Kuukausi: kesäkuu 2010

Längelmäki

Längelmäellä oli suunnilleen 1700 asukasta, kun se poistettiin Suomen kartalta. Se oli käynyt pitkän ja hirvittävän kuolinkamppailun väen vanhetessa ja vähentyessä. Kasvukeskukset Tampere ja Jyväskylä olivat sittenkin liian kaukana. Koulut oli suljettu yksi kerrallaan, yksityiset kaupat olivat lopettaneet heti perässä. Minkä maaltapako säästi, sen lama nitisti. Länkipohjassa oli vielä 90-luvulla neljä baaria ja kolme kauppaa, nyt kumpaakin on vain yksi.

Längelmäveden rannoille kaavoitetut luksusalueet alkoivat houkutella varakkaita tamperelaisia vuosituhannen vaihteessa, mutta liian hitaasti. Maanitellakseen kuntaansa lisää lapsiperheitä längelmäkeläiset ehtivät lahjoitusvaroin ja talkootyönä rakentaa jopa jäähallin – lautaverhoillun, vaatimattoman rakennelman, mutta jäähallin joka tapauksessa.

Vaan aika loppui. Valtio määräsi pitäjästä tapporahan. Aiempien kuntaliitosten pöhöttämät naapurikaupungit Orivesi ja Jämsä tarttuivat haasteeseen ja repivät kunnan kahtia.

Längelmäen ikivanhat kylät päätyivät pieniksi, tuskin näkyviksi osasiksi pinta-alaltaan suuria, mutta väkiluvultaan vaatimattomia naapurikaupunkeja. Eikä ole kirkossa (1772, Antti Piimänen) kuulutettua, etteikö lisää kuntaliitoksia olisi tekeillä. Harvaan asuttu Orivesi saattaa jonakin päivänä olla Tampereen itäisin kaupunginosa. Tai pala Kangasalaa, Ruovettä – tahi Jämsää. Kehitys näyttää hyytävällä tavalla historian takaisinkelaukselta.

Kaikki tämä siksi, koska suomalainen kuntarakenne on kelvoton.

Mikä on kunta? Muutamasta kylästä koostuva, demokraattisesti johdettu itsehallinnollinen yhteisö, jolla on veronkanto-oikeus ja muutamia julkisia velvollisuuksia. Kuntien autonomia on vahva ja rikkomaton; se suojaa kuntalaisia Helsingin herrojen mielivallalta. Suomi on liittovaltio, joka täyttää Euroopan unionin subsidiariteettiperiaatteen kauniisti. Omassa kunnassa tiedetään parhaiten, mitä paikalliset olot vaativat. Tästä voisi jatkaa loputtomiin.

Paitsi että.

Kuntien tulisi tuottaa valtion määräämät palvelut sekä kuntalaisten äänestämät lisät, mutta vain usean kymmenentuhannen asukkaan yhteisöistä saadut verokertymät ovat riittäviä. On siis pakko rakentaa suunnattomia usean kunnan palveluorganisaatioita ja samalla lisätä verokertymää muodostamalla liki yhtä suuria kuntaliitoksia.

Syntyy Salon tai Kouvolan tapaisia megakaupunkeja, joissa on pieniä hylättyjä keskuksia ja yksi toimiva kunnantalo. Sitä kutsutaan tehokkuudeksi. Tietenkin. Sitä voisi kutsua myös stalinismiksi. Suuruuden ekonomia on Neuvostoliiton kestävin perintö länsimaissa. Se, ja demokratian korvaaminen virkavallalla.

Kun kuntapalvelut tuottaa yli viidenkymmenen tai sadan kilometrin päässä kököttävä etähallinto pelkkien satelliittikuvien ja kalliilla palkattujen ”asiantuntijoiden” perusteella, koko kunnallisdemokratiasta jää pelkkä naurettava irvikuva. Entiselle längelmäkeläiselle on täysin sama, sulkeeko Jämsän kaupunki vai Suomen valtio hänen kotikylänsä kirjaston. Puhumattakaan sellaisista kunnista kuin Helsinki, jossa Tampereen kokoiset alueet saavat alle kymmenen edustajaa valtuustoon päättämään kouluista ja terveyskeskuksista.

Syntyy numeropäätöksiä. Asukkaita voidaan kuulla, mutta he todellakaan eivät saa päättää. Vinkiäläinen pientilallinen vaikuttaa vuonna 2020 omaa kotiseutuaan koskeviin päätöksiin vähemmän kuin koskaan ennen sitten torpparivapautuksen.

Ja kyllä, tähän on jo olemassa eräs ratkaisu. What would Jesus do? Kukaties paljon parjatusta kansankirkosta olisi nyt esikuvaksi.

Seurakunnilla on käytössään yksi pelimerkki enemmän kuin kunnilla, nimittäin kahden tason paikallishallinto. Suurten kuntaliitosten yhteydessä seurakuntienkin määrä vähenee, mutta yhä niitä on yli 500. Päinvastoin kuin kunnat ne voivat muodostua seurakuntayhtymäksi. Tällöin paikallinen lähiseurakunta jatkaa toimintaansa oman, vaaleilla valitun seurakuntaneuvostonsa johtamana. Ja ylintä valtaa käyttää paikallinen liittohallitus, koko seurakuntayhtymän kirkkovaltuusto.

Seurakuntaneuvostojen tapaiset kaupunginosavaltuustot pitäisivät hylätyt taajamat kartalla. Asiat menisivät valmisteluun pontevammin, puhumattakaan psykologisesta vaikutuksesta. Oma kotipaikka olisi edelleen olemassa omana, omalaatuisena itsenään. Ja olisihan se vieraankin edelleen mukava tulla mökille Längelmäelle.

Niin kuin ennen vanhaan.

Mannerheimin näkökulma

Mannerheim

Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.

”

Ensimmäinen teko, jonka Mannerheim teki ’vapautettuaan itsensä päällikkyydestä’ itärintamalla ja otettuaan vastaan ylipäällikkyyden Suomessa, oli valtiomiehen teko. Se oli vaatimus, että ulkomaiseen apuun ei turvauduttaisi. Virheellinen on luulo, että tämä vaatimus olisi syntynyt omakohtaisesta kunnianarkuudesta; hän oli siksi kokenut sotilas, että ymmärsi ottaneensa epätoivoisen urakan. Hän osasi katsoa asiaa historiallisesti eikä vain sen hetken ongelmana; katsoa sitä kansakunnan jatkuvan olemassaolon näkökulmasta – hän, kolmekymmentä vuotta vieraalla maalla palvellut soturi, oli itsenäisyysmiehempi kuin ansioituneet itsenäisyysmiehemme. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Snellman, joka meillä syvimmin on oivaltanut kansakunnan olemassaolon edellytykset, olisi ollut samaa mieltä kuin hän. – Tottahan kyllä on, että Mannerheimin vaatimukseen suostuttiin, mutta Svinhufvud, joka oleskeli Etelä-Suomessa, pehmeni ja kutsui saksalaiset apuun. Inhimillistä – mutta todistaa vain, että kaikesta jyryydestään huolimatta Ukko-Pekka oli liian melto luonne valtiomieheksi.”

(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)

Vasemmisto @ Jyväskylä, osa 3

Ja taas täällä. Yleiskeskustelu jatkuu ja netti pätkii.
10.34 Sampo Villanen tuomitsi junttalistan.
10.34 Pekka Saarnio vaatii selkokieltä. Ja niin ikään ”amatöörimäisten junttalistojen” jyrkkää moitiskelua.
10.45 Blogistikollega Kuopiosta valjastaa koko kaunopuheisuuden arsenaalinsa asiaan, joka livahti ohi korvien.
10.48 Pohjoiskarjalainen ay-mies vaatii puheenvuorossaan ydinvoimaa, jotta ay-liike ajaisi Vasemmistoliiton asiaa eduskunnassa tai jossakin.
10.59 Eläinten oikeuksia vaaditaan. Ilmassa on kihelmöivää köydenvetoa hippien ja duunareiden välillä. Mutta sehän vain pitää mielen virkeänä.
11.03 Puhetta piisaa. Koskas se Victoria menee naimisiin?
11.04 Pohjalaismies vaatii ydinvoimaa. Koko maailma hyppäsi ilmaan yllätyksestä.
11.06 Aah, SEKSIÄ. Viimeinkin. Puolueen ehdokkaan vaalivideolle on pyydetty jotakuta toveritarta alastonmalliksi. WTF?
11.07 Kaava-alueiden ulkopuolinen viemäröintipakko puheena, myös. Tällaisia puhutaan, kun ollaan enemmän kuin yhden asian liike.

Välihuutoja vammaisasiassa.

11.10 MIES ASIAA. Teemu Hiilinen vaatii naisia lopettamaan miesten pahoinpitelyt.
11.12 Hätäkeskuspuhelu mainittu. Hiilisen mukaan PAHAT FEMAKOT ovat syypäitä miesten sovinistisiin kommentteihin.
11.16 Toivotaan Vasemmistoliiton ja muiden vasemmistotoimijoiden yhteistyötä. Puheenvuoro lipsahtaa ylipitkäksi.

11.32 PUHEENJOHTAJAN VALINTA. PITKIÄ, YLTYVIÄ SUOSIONOSOITUKSIA.
11.32 SEISTEN ANNETTUJA SUOSIONOSOITUKSIA!

11.34 Ai, joo, siis tietenkin Paavo valittiin.

11.35 Vastavalittu puheenjohtaja mainitsee jalkapallon.
11.39 Puoluekokous lähettää tukensa eteläafrikkalaisille slumminuorille ja osoittaa nyt seisten suosiotaan Paavolle.
11.40 No, niin, nyt sitten vähän valintojakin. Varapuheenjohtajien valinnat.
11.41 Risto Kalliorinne ja Aino-Kaisa Pekonen. Kumpi on kakkonen ja kumpi ykkönen? Muistetaan kuitenkin, että ”kakkonen on ykkönen”.

Tässä välissä on syytä muistuttaa, että Seksi-Paavoa voi äänestää täällä myös toiseen, merkittävään asemaan TÄÄLLÄ.

12.15 Niin se WLAN vaan lakkaa toimimasta, kun kone ei sitä osaa oikein tukea. Onneksi on 3G.
12.16 Varapuheenjohtajan vaali on toimitettu, ääniä lasketaan. Sillä aikaa puoluevaltuuston puheenjohtajaehdokkaat kehuvat itseään.
12.23 Hämmästyttävää kyllä, miten monipuolisia ihmistuntijoita ja koko maan etua ajattelevia ihmisiä puolueesta yllättäen löytyy, kun niitä pitäisi puoluevaltuuston johtoon valita.
12.25 Esittelypuheenvuorot olivat vähällä katketa ääntenlaskijoiden ilmestymiseen. Yleisö esti äänestystuloksen paljastamisen, sillä raahelaisen ehdokkaan puhe on kuultava.

12.29 RISTO KALLIORINNE on valittu 1. varapuheenjohtajaksi.
12.30 Ja taas väki osoittaa suosiotaan seisaaltaan. Oscar-voittajat kiittävät.
12.31 Vasemmistoliitossa on pitkä perinne, että vähintään yhden puoluejohdon jäsenen on puhuttava pohjoissuomalaista murretta.
12.33 ”Heitetään numerot roskakoriin.” Risto Kalliorinne vetoaa puoluekokoukseen, että ei enää järjestysnumeroida varapuheenjohtajia.

12.38 Jatketaan meininkiä. Puoluesihteeriehdokkaita kannatetaan eri puheenvuoroissa, joita ei ole juurikaan valmisteltu.
12.45 Kihelmöivän tasaisesti napsahtavat kannatuspuheenvuorot sukupuolen mukaan. Outoa, mutta mikäpä ettei. Saisikohan Reko edes yhden naiskannattajan?

13.03 Dankku huudattaa yleisöä ydinvoimaa vastaan. Pari soraääntä vastustaa vastustamista.
13.09 Kansainvälisiä vieraita. Islantilaisvieras haastaa skandinaaviskaa, mikä on kyllä kivan kuuloista.
13.10 Saisivat nyt äkkiä laskea ne äänet, että pääsis lähtemään. Kohta on kiire päivän TÄRKEIMMÄN ASIAN pariin, seuraamaan kuninkaallisia häitä.

13.25 Ja aivan yhtäkkiä ne valitsivat Sirpa Puhakan Vasemmistoliiton Mikael Jungneriksi.

Vasemmisto @ Jyväskylä, osa 2

Puoluekokous jatkuu taas Jyväskylän hämmästyttävässä iltapäivässä. Mutta mitä salissa puhutaan. Ehkä voisi taas avata korvansa ja kuunnella.

Tai sitten ei. Blogin pitäminen edellyttää yleensä kahta asiaa: toimivaa tietokonetta ja toimivaa nettiyhteyttä. Niin sanottu ”pöytälaatikkoon” bloggaaminen on toki mahdollista, muttei järjellistä puuhaa.

Tiivistäen: salissa pidettiin iso nippu kiihkeän jännittäviä puheenvuoroja, joissa pohjalainen turkistarhaaja toivoi, ettei turkistarhaamista kiellettäisi. Ja olipahan myös kantoja – kaskessa? – joiden mukaan Vasemmistoliitto ei saisi äityä vallan vihreäksi. Onneksi Ruurik Holm ja muu intelligentsija huomautti, että byhyy.

Puoluekokous 2010 LIVE

Perjantai 18.6.

Pienen teknisen mutkikkuuden takia liveblogiin ei saa toimivaa otsikkoa. Joten tästä saa suoran linkin. Ja samaa tauhkaa on myös täällä.

Lauantai 19.6.

Tästä tulee kiihkeä jännitysnäytelmä. Toimiiko blogistin 10-vuotias HP OmniBook XE3 henkilövalintoihin asti päästessä? Seuranta täällä.

Vasemmisto @ Jyväskylä, osa 1

18.6.2010 11.29 Tervetuloa seuraamaan Vasemmistoliiton puoluekokouksen liveseurantaa. Juuri nyt meneillään kiihkeän jännittävä valtakirjojen tarkistus.
11.34 Ja nyt kokouksen toimitsijat. Luvassa ei vieläkään ole hurjia orgioita.
11.42 Salissa huutoja. Yksittäisen piirijärjestyksen muutosesitys nostaa tunteita.
11.44 Tunnekuohut vaimenivat. Esityslistan tutkimista.
11.45 Menettelytapasäännöt. Nice.
11.46 Yleisössä oletettiin, että puoluekokous on sama kuin euroviisut. Esko Grekelä kumosi tämän harhaluulon.
11.49 Paikka on muuten Rantasipi Laajavuori. Peuhunurkka Sipimaailma odottaa jo kokousvieraita.
11.56 Oho, Paavo Arhinmäen puhe oli lipsahtaa ohi korvien, kun Kaisu Suopangin lähettämä Facebook-linkki piti tarkistaa.
11.58 Freudian slip, Paavo? ”Kenenkään ei tarvitse sailastaa ilman hoitoa…”
12.00 Sosiaaliturvaa tekisikin nyt mieli nakertaa.
12.00 APLODIT!
12.02 Mari Kiviniemi mainittu.
12.04 Markkinat ovat hemmoteltu lapsi pörssisalin lattialla selällään huutamassa. Taas aplodit!
12.06 Arhinmäki suomii kokoomusjohtoa, vetoaa Barack Obamaan ja mainitsee myös kansanpankin. Ja ”oikeudenmukaisempi globaali talousjärjestelmä”. Entä maailmanvallankumous? Häh?
12.10 Progressiivinen pääomaverotus! Laajaa hyväksyntää.
12.13 Onpa tämä poliittinen tilannekatsaus pitkä. Olisi pitänyt ottaa jotain juotavaa.
12.14 Nyt avainsanoja. Saksassa, Ranskassa, Hollannissa, Belgiassa ja Bulgariassa valtio on tukenut työajan lyhentämistä, ei turhaa työntekemistä. Siinäpä olisi jotain ideantynkää Suomeenkin.
12.17 Takuupalkkaa vuokratyöntekijöille vaaditaan. Yleisö kuuntelee naamat näkkärillä. Tämä on vakavaa asiaa, jolle ei parane hörähdellä.
12.18 Vasemmistossa ei tykätä rikkureista. Facebook-ahtaajat saavat osakseen vähintään hiljaista paheksuntaa.
12.20 KYMPIN TAKUUPALKKA saa taas aikaan spontaanit aplodit.
12.23 Vasemmisto on antirasistinen puolue! RAIKUVIA APLODEJA!
12.24 Paavon teesit pähkinänkuoressa: maahanmuuttajia on liian vähän, jotta he edes teoriassa voisivat aiheuttaa ongelmia.
12.31 PERKELEEN NETTI. Juuri, kun Paavo vaati askeleita kohti perustuloa, tuomitsi jyrkästi ydinvoiman ja sivalsi jopa vihreitä, verkko kaatui.
12.46 Okei, Paavo piti liikuttavan ja pitkän puheenvuoron, joka herätti ”jatkuvia, yltyviä suosionosoituksia”, joita ei ole jostain syystä kirjoitettu tähän median edustajille jaettuun puhepaperiin.
12.52 Kalliorinne & Pekonen luovat katseita tavoiteohjelmaan. Kovasti on partisiippeja. Miksi koulussa on käytävä?
12.53 Kalliorinne & Pekonen kuulostaa joko sketsisarjalta tai lastenkirjalta. On tää kyllä lystikäs puolue.
12.58 Sirpa Puhakka vielä siirtää lounaalle lähtöä omalla puheenvuorollaan. Alkuasukkaat käyvät levottomiksi.
13.01 ONNEA VATAK. Teidät on noteerattu.
13.02 Mitämitä? ”Kaikki eivät ole vielä sosiaalisessa mediassa”. KYLLÄ OVAT. Facebookin ulkopuolella ei ole elämää.
13.05 No, tätä riittää. Jos vaikka kahvilla kävis.

13.20 Ai, täällä on vielä joku infopläjäys? Hyvin hiljaisella äänellä puhuva toimittaja kysyi, miksi Paavo Arhinmäki ”niin kovasti roimi” Vihreitä. Arhinmäki vähättelee. Eihän se niin isosti ollut puheessa. Mutta toki vihreätsitoutumattomat toimittajat tarraavat tähän ensimmäisenä.
13.28 Miten Paavo Arhinmäki on onnistunut vuoden aikana puheenjohtajana? Eipä ongelmaa. Tarttis saada jengiä liikkeelle vaan.
13.30 Lounas. VIIMEINKIN.

Sovitaanko, että eka satsi oli tässä? Lisää luettavaa, jahka taas jaksetaan.

Lisää osassa 2, täällä.

Löydä sisäinen piippumuumiosi

Jari Sarasvuo sai kuulla, että suomettumisen aika on ohi.

Kesäkuu on surkeaa aikaa. Toki, työlliset ovat töissään ja kiire painaa. Mutta jotenkin kaikki maistuu puulta. Suomi on menossa osasto kerrallaan kiinni, kun mitään projektia ei voi enää ennen juhannusta ja lomakautta aloittaa.

Itse asiassa työtä tehdään vain näön vuoksi. On vaikutettava ahkeralta, vaikka vain roikkuisi netissä varaamassa kesädekkareita mökin lähikirjastoon.

Koko maassa on tänä kesänä vain yksi ahkera ja työteliäs ihminen, joka jaksaa panna tikkua ristiin. Eikä tällä nyt viitata hänen tulevaan hääyöhönsä, vaan herkuleaaniseen kamppailuun koko maanosaa uhkaavaa mädäntymistä vastaan.

”Minä menen kesällä naimisiin. Samalla sitoudun asioihin, jotka parantavat maailmaa.”

Suomi liian pieni maa kahdelle vihaisesti rakastuneelle SDP:n puoluesihteerille. Kansankunta odottaa henkeään pidätellen, milloin Jari ja Mikael huomaavat ratsastavansa samalla preerialla. Aseet ovat molemmilla höllästi holstereissaan. Virpin ja Marian yhteinen talk show on väistämättömästi edessä.

Onneksi maapallolla saa kuulla valkeina kesäkuun öinä muutakin kuin valitusta ja kitinää julkkispariskuntien huulilta.

On myös uutisia:

  • Pohjoismaita on viisi eikä Suomen olympiakomitean puheenjohtaja osaa sijoittaa niistä yhtäkään kartalle. ”Roger Talermo ei tyrmää mahdollista yhteispohjoismaista hanketta, mutta sanoo, että kumppanimaan löytäminen on tällä hetkellä vaikeaa.” | Rogge: Yhteispohjoismainen olympiahanke realistinen (Kansan Uutiset)
  • Pesäpallojoukkueen kooksi on suunniteltu viittä plus yhtä. Sisä- ja ulkovuorot korvataan identtisillä, keskenään vastakkain olevilla kenttäpäädyillä. Yhden lyöjän sijasta kaikille pelaajille annetaan mailat. Räpylöitä sen sijaan ei anneta kuin yhdelle pelaajalle joukkueessa. Hiekan tilalle on kaavailtu uusissa säännöissä jäätä ja juoksujen sijaan lasketaan niin sanottuja maaleja, joita tehdään pallon korvaavalla vulkaanikumikiekolla. Mikäli näitä sääntömuutoksia ei tehdä, pesäpallon ei uskota kiinnostavan ketään. | Itä-Länsi-otteluun raju sääntömuutos (Yleisradio)
  • Zeus, Thor ja Ukko myöntävät, että simaa kului vähän suunniteltua enemmän. | Salama iski Jeesus-patsaaseen Ohiossa (Helsingin Sanomat)
  • Poliisilla oli vain yksi ystävä, ja hänkin patterin välissä. | Savupiippumuumion uskotaan olleen poliisin vanha tuttu (MTV3)

UPDATE (13.13):

Porvarillista hääkakkua

Vasemmalla kädellä. Kuva: Kansallinen KokoomusKansallinen Kokoomus ei tehnyt valintoja puoluekokouksessaan kuluneena viikonloppuna. Miksi olisi? Vanhassa vara parempi ja vaalikarja tuntuu äänestävän pahoinvointivaltion puolesta sitä innokkaammin, mitä enemmän Jyrki Katainen ilmoittaa vaikeuttavansa pienituloisten kannattajiensa elämää.

Puolueella onkin ainutlaatuinen kyky sekä syödä että säästää kakku. Marie Antoinette ei suotta kuulu Benin talliin.

Kuvaavaa on, että Kokoomus voi luvata vaikkapa ruotsinkielisiä vastaan suunnattuja pogromeja ja kuitata vastaanotetuksi satatuhatta leijonariipuskannattajaa – vain peruakseen puheensa sekuntia myöhemmin ilman, että kukaan huomaa.

Lupauksiaan nieleskelevät kollegat vihreissä, vasemmistossa ja demareissa voivat vain katsoa kademielin, miten elegantisti vastuu siirretään äänestäjälle.

Joka tapauksessa Kokoomus on kuningaspuolue ja puolueiden kuningas. Sen puoluekokouksessa hyväksytyt tai hylätyt aloitteet ohjaavat koko maata. Siksi on äärimmäisen harmillista, että yläluokkainen porvarillisuus on jäänyt Kokoomusta jäytävän alatyylisen oikeistopopulismin varjoon. Kuoliniskuna kansallisille sivistyspyrinnöille voidaan pitää kokouksessa tehtyä päätöstä tyrmätä aloite Suomen muuttaminen kuningaskunnaksi.

Onhan monarkiassa eläminen sentään jotain aivan muuta. Lauantaina 19.6. suomalaiset seuraavat pakkoruotsinsa turvin Victorian ja Danielin häitä. Tuhkimotarinassa länsinaapurin kruununperillinen saa työväenluokkaisen sulhasensa. Ehkä yhdellä jos toisellakin kaihertaa tuolloin ajatuksissa, millaiset olisivatkaan härmäläiset kuninkaalliset häät.

Mikä voisi kääntää kokoomuslaisten republikaaniset päät? Tasavaltalaiset romanssit kun ovat vain niin ankeita.

Mannerheim ilman everstinrouvaa

Mannerheim

Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.

”

Olin vuonna 1933 keväällä Vuoksen Jääkäripataljoonan komentajana. Eräänä lauantai-iltana soitettiin Viipurista II divisioonasta, että marsalkka tulee huomenna Airon ja jonkun muun seurassa, matkustaa Kiviniemen kautta ja tahtoo syödä aamiaista Kiviniemessä. Kun soitto tuli lauantai-iltana myöhään, ei juttu ollut aivan yksinkertainen. Ajattelin upseerikerhoa. Ei voitu järjestää. Täytyi järjestää kotiini, vaikka vaimoni oli matkoilla. Soittelin apteekkiin, josta saatiin punaviiniä ja jotakin muuta kokoon. Siitä tulikin hauska aamiainen. Marski jatkoi matkaansa ja lähetti kiitoskortin.

Tämä siis tapahtui vuonna 1933 keväällä. Meni sitten vuosia, olin Berliinissä sotilasasiamiehenä ja palasin. Talvisodan jälkeen toukokuussa istuin vaimoni kanssa Savoyssa sattumalta syömässä. Marski istui nurkkapöydässä Waldenin kanssa. Yhdentoista maissa hän nousi ylös ja lähti pois. Hän sivuutti meidän pöytämme, pysähtyi, tervehti, kääntyi vaimoni puoleen ja sanoi:

– Valitan syvästi, ettei everstinrouva ollut läsnä silloin, kun minä vuonna 1933 kävin Kiviniemessä kotonanne lounasta syömässä.”

(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)