa kohti tarjoilupöytää ja juomalasia. ”Onneksi tuli tuo CNN mainittua”, Räsänen tuumii. Se saa Suomi-kuvasta huolestuneet tahot taas liikkeelle.

Mutta osoitteeton ihmettely ei yksi riitä. Äänestäjä tarvitsee konkretiaa, numeroita. Juuri niin kuin se kouluttaja sanoi.

Miten elinkautinen voi tarkoittaa vain 12 vuoden vankeutta?

Päivi Räsänen on ylpeä retorisesta kysymyksestään. Hän hieraisee nenäänsä. Tuosta se lähtee. Miten Suomessa on yleensä yhtään ihmistä elossa, kun kaikki raiskaaja-murhaajat oikein kädestä pitäen talutetaan vain 12 vuoden kakun jälkeen takaisin raiskaamaan ja murhaamaan? Hän maiskuttelee mielessään, kuinka voisi kysyä saman kysymyksen televisiossa joltakulta kukkahattutädiltä.

Ehdonalaiseen vapauteen elinkautisvanki päästetään yleensä 12 vuoden, käytännössä viimeistään 15 vuoden vankeusrangaistuksen kärsimisen jälkeen. Vaikka Helsingin hovioikeudessa tehtävä päätös on harkinnanvarainen, siitä on muodostunut säännönmukainen käytäntö. Armahdusautomaatista tulisi luopua.

Armahdusautomaatti! ”Siinä vasta sana!” Räsänen tuumailee. Hän on varma, että se poimitaan MTV3:n Kymmenen uutisiin. Tavaraa kasautuu ruudulle vinhaa vauhtia. Viime hetkellä Räsänen päättää poistaa vaatimuksen peukaloruuveista ja roviolla polttamisesta.

Mielenterveys- tai persoonallisuushäiriöiden lisäämälle rikoksen uusimisriskille pitäisi antaa nykyistä suurempi painoarvo. Ongelmana ovat juuri ne rikoksen tekijät, joita ei todeta täysin syyntakeettomiksi ja joita ei siten voida sulkea pakkohoitoon vankimielisairaalaan.

Räsäsen kehäpäätelmä on ilmatiivis. Rikollinenhan on lähtökohtaisesti häiriintynyt. Uusimisriski on heti noussut, kun lakia on kerran rikottu. Sen tietää kuka tahansa. Soihtu- ja talikkoporukka tulee hyrisemään tyytyväisyydestä saadessaan Päivi Räsäsestä Koston Enkelin.

Puoluejohtaja sulkee tietokoneensa kannen ja katsoo kohti taivaita. Hän tuntee Jumalan hymyilevän hänelle kuin rikostoverille. ”Kyllä nyt on Herra kättäni ohjannut”, hän tuumii punniten tekstirivejään.

”Tuliko valmista?” Niilo Räsänen kysyy vaimoltaan.

Perkele! Seesteinen tuokio on ohi. ”Pitikös mun jotain kirjoittaa vielä?” Päivi Räsänen kysyy sisimmässään auringonpolttamalta käpylisäkkeeltään. Hän nostaa läppärinsä kannen. Aivan kuin jokin asia vielä kutittelisi silmäkuopan pohjalla.

Asuntovelat, sairaat lapset, sairaat aikuiset…?

Aikuiset? Homot!

Iljettävät homot, jotka viettelevät ja raiskaavat kelpo perheenpäitä. Hehän saivat silmilleen taannoin kyynelkaasua ja pippurisumutetta, missä ei todellakaan ollut mitään moittimista. Vähän se kirvelee, mutta mitäs kävelivät kirkkaassa päivänvalossa olemassa homoja? Päivi Räsänen tuntee kiihottuvansa: tästä voisi jotain vielä lisätä tekstiin.

Myös Helsinki Pride- kulkuetta vastaan tehty kaasuisku on tuomittava ja huolestuttava. Onneksi kukaan ei saanut pysyviä vammoja. Kaikkien kansalaiset perusoikeuksia tulee puolustaa, niin oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kuin mielipiteen ilmaisun vapauteen.

”Touché!” huudahtaa Räsänen ääneen omalle tekstilleen. Sananvapaus! Myös kyynelkaasu on sananvapautta! Valtavirran kommunistimediat ovat vaientaneet kansallismielisen konservatiivinuorison, joten kapsaisiini on heidän mediansa. Siihen on perustuslaillinen oikeus!  Räsänen haluaisi alleviivata, ettei edes synnin turmelema homovauva saanut pysyvää vauriota iskussa. Vaikka olisi pitänyt!

Isku herättää kysymyksen, miten laajalti äärioikeistolaiset ja uusnatsismiin liittyvät ajatukset saavat kannatusta nuorten keskuudessa.

Huolestunut Räsänen pyyhkäisee silmäkulmastaan krokotiilinkyyneleen ja jatkaa:

Osaltaan ilmiöön saattaa vaikuttaa vaikenemisen kulttuuri maahanmuuttopolitiikassa. Jos maahanmuuttopolitiikan aiheuttamista tosielämän ongelmista kaikissa puolueissa vaietaan, ääriliikkeille jää toimintatilaa.

No, niin! Räsänen tietää surffaavansa tukevasti Timo Soinin vihapoliittisella aallonharjalla. Juutalaiset ovat syypäitä työttömyyteen! Vai mitä nämä nyt olivat, somaleita vai ruotsalaisia? Hyssyttely on joka tapauksessa viety liian pitkälle! Netin keskustelufoorumit sykkivät Päivi Räsäsen kanssa saman tahtiin kuin kostea vulva, jota osaava poliitikko nuijii islamofobisella falloksellaan. Vielä yksi syvä työntö ja kristillisdemokraateille singahtaa miljoona ääntä:

Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?

Päivi Räsänen ulvahtaa. ”KYLLÄ VOI!” Hän tietää olevansa oikeassa, kiinni kansassa. Hän ei missään tapauksessa ole ”poliittista eliittiä”, vaan aivan tavallinen 16 vuotta eduskunnassa vaikuttanut lääketieteen lisensiaatti tohtorismiehineen. ”Enkö ole oikeassa?” Räsänen kysyy sydämeltään. Siellä, kohonneen pulssin seassa, huohottaa Jumala, joka on täsmälleen samaa mieltä. Väkivaltaiset nuoret pahoinpitelemässä juhlakulkuetta eivät ole ongelma. Kulkue on ongelma kaikkine vapaamielisine ajatuksineen.

Elinikäisiä vankeusrangaistuksia, ulkomaalaisuuden ja homouden kieltämistä, damn liberals… Päivi Räsänen silti muistaa, että hän ei ole asemassa, jossa esitetään vaatimuksia. ”Olen uhri, marttyyri!” hän huudahtaa hyvälle ystävälleen Jeesukselle, joka nyökkää laupiaasti. Hän näppäilee nöyrästi loppukaneetin, jossa muistuttaa propellipäisiä lukijoitaan siitä, että Suomea hallitseva punavihreiden lesbofeministien kaikki elämänalueet kattava telepaattinen salaliitto saisi luopua julmasta aborttidiktatuuristaan, joka sortaa ennen kaikkea Päivi Räsästä ja hänen viittä Kristuksessa viljeltyä lastaan:

Demokraattisessa yhteiskunnassa tulee erityisesti huolehtia siitä, että perhepolitiikassa sallitaan rauhallinen, avoin keskustelu ja erilaisten mielipiteiden esittäminen.

”Se on täytetty!” Päivi Räsänen kiljahtaa ja napsauttaa tekstin sähköpostissa avustajalleen. Hän sulkee koneensa. Aurinko paistaa. Jumalakin näyttää peukkua.

Vain yksi asia kaihertaa ajatuksissa.

Olisi pitänyt toivoa aselakien höllennystä. Että lainkuuliaiset kansalaiset voisivat nakkikioskilla ampua ensin. Sen jälkeen Päivi Räsäsen tie pääministeriksi olisi ollut suora ja leveä.

Kesäisen uutistulvan akanvirrassa

Helleaallon runtelema maailma valmistautuu seuraamaan, kuinka Saksa tanssii iloista futispolkkaa yli jähmeän Espanjan ja kohtaa finaalissa Hollannin. Mutta myös muita uutisotsikoita on median virrassa pintautunut.

Tässä muutama:

Kotimaa

Ulkomaat ja -avaruus