Seuraavaksi Kaarina Hazard haukkuu sotiemme veteraanit

Se alkoi, kun entinen kansanedustaja jätti tämän matoisen maailman. Arvellut kuolinsyyt – sairaskohtaus, itsemurha, vahinko – olivat sivuseikkoja. Tärkeintä oli, että miehisen miehen kuolemantapauksen käsittely ei kuulu naisille. Ja Kaarina Hazard nyt ainakin on aivan liian ruma ja lihava ollakseen mitään muuta kuin kateellinen Tony Halmeelle tämän saavutuksista.

Kun muutamat poikkipuoliset sanat Tony Halmeen elämäntyöstä murtautuivat kaikkialla hehkuvan ylistyksen seasta pinnalle, nettiraati ehätti muistuttamaan edesmenneen olleen aktiivinen sotaveteraanien asiassa sekä vierailleen Mäntyharjulla lastenkodissa. Halme oli suorastaan poikkeusyksilö suomalaisessa demokratiassa, jossa lasten ja sotaveteraanien päälle sylkeminen on kaikkien poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden suurinta hupia.

Iltalehden kolumnissaan Kaarina Hazard kuvaa millimetri millimetriltä, millaisen kuvan suomalainen media ja kansalaisfoorumi on kulloinkin antanut Tony Halmeesta: reipas kännitoilailija, ”raitis reppana” ja lopulta, kuoltuaan tarpeeksi miehekkäästi, kosmisten vastoinkäymisten kanssa taistellut klassinen, suorastaan herkuleaaninen sankari.

Mutta Spotify-musiikkipalvelusta tutulle sinivalkoiselle mainosäänelle tuli kolumnista kiukku. Hän loukkaantui sydänjuuriaan myöten kolumnissa esitetystä ristiriidasta siinä, miten Tony Halme nähtiin ennen kuolemaansa ja kuoleman jälkeen. Hivenen yksioikoisesti mies mainosäänen takana oletti, että vääryys johtui etenkin Kaarina Hazardista.

Niinpä hän avautui Iltalehden keskustelussa sekä Facebookissa useiden kymmenien muiden samanlaisten kanssa saattaen häpeään suomalaislasten saavutukset luetun ymmärtämistä vertailevissa kansainvälisissä tutkimuksissa.

Sinänsä kyllä Facebook-ryhmässä käyty keskustelu on hyvin tärkeä. Se esittää aivan alastomana vastauksen kysymykseen, miksi joidenkin kanssa ei voi väitellä. Vaaleanpunaiset humanistit helposti kuvittelevat, että väittely perustuu loogisiin ja vähäisessä määrässä myös tunteisiin vetoaviin argumentteihin, joita asetellaan vastakkain, kunnes saavutetaan jonkinlainen synteesi tai ainakin yhteisymmärrys erimielisyyksistä. Tälle ajatukselle Iltalehti boikottiin, kunnes Hazard saa kenkää -ryhmä näyttää ison, haisevan keskisormensa.

Seuraavat otteet sisältävät huonoa kieltä ja rumia sanoja, mutta ovat julkisesti kaikkien nähtävillä Facebookissa. (Pahoittelut)

Aamos V. (sensuroidaan nyt nimiä hiukan, etteivät asianomaiset joudu häpeämään) aprikoi, olisiko kolumnissa jo aineksia rikosjuttuun:

Rikoslain 24. luku 9 § : ”– Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.”

Tähän Mikko K. vastaa:

Kaarina Hazard on nyrkillä tapettava huora.

Lisäksi vähän alempana on Tony A:n kontribuutio, jossa hänkin harmittelee sitä, että eräät niin ikävästi syyllistyvät pahoihin puheisiin. Kohteliaita käytöstapoja vainajan kaima toivottaa lisää tähän maailmaan tällä:

Vitun TALIPALLO Hazard, kyllä joku vielä vie hänet Kaatopaikalle ja Ampuu niskalaukauksen! Pitää nyt Vähä-älyisen Läskikasan alkaa Herjaamaan Vainajia ja koittaa näin päästä ”Julkkikseksi”! Mitä kyseinen ”Talipallo” on tehnyt ”mainetekoja”?, kuten Tony Christian Halme, Hänet tulemme aina muistamaan. Sanoi kuten asiat o…livat. Miksei tämä vitun Talipallo Hazardi, Halmeen eläessä uskaltanut kirjoitella Paskajuttujaan lehtiin???

Myös Iltalehden keskustelussa on avattu muutamia ketjuja.

Mukaan maskuliinisen uhon joutsenlauluun riensi pian myös Aamulehti, joka todisti painokkaasti, ettei medialukutaitoa ole aina ammattitoimittajilla itselläänkään: Kolumnisti haukkuu Tony Halmeen: ”Niskamakkara… mulli… elukka”

LISÄYS: Huhut kansallisen debatin kuolemasta ovat suuresti liioiteltuja täyttä totta. Kaikista meidän Herramme muurahaisista toimittaja Petri Sarvamaa (Kokoomus) ei onnistunut olemaan käyttämättä kaikkien virheargumenttien isoäitiä, natsikorttia.

Sen sijaan haluan julkisesti ilmoittaa näkemykseni siitä, että Kaarina Hazardin kirjoitus on fasismia.

[…]

Tiedän ja tunnenkin aivan liian monta tämän lajin edustajaa. He esiintyvät suurina humanisteina, mutta olisivat mielenlaadultaan kelvanneet erinomaisesti esimerkiksi juutalaisten tuhoamisleirien kaasuhanan vääntäjiksi.

Petri, tälle avautumiselle on olemassa hauska internetinkielinen sana, ja se on FAIL.

Muualla verkossa:

Muuten vain:

Kiitos 2009–2010

Kuva: Kansallinen KokoomusTyöelämävalmennus on työharjoittelua niille, jotka ovat jo kokeilleet siipiään työelämässä ja joilla on vaikkapa oikeus työttömyyspäivärahaan. Se on siis tukimuoto, jota etenkin aikuiset ihmiset käyttävät vaikeassa työllisyystilanteessa. Aivan erityisesti silloin, kun he yrittävät päästä uudelle alalle tai muuten hankkia työnsaannille välttämätöntä kokemusta.

Vielä vuonna 2009 työ- ja elinkeinotoimiston myöntämä tuki työelämävalmennukseen oli 43,88 €/työpäivä. Tuntipalkaksi tuli siis 5-6 euroa. Lisäksi työ- ja elinkeinotoimisto saattoi myöntää 8 tai 16 euroa ylläpitokorvausta, jota myös ateriatueksi tai ruokarahaksi kutsuttiin. Työelämävalmennus oli hyvin suosittu työllistämisen muoto etenkin valtion omissa työpaikoissa.

Täysipäiväistä työskentelyä tällä 877,60 euron (plus mahdollinen ylläpitokorvaus) palkalla kutsuttiin jopa työnantajien keskuudessa häpeälliseksi orjuuttamiseksi ja työvoiman hyväksikäytöksi. Vuonna 2010 sitä kutsutaan vanhoiksi hyviksi ajoiksi.

Tammikuusta alkaen työelämävalmennus romutetaan. Valmennettavien työllistämistuki haudataan ydinjätteiden ja hyvinvointivaltion mukana peruskallioon. Uuden mallin mukaan aikuiselle ihmiselle kaikkine velkoineen ja laskuineen riittää vallan hyvin peruspäiväraha (25,63 €) sekä ylläpitokorvaus. Viimeksimainittu on Jyrki Kataisen uskomattomassa jalomielisyyden puuskassa korotettu kahdeksasta yhdeksään euroon päivässä.

Suomeksi uudistus tarkoittaa, että kuukauden ahkeralla työskentelyllä ihminen ansaitsee 180 euroa enemmän kuin makaamalla peruspäivärahalla toimettomana vuokrakaksionsa sohvalla. Tuntipalkaksi tästä tulee hiukan yli euro.

Päätös on linjassa Kataisen ja Jyri Häkämiehen tavoitteiden kanssa. Suomeen saadaan viimeinkin työvoimareservi, jossa aikuiset, akateemisesti ja ammatillisesti koulutetut työttömät kilpailevat verissäpäin jopa alle kuuden euron tuntipalkasta. Ehkä se lisää innovointia. Jos ei muussa, niin toimeentulotukihakemuksissa. Ja rikollisuus – se alkaa pitkästä aikaa näyttäytyä houkuttelevana vaihtoehtona lainkuuliaiselle elämälle; olisiko siinä uusi Nokia?

Tätä noin 200 euron leikkausta kuukausituloihin on markkinoitu suunnattomana kädenojennuksena Suomen työttömille. Kiitolliset kansalaiset ovatkin jo teroittaneet kynänsä raapustakseen äänestyslippuihinsa kokoomuslaisille mehevän vaalivoiton vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.

Räätäli Halme

Tony Halme vuonna 2006Tunnettu suomenruotsalainen valtiopäivämies, urheilija ja runoilija kuoli kotonaan reilut kaksi viikkoa ennen tammisunnuntain 92. vuosipäivää. Terveysongelmiensa kanssa kamppaillut entinen kansanedustaja ja elokuvista sekä televisiostakin tutuksi tullut taiteilija Tony Halme menehtyi vain 47-vuotiaana tammikuun 10. vuonna 2010. Traagiseksi kuolinsyyksi on joissakin viestimissä esitetty itsemurhaa luvattomalla ampuma-aseella. Uutista tosin ei ole vahvistettu.

Tony Halme ei ollut pienten tekojen mies. Vielä kuoltuaankin hän sai aikaan jotain, jota ei ole koskaan ennen nähty: Internet-poliisit, oikeistolaiset poliitikot ja kaikki toimittajat, kuten Iltalehden Risto Kunnas, löysivät paatuneista sieluistaan kyvyn ymmärtää riippuvuuksiensa kanssa painivaa huumausainerikollista. Kunnas jopa siinä mitassa, että amfetamiinipäissään riehunut, laittomia tuliaseita harrastanut ulkomaalaisvastainen sekakäyttäjä kohottautui kuolemassaan arkisten pikkumaisuuksien yläpuolelle ”katujen sankariksi”. Ehkä siis Halmeen tapaus johtaa suomalaisen keskustelukulttuurin avartumiseen. Monille alakulttuurien edustajille ja ennen kaikkea päihteiden viihde- ja ongelmakäyttäjille tämä on helpotus. Kannabisviljelmiensä keskeltä yllätetyt patukkapäät saavat mediassa ihmismäisen kohtelun – ikinä enää ei Iltalehtikään hutki ennen tutkimista. Puhumattakaan pienemmistä rikoksista tai kansalaistottelemattomuudesta. Totaalikieltäytyjät ja talonvaltaajat voivat sanoa Tony Halmeen tavoin mielipiteensä julki pelkäämättä, että iltapäivälehden eläkeikää lähestyvä miestoimittaja vääristelisi heidän sanomisiaan.

Reaktiot Tony Halmeen poismenosta ovat olleet parhaimmillaankin mielenkiintoisia. Kokoomuksen Verkkouutisten toimittaja herkistyi antamaan vainajalle itselleen puheenvuoron – sentään hivenen sensuroiden – kun taas Uutispäivä Demarin, Suomenmaan, Vihreän Langan ja Kansan Uutisten toimitukset tyytyivät vaikenemaan tai vain siteeraamaan STT:n uutisvirtaa. Timo Soinin blogiteksti siis riittäköön.

Emme tiedä, miksi ja miten Tony Halme kohtasi loppunsa. Ylimääräisen vivahteensa tähän toi Halmeen syntymäpäivä, joka oli vain muutama päivä ennen kuolemaa. Seitsemän päivää -lehden mukaan Halmeen tarkoitus oli lauantaina juhlia 47-vuotispäiviään kaikista maailman ihmisistä BB-Antin ja Leuka-Hennan kanssa. Toisin kävi, kuten nyt tiedetään. MTV3-kanavan nettisivujen mukaan vastikään naineet Big Brother -julkkikset täsmentävät, että juhlapaikka oli jo sovittu ja lahjakin hankittu. Nyt iloinen ilta vaihtui suru-uutiseksi, jonka pienjulkimukset aikoivat tiivistää ”muistoblogiksi”. Sen voi lukea täältä.

Ei, ei tätä kukaan ilku. Kuolema harvoin naurattaa. Tony Halmeen, kuten kenen tahansa kiistellyn kuuluisuuden kuolema herättää yhä hämmennystä – kuinka siihen pitäisi suhtautua? Ehkä esikoiskirjailija Raimo Pesonen pukee asian parhaimmin sanoiksi lyhyellä aforismillaan Facebookissa: ”Eihän se kenenkään kuolema ilahduta, vaikka ei kaikkien elämäkään.”

Facebook

Puna-armeija hyökkää Facebookin kautta

Ääri-isänmaallinen Uusi Suomi on tuohtunut siitä, miten juutalaisomisteinen (ja kukaties venäläisrahoitteinen) Facebook kehtaa poistaa ryhmän, jossa noin 30 000 rasistia tai muuten vain ulkomaalaisvastaista ihmistä vaatii Suomen muuttamista vitivalkoiseksi, hivenen agnostiseksi, mutta muuten toki kaikin puolin pietististis-luterilaiseksi suomenkieliseksi yhtenäisvaltioksi.

Nimimerkki Sokrates toteaakin:

Asialla lienee ollut…..
Kukkahattusedät ja -tädit, ihan varmasti Suomen viranomaiset ovat olleet yhteydessä FB:hen ja vaatineet, lieko yksi asialla olleista se mikälie pakolaisasianainen, joku viherpiiretäjä?

Sääli sananvapautta, mamu-asia on todellä herkkä asia ja polttelee eliitin näppejä.

Lopuille Suomen kansalaisille (joita on siis likimain 5,17 miljoonaa) asia ei ole yhtä vakava. Yleisen kansallisen mielenterveyden nimissä on suositeltava näitä kahta asiaa:

Uutisia 2010-luvulle

Mannerheimin kampa

Mannerheim

Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.


Marski antaa Fromille kampansa. – Puhdistakaa tuo!

From menee miehistökämppään ja istuutuu. – Pitäisi puhdistaa Marskin kampa.

Alkajaisiksi hän kovanlaisella kynnellään vetää pitkin piinpäitä, mistä seuraa, että piit rapisevat lattialle.

– Helskatti! Olipa huono kampa. Mitäs tehdä? Täytyy kai ostaa uusi.

From käy ostamassa uuden kamman ja palaa Marskin luo. Heti ovensuussa vetää luut yhteen:

– Herra Marsalkka! Pyydän päästä rintamalle.

– Jaha, mitäs pahaa From on nyt tehnyt?

– Kun rupesin sitä kampaa puhdistamaan, niin siitä irtosi piikit. Huono se olikin, se herra Marsalkan kampa. Kävin ostamassa uuden. Eiköhän tämä ole yhtä hyvä? Mihin Marski lauhkeasti:

– Kyllä kai, mutta ero on se, että sen kamman minä sain lahjaksi Tiibetistä ja olen käyttänyt sitä neljäkymmentä vuotta.”

(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)

– Toim. huom, sunnuntainen Mannerheim-anekdootti julkaistaan loppiaisviikolla poikkeuksellisesti keskiviikkona.