Kategoria: media

Aviapoliksen vibroakustiset turvapaikanhakijat

Yleisradio ja Keskisuomalainen-konsernille kuuluva Etelä-Suomen Media ovat pitkästä aikaa koetelleet kykyjään kokemusjournalismin haastavalla saralla ja laatineet uutiset, joissa faktoja on täydennetty tai ne on kokonaan korvattu juurevien rivikansalaisten aidoilla tunteilla.

Tieteellinen totuus näet on sama kuin tiedeyhteisössä vallitseva konsensus – ja sehän tuo mieleen Korpilammen hengen, suomettumisen ja Neuvostoliiton. Pois mokoma tunkkainen kollektivismi, tilalle raikas mielipiteiden sateenkaari, jossa jokainen päähänpälkähdys edustaa yhtä totuusmolekyyliä kaikkialla kimaltavien totuuksien valtameressä.

Ajankohtaisen kakkosen Jari Hakkarainen laati tiistai-iltana 13. lokakuuta huolestuneen uutisen Forsmanin perheen karmeasta kohtalosta. Aivan tavallinen heteroseksuaalisen avioliiton jämäkälle peruskivelle pystytetty miehen, naisen ja kahdeksan lapsen merikarvialaisperhe kärsi arvoituksellisista oireista, kuten ”korvien lukkiutuminen, unettomuus, voimattomuus, päänsärky, pahoinvointi, epämääräiset kivut ja verenpaineen ja pulssin kohoaminen”.

Yleisradion artikkelin mukaan lääkärit olivat tyystin neuvottomia perheen pahoinvoinnin edessä, vaikka ambulanssia oli pihaan soitettu tavan takaa. Mystiset stressioireet hävisivät kuin tuhka tuuleen vasta, kun 1,5 kilometrin päässä Siikaisten puolella kuntarajaa sähköä jyllännyt Jäneskeitaan tuulivoimala ei enää näkynyt peruutuspeilissä.

Niin, tuulivoimala.

Murhemielin Ajankohtaisen kakkosen raportti Satakunnasta aloittaa niin kuin pitää. Tunne edellä:

Tuulivoimaloiden yleistyessä myös huoli niiden vaikutuksesta terveyteen on lisääntynyt. Lääkärit eivät osaa selittää tuulivoimaloiden lähistöllä asuvien outoja oireita. Pahimmillaan ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa, kun tuuliturbiinit ovat aloittaneet tuotantonsa.

Toisin sanoen tuulivoimalat aiheuttavat silkalla olemassaolollaan ”huolta”, jonka edessä ihmismieli on voimaton. Siinä ne valtavat valkoiset lavat pyörivät näkymättömien voimien liikuttamina. Tuottavat sähköä, vaikka päreet on keksitty. Ihmekös tuo, että syntyy ”outoja oireita”. Lopulta tuulivoimalat karkottavat kauhusta kirkuvaa väestöä sankoin joukoin hakemaan turvaa lähimmän hiilikasan katveesta.

Forsmanin perheen pahoinvointia ei käy kiistäminen. Niin on jos siltä tuntuu. Lääkärien avuttomuus oli pakottanut perheenpään suorittamaan diagnoosin omin konstein. Ahkeran tiedonhaun perusteella Forsman tuli ainoaan mahdolliseen johtopäätökseen:

Sillä perusteella mitä on asioita tutkittu ja selvitetty ja se mitä empiirisiä havaintoja voi kymmenhenkisen perheen kautta tehdä ja se mitä on kaveriperheitä, jotka kärsivät näistä samoista ongelmista, en näe mitään muita vaihtoehtoja kuin tuulivoimaloiden tuottama infraääni, matalataajuinen paineaalto.

Harmillista kyllä länsimainen lääketiede tai ainakin sitä paikallisesti edustava Pohjois-Satakunnan terveysvalvonta kieltäytyy tutkimasta asiaa tältä kantilta. Jostain käsittämättömästä syystä voimaloiden äänenpainetta mitataan vain ihmiskorvan kuuloalueella. Sen verran toimittajalla sentään on häpyä, ettei suoraan syytä viranomaisia salailusta, vaikka rivien välistä voidaan lukea hapanta tuhahtelua ”Suomen viralliselle kannalle”.

Asiaa koskevaa tutkimusmateriaalia on onneksi olemassa Suomen valtionrajojen ulkopuolella. Luojan kiitos Portugalista! Yleisradion tutkiva journalisti tavoitti Lusófona-yliopiston biolääketieteen professori Mariana Alves-Pereiran, joka oli törmännyt tismalleen merikarvialaisperheen kaltaiseen tapaukseen. Alves-Pereiran työryhmä perehtyi joitakin vuosia takaperin portugalilaisen hevostilallisen ja hänen eläinystäviensä oireisiin (muun muassa hevosten jalat olivat vääntyneet). He päätyivät lopputulokseen, jonka mukaan kyseessä on samanlainen ”vibroakustinen oireyhtymä” kuin aiemmin tutkituilla lentäjillä, trukinkuljettajilla ja teknikoilla. Tapaus oli Alves-Pereiran mukaan ensimmäinen tuulivoimalan aiheuttamaksi havaittu.

Tässä välissä on paikallaan kiittää Kaitselmusta siitä, etteivät merikarvialaisperheen lasten jalat sentään kokeneet samaa kohtaloa kuin surulliset portugalilaiset rotuhevoset.

Mikäli Ajankohtaisen kakkosen toimittaja olisi notkunut hetkenkään kauemmin Googlen ääressä, hän olisi huomannut, että hakusanat ”vibroacoustic disease” johtavat yhä uudelleen suoraan tai mutkan kautta samoihin tutkijoihin – Mariana Alves-Pereiraan ja Nuno Castelo Brancoon. Portugalilaisten uljas tutkijaryhmä on lähes yksin koko maailmassa taistelemassa alle viidensadan hertsin taajuudella tapahtuvaa äänialtistusta vastaan.

Ilmiön havaitsi myös The Australian and New Zealand Journal of Public Health, joka perehtyi tapaukseen kesällä 2013. How the factoid of wind turbines causing ‘vibroacoustic disease’ came to be ‘irrefutably demonstrated’ -artikkelissaan julkaisu seuloi vibroakustisesta sairaudesta + tuulesta kertovat 24 700 nettisivua, jotka veivät lopulta 35 itseviittauksia vilisevään artikkeliin, joista kaikki yhtä lukuun ottamatta johtivat samalle sylttytehtaalle.

Edellä mainittu tapaus tuulivoimaloiden tuhoamasta hevostilasta käydään myös läpi. Tuomio on tyly. Perheenjäsenten ja hevosten oireet olivat melko tavallisia ja siten selitettävissä useilla syillä. Artikkelin kirjoittajat myös toteavat, ettei muita alueen talouksia ole tutkittu, kuten olettaa sopisi.

Aihe ei vain sattumalta kiinnostanut Australian ja Uuden-Seelannin kansanterveystyön tutkijoita. Heillä oli oma ongelma asialistallaan. Kun näet tieteellisesti hatarasta asiasta tehdään poliittinen kysymys, sillä on oikeasti mittavia vahingollisia seurauksia. Näin on käynyt etenkin Australiassa, jossa maata hallitsevat kokoomuslaiset ovat leikanneet tuulivoiman tutkimus- ja kehitysrahoitusta raskaalla kädellä. Eräs tekosyy typerälle päätökselle oli väitetty infraäänialtistus.

Yleisradioyhtiö ABC:n ylläpitämä faktantarkistuspalvelu Fact Check otti heinäkuussa 2015 käsittelyynsä väitteen tuulivoimaloiden infraäänten terveysvaikutuksista. Se kävi läpi Australian liberaalidemokraattisen puolueen senaattorin väitteet ja murskasi ne: mitään tutkimusta tuulivoiman infraäänien terveysvaikutuksista ei ole, joten väite jää todistamatta.

Loppujen lopuksi Ajankohtainen kakkonen siis ratsasti tuulimyllyjä vastaan melko anekdotaalisin todistein: merikarvialaisen suurperheen isän musta tuntuu -analyysiä ei vahvista mikään taho ja ainoa, joka sen voisi tehdä, on patologinen itseviittaaja.

Ajatella, jos Suomenkin Yleisradiolla olisi faktantarkistuspalvelu.

Tarina tuulivoimaloiden hurjista terveysvaikutuksista on tutunoloinen. Siinä toistetaan samat hokemat kuin vaikkapa susihysteriassa tai maahanmuuttokritiikissä: Tuulivoimaloita rakennetaan holtittomasti eikä sitä voida estää. Ne tulevat melkein kotipihalle ja romahduttavat kiinteistön arvon. Ne vaarantavat lastemme ja kotieläintemme terveyden. Monikansalliset mediatalot ja kansainvälinen korkeakouluverkosto ovat mukana salaliitossa peittääkseen todellisen tiedon tuulivoimaloiden haittavaikutuksista. Jopa syylliset ovat samoja kuin petoeläinten suojelussa ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa. Vihervasemmistohan se on, tietenkin, luultavasti yhteistyössä globaalin kapitalismin kanssa.

Kertomuksen kyseenalaistaminen tosiasioita tivaamalla koetaan loukkaukseksi. Eniten mielensä pahoittaa toimittaja. Ja kuten tiedämme, tunteillakin on tunteet.

*

Infraäänillä hevosten jalkoja vääntelevien tuulivoimaloiden tarina sai samana lokakuun kolmantenatoista seurakseen Vantaan Sanomien uutisen Pakkalan asukastilaisuudesta. Aiheena olivat Vantaalle sijoittuneet 1 100 turvapaikanhakijaa.

Jo alkuperäinen uutinen tarjosi pientä vihjettä siitä, mitä tuleman pitää. Muuten melko maltilliseen artikkeliin oli saatu paikallisen asukkaan todistus, jonka mukaan kauppakeskus Jumbo olisi muuttunut turvallisesta rahantuhlauspaikasta jonkinlaiseksi Mad Max -dystopiaksi:

Jumbo on mennyt alaspäin. Se on kohta kuin Itäkeskus. Teini-ikäinen tyttäreni ei uskalla enää mennä sinne, sanoo Seppä ja kertoo lapsensa saaneen kauppakeskuksessa muutaman viikon sisällä peräänsä ehdotuksia, kosketteluita ja viheltelyitä.

Sanomattakin on selvää, että pakkalalaisen perheenäidin ”Itäkeskus” on mielikuvituksen tuotetta, luultavasti myös Jumbo. Mutta varsinaiseen tykitykseen Etelä-Suomen Median kaupunkilehdet pääsivät vasta seuraavana päivänä.

14. lokakuuta päivätty Vantaan Sanomat kertoo kristillisdemokraattisen kaupunginvaltuutetun suulla:

Vantaan vastaanottokeskusten turvapaikanhakijoista koostuvat miesporukat herättävät turvattomuutta Aviapoliksessa. Kaupunginvaltuutettu Maija Hurri (kd.) toi asukkaiden huolen esille hiljan valtuustoinfossa.

– Olen kuullut useilta kuntalaisilta, että Aviapoliksessa ollaan huolissaan alaikäisistä tytöistä. Vanhemmat eivät enää uskalla laskea heitä yksin Jumboon, koska siellä miesjoukot ovat heitä piirittäneet ja jututtaneet. Vanhemmat pelkäävät, että jotain ikävää voi sattua.

Hurrin tiedossa ei ole, että tyttöihin olisi käyty käsiksi. Seudulla liikkuvat miesjoukot aiheuttavat kuitenkin pelkoa.

Mikäli Hurrin lietsomasta pelosta suodatetaan pois kaikki epämääräinen kuulopuhe, jäljelle jää vain tieto siitä, että on miesjoukkoja. Hurri itsekin myöntää, ettei ole kuullut kehenkään kajotun. Sillä mitä todellisuudessa on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, ei ole mitään merkitystä. Jos tuntee olonsa turvattomaksi, syynä ei voi olla ylivilkas mielikuvitus. Tätä vahvistaakseen toimittaja on tavoittanut nimettömän lähteen, joka tietää kertoa, että pelottaa niin maan perusteellisesti:

Nimettömänä pysyttelevä asukas kertoo, että ilmassa on suoranaista hysteriaa. Hänen mukaansa kansalaiset ovat vakavissaan perustamassa kodinturvajoukkoja naisten ja lasten turvaksi ja järjestämässä tytöille itsepuolustuskursseja. Asukkaan mukaan lukuisat, usein alaikäiset, naiset ovat kertoneet netissä kokeneensa ahdistelua.

– On kourittu, huudeltu, ahdisteltu sanallisesti. Jotkut kertovat, että heitä on seurattu Jumbossa miesporukalla ja kaupassa on ehdoteltu. Itseäni on videokuvattu ulkona.

Voiko noitavainoa enää selkeämmin ilmaista? Ei ihme, että paikalliset vihanhallintaongelmaiset ovat jo kokoamassa rasistista katupartiota, jonka tarkoitus on vainota erivärisiä kansalaisia.

Saman konsernin Helsingin Uutiset vääntää nupit yhteentoista omassa jatkojutussaan Pakkalan asukastilaisuudesta.

Lehti uutisoi otsikkotasolla täytenä totena, että ”Jumbossa asiakkaiden perään huudellaan, vihelletään ja kosketellaan”.

Nyt se siis on jo fakta.

Rempseästi lehti kertoo, että kauppakeskus on muuttunut jonkinlaiseksi Aleppoksi:

Työntekijät eivät uskalla enää lähteä iltavuorosta kotiin, kun Jumbon ympärillä parveilee turvapaikanhakijoita eli miehiä. Osa henkilökunnasta on alkanut käyttää taksia iltavuorosta tullessaan.

Muun muassa tällaista sai kuulla Vantaan Sanomat, kun se oli Pakkalan oppimis- ja informaatiotalo Pointissa järjestetyssä Naapurina turvapaikanhakijalle -asukastilaisuudessa.

Jumbossa asiakkaiden perään huudellaan, vihelletään ja kosketellaan. Asukkaiden lisäksi myös poliisin korviin on kantautunut tietoa, että tyttöjä tai naisia olisi lähennelty sopimattomasti.

Teksti on jo sulkenut pois mahdollisuuden, että turvapaikanhakijat olisivat omasta toiminnastaan vastaavia ihmisiä. He ovat ”turvapaikanhakijoita eli miehiä”, jotka ”parveilevat” kauppakeskuksen ympärillä kuin kuhnurit häälennolla. Samaan aikaan pahaa-aavistamattomat kuluttajat shoppailevat kaikessa rauhassa. Jostain syystä ympärillä roihuava kulttuurienvälinen sisällissota ei näy kuin salaisuuteen vihityille. Siis niin kuin jo kertaalleen lainatulle pakkalalaisrouvalle, joka vielä kerran vertaa Jumboa jossakin rinnakkaistodellisuudessa kiehuvaan Itäkeskukseen.

Etelä-Suomen Media saa kuitenkin puhtaammat paperit kuin Yleisradio. Vantaan Sanomat teki uljaan yrityksen faktantarkistamisen vaativassa ammatissa. Se lähetti sankaritoimittajansa aivan tavalliseen kauppaan puhumaan aivan tavallisille asiakkaille.

Asiakkaiden hämmentyneet reaktiot ovat kuvaavia. Ei ole ahdisteltu tai sitten on kuultu ystävän kautta jotakuta joskus vuosia sitten jossakin ahdistellun. Luultavasti tällainen optio ei ollut käynyt edes mielessä ennen kuin toimittaja kävi vihjaamassa.

Samaa sanoo tietysti myös poliisi, joka ei pamputa turvapaikanhakijoita vain siitä yksinkertaisesta syystä, että yksikään kaikista kymmenistä, sadoista ja tuhansista kaverin kavereista, joita nämä pakolaiset ovat ahdistelleet tai jotka he ovat kerta kaikkiaan raiskanneet, ei ole tehnyt rikosilmoitusta.

Voidaan melko turvallisin mielin todeta, että ongelmaa on liioiteltu, ellei sitä ole peräti tykkänään tuulesta tempaistu.

*

Infraäänien aiheuttamaksi luultu päänsärky, sydämentykytys, hikoilu ja unettomuus ynnä muut vastaavanlaiset vaivat ovat niin tavallisia, ettei niitä osaisi ilman kookasta maamerkkiä mihinkään yhdistää. Nocebo-efekti alkaa ottaa niskalenkkiä terveestä järjestä.

Samalla tavalla nuoriin ”parveileviin” miesjoukkoihin kohdistuva pelko ei ole mitenkään ratkaisevasti kiinni heidän teoistaan. Tutusta poikkeava ihonväri riittää leimaamaan sinänsä normaalin käytöksen ääriliikkeeksi. Nuorukaisten asiaton oleskelu, äänekäs häiriköinti, rintojen tuijottaminen, musiikin julkinen kuuntelu tai vaikkapa ylimielinen kävely eivät ole millään muotoa vain islaminuskoisille tai tummaihoisille varattuja ominaisuuksia. Asiasta voi jokainen halutessaan varmistua Suomen kaikkien yläkoulujen, lukioiden ja ammattikoulujen liepeillä.

Yksittäinen kansalainen saa ilman muuta olla niin hysteerisen peloissaan kuin haluaa. Ei luulosairaus tai rasismi ole rikos. Näistä kertovat uutiset ovat toinen asia. Kun raportoidaan ihmisten tuntevan turvattomuutta tai pelkoa, pitäisi tehdä selväksi, että kyseessä on täysin subjektiivinen mielipide eikä mihinkään todelliseen ilmiöön perustuva objektiivinen totuus.

Aivan helvetin hyvä kysymys on silti, miksi kenenkään tunteista noin ylipäätään pitäisi tehdä uutinen.

Kaikkien aikojen järjettömin keskustelu, taas

hevosen-siitin

Alussa oli kyrpä.

Hevosen kyrpä.

Loppuvuodesta 2014 runoilija-esseisti Timo Hännikäinen kirjoitti aamuyön koiravahdissa alkoholimyrkytyksen kourissa hevosen siittimestä kertovia kahden sanan tarinoita feministien ja vasemmistolaisten Facebook-sivuille. Tätä harrastustaan hän perusteli paitsi viinapirulla, myös provosoimistarkoituksella.

https://www.facebook.com/lindrssn/posts/879265162108360

Selittely onnahteli. Pelkkänä juoppohulluuskohtauksessa tempaistuna kännipostauksena jutussa olisi ollut ehkä jotain etäisesti ymmärrettävää, mutta mitä on ajateltava klassisesti sivistyneestä runoilijasta, joka ei hätäpäissään keksi muuta provokaatiota kuin ”hevosen kyrvän” ja Hitlerin hokemisen? Jopa Tony Halme -vainaa oli haukuissaan elegantimpi – vaikka amfetamiinin vaikutuksen alaisena. Ehkä siis Halme oli runoilijana näistä kahdesta lahjakkaampi.

Mikäli haluaisimme erityisesti ymmärtää Hännikäisen äkillistä intoa alatyylisiin ja osin uhkaaviinkin hevosjalostusviesteihin, olisi pohjalta kukaties kaivettavissa jännityksen laukaisema stressireaktio. Olihan Hännikäinen juuri järjestänyt uusnatsien valvoman 612-marssin, mikä taatusti kuormitti runomiehen mieltä kohtuuttomasti.

Humalaiset Facebook-huudot herättivät tuolloin lähinnä huvittuneita reaktioita – mitä nyt kirjailijakollegat saattoivat vähän huolestua.

Kynäniekka uusi performanssinsa äskettäin. Jälleen kerran etanolihuuruisen solvauskierroksen pontimena toimi ystävyys terroristi- ja tarranliimausjärjestö Suomen Vastarintaliikkeeseen ja perinteisempää kansallissosialismia edustavaan Suomen Sisuun. Hännikäinen oli nimittäin onnistunut kesäkuun puolivälissä 2015 järjestämään Eugen Schaumanin haudalle ”kaikille avoimen” tapahtuman, jonne sattumalta ei osunut kuin äärioikeistolaisia kansalliskonservatiiveja.

Porvoon natsiparaati ei saanut aivan niin paljon kiitosta kuin Hännikäinen oli ilmeisesti odottanut, sillä saamastaan tai kuvittelemastaan palautteesta ärtynyt esseisti äityi juhannusyön hämärässä fantasioimaan Naisasialiitto Unionin Facebook-sivulla anaaliseksikokemuksistaan järjestön jäsenten tytärten kanssa ja uhkailemaan Naisten Linjaa samanlaisella elämyksellä.

naisten-linja-uhkaukset

Timo Hännikäisen suunnattomaksi hämmästykseksi Facebook-yleisö ei enää suhtautunutkaan kirjailijan digitaalisiin kikkelikortteihin pelkin suosionosoituksin. Juhannuspäivän ehtoopuolen sateenharmaassa morkkiksessaan hän taipuikin selittämään ja pahoittelemaan viestejään – toki samalla korostaen, ettei puolustele tekstejään saati pyytele keneltäkään anteeksi:

Joo. Eilisyönä muiden mentyä nukkumaan etsin facebookista minua solvanneiden ihmisten & järjestöjen sivuja ja kirjoitin sinne mm. toiveita kyseisten henkilöiden pikaisesta itsemurhasta ja kaikkea täysin painokelvotonta.

Täsmennettäköön tässä välissä, että sen enempää Naisten linja kuin Naisasialiitto Unionikaan eivät olleet puolella sanalla kajonneet tätä ennen Hännikäisen henkilöön. Naisunioni katsoikin tarpeelliseksi huomauttaa, että kirjailijassa ei ole itsessään mitään kiehtovaa, mutta hänen edustamansa rasistinen oikeistopopulismi ja sen saama suopea vastaanotto yhteiskunnan eliitissä olisi kukaties otettava tarkempaan tarkasteluun.

https://www.facebook.com/naisunioni/posts/1175948775764545

Hännikäinen jatkaa passiivis-aggressiivista meriselitystään vetoamalla ”kevään paskamyrskyn” aikana kumuloituneeseen vitutukseen, joka ”saavutti saturaatiopisteen”.

En puolustele toimintaani enkä toisaalta esitä anteeksipyyntöjäkään. Kunhan totean tapahtuneen. Häpeän lähinnä sitä, että olen alentunut kaikenlaisten hölmöjen tasolle. Toivotan ystäville hyvää ja vihollisille pahaa juhannusta, vastaisuudessa olen coolimpi ja harjoitan ankarampaa itsehillintää.

Tämän kaiken perään Hännikäinen tietenkin laimentaa koko ei-puolustelunsa kertomalla, että aikoo aloittaa heinäkuun uusilla hevoskyrvästelyillä.

Totean vielä, että seuraavan parin viikon aikana minua on turha pyytää baariin, koska työskentelen uuden kirjan parissa. Kunhan rupeama on ohi, vedän kyllä isot lärvit mutta silloin ehkä ette halua sattua tielleni. Terveiset sateiselta Padasjoelta.

Perinpohjaisimmin Hännikäisen lystikkäät raiskausuhkaukset ja niiden selitykset tuomitsi historiantutkija Jussi Jalonen laajassa ja monin tavoin roimassa tilapäivityksessään. Silminnähden tuohtunut Jalonen ojensi paitsi kirjailijaneroa, myös tämän tukijoita, joita hän omalaatuista huumorintajua osoittaen nimitti ”vapaamieliseksi kulttuuriälymystöksi”:

Hännikäinen tunnetusti on kasa paskaa, ja paskakasan logiikassa ei juurikaan ole mitään mielenkiintoista. Viestejä lukiessa tulee lähinnä toivoneeksi, että hänen puolisonsa on muistanut käyttää riittävästi lysolia ukkonsa desinfiointiin. Kiinnostavia ovat tässä yhteydessä vain ne kärpäset, jotka röykkiön ympärille kerääntyvät. Tässä tapauksessa Hännikäisen päivityksestä ovat käväisseet tykkäämässä kirjailija-kääntäjä Jukka Mallinen ja kirjailija-toimittaja Jani Saxell, minkä lisäksi radiotoimittaja ja juontaja Perttu Häkkinen on poikennut kehaisemassa Hännikäistä toteamalla ”nämä puolivuosittaiset some-kampanjasi viihdyttävät minua suuresti!”. Mikäs sen hauskempaa kuin raiskausviestit väkivaltaa kokeneiden naisten tukipalveluun.

Nimellä mainituista Jukka Mallisesta, Jani Saxellista ja Perttu Häkkisestä kaksi viimeistä reagoivat. Saxell huomautti kommenttiraidalla olevansa täysin aiheettomasti mokomassa viiteryhmässä, mistä seurasi Jalosen anteeksipyyntö ja veljellinen virtuaalihalaus.

Häkkinen otti toisen lähestymistavan. Hän loukkaantui sydänjuuriaan myöten siitä, että joku oli ylipäänsä juljennut moittia hänen tsemppauskommenttejaan ystävälleen Timo Hännikäiselle. Hän pitää yksittäistä palautetta lähestulkoon terrorismina.

Tässä on koko jutun ydin.

Yleisradiolle ja Radio Helsingille sekä Helsingin Sanomille työskentelevä KOURA-palkittu radiotoimittaja-muusikko julistaa, että tunnetun äärioikeistolaisen naisvihaajan sometörppöyksien kehuskelusta seurannut nuhtelupostaus on ”totuus” siitä, miten ”totalitaristiset tuulet” puhaltavat Suomessa.

Ilmeisesti itseään Häkkinen pitää sananvapaustaistelijana, jonka pyhää oikeutta peukuttaa natseja on nyt lähes viranomaistoimin rajoitettu:

Tässä ammatissa tutustuu monenkirjaviin ihmisiin.

Jos teitä häiritsee laaja ja värikäs tuttavapiirini, poistakaa itsenne välittömästi ystävistäni.

Muutaman Jalosen tarkoitushakuista viestiä tykänneistä ja jakaneista olenkin jo heidän elämäänsä helpottaakseen poistanut.

Pitäkää tunkkinne.

Kaikille teille muille toivotan rauhaa.

Yhden totuuden tämäkin surkea tapaus jälleen hienosti paljasti: totalitaristiset tuulet puhaltavat yhtä kylminä niin oikealta kuin vasemmaltakin.

Koska Jussi Jalonen on julkisuudessa tunnettu enemmän roolistaan äärioikeistolaisten järjestöjen vastustajana kuin ammattiaan harjoittavana sotahistorian tutkijana, on Häkkisen viimeinen lause tulkittava omituiseksi stalinismisyytökseksi. Sitoutumatonta ex-keskustalaista ja monella tavalla antivasemmistolaista Jalosta ei kai olekaan aiemmin ”maahanmuuttokriitikkojen” ryhmähalin ulkopuolella huomattu taistolaiseksi epäillä.

Häkkisen aivan itse keksimä ja toistaiseksi pelkästään Jalosen Facebook-tilapäivitykseen perustunut stubbilais–jungneriaaninen oivallus äärioikeiston ja -vasemmiston täydellisestä samuudesta saa käsittämättömimmän kuviteltavissa olevan ”vahvistuksensa” hetkeä myöhemmin, kun toimittaja bongaa kaikista maailman foorumeista Punk in Finlandilla käydyn nimeään kantavan keskustelun.

https://www.facebook.com/perttu.hakkinen/posts/10155773061440026?pnref=story

Ikään kuin olisi elänyt viimeiset kymmenen kesää kuplassa Häkkinen julistaa tunnetun trollifoorumin ”vasemmistoanarkistien intellektuellisiiveksi” ja miksi ei myös ”lahkoksi”.

Nyt kysymys ei ole enää siitä, onko Perttu Häkkinen tykännyt Timo Hännikäisen ”transgressiivisesta virtuaaliperformanssista” tosissaan vai sarkastisesti, vaan siitä, että arvostettu toimittaja ilmeisen vakavissaan vertaa sosiaalisessa mediassa heitettyjä dissauksia kansalaisiaan sortaviin diktatuureihin.

Mikäli Häkkinen kokisi Jalosen (ja tämän peukuttajien) vain kytkeneeksi hänet epäreilusti Hännikäiseen, hän olisi voinut todeta asian olevan näin ja jättää pois älyttömät kuvitelmat nurkan takana väijyvistä systemaattisista vainoista. Hänellä olisi ollut jopa aihetta tehdä näin, sillä Jalonen kirjoitti kommenttinsa tietämättä, ettei Häkkinen ollut lukenut Naisten Linjalle kirjoitettuja uhkauksia. Se toki jättää edelleen pohdittavaksemme, miksi vasemmistopoliitikoille ja Naisasialiitto Unionille suunnatut solvaukset ja ”sieg heil” -huudot ovat Häkkisen mielestä aivan harmitonta kukkaiskieltä.

Perttu Häkkinen ei ole ensimmäinen toimittaja ja kansalaiskeskustelija, joka luulee Facebook-peukutusta sensuuriksi. Muistammehan hyvin muun muassa Sanna Ukkolan, joka elokuussa 2013 suivaantui ikihyviksi Kalevan päätoimittaja Markku Mantilan saamasta palautteesta. Mantila oli haksahtanut lällättelemään norsunluutornistaan amerikkalaiselle Chelsea Manningille, joka oli vuotanut Wikileaksiin Yhdysvaltain sotilas- ja diplomaattisalaisuuksia. Taitavana sanankäyttäjänä Mantila kykeni parilla lauseella solvaamaan seksistisesti sekä naisia että transsukupuolisia ja ampumaan vielä edustamaansa vapaata tiedonvälitystä nilkkaan. Seurannutta ärtynyttä sosiaalisen median palautetta Sanna Ukkola vertasi Yleisradion blogissaan korruptoituneen afrikkalaisvaltion harjoittamaan mielivaltaiseen lehdistövapauksien rajoittamiseen.

Timo Hännikäinen on suhteellisen harmiton ääritraditionalisti, joka lainaa alati hupenevaa uskottavuuttaan kansallissosialistista vallankumousta rakentelevalle Suomen Sisun Olli Immoselle. Yhdessä Suomen Vastarintaliikkeen harjoittaman katuväkivallan kanssa nämä heput kukaties onnistuvat ankeuttamaan ihmisten elämää Suomessa, mutta mitään asiaa valtiovallan avainasemiin heillä ei ole ilman ulkopuolista apua.

Tätä apua antavat teeskennellyn puolueettomuuden taakse verhoutuvat toimittajat ja poliitikot, jotka hyväksyvät etnisen, uskonnollisen, sukupuolisen tai seksuaalisen syrjinnän tai jopa väkivallan ”uutena normaalina” ja pitävät sen tähden mitä tahansa Facebook-naureskelua sananvapautensa rajoittamisena ja porvarillisten käytöstapojen vaatimista poliittisena terrorismina.

Yrjö Rautiosta Kansan Uutisten päätoimittaja

ku

Yhdentoista vuoden korpivaellus tuli onnellisesti päätökseen maaliskuisilla keväthangilla kun neuvottelut Kansan Uutiset Oy:n ja lehdestä aikoinaan ovet paukkuen lähteneen emerituspäätoimittaja Yrjö Raution välillä saatiin kaikkia osapuolia tyydyttävään tulokseen. Lyhyen ylimenokauden ”Kusaria” päätoimittanut Sirpa Puhakka siirtyy lehden määräaikaiseksi erikoistoimittajaksi, kun Rautio jälleen astuu rakkaan työväenlehtensä johtoon.

Kuusitoista vuotta Kansan Uutisten päätoimittajana aina vuoteen 2004 työskennellyt Rautio on välivuodet pitänyt kynänsä terävänä kirjoittamalla kolumneja Apuun ja Helsingin Sanomiin päivänpolttavista asioista, kuten SKP:n enemmistön ja vähemmistön ­– niin kutsuttujen taistolaisten – välisistä henkilö- ja linjaristiriidoista. ”Heittolaukauksistaan” tunnettu Rautio aikoo jatkaa samalla linjalla vanhassa tutussa vasemmistomediassaan. Aihe taatusti kiinnostaa kaikkia lehden lukijoita ikään ja sukupuoleen katsomatta.

– Vasemmistoliitossa on paljon vanhoja stalinisteja, jotka eivät ole koskaan tehneet tiliä menneisyytensä kanssa, Rautio toteaa luottavaisesti.

Hän uskoo neljänkymmenen vuoden takaisten traumojen tavoittavan myös uusia lukijoita:

– Puolueessa on lisäksi nuoria myöhempien aikojen änkyröitä, joiden politiikkakäsitys kasvaa suoraan stalinismin perinnöstä.

Koko Suomea jäytävän stalinismin uhasta keskustellaan Raution mukaan liian vähän. Hän aikoo korjata tilanteen Kansan Uutisten sivuilla.

– Äärioikeisto ja -vasemmisto eivät ole janan ääripäitä, vaan vierekkäisiä pisteitä ympyrällä, Rautio muistuttaa arvoituksellisesti virnistellen.

Tässä hän on maahanmuuttokriitikoiden kanssa samaa mieltä siitä, että myös Hitler oli oikeastaan vasemmistolainen ja että mitään ”äärioikeistoa” ei edes ole olemassa.

– Kun kulkee kyllin kauas vasemmalle, tulee äärioikealle, kun kulkee kyllin kauas oikealle, tulee äärivasemmalle.

Vaarallisilta on, että koskaan ei voi tietää, kuka on stalinisti. Rautio huomauttaa, että fanaattiset liikkeet houkuttelevat mukaan ”älykkäitä, sivistyneitä ja fiksuja ihmisiä”.

– Heitä oli stalinismissa – myös sen suomalaisessa ilmenemismuodossa, jota kaunistellen taistolaisuudeksi kutsuttiin.

Erityisesti stalinisteja haudotaan Raution mukaan Vasemmistoliitossa.

– Siihen kuuluu stalinisteja, joiden oikeampi paikka olisi häpeäpaalussa historian tunkiolla.

Vasemmistoliiton ongelma ei Raution mielestä ole kuitenkaan pelkästään stalinisteissa. Puolueen riveissä on suunnattomasti enemmän kaikkia muita kuin stalinisteja, mikä saattaa harhauttaa heikommalla havaintokyvyllä varustetut kansalaiset kuvittelemaan, että Vasemmistoliitto olisi arvoliberaali punavihreä työväenpuolue.

– Järkevintä olisi, että puolueen reformistit siirtyisivät Sdp:hen – ja vihreät vihreisiin. Puolue jäisi niille, jotka haluavat tehdä siitä museon vaalimaan stalinististen aatteiden rippeitä.

Merkittävimmäksi syyksi kaikkialla ympärillään rehottavaan taistolaisuuteen Rautio arvelee Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta – tai ”vasemmistoa”, kuten Rautio sitä nimittää – riivaavan henkilökulttivajeen. Nuoriso säntäisi vaaliuurnille huomattavasti nykyistä kerkeämmin, mikäli Paavo Lipponen yhä johtaisi vasemmistoliikettä.

Ensimmäinen Yrjö Raution toimittama Viikkolehti tulee pääsiäispyhien vuoksi jakeluun poikkeuksellisesti jo 1. huhtikuuta. Lehteä jaetaan samana päivänä ilmaiseksi Kontulan ostoskeskuksessa kello 12. Sadalle ensimmäiselle lahjoitetaan Viikkolehden lisäksi muoviämpäri.

Hetkinen, tässä peilissä on nyt jotain vialla

Suomen Kuvalehti julkaisi pitkähkön artikkelin laillisuuden rajamailla häärivistä nettikirjoittelijoista, joiden sisällöntuotannon polttopiste on vihapuheessa.

Tavanomaisten heteromarssijoiden ja lehteriheilaajien sijaan juttuun oli kaivettu kolme suurelle yleisölle tuntematonta tyyppiä. Yksi on Late, pahoinpitelyistä tuomittu antijihadisti, toinen vasemmistolaiseksi itsensä määrittelevä antifeministitrolli Antti ja kolmas muuten vain Muutos 2011:n eduskuntavaaliehdokas. Esimerkkitapauksia ja vihakirjoittelun ongelmallista lainvalvontaa laajemminkin artikkelissa kommentoi kokoomuslainen nettipoliisi Marko Forss, tuo sosiaalisen median Jaakko Hämeen-Anttila.

Ammattinsa osaavien toimittajien kirjoitustyyli on verkkaisen toteava. Artikkeli on sisältöönsä nähden oudonkin asiallinen. Harva kynäniekka malttaisi kuvata väkivaltaista rasistinarkomaania yhtä viileästi:

On vain vähän tutkittua tietoa siitä, millaisia netin vihakirjoittajat ovat. Mummoikäisiä naisiakin löytyy, mutta enemmistö on miehiä. Late lienee silti poikkeus: netti ei ole hänelle paikka, jossa päteä, esittää jotain, mitä ei oikeasti ole. Päinvastoin vaikuttaa siltä, että nettiminä on kalpea kuva todellisesta Latesta. Tai ainakin siitä, mitä hän oli.

Late on elänyt suuren osan aikuiselämästään aseiden, tappelujen ja murhien keskellä, usein sekaisin amfetamiinista, Subutexista ja lääkkeistä. Nyt hän sanoo rauhoittuneensa. Hän käyttää enää pilveä, sieniä ja alkoholia.

Kolmen melko erilaisen tapauksen jokseenkin arkinen esittely oli kuitenkin liikaa yhdelle verkkoyhteisölle. Ulkomaalaisvastainen Hommaforum kehitti keskuudessaan sekopäisen narratiivin, jota kannattaa tässä tutkia, sillä se kertoo näin vaalikeväänä poliitikoille ja toimittajille hyvin tarkasti, miksi niin sanottujen maahanmuuttokriitikoiden kanssa ei voi edes yrittää vuoropuhelua.

Lyhyt keskusteluketju sisältää edustavan valikoiman äärioikeiston patologisista vainoharhoista.

Hompanssin maailmassa mikään ei ole koskaan sattumaa ja kaikki pienimmätkin yksityiskohdat ovat täynnä merkityksiä. Tunnettuja tapauksia ovat professorit Vesa Puuronen ja Martin Scheinin, joiden tutkimustyötä yksikään ”maahanmuuttokriitikko” ei kykene hyväksymään siitä syystä, että näillä henkilöillä on tieteellisen toimintansa lisäksi ollut poliittisia harrastuksia. Jostain syystä hompanssille ei silti tuota minkäänlaisia vaikeuksia syleillä perussuomalaisten tai esimerkiksi Suomen Sisuun kuuluvien tutkijoiden, toimittajien ja poliitikkojen mielipiteitä aukottomasti todistettuina faktoina.

Suomen Kuvalehden artikkelin kirjoittajien uskottavuutta syö Homma-aktivistien mukaan etenkin se, että he ovat saaneet työhönsä Koneen Säätiön apurahan. Omituista ad hominemia ei selitetä, mutta arvatenkin jotain epäilyttävää Herlinien sukuomaisuudessa on.

(Kuvan saa avattua isommaksi klikkaamalla.) 

01-koneensaatio

Tulkoon silti mainituksi, että toki yksityisten rahastojen myöntämät apurahat joskus aivan oikeasti menevät epämääräisille mokuttajille kaikenlaisten vieraskielisten sanakirjojen laatimiseen. Vieläpä niin, että koko työ menee lopulta maahanmuuttajalle. Mitäpä siinä kantasuomalainen voi muuta kuin ryhtyä ulkomaalaisvastaiseksi kansanedustajaksi?

Nettikeskusteluiden nuoruudessa kehitettiin ”Godwinin laki” eli keskustelun venyessä yhä todennäköisemmin eteen tuleva natsivertaus. Tämän lain nykysovellus on Venäjä-kortti. Suomen Kuvalehden vihakirjoitusta koskevassa Homma-debatissa Vladimir Putin lätkäistään pöytään jo ensimmäisellä sivulla. Hauskinta on, että kommentoija itse väittää Venäjä-assosiaationsa jälkeen artikkelin syyllistyvän guilt by association -virheeseen.

02-putin

Kun Venäjä on kerran mainittu, se ilmestyy kaikkialle. Mitä ikinä Suomen Kuvalehti tai koko valtavirtamedia mistään väittääkin, se on valetta, koska Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

03-venaja

Luonnollisesti Venäjästä seuraa aina Neuvostoliitto, koska oikeistolaisessa tajunnantilassa nämä kaksi maata ovat täsmälleen sama asia. Yhtäkkiä puolueeton lehtiartikkeli on jo todiste neuvostomallisesta toisinajattelijoiden vainoamisesta.

07-neuvostoliitto

Kun vähän pinnistellään, saadaan kokoon täydellinen maailmanlaajuinen perussuomalaisvastainen salaliitto, jonka takana ovat Neuvostoliitto, Suomen valtio, vasemmisto, vihreät ja ”pääomapiirit”. Pienellä kannustamisella saattaisi pinnalle pulpahdella jo vapaamuurareita, temppeliherroja ja juutalaisiakin, mutta on hommatodellisuus tällaisenaankin melko hapokas tila.

08-neuvostoliitto-ja-koneensaatio-ja-salaliitto

Eräs tyypillisimmistä Hommalla harrastetuista vastaväitteiden muodoista on vetoaminen johonkin täysin muuhun epäkohtaan, joka ei liity puheensa olleeseen kysymykseen suoraan, jos ollenkaan, ja joka yleensä on vieläpä vahvasti mielikuvituksellinen. Jos suomalainen rasismitutkija toteaa vaikkapa maassamme harrastettavan muslimien syrjintää, hompanssin vastaus on, että Iranissa syrjitään vielä enemmän kristittyjä, miksi tutkija siitä vaikenee?

04-maahanmuutto

Eli miksi Suomen Kuvalehden toimittajat eivät mieluummin kirjoittaisi ”hallitsemattoman maahanmuuton” ongelmista?

Omat aiheensa itsenäisesti valitsevalle toimittajalle kysymys on paitsi ammatillisesti loukkaava, myös täysin järjetön. Suomalaisessa reaalitodellisuudessa elävä vähänkin kunnianhimoinen journalisti ei tuhoaisi uskottavuuttaan hourailemalla ”hallitsemattomasta maahanmuutosta”. Kyseessä on ilmiö, joka on olemassa vain hommalaisessa fantasiassa.

Vai olisiko sittenkin syynä ilmatiivis salaliitto? Kyllä! Eihän voi olla mitään muuta syytä sille, miksi suomalaistoimittajat niin sinnikkäästi vaikenevat islamisaation runtelemien maiden no-go-alueista.

06-salaliittoteoria

Kirkkaaksi lopuksi Homma-keskustelijat tulevat siihen johtopäätökseen, että Suomen Kuvalehden kommunistitoimittajien Koneen Säätiön varoilla tuottama artikkeli on kauttaaltaan valetta. ”Maahanmuuttokriitikot” kykenevät silmää räpäyttämättä uskomaan villit teoriat maanosaamme uhkaavasta islamisoitumisesta kaikkine monimutkaisine seurauksineen, mutta lehtijuttu netin vihakirjoittajista on liikaa.

09-propaganda

Eikä vain lehtijuttu, vaan kaikki sen taustamateriaalikin.

10-falseflag

Ei ihme, että yksi keskustelijoista vihjaa ohimennen aikovansa jonakin päivänä tarttua aseeseen. Hän pehmentää uhkaustaan ystävällisellä silmäniskuhymiöllä, mikä epäilemättä rauhoittaa kaikkia osapuolia.

05-uhkaus

Katsaus kuluneeseen vuoteen 2014 (2/2)

Heinäkuu

1.7. Perussuomalaisten kaikkien aikojen paras talouden asiantuntija Pauli Vahtera ei osannut päättää, vihaako hän enemmän sosiaalietuuksilla eläviä, nuoria vai ulkomaalaisia, joten hän päätti niputtaa kaikki yhdeksi olkinukeksi ja haukkua sitä. | PS:n poliitikko syyttää maahanmuuttajien varastavan ostoskärryt (Verkkouutiset)

9.7. Marko Hamilo, Suomen Mark Hamill, ristiintaulukoi miesten seksuaalista mielenkiintoa sekä toisiin miehiin että aseisiin ja tuli siihen tulokseen, että Helsingin itäinen kantakaupunki syrjii asefetisistejä. | Helsingissä Kalliossa muhii punavihreä kupla (Suomen Uutiset)

9.7. Kymenlaaksossa muhivat aivan toisenväriset kuplat. | Kuusankosken vesivahingon syynä pontikankeittäjien sammuminen (Kouvolan Sanomat)

10.7. Niin sanottu tiedemies yritti esittää kaikenlaisia ”faktoja” asiasta, josta hänellä itsellään ei ole mitään ensi käden kokemusta. | Tutkija tyrmää kansan tulkinnan jatkosodasta (MTV3)

https://www.facebook.com/kaasuputki/posts/829133173764387

24.7. Yllättävän monet länsimaiset pettyivät, kun ilmeni, ettei ISIS harjoita naisten genitaalisilvontaa. | The Islamic State Isn’t Circumcising Women and Didn’t Steal $400 Million Either (Foreign Policy)

https://www.facebook.com/mikael.jungner/posts/10152714213557089

30.7. Joel ja Timppa asettuivat ehdolle Nobelin rauhanpalkinnon saamiseksi. | Timo Koivusalo: Välirikko Joel Hallikaisen kanssa ohi (Iltalehti)

Elokuu

1.8. Timo Soini ei tiennyt hallituksen tai edes opposition kokoonpanoa. | Soini sivuuttaisi EU:n Venäjä-pakotteissa (Maaseudun Tulevaisuus)

2.8. Timo Soinin tiedot perustuvat kristikansa-nimisen järjestön toimittamaan informaatioon. | Timo Soini puolustaa Israelin iskuja Gazaan (Helsingin Sanomat)

4.8. Kokoomushallitus siirtyi osittaiseen sosialismiin. | Suomen valtio ja Meyer Werft ostavat Turun telakan (Työ- ja elinkeinoministeriö)

https://www.facebook.com/james.hirvisaari/posts/10152351886504538

13.8. Eeva-lehti kysyi Suomen seksikkäintä miestä keväällä 2010, jolloin Paavo Arhinmäki oli yksi ehdokkaista. Silloin sijoitus oli neljäs. Jotkut miehet vanhenevat kuin viski. | Kysely: ”Paavo Arhinmäki on seksikkäin puoluejohtaja” (Kansan Uutiset)

15.8. Maailman viheliäisimpien juttutyyppien viiden kärjessä on läskin kuukausipalkan hemmottelemien keskiluokkaisten etelähelsinkiläistoimittajien toiseutta ja eksotisointia uhkuvat sankarireportaasit metromatkalta Itä-Helsinkiin. Eräänä päivänä pari toimittajaa kokeili samaa paluusuuntaan. | Luokkaretki kaupungin äärimmäiseen ytimeen (Kansan Uutiset)

28.8. On. | Onko tämä mahdollista vain Suomessa? Sadat jonottivat ilmaisia ämpäreitä Pirkkalassa (Ilta-Sanomat)

28.8. Jussi Halla-aho on tehnyt kaikkensa estääkseen ihmisiä asumasta Lieksassa. Kukaan ei tiedä miksi. | Maahanmuuttoa ja politiikkaa (Talentia)

29.8. Espoolainen kokoomuspoliitikko oli kuullut serkkunsa isäpuolen armeijakaverin pojan tyttöystävän isoveljen pomon lasten jalkapallovalmentajan kuulleen yhdeltä kaveriltaan, että Espoon sosiaalivirastossa on jouduttu ottamaan käyttöön paalauskone, jotta laiskanpulskeille neek… maahanmuuttajille jaetut viisisataset saataisiin nopeammin nakattua värivammaisille sosiaalipummeille. Hän toki ei ole rasisti. | Espoolainen kokoomuspomo: ”Miksi maahanmuuttajaperheen pitää hankkia uudet lastenvaunut sosiaalituella?” (Länsiväylä)

Syyskuu

11.9. Vaasalainen rasisti ilmoitti olevansa pikemminkin aivan järkyttävä naapurikyttääjä ja köyhien kadehtija kuin rasisti. | Suklaata ja lastenvaunuja (Pohjalainen)

11.9. Espoolaisrasisti toisti serkkunsa isäpuolen armeijakaverin pojan tyttöystävän isoveljen pomon lasten jalkapallovalmentajan kuulleen yhdeltä kaveriltaan, että Espoon sosiaalivirastossa on jouduttu ottamaan käyttöön paalauskone, jotta laiskanpulskeille neek… maahanmuuttajille jaetut viisisataset saataisiin nopeammin nakattua värivammaisille sosiaalipummeille. Edelleenkään ei rasisti. | Kauma ei pyydä vaunukohua anteeksi – ”Sosiaalityöntekijät kertoneet epätasa-arvosta” (Länsiväylä)

15.9. Susivaara kasvoi huomattavasti, kun hukkien havaittiin osaavan naamioitua. | Poliisi vahvistaa: Hiirolan ”susi” oli belgianpaimenkoira (Itä-Savo)

https://www.facebook.com/olli.sademies/posts/968431609840335

tossavaisen-kristalliyo

23.9. Ylivieskalaisiin teki erityisen vaikutuksen konkurssipajan pääomistajan verevä antisemitismi. | Juha Kärkkäinen ja kolme muuta saivat Pro Ylivieska -mitalin (Kaleva)

29.9. Vuoden 2014 paras tarina alkoi huipentua. | Sunny Car Centerillä kohtalon päivä – missä miljoonat? (Iltalehti)

10568815_849972981680406_3382202132383796879_n

Lokakuu

1.10. Vuoden 2014 paras tarina, oikeasti! | Sunny Car Centeriltä ei tullut rahaa – kaupunki purkaa kaupan (Iltalehti)

3.10. Sofi Oksasen yritys maalata Venäjän nykyhallinnosta todella hurjaa ja pelottavaa kuvaa kompastui oman banaaliuteensa. | Sofi Oksanen: ”Pro-Venäjä-trollit rantautuneet kotiäitien vaippakeskusteluihin” (Ilta-Sanomat)

6.10. Lappilaispersut haksahtivat sinirismiin. | Lapin entiset perussuomalaiset eduskuntavaaleihin – ilman omaa puoluetta (Yleisradio)

8.10. Leo Straniuksen paradoksit eivät aivan pärjää Zenolle, mutta yrityksestä pisteet. | Palmia: Ideologisesti värittynyt järkipäätös (Leo Stranius)

9.10. Vladimir Putin esti jälleen kerran Sofi Oksasen palkitsemisen. | Kirjallisuuden Nobel-palkinto on myönnetty Patrick Modianolle (Yleisradio)

21.10. Kittilä, tuo Lapin Sunny Car Center. | Kittilä: Valtuusto jyräsi murskaluvuin puheenjohtajansa (Suomen Kuvalehti)

21.10. Kansan Uutisten päätoimittajavalinnasta ei oikein voi keksiä tähän mitään poikkeuksellisen mojovaa vitsiä. | Sirpa Puhakasta Kansan Uutisten päätoimittaja (Kansan Uutiset)

24.10. Sunny Car Center, tuo autokaupan Kittilä. | Sunny Car Center joutui toisenkin Afrikan-huijauksen kohteeksi (Helsingin Sanomat)

23.10. Tilanteessa, jossa yksilinjaisen metron automatisointi on ylivoimainen haaste, Taneli heikka kehitti ajatuksen, jonka mukaan liikenneruuhkat johtuvat tilasta, jonka kuljettajat vievät pnkin ja ratin välissä. | Julkisen liikenteen aika on ohi muutamassa vuodessa (Helsingin Sanomat)

28.10. Poliisi provosoitui rauhanlipusta. | Poliisi pyysi koululaisia pistämään rauhanlipun piiloon, ettei kukaan ”provosoidu” (Metro)

29.10. Se kerta, kun Ulla Appelsin edustaa järjen ääntä hullussa julkisessa keskustelussa. | Uupunut äiti ei tapa (Ilta-Sanomat)

Marraskuu

10417466_892542017423502_1798019194490015060_n

4.11. Mutta se on siitä huolimatta valtuuston ykkössuosikki Kittilän seuraavaksi kunnanjohtajaksi. | Sunny Car Centerin ainoaksi saavutukseksi jäänyt mainostolppakin on maksamatta (Yleisradio)

7.11. Mikael Pentikäisen ensimmäinen tehtävä on julkaista kaikki vanhat Yleisradiota käsittelevät kolumninsa, mutta siten, että sana ”Yleisradio” korvatan sanalla ”susi”. | Pentikäinen päätoimittajaksi Maaseudun Tulevaisuuteen (Maaseudun Tulevaisuus)

7.11. Kittilän kunnanvaltuusto muistuttaa yhä enemmän Boris Jeltsiniä vuonna 1998. | Kittilässä kuohuu taas: Inkeri Yrityksellekin puuhataan nyt potkuja (Yleisradio)

17.11. Kittilä, Kittilä, Kittilä. | Kittilän kunnanjohtaja sai potkut (Yleisradio)

19.11. Lieksassa huolestuttiin Kittilän saamasta negatiivisesta julkisuudesta, joten asukkaat nelinkertaistivat tyhmyytensä ja ilkeytensä. | Lisää rikosilmoituksia maahanmuuttajien ajamista koulukyydeistä Lieksassa – poliisi toivoo jäitä hattuun (Yleisradio)

24.11. Pentti Oinonen kertoi, ettei harrasta seksiä avioliitossa. | Näin kansanedustajat äänestävät avioliittolaista – kyllä voittaa? (Ilta-Sanomat)

26.11. Pohjois-Karjalan kantaväestö jouduttiin evakuoimaan Outokummun luoliin turvaan kaikkialla maakunnassa mellastavalta homosaatiolta. | Näkökulma: Normihetero ei ole enää mitään (Yleisradio)

28.11. Myös Pohjois-Savossa suoritettiin taktisia vetäytymisiä. | Oinonen: Vetäydyn korpeen miettimään kirkon jäsenyyttä (Kotimaa)

29.11. Reijo Tossavainen ei pystynyt taaskaan pitämään fantasioitaan omana tietonaan. | Tossavainen: Seuraavaksi moniavioisuus tai eläimiin sekaantuminen? (Etelä-Saimaa)

Joulukuu

2.12. Esimerkiksi kaikki? | Joku näistä Helsinkiin? Tässä ovat Guggenheim-kilpailun kuusi finalistia (Ilta-Sanomat)

4.12. Fennovoima todettiin niin käsittämättömän toimimattomaksi konseptiksi kaikilta osiltaan, että viimeisimmätkin epäilykset haihtuivat ja Suomen kaikki energiayhtiöt riensivät lahjoittamaan rahansa uudelle Sunny Car Centerille. | Tietokirjailija Risto Isomäen hurja varoitus kansanedustajille Fennovoima-äänestyksen alla: ”Olen pahoillani, että lähetän tämän viestin vasta nyt” (Demari)

15.12. Mutta onneksi Guggenheim sentään rakennetaan. | Helsinki ei saa MTV Europe Music Awards -gaalaa (Yleisradio)

17.12. Yhdysvallat löysi kookkaan saaren Floridan osavaltion läheltä. | Obama: Yhdysvallat aloittaa suhteiden normalisoimisen Kuuban kanssa (Yleisradio)

18.12. Perussuomalaiset kutistavat itseään aivan vapaaehtoisesti. | Marxismirummuttajat elävät konservatiivisessa kuplassa (Helsingin Sanomat, Nyt)

19.12. Nyt kävi näin. | Mies, vältä joulun pahin moka: Älä kanna rumaa kuusta kotiin (Kouvolan Sanomat)

Katsaus kuluneeseen vuoteen 2014 (1/2)

kouvola

Tammikuu

3.1. Vihreä logiikka: koska Tampereella mieltään osoittaneet Kiakkovieraat eivät olleet fasisteja niin kuin Jyväskylän kirjastopuukottaja, heidän on oltava stalinisteja. | Jyrki Kasvi: Demokratian vähättelijät (Yle)

6.1. Tasan kaksikymmentä vuotta sitten taitoluistelija Tonya Hardingin entinen puoliso pahoinpiteli taitoluistelija Nancy Kerriganin edistääkseen exänsä mahdollisuuksia päästä talviolympialaisiin. Taitoluistelupiireissä tapausta edelleen muistellaan haikeasti: silloin laji kiinnosti suurta yleisöä. | Tonya Harding and Nancy Kerrigan, 20 Years After ’The Whack Heard Round the World’ (People)

11.1. Ariel Sharon ilmoitti, ettei ole enää käytettävissä Israelin pääministeriksi. | Israelin entinen pääministeri Ariel Sharon on kuollut (Yle)

kaj-turunen-antti-rinne

Tammikuu muistetaan erityisesti siitä, kun SDP:n tuleva puheenjohtaja osoitti pelitaitojaan provosoimalla Perussuomalaisten koko vaihtopenkin tappelemaan.

19.1. Antti Rinne trollasi niin varovaisesti, että typerämpi olisi luullut ay-pomon tehneen pelkän realistisen tilannearvion. | Antti Rinne lähtee soittaen sotaan (Helsingin Sanomat)

19.1. Kaj Turunen on tottunut lukemaan saatanallisten kulttuurimarxistien salaviestejä, joten persuedustaja teki rikosilmoituksen Rinteestä. | ”Mikäs tässä on rikos?” Professori ihmettelee kansanedustajan rikosilmoitusta (Ilta-Sanomat)

20.1. Puoluesihteeri komppasi, koska puolueessa kukaan ei ole vainoharhoissaan yksin. | Slunga-Poutsalo: Antti Rinne syyllistyi vihapuheeseen (Ilta-Sanomat)

21.1. Tappelu päättyi, kun Demlan reptiliaanien hallitsema viranomainen mapitti Kaj Turusen rikosilmoituksen suoraan paperinkeräykseen. | Poliisi ei käynnistä rikostutkintaa Pron Rinteen puheista (Yle)

28.1. Poliisi: anarkistit tekevät kaiken kollektiivina, natsit ovat aitoja individualisteja. | Poliisi: Vastarintaliikkeen tekemä pahoinpitely yksittäistapaus (Helsingin Uutiset)

29.1. Tony Halmeen äiti onnistui neljän vuoden hellittämättömän taistelun jälkeen jättämään uusimatta Kaarina Hazardin ja Iltalehden välisen avustajasopimuksen. | Hazardille potkut – Tony Halmeen äidin toive toteutui viimein (Suomen Uutiset)

 

Helmikuu

Helmikuun kohokohta oli, kun Suomen ainoa Messias vieraili spitaalisten luona.

10.2. ”Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät.” | Sarasvuo pitää tiedotustilaisuuden huoltoasemalla: ”Elämää on myös Helsingin ulkopuolella” (Iltalehti)

11.2. ”Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.’” | Sarasvuo sai haukut Seinäjoen ABC:llä (Seinäjoen Sanomat)

12.2. ”Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.” | Sarasvuota kyseenalaistanut ohjaaja: Odotin saavani turpaan (Seinäjoen Sanomat)

14.2. Hevosuutinen #1. | Lantakiista repesi maneesissa – mies yritti ratsastaa naisen päälle

15.2. Hevosuutinen #2. | Törhönen ja Donner valmistelevat Mannerheim-elokuvaa

19.2. Mika Niikko on huhujen mukaan ajatellut kerran jotain muuta kuin isoja karvaisia miehiä köyrimässä keskenään. Mutta vain huhujen. | Perussuomalaisten edustaja yöpyy makuupussissa eduskunnan kansliassa

23.2. Urheiluministerin iloa pronssimitalista pidettiin outona. | Urheiluministeri Paavo Arhinmäen käytös hämmensi Leijonien pronssijuhlissa (Yleisradio)

24.2. Risto Uimosta sanottiin vitsikkäästi asiantuntijaksi. Selvittämättä jäi, minkä asian.  Asiantuntija: Naisministeri tuskin riehaantuisi Arhinmäen tavoin (MTV3)

24.2. Pääomatuloista ei kanneta kunnallisveroa, mutta sosiaalietuuksista otetaan 20 prosentin ennakonpidätys – Kauniainen juhlii kautta aikojen ensimmäisiä veronmaksajiaan. | Asukkaat koolle Kauniaisissa – kuntaan saapuu neljä pakolaista (Metro)

 

Maaliskuu

6.3. Kurikan jättiläinen korostaa kuitenkin, että vain lääkekäyttöön. | Hiihtäjälegenda Mieto: Murtsikka voittaa kannabiksen

13.3. Syksymmällä Teuvo Hakkarainen ilmoitti pyrkivänsä toiselle kaudelle eduskuntaan. | Yh-äiti paljastaa: Teuvo Hakkarainen lähetti härskejä kikkelikuviaan!

13.3. Niin. | Perussuomalaisten Lindström: ”Hakkarainen tunnusti munanneensa” (Helsingin Sanomat)

17.3. Joskus sitä vain ei ole profeetta sen enempää omalla maallaan kuin vieraissa. Ks. 10.2. | Nelonen lopettaa Sarasvuon – viime viikon suora lähetys jäi viimeiseksi (Nelonen)

18.3. ”Pietarsaaren kaupungin avain luovutettiin kolmatta kertaa. Ensimmäisen sai ruotsalainen artisti Carola Häggqvist ja toisen sai maarianhaminalainen liikemies Anders Wiklöv.” | YouTube-Sara lähtee rapakon taakse

18.3. Lieksalaiset tekevät kaikkensa vakuuttaakseen muun maailman kotikuntansa täydellisestä asuinkelvottomuudesta. | Lieksa tyrmäsi syyrialaislasten vastaanottamisen

View post on imgur.com

Maaliskuun uutispommi oli Vasemmistoliiton ero hallituksesta. Lehdistö myötäloukkaantui sydänjuuriaan myöten.

25.3. Keskustan äänenkannattaja närkästyi niin, että luuli edustavansa Kokoomusta. | Uutisanalyysi: Marttyyri lähti, vastuunkantaja jäi

25.3. Olli Ainola (kok.) yritti haukkua Paavo Arhinmäkeä edes jostakin eikä keksinyt mitään muuta kuin jalkapallon MM-kisojen ilmaisliput – joita ei edes ollut olemassa. | Näkökulma: Heittääkö Arhinmäki jalkapallon MM-vippiliput roskiin? (Talouselämä)

26.3. Helsingin Sanomain äkäisen toimittajan määritelmä ”Vasemmistoliiton perinteelle” on ilmiö, jonka tiedetään tapahtuneen kerran Urho Kekkosen valtakaudella 43 vuotta sitten, ja toisen kerran Mauno Koiviston presidenttikauden alussa 32 vuotta sitten puolueelle, jota ei enää ole olemassa. | Vasemmistoliiton erosta on tullut perinne (Helsingin Sanomat)

28.3. Vielä halvempaa olisi siirtyä suoraan sotilasdiktatuuriin. | Näin paljon säästyisi Kyllösestä ja Arhinmäestä (Kauppalehti)

30.3. Pohjalaisuus, tuo universaali oikeus käyttäytyä ”aitouden” nimissä niin huonosti kuin ikinä kehtaa. | Jorma Panula naiskapellimestareista: ”Saahan ne yrittää”

 

Huhtikuu

1.4. Guggenheim-viestinnästäkin tuttu Miltton kokeili Perussuomalaisista tuttua ”kännissä ja läpällä” -viestintää. | Fiva SRV:n aprillipilasta: Pörssiyhtiön antaman tiedon oltava luotettavaa – Miltton: Tiedotteen piti olla hauska (Yleisradio)

2.4. Hommaforumin keskustelijat lukivat Helsingin Sanomain jutun limudiskosta eivätkä pystyneet ajattelemaan mitään muuta kuin seksiä lasten kanssa. | 2014-04-02 HS: Alaikäisten klubilla tanssitaan ilman viinaa (Hommaforum)

3.4. Sanoo kansanedustaja, joka vertaa tasa-arvoista avioliittolakia eläimiinsekaantumiseen. | Oinonen loukkaantui Soinin kirjasta: ”Katastrofi puolueelle” (Iltalehti)

ammattitauti

9.4. Vesa-Matti Saarakkala teki valtiopäivätoimen. | Kansanedustaja kysyy Loton jättipoteista – näin potti muodostuu (Yleisradio)

18.4. Totti Karpela taltutti suomalaisen Toblerone-kaapparin. | Totti Karpela taltutti suomalaisen Toblerone-kaapparin (Yleisradio)

19.4. Luomuviljelijä Osmo Rauhala vertasi Esa Saarisen kokemaa puukotusta Pekka Himasen ja Janne Gallen-Kallela-Sirénin kokemaan Facebook-irvailuun. Mystisellä tavalla tämä liittyy myös Johan Bäckmaniin, jota jossain Rauhalan maailmankaikkeudessa – oletettavasti Guggenheimin galaksissa – kunnioitetaan vakavasti otettavana tohtorismiehenä. | Miksi kohtelemme lahjakkuuksiamme kaltoin (Turun Sanomat)

23.4. Kaikista tarjolla olleista salaliittoteorioista Jussi Halla-aho valitsi itselleen niin sanotun mokuklusteriteorian. Sen mukaan Oikeuspoliittinen yhdistys Demla maahantuo ”pakolaisuuden” verukkeella muhkeilla sukupuolielimillä varustettuja tummaihoisia miehiä, jotka sen jälkeen sijoitetaan joko luksushotelleihin tai romahtaneisiin yhteisöihin, jotta vihreät feministinaiset saisivat hyvän syyn kavaltaa miljarditolkulla valkoisen heteromiehen maksamia verovaroja raiskausfantasioidensa toteuttamiseen. | Halla-aho teki kirjallisen kysymyksen lieksalaisten maahanmuuttajien sosiaalituista (Yleisradio)

25.4. Valitettavasti reaalitodellisuus on vahvasti eri mieltä rotutohtorin vainoharhojen kanssa. | Halla-aho pahoittelee virhettään – vastapuoli valmis oikeustoimiin (Yleisradio)

Johan Bäckmanin käyntikortti kimmeltää valossa.

Huhtikuun lopun suuri show oli Kai Pöntisen ja Johan Bäckmanin kohtaaminen Lapualla. Kaasuputki oli paikalla, mutta liveraportointi kosahti lopulta tyhjenneisiin akkuihin. Kattava kooste viikonvaihteen tapahtumista sai odottaa viikkokaupalla, kunnes se lopulta ilmestyi.

https://www.facebook.com/kaasuputki/posts/785861858091519

https://www.facebook.com/kaasuputki/posts/785862341424804

25.5. Kaasuputki kävi ulkomailla. | Lapualaisooppera (Kaasuputki)

 

Toukokuu

Työväen vappujuhla muuttui idioottimaiseksi farssiksi, kun poliisi rupesi vainoamaan mielenosoittajia. Sana ”astalo” muuttui osaksi arkikieltä. Sekä konservatiivinen että liberaalinen äärioikeisto sai orgasmin.

https://www.facebook.com/kaasuputki/posts/788401357837569

1.5. Klementiinin tiivistelmä oikeastaan riittää aiheesta. | Vappumarssi, poliisi ja lipputanko (Vallankumouksen hedelmiä)

14.5. Ja tietenkin tämä. | Susikoira Roi ja astalon arvoitus (Kaasuputki)

https://www.facebook.com/ossiman/posts/10152464198993277

5.5. Lieksalaiset eivät osaa kuin yhden asian, mutta ovat siinä sitten tavallistakin ahkerampia. | Maahanmuuttajien asioita hoitavien viranomaisten piinaa Lieksassa: sylkemistä, uhkailua ja kyttäämistä (Yleisradio)

7.5. Astalo. | Mies sekoitti poliisipartion työtä sohimalla makkaralla (Yleisradio)

9.5. What is this I don’t even | Perusuomalaisten puoluesihteeri arvioi SDP:n puheenjohtajavalintaa: Törkeä loukkaus, ei meillä mahdollista (Kansan Uutiset)

https://www.facebook.com/sirpa.askoseljavaara/posts/10152435308547760

12.5. Tuskin maltamme odottaa, milloin Nurmijärven white flight alkaa. | Nurmijärvi saattaa ottaa ensimmäistä kertaa pakolaisia (Helsingin Sanomat)

20.5. Ilta-Sanomat rikkoi omertan lakia: toimittaja paljasti toimittajakollegan suhdekuviot. | Kirjoitti kirjan perussuomalaisista – ryhtyi suhteeseen puolueen kansanedustajan kanssa

25.5. Eurovaalit olivat vasemmistomenestys. Merja Kyllönen sai kotikunnassaan yksin yli puolet kaikista annetuista äänistä. | Oulun vaalipiiri – Suomussalmi – Ehdokkaat äänimääräjärjestyksessä (Yleisradio)

 

Kesäkuu

1.6. Rasismin ongelma on sen huono maine. Siksi kaikenlaiset tummalle iholle allergiset julkiset sanankäyttäjät joutuvat keksimään toinen toistaan oudompia tekosyitä sille, miksi eivät kerta kaikkiaan siedä neek… | PS:n poliitikko syyttää maahanmuuttajien varastavan ostoskärryt (Verkkouutiset)

https://www.facebook.com/olli.sademies/posts/897477490269081

2.6. Savolaista huumoria: Pielaveden kunnanhallituksen mukaan Tommi Läntinen on suosittu artisti. | Kunnanhallitus päätti: Tommi Läntinen on suosittu artisti (Savon Sanomat)

4.6. Richard Armstrongia koulukiusattiin Yleisradiossa. | Guggenheim-pomo suivaantui Yle Uutisten kysymyksistä – katso video (Yleisradio)

https://www.facebook.com/kaasuputki/posts/805136309497407

11.6. Timo Haapalan Twitter-tilin kopsupäivitykset noteerattiin viimein myös kilpailevassa mediayhtiössä. | MTV:n politiikan toimituksen esimies: ”AKT voisi hoitaa välinsä liivijengin välityksellä, jäseniä löytynee omasta takaa” (Yleisradio)

Kesäkuussa kokoomuslaiset kokoontuivat kähmimään puoluetovereitaan tanssilattialla ja siinä sivussa valitsemaan Suomelle uutta pääministeriä.

11.6. ”Ei, rakas Galileo, maailma pyörii meidän ympärillämme!” | Kokoomusopiskelijat: AKT:n lakko johtuu kokoomuksen puoluekokouksesta (Hämeen Kaiku)

14.6. 148 100 ihmistä äänesti tietämättään Petri Sarvamaata. | Alexander Stubbista tulee Suomen pääministeri (Yleisradio)

14.6. Mitään tuntomerkkejä ei jäänyt mieleen, mutta ilmeisesti nujakoinnin yhteydessä käyty keskustelu Bakuninin kritiikistä Proudhonin idealismia kohtaan jäi kansanedustajan mieleen. | Anarkistit hyökkäsivät kokoomuksen kansanedustajan kimppuun (Ilta-Sanomat)

25.6. Pentti Oinonen ajatteli suutelevia miehiä ja pieniä lapsia sekä sitä, miten häntä syrjitään. Ks. 3.4. | ”Ei lasten katseltavaa” – kansanedustaja ei hyväksy MM-pelaajien pussailua Ylen tv-lähetyksissä (Ilta-Sanomat)

30.6. Sudetkaan eivät ole niin kuin ennen. | Hevosta purreet pedot olivat koiria (Aamuposti)

https://www.facebook.com/kaasuputki/posts/10152734455398986

Hyvä maahanmuuttaja

The_inspection_and_sale_of_a_slave

Katja Vilkama, Mari Vaattovaara ja Hanna Dhalmann vertailivat vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessaan Helsingin seudun muuttoliikkeen syitä ”maahanmuuttajavaltaisten” (75–89 % asukkaista etnisesti pohjoismaisia) ja muiden, vieläkin valkoisempien alueiden välillä. Työhypoteesina tutkimuksessa käytettiin kansainvälisestä tutkimus- ja lehtikirjoittelusta tuttua ja rasistipiireissä suosittua white flight -teoriaa, jonka mukaan tummaihoisten asukkaiden kertyminen tietylle alueelle saa valkoisen keskiluokan muuttamaan pois.

Tutkimuksessa tultiin datan pohjalta johtopäätökseen, jonka mukaan white flight ei ole totta: Helsingissä ei ole ”kantaväestön pakoa”. Ongelmat tai pikemminkin tutkimuksen kyselykaavakkeen pohjalta sellaisiksi määrittyneet ilmiöt ruokkivat toisiaan, mutta poismuuton varsinaiset syyt ovat useimmiten sangen käytännölliset. Ihmisten asunnontarve vaihtelee elämäntilanteen mukaan eikä se katso kenenkään ihonväriä.

Eli kuten tutkijat toteavat:

Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa esitetty teoria kantaväestön paosta on kuitenkin sellaisenaan liian yksioikoinen kuvaamaan valikoivan muuttoliikkeen dynamiikkaa pääkaupunkiseudulla. Tuloksemme osoittavat, että tärkein yksittäinen poismuuttosyy liittyy molemmilla aluetyypeillä sopivan asunnon löytymiseen muualta. Lisäksi poismuuttoa suuntaavat vahvasti asuinalueiden sosiaaliseen ympäristöön liittyvät tekijät (erityisesti pyrkimys välttää liiallisia sosiaalisia ongelmia eli niin sanottu ”social flight”).

Helsingin Sanomat sivuutti tutkijoiden johtopäätöksen muitta mutkitta. Nimettömäksi jäänyt pääkirjoitustoimittaja oli sitä mieltä, että Helsingin lähiöt ovat aivan liian täynnä maahanmuuttajia. Ja että asiasta vaietaan, ”hyssytellään”.

On tärkeää, että poliitikot ja virkamiehet saavat päätöstensä pohjaksi tutkittua tietoa Helsingin seudun muuttovirtojen syistä. Hyssyttely ei auta, jos ja kun maahanmuuttajien suuri osuus joillain alueille työntää kantaväestöä muualle.

Pääkirjoituksen takana ei välttämättä ollut – mutta luultavasti oli – toimittaja Annamari Sipilä. Tuolloin pääkirjoitustoimittajana Pohjoismaiden suurimmassa päivälehdessä uurastanut Sipilä tuohtui kirjoituksen herättämistä tyrmistyneistä reaktioista. Hän laati aiheesta pikapikaa raivokkaan puolustuspuheen, jolle hän antoi otsikon: ”Valkoinen pako” on totta, ja asiasta pitää pystyä puhumaan.

Helsingin Sanomain korkeita perinteitä noudattaen Sipilä rakensi tekstin, jossa hän itse on sijoittuvinaan objektiivisesti keskelle kahden melko kuvitteellisen ääripään väliin. Sipilän maailmankaikkeudessa rasistin vastakohta on henkilö, joka ei tunnusta maahanmuuton aiheuttamia mittavia ongelmia. Tärkeimpänä niistä Sipilän mukaan tietenkin saatanallisten hyssyttelijöiden taipumus ”syyllistää” valkoista keskiluokkaa.

Sipilä kirjoittaa:

Tutkimus osoitti, että maahanmuuttajien suhteellisen suuri osuus asuinalueella tai lähikoulussa on jo todellinen – ja ääneen lausuttu – syy muuttaa pois tietyistä lähiöistä. Usein siihen liittyy kyllästyminen alueen sosiaalisiin ongelmiin.

Edellä linkatussa Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelissa kuitenkin tulos on toisinpäin. ”Sosiaaliset ongelmat” – siis vähävaraisuuden lieveilmiöt – häiritsevät vaurastunutta keskiluokkaa eniten. Tummaihoiset kansalaiset ovat vain yksi osa koko kuviota. Sipilän mukaan maahanmuuttajat silti pikemminkin aiheuttavat sosiaalisia ongelmia. Ja ymmärrämmehän nyt kaikki, että ”maahanmuuttaja” on eufemismi, jolla salonkirasistit kiertävät neekeri-sanan valitettavan epäkorrektiuden.

Lainataanpa lisää vuoden takaista Sipilää. Ollakseen punavihreän mokuttajamedian toimittaja hän toistaa hämmästyttävän papukaijamaisesti maahanmuuttokriitikkojen lempiväittämiä totuuksina. Kolumnin pohjana siteerattu tutkimus jää syrjään:

Suomessa ja Ruotsissa on perinteisesti ajateltu, että sosiaalinen sekoittaminen koituu koko yhteiskunnan parhaaksi. Hollannissa on sen sijaan jo huomattu, että sekoittamisellakin on rajansa.

Kaikista alueista ei saada taloudellisesti, sosiaalisesti ja etnisesti heterogeenisiä, vaikka kuinka yritettäisiin.

Sipilä ei lopeta tähän. Kuunnelkaa kuinka maailman pienin viulu säestää etabloituneen toimittajan maanvyörymäistä uhriutumista:

Professori Vaattovaaran mukaan Helsingin seudun alueiden eriytyminen jatkuu, jos keskiluokkaa ei aleta ottaa tosissaan. Juuri keskiluokan halut ja unelmat vaikuttavat olennaisesti muuttovirtoihin.

Nyt tiedetään, että keskiluokka välttää tietynlaisia lähiöitä. Keskiluokkaa ei saa syyllistää tästä.

Emme voi tietää, mistä Annamari Sipilä on saanut päähänsä, että keskiluokkaa jotenkin sorrettaisiin tai mikä on hänen nimimerkkinsä Hommaforumilla, mutta meidän kaikkien iloksi ja tyydytykseksi hän ei jäänyt loikoilemaan loukkaantuneen porvari-identiteettinsä runnelluille laakereille. Lontoon-kirjeenvaihtajaksi keväällä 2014 nimetty Sipilä näet kynäili joulukuun ensimmäisenä päivänä niin mojovan rakkauskirjeen neokonservatismille, että Matti Apunenkin saattoi joutua vaihtamaan puhtaat alushousut sen luettuaan.

Kolumnin otsikko ei kainostele: ”Maahanmuuttajat tekevät työt puoleen hintaan ja paljon nopeammin”.

Toimittajan luokkatietoisuus on ylevöitynyt nopeassa tahdissa hänen päästyään pois hyvinvointivaltion holhoavasta sylistä. Lontoossa kukaan ei moiti keskiluokkaa. Toryjen ja ”uuden labourin” synnyttämässä armottomassa kilpailuyhteiskunnassa maahanmuuttajat eivät todellakaan löhöile passivoivan sosiaaliturvan varassa, vaan nääntyvät nälkään työnsä ääressä. Sipilälle tämä on valkoisen naisen paratiisi. Hän pääsee pesulaan vuorokauden ympäri:

Työ ei lopu tekemällä. Jos yksi liikeyritys kaatuu, tilalla on pian toinen. Työvoiman tarjonta ei tyrehdy, sillä Britanniaan virtaa jatkuvasti lisää työhaluista ja -kykyistä väkeä. Tulijat eivät kysele vapaapäivien perään.

Kuluttajan kannalta tilanne on tietysti ihanteellinen. Matalapalkka-alan työntekijä on sen sijaan pinteessä, jos ei pääse urapolulla eteenpäin. Palkka ei välttämättä riitä elämiseen suurkaupungissa, ei vaikka tekisi useaa työtä.

Tosin tämä autuuden ja onnen aika saattaa olla kohta takanapäin. Sipilän suunnattomaksi murheeksi pääministeri David Cameron on ehdotellut maahanmuuton hillitsemistä julkisten palveluiden turvaamiseksi ja kouluttamattomien brittityöläisten suojelemiseksi. Tilanteessa, jossa alimmat palkat eivät ihonväriin katsomatta enää kohoa elinkelpoiselle tasolle.

Ei ihme, että myös Timo Soini rakastaa juuri brittikonservatiiveja.

Annamari Sipilän ihmeellisessä kolumnissa edetään sumuisilta saarilta äkkiä Suomeen, tuohon kurjistuvien maahanmuuttajalähiöiden ja lannistetun keskiluokan maahan. Sipilä lainaa vapaasti Cameronia ja toteaa, että maahanmuuttajien tunku on kunniaksi maalle – mutta…

Huolissaan pitäisi olla sen sijaan Suomesta. Miksi helsinkiläinen pesula menee viideltä kiinni, ja heinäkuussa koko kuukaudeksi? Miksi Suomi ei houkuttele maahanmuuttajia, jotka puskisivat töitä ja vilkastuttaisivat taloutta? Mikä meissä on vikana?

Kunpa maahanmuuttajat muistaisivat meitäkin. Tulijat ovat mittari. Tulijoiden jono kertoo, että maalla on tulevaisuus.

Ne pahuksen maahanmuuttajat. Miksi ne eivät tee töitä, jolla ei tule toimeen? Miksi ne perkeleet eivät palvele Annamari Sipilää ja muuta vitivalkoista keskiluokkaa? Kengänkiillottajista on huutava pula. Aivan kuin Sipilä antaisi ymmärtää, että Suomella on maahanmuuttajaongelma. Että maahamme on tullut aivan vääränlaisia – vääränvärisiä? – ulkomaalaisia, jotka makoilevat kontulalaiskaksiossa sosiaalivirastolta saatujen viisisatasten päällä karkottamassa supisuomalaisia lähiöasukkaita vuokra-asunnoistaan. Ja ovatpa vielä kiittämättömiäkin.

Sipilä haaveilee Suomesta, jossa tuloerojen tasaaminen on kannattamattomana lopetettu ja hyvä maahanmuuttaja palvelee suomalaista isäntäänsä ja emäntäänsä auliisti kuin koira. Kun kiitollinen ulkomaalainen ei enää kykene työhön, menköön nääntymään leipäjonoon, odottaahan ovella luvuton määrä toisia samanlaisia. Siinä olisi maa, jolla on tulevaisuus.

Hiukan harmillisesti Sipilä jättää kolumnissaan kertomatta, mistä se pulska keskiluokka tähän nälkäpalkalla hanttihommiinsa takertuvien työläisten maailmaan saadaan. Sanomatalosta, kukaties?

PS. Samasta teemasta oli juttua jo vuonna 2013, mutta kertaus on opintojen äiti.

Tasapuolisuusharhan maailmanennätys

Taneli Heikka. Kuva: Alma Media

Suosittu hokema on, että vasemmisto–oikeisto-jako on ”vanhanaikainen” ja että nyt poliittinen valinta on tehtävä arvoakselilla liberaali–konservatiivi. Puhe on tietenkin puppua, sillä pääomavalta ei ole kadonnut minnekään, vaikka työväenliike onkin monissa maissa onnistunut kiristämään palkansaajille jonkinlaisia etuja tai rakentamaan maltillisen porvariston kanssa demokraattisia ja kansantaloudellisia tasausmekanismeja, joilla omistamattoman luokan asemaa voidaan parantaa.

Tämä ei silti tarkoita, ettei liberaali–konservatiivi-jakoa voisi sovitella politiikkaan. Se on yksi akseli monien joukossa. Historiallisesti se kuitenkin on kahden oikeistopuolueen välinen kiista ajalta, jolloin politiikka oli vain rikkaiden ja etuoikeutettujen asia.

Suomessa Helsingin Sanomat on taustaltaan vapaamielisen oikeiston äänenkannattaja. Sen on siksi helppo esiintyä ryhdikkäästi kansalliskiihkoista konservatiivisuutta vastaan. Lehden nuorsuomalaisesta näkökulmasta katsottuna äärioikeistolaisuus esitetään pelkkänä rasistien ja uskovaisten hihhulointina.

Se Hesarilta jää näkemättä, että myös liberaali oikeistolaisuus on oikeistolaisuutta ja että se sisältää omat ääriaineksensa, jotka eivät epäröi julistaa sotaa konservatiivioikeiston lisäksi myös vasemmistolle. Helsingin Sanomat antaa näille negatiivisen vapauden aggressiivisille julistajille auliisti palstatilaa. Vihapuhetta hipovia äärioikeistolaista kirjoituksia ovat Pohjoismaiden suurimpaan printtimediaan suoltaneet muiden muassa Elinkeinoelämän valtuuskunta -nimisen agitaatio- ja propagandajärjestön johtaja Matti Apunen sekä aivan viimeksi viestintäkonsultti, toimittaja Taneli Heikka.

Apusen taannoisen, lukuisiin ad hominem -solvauksiin sortuneen kolumnin on purkanut mainiosti osiinsa retoriikkakouluttaja Severi Hämäri blogissaan, joten keskitytään tässä Taneli Heikan vihapurskahdukseen.

Heikka aloittaa omituisen palopuheensa väittämällä Vallilassa kivitettyä ikkunaa todisteeksi monikymmenvuotisesta vallankumouksellisesta kehityksestä.

Vasemmistoanarkistien viimeviikkoinen isku perussuomalaisten Helsingin piirin toimistoon on osa pitkään jatkunutta kehitystä. Poliittisen kentän äärilaidat tarttuvat kiviin, pippurisuihkeisiin ja kiekkomailoihin. Väkivaltaan turvautuvia on vähän, mutta he ovat ajan merkki.

Ja nyt jarrutetaan. Suomessa ei ole tapana hyökätä poliittisten puolueiden tilojen tai henkilöiden kimppuun. Perussuomalaisten toimiston ikkunan poliittisesti motivoitu särkeminen on vakava asia, josta sopii olla huolissaan. Mutta se ei ole silti muuta kuin ikkuna. Sen särkeminen ei ole toimenpiteenä itsessään suurempi uhka yhteiskunnalle kuin Tampereella 2013 murjottu Handelsbankenin tuulikaappi.

Perussuomalaiset ovat itse tietenkin syyttäneet vahingonteosta Vasemmistoliittoa sekä itse keksimäänsä mielikuvitusvihollista, ”vihervasemmistoa”.

Koillis-Helsingin Perussuomalaisten puheenjohtaja ilmoitti jopa vaativansa 1930-luvun kommunistilakien palauttamista ja Vasemmistoliiton puheenjohtajan vangitsemista. Taneli Heikan mielestä tässä ei tietenkään ole mitään ongelmaa, sillä häntä eivät kiinnosta todelliset uhkaukset, vaan… symbolit.

Symbolisella väkivallalla leikittely alkoi suomalaisissa vasemman laidan anarkistiporukoissa 2000-luvun vaihteessa. Tehtiin kakkuiskuja rahavallan johtohahmoihin. Tönittiin Presidentinlinnan edustalla ja käytiin Keski-Euroopan suurmielenosoituksissa opiskelemassa katujen haltuunottoa. Viesti alkoi hahmottua. Vastapuolen valta oli oikeudetonta ja sen väkivaltainen vastustaminen perusteltavissa.

Tämän liikkeen seuraava polvi on nyt aktivoitunut. Meno on astetta kovempaa. Kiakkovierashenkisten anarkistien väkivalta on organisoitua ja poliittista. Porvaripresidentti halutaan grillata.

Heikan houreiset kauhuvisiot ympäri maata lätkämailat tanassa mellastavista kadunvaltaaja-paistinkääntäjistä saavat lähtölaukauksensa niinkin äskettäin kuin vuosituhannen vaihteesta. Heikka aloittaa nykymuotoisen sisällissotatilanteen hahmottelun kolmentoista vuoden takaa, vuodesta 2001, jolloin Suomessa vieraillut Maailmanpankin johtaja James D. Wolfensohn sai kermakakun kasvoilleen.

Maailmanpankki niin kuin monet muut kylmän sodan jälkeen kukoistukseen nousseet vapaakauppaorganisaatiot herättivät näet kritiikkiä opiskelija- ja ammattiyhdistyspiireissä 1990-luvu loppupuolelta lähtien. Globalisaatiokriittinen liikehdintä näyttäytyi useissa mielenosoituksissa, joissa väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta harjoittavat ”valkohaalarit” tekivät debyyttinsä. Viitatessaan näiden mielenosoittajien ja – herra paratkoon – kadunvaltaajien oletettuun väkivaltaisuuteen Heikka ilmeisesti tarkoittaa, että topattuine suojapukuineen nämä aktivistit ovat tehneet väkivaltaa joukkojenhallintapoliisin kumiluodeille.

Globalisaatiokriittisestä liikkeestä muodostui sittemmin kaksi pysyvää instituutiota: Maailman sosiaalifoorumi ja Attac. Jokainen Heikan säikäyttämä kansalainen voi tarkistaa omalta hakukoneeltaan, milloin nämä kaksi ikuisen keskustelun laitosta ovat viimeksi olleet minkäänlainen uhka tai edes haitta vapaasti mellastaville investointipankkiireille.

Tässä välissä on muuten mainittava, että eräs Facebook-kommentoija harmitteli Heikan kolumnin aikarajauksia. Toimittaja ei ollut jaksanut sisällyttää väkivaltaiseen grillaussymboliikkaansa Suomen Keskustaa ja Maataloustuottajain Keskusliittoa edustaneita EU-kriitikkoja, jotka olisivat tarjonneet journalistille paljon enemmän ja symbolisempia aktioita kuin hipit vaahtokumipatjoineen. EU-vastaisissa mielenosoituksissa 1990-luvulla ”mm. kuormattiin lunta kadulle, kaadettiin mellakka-aitoja, heiluteltiin poliisiautoja, tuotiin sian ruho kadulle, poltettiin talikoissa heinää ja hirtettiin ministerinukkeja.”

Heikka jatkaa tekstiään koplaamalla yhteen äärioikeiston ja äärivasemmiston. Hän perustelee ”vasemmistoanarkistien” ja ”maahanmuuttokriitikoiden” pohjimmaisen samuuden sillä, että hän on lukenut molempien tahojen ylläpitämiä nettipalstoja. Ainutkertaisena havaintonaan Heikka lisää, että ulkomailla on ilmeisesti käyty ja vieraita kieliä osataan lukea.

Viereistä raidetta on kulkenut perussuomalaisten ”maahanmuuttokriitikoiden” juna. Sen hengenheimolaiset ovat iskeneet nyrkein ja pippurisumuttein vasemmiston ja seksuaalivähemmistöjen tilaisuuksiin Oulussa, Jyväskylässä ja Helsingissä. Mamut halutaan hirttää.

Hirttäminen ja grillaaminen ovat nettivitsejä. Kunnes mailat ja pippurikaasu alkavat suhista ilmassa.

Ja nyt päästään Heikan vihapuheosuuteen. Tohtorikoulutettava tutkija-toimittaja on saanut salaisesta lähteestä tiedon, jonka mukaan perussuomalaiset ovat oikeassa ja että Vasemmistoliitto on suoraan vastuussa ”Kiakkovieraiden ja Takku.netin anarkistien” toiminnasta.

Politiikan tutkija ja piispan poika aivan vakavalla naamalla kirjoittaa, että nämä perkeleelliset anarkistit ”vievät loogiseen johtopäätökseen vasemmiston puheen riistävästä eliitistä, jonka omaisuus ja turvallisuus on vääryydellä otettu.”

Onko kolumnisti menettänyt todellisuudentajunsa? Luultavasti, sillä teksti alkaa tämän jälkeen kertoa tykkänään rinnakkaisuniversumista.

Porvaristoon kohdistuva viha ja arvonriisto ovat osa vasemmiston perinnettä. Vasemmisto ei tarvitse olkiukkovihollisikseen maahanmuuttajia, koska heillä on jo Wahlroos. 70-luvun vihaviisu kahdestatoista perheestä on muuttunut valitusvirreksi yhdestä pankkiirista. Puhe yhden prosentin eliitistä, joka pilaa ahneudellaan Suomen, on yhtä fiksu yleistys kuin se, että kahden prosentin maahanmuuttajaväestön musliminokare ottaa isänmaan haltuun.

Taneli Heikka on asunut maassa, jossa vuonna 1969 levytetty pilkkalaulu nimeltään ”Laulu 20 perheestä” on muuttunut 1970-luvun ”vihaviisuksi”. Hitto vieköön, luultavasti biisiä hyräili Björn Wahlroos itsekin. Lisäksi Heikka sekoittaa täydellisesti rasistien hullut Eurabia-teoriat ja vallitsevan tilanteen: maahanmuuttokriitikoiden puheet kahden prosentin islamisaatiosta olisi verrattavissa kapitalismikriitikoiden puheisiin ”yhdestä prosentista” vain, mikäli Suomi todella olisi islamistinen kalifaatti.

Heikka piiskaa kolumniaan juoksuun, vaikka jo veri tirskuu tekstiparan sieraimista:

Kumpikin osapuoli vihaa toisen olemusta, essentiaa. Vastapuolen pahuus johtuu sen kulttuurisesta ominaisuudesta, yhteisöissä periytyvästä negatiivisten piirteiden kimpusta. Porvareilla se kiteytyy ahneuteen ja kylmyyteen; maahanmuuttajilla väkivaltaisuuteen ja laiskuuteen.

Tämän olkinukkensa jälkeen politiikan tutkija hajoaa kappaleiksi. Omistava luokka on nyt epäinhimillistetty ja kansanmurha kolkuttelee ovella!

Vastustajan muuttaminen epäihmiseksi on pitkällä. Onko radikalisaatiosta paluuta?

Mitä voimme tehdä? Kerro, Taneli Heikka, kerro!

Ja Taneli kertoo. Tässä on koko varjonyrkkeilyn ydin. Taneli Heikka halusi vuonna 2014 esittää kritiikkiä Urho Kaleva Kekkosen politiikkaa vastan. Ja hän epäonnistuu vielä loppumetreillä niin kolossaalisesti, että se olisi säälittävää, ellei kyseessä olisi kovapalkkainen asiantuntija, jota yhteiskunnan isokenkäiset kuuntelevat totuudenpuhujana.

Heikka nimittäin rakentaa kaikkien virheväittämiensä päälle isoimman virheväittämän vertaamalla Urho Kekkosta ja Pehr-Evind Svinhufvudia jälkimmäisen eduksi.

Kun äärioikeisto yritti kapinaa 1930-luvulla, presidentti Svinhufvud puhui kapinallisille tunteikasta järkeä radiossa. Kapina lopahti. Kun 1970-luvun vasemmistoradikaalit tunkivat valta-asemiin, presidentti Kekkonen ilmoittautui hengenheimolaiseksi. Koko yhteiskunta notkahti tavalla, joka tuntuu yhä.

Ukko-Pekan radiopuhe, johon Heikka viittaa, laukaisi Mäntsälän kapinaksi nimitetyn tapahtumasarjan.

Pidetäänpä pieni historiantunti. Kapina oli Lapuan liike -nimisen järjestön toiminnan huipennus. Liike tiedettiin lukuisista terrori-iskuista, joista osa oli johtanut uhriensa kuolemaan. Kun Taneli Heikka edes ujosti vertaa oikeistoterrorismia tihkunutta 1930-lukua ”taistolaiseen” 1970-lukuun, saati tähän päivään, hän ei ole ainoastaan väärässä, vaan julkea.

Otetaan yksi esimerkki. Lapualaisterroristit tappoivat Heinävedellä kunnanvaltuutettu Onni Happosen. Mihin Kiakkovieraiden mailaniskuun Heikka on muilutusta vertaamassa?

Entä Mäntsälän kapina? Se alkoi kevättalvella 1932, kun paikalliset puolisotilaalliset joukot avasivat tulen Ohkolan työväentalolla puhetta pitäneen ”juutalaistohtorin” vaientamiseksi. Lapuan liikkeen ja sitä tukevien suojeluskuntien joukot alkoivat tämän jälkeen kerääntyä pitäjään, josta oli silloin niin kuin nytkin vain muutaman kymmenen kilometrin matka pääkaupunkiin. Tavoitteena oli suorittaa aseellinen vallankaappaus.

Tällöin suojeluskuntien ylipäällikkö, presidentti Svinhufvud piti kapinallisille radiopuheensa ja kehotti heitä ”menemään kotiin”.

Nyt, mikäli luotamme Taneli Heikkaan, Suomi muuttui ihanaksi demokratiaksi, joka ei todellakaan notkahtanut mihinkään suuntaan. Todellisuudessa episodilla ei ollut aivan näin isoa vaikutusta olosuhteisiin. Vaikka epäonnistunut kapina johti Lapuan liikkeen lakkauttamiseen, sen seuraajaksi perustettu Isänmaallinen kansanliike ja lapualainen nuorisojärjestö Sinimustat saivat jatkaa mielin määrin agitointia ja hulinointia.

Itse asiassa Heikan kiittelemällä 1930-luvulla vangittiin joukoittain suomalaisia poliitikkoja tai poliittiseen toimintaan osallistuneita henkilöitä. Vuosikymmenen alussa säädetyt kommunistilait pysyivät muodossa tai toisessa voimassa sotaan asti. Sekö olisi Heikan mielestä toivottava ratkaisu myös tämänhetkiseen tilanteeseen? Ehkäpä, sillä kaikesta päätellen tutkija on luopunut toivosta kuvittelemansa konfliktin rauhanomaiseen ratkaisuun:

Väkivaltaista oikeisto- ja vasemmistoradikalismia vastaan tarvitaan järkevää ja tunteikasta päättäjien puhetta julkisuudessa. Radioonkin voi mennä, mutta silloin on luultavasti myöhäistä. Oikea paikka on internet ja oikea aika oli viisi vuotta sitten.

Helsingin Sanomain mukaan Taneli Heikka on parasta aikaa tohtorikoulutettavana Yhdysvalloissa. Kaasuputki toivottaa onnea akateemiselle uralle.

Muita uutisia aiheesta:

Jytkyt

”

Ei kukaan täysjärkinen, joka näkee yritteliään ja kohteliaan somalin tai muun maahanmuuttajan, rupea häntä ihonvärin takia solvaamaan.

Sampo Terho, europarlamentaarikko

Toimittaja Leena Sharman maailmassa on yksi ongelma: Hyvät Ihmiset. He vaanivat kaikkialla Facebookissa, Helsingin Sanomain kolumneissa, eduskunnassa. He tuohtuvat ja pöyristyvät, tuomitsevat ja kieltävät, ottavat ruutukaappauksia ja jakavat linkkejä. He pelkäävät äärioikeiston nousua, he ottavat puukosta nahkaansa Jyväskylässä, he eivät ymmärrä hallitsemattoman maahanmuuton vaaraa.

Ne perkeleet.

”Ne – kohtaamisia perus-Suomessa” on Sharman suurteos, noin 250-sivuinen pamfletti, joka kertoo siitä, miten tavattoman avarakatseinen ja hieno ihminen Leena Sharma on.

Sharma kokee olevansa eräänlainen välittäjä kahden ääripään välillä. Toinen ääripää on Sharman tuttavapiiri, joka nyrpistelee nenäänsä perussuomalaisille. Ja toinen – niin, toista ei varsinaisesti ole, sillä Sharma ei usko sen olemassaoloon. Perussuomalaiset rp. ei ole ääriliike. On vain asiallisesti keskustelevia kansallismielisiä poliitikkoja ja syrjäytyneitä, työttömiä alkoholisteja, jotka möläyttelevät ulkomaalaisvastaisia Facebook-päivityksiä ja viiltävät lieksalaisen somalipojan kesätyövaroin ostetut autonrenkaat yrittäessään artikuloida kokemaansa osattomuuden tunnetta omalla liikuttavan kömpelöllä tavallaan.

Näitä perussuomalaisia ja perussuomalaisuutta ilmentäviä työttömiä vainoavat erityisesti Sharman työkaverit, toimittajat.

Jutellessaan Suomalaisuuden Liittoa kipparoivan Jussi Niinistön kanssa Sharma muistaa, kuinka Hyvät Ihmiset aplodeerasivat Lehti-lehden pilajutulle. Lontoon vuoden 2012 olympiavoittaja Sari Multala ja hopeamitalisti Tuuli Petäjän valmentaja näet epähuomiossa häpäisivät Suomen lippua televisiossa, mistä Suomalaisuuden Liitto närkästyi. Siitä seurasi useita Facebook-jakoja saanut huumoriartikkeli ”Suomalaisuuden liitto paheksuu päiväkotilasten askartelemia Suomen lippuja”.

Jutun saavuttama suosio ”kansallismielisyyttä karsastavien” Facebook-ystävien keskuudessa on Sharmalle vedenpitävä todiste vihervasemmistolaisen toimittajamafian ahdasmielisyydestä. Jokainen linkkaus ja retweet oli vain yritys ”kerätä samanmielisiltä kavereilta mahdollisimman monta Facebook-peukutusta ja selkääntaputusta Helsingin Kallion suositussa Rytmi-baarissa”.

Perussuomalaisten isänmaallisista tunteista piittaamattoman naurun lisäksi suvaitsevaisten – Hyvien Ihmisten – äärimmäistä pahuutta kuvaa se, että he paisuttelevat ongelmia, ylireagoivat kaikkeen. Esimerkkinä Sharma käyttää demareiden älähdysreaktiota Jussi Niinistön eduskuntapuheeseen, jossa oli hiukan viheliäinen lause: ”Nykyään, kun kuulenkin sanan parlamentarismi, niin sanotusti poistan varmistimen. Epäilykset heräävät.”

Puheesta noussut kohu oli typerä, sitä ei voi kiistää kukaan. Muitakin samanlaisia olisi voinut nostaa esiin. Mutta voidakseen motkottaa muille pitäisi pystyä itse parempaan. Eikä Sharma läpäise koetta: kirjailija on vain reilua sivua aiemmin kompastunut omaan herkkähipiäiseen ylitulkintaansa. Hän raivostui Anu Silfverbergin Nyt-liitteeseen vuonna 2009 otsikolla ”Rohkea” laatimasta kolumnista.

Sharma kirjoittaa:

Kolumnin ydinsanoma oli se, että Suomi on menossa päin helvettiä, koska Mambaa kuuntelevat, rynkkypaitoihin sonnustautuneet rajaseutujen rasistit kukkoilevat perussuomalaisten suosion nousun myötä turuilla ja toreilla. Puhdistuksia jo odotellaan. Kaikki vähemmistöt ovat vaarassa.

Silfverbergin teksti, joka on yhä kenen hyvänsä luettavissa netissä, ei kuitenkaan väitä mitään tuontapaista. Sharma on lukenut kolumnin väärin joko tyhmyyttään tai tahallaan.

Kirjoitus alkaa kuvauksella sotahulluille suunnatusta turistikrääsästä:

Oho. Tallinnan satamamarketissa niitä oli äkkiä joka paikassa: suomalaisille suunnattuja t-paitoja. Niissä esiintyivät veteraanit (”Kiitos 1939–1945”). Ja Mannerheim. Ja Suomi-konepistoolin maailmankiertue (Viipurin keikka ”siirretty”). Ja Wehrmachtin kärryt, suomalaiset SS-joukot – ja Hitler.

Monenlaista.

Myyjä kielsi kuvaamisen. Mikään salaisuus ei silti kai ollut kyseessä: paitoja oli marketin joka laidalla, joten kysynnän täytyi olla suunnilleen samaa luokkaa kuin savujuustolla.

”Saanko mä jäädä Suomeen vielä vähäksi aikaa?” seurueen ulkomaalainen tiedusteli ajaessamme laivaan.

Vakuutimme, että eurooppalaisia tuskin aletaan siirtää puhdistuksen ensimmäisessä vaiheessa.

Laivabaarissa ystävä luki netistä, että Persujen nuoret haluavat Suomesta yksikielisen maan. Rohkeaa. Pohdin, pitäisikö kirjallisuuden ja kulttuuriälymystön vääräkieliset suurnimet luovuttaa saman tien Ruotsille. Voisimme jäädä keskenämme muistelemaan sotia ja kuuntelemaan Mambaa rynkkypaidat päällä.

Ivallisessa kolumnissaan, jonka Silfverberg siis kirjoitti kaksi vuotta ennen jytkyvaaleja, vittuillaan paitsi revanssia hakeville neljännen polven SS-veteraaneille, myös persuaktivistien ”rohkealle” populismille.

Rohkeudeksi riittää, että mielistelee kansan syviä rivejä sanomalla sen, mitä tietää heidän jo ajattelevan. Eikä homma vanhene: viisi vuotta on hoettu, että ”vihdoinkin joku uskaltaa”, eikä loppua näy.

Jos ei halua samastua mihin vain rajaseutujen rasisteihin, voi vielä analysoida, että ”älymystö vaikenee maahanmuuton ongelmista”. Taustalla on hellyttävä usko, että jos ihmisoikeusaktivisteille selviäisi pakolaisuuden synnyttävän ongelmia, he kieltäisivät sen viipymättä.

Kukaan ei siis odota ”puhdistuksia”, kukaan ei povaa kaiken menevän ”päin helvettiä” – edes ”rynkkypaitoihin sonnustautuneet rajaseutujen rasistit” eivät Silfverbergin mukaan tuolloin kukkoilleet ”perussuomalaisten suosion nousun myötä turuilla ja toreilla”. Tämän kaiken Sharma keksi omasta päästään ja projisoi tekstiin, jossa onneksi oli paljon hyviä avainsanoja, joihin tarttua. Juuri niin kuin hän väittää Rytmissä päivystävien vihervasemmistolaisten tekevän hänen rakkaille perussuomalaisilleen.

Itse asiassa, jos tarkkoja ollaan, Anu Silfverbergin kolumnin keskiössä on Jussi Halla-ahon saama tuomio uskonrauhan rikkomisesta. Sharma vaikenee täydellisesti asiasta, mutta Silfverberg harmittelee oikeuden päätöstä. Hän ei olisi halunnut, että verraten joutava bloginpitäjä kruunataan näyttävästi marttyyrinkruunulla – ja vieläpä jumalanpilkkapykälän kaltaisella anakronismilla perustellen.

Leena Sharma palaa Anu Silfverbergiin – olisiko tässä jo jotain henkilökohtaista? – vielä toistamiseen kuvaillessaan Long Play -verkkojulkaisun lanseeraustilaisuutta Lavaklubilla. Hän ei pysty kestämään palkittujen ammattijournalistien ja -kirjailijoiden kokoontumista:

Kyseiset kekkerit olivat varsinainen hyvien ihmisten Kuka kukin on -kavalkadi. Juhlayleisön joukosta löytyi rajaseutujen rasistit -määritelmän Suomelle lanseerannut kirjailija-kolumnisti Anu Silfverberg ja Long Playn muu toimitus, sorrettujen äänenä profiloitunut kirjailija ja dokumenttiohjaaja Elina Hirvonen ja koko kansan taistelevana lesbona tunnettu toimittaja Johanna Korhonen, vasemmistolaisen vastakulttuurilehti Voiman tekijöitä, jne. jne… Samat ihmiset, jotka nyt joivat Lavaklubin baaritiskillä ilmaisolutta, olivat toistensa suurimpia ihailijoita sosiaalisessa mediassa.

Toisin sanoen Leena Sharman päivä meni pilalle. Pelottavan moni hänen toimittajakavereistaan on joko vasemmistolainen tai vihreä, pahimmat tietenkin molempia, vaikka äänestäisivät kokoomuslaisia. Kaikkein pahimpana Johanna Korhonen, joka on muun kauhean lisäksi myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolestapuhuja. Tosin hänen puoluekantansa on Suomen Keskusta, mistä Sharma tietenkin vaikenee.

”

Eräs toimittajaystäväni, jolla ei ole akkreditointia eli pysyvää työskentelylupaa eduskuntaan, pyysi päästä taloon vierailulle ’persuja katsomaan’. Eläintarha-allegoria oli liiankin ilmeinen.”

Leena Sharma

Teknisesti muotoiltuna Kontula on osa-alue Helsingin 47. kaupunginosassa, joka tunnetaan myös Mellunkylän nimellä. Keskiaikaisen kylän maille syntyneen kerros- ja pientalolähiöverkoston väkiluku on noin 37 tuhatta, josta Kontulan osuus on yli kolmannes, 13 365. Jos Mellunkylä olisi itsenäinen kunta, se olisi reippaasti isompi kuin Lieksa.

”Kontulan ostoskeskus on kammottava paikka, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ruma, rauhaton, turvaton.”

Näin Leena Sharma kuvailee Kontulan ostoskeskusta kirjassaan. Hänelle Kontula on samanlainen persueläintarha kuin eduskunta on Sharman toimittajaystävälle: vieras ympäristö täynnä hullunkurisia olentoja, melkein kuin ihmisiä.

46-vuotiaan Leena Sharman sisäinen kalenteri on pysähtynyt 1970-luvulle ja 1980-luvun alkuun. Hän muistaa lapsuus- ja nuoruusaikojensa Itä-Helsingin rankkana paikkana, jossa vierekkäisten lähiöiden nuorisojengit kokoontuivat kylätappeluiden hengessä ottamaan mittaa toisistaan.

Nyt hän tarkkailee Itäkeskusta, Myllypuroa ja Kontulaa aivan kuin Kekkosen ajan nuorisojengit edelleen tappelisivat keskenään, mutta isommalla joukolla ja asein. Melko pienellä pinnistyksellä hän pystyy lähes vakuuttamaan itselleen, että Itä-Helsingissä käydään sisällissotaa etnisten ryhmien välillä. ”Yli kolmessakymmenessä vuodessa ongelmat eivät ole kadonneet, mutta ne ovat monimuotoistuneet. Joidenkin mielestä monikulttuuristuneet.”

Sharma tutkii tilastoja. Hänen silmissään vilkkuu Eurabia. Hän toteaa vieraskielisten syntyvyyden olevan korkeampaa kuin koko väestön. Hän tietää – yksin! – Helsingissä olevan asuinalueita, joilla ulkomaalaisten osuus väestöstä on eurooppalaista tasoa, jopa viidennes. Kohta maahanmuuttajat ovat enemmistö.

Eikä siinä kaikki. Sharma tapaa Aapelin Baarissa Kontulan Perussuomalaisten toiminnanjohtaja Petri Haapasen. Käydyssä keskustelussa Haapanen tietää kertoa, että Kontulan ostarilla ei voi asioida tulematta ryöstetyksi. Hän itse ajaa kapakkaan kuulemma ”vain taksilla”.

Leena Sharma imee toiminnanjohtajan kertomukset totuutena ja uskoo kaiken silmää räpäyttämättä. Hän on täysin varma siitä, että lähiössä on vain kahta lajia ihmisiä: ryöstäjät ja ryöstettävät.

Metroaseman sisäänkäynnin edessä notkuu perjantai-iltaisin kymmenvuotiaita lapsia, maahanmuuttajataustaisia ja suomalaisia, tupakka toisessa ja kaljatölkki toisessa kädessä. Pikkutytöt huutelevat aikuisten miesten perään rivouksia ja pikkupojat uhkauksia.

Perjantaisin? Kymmenvuotiaita lapsia? Mikäli Leena Sharma tekee kaikki juttunsa tällä tarkkuudella, hänen olisi ehkä syytä vaihtaa työnantajaa Suomen Kuvalehdestä Magneettimediaan.

Uusia kierroksia lähiödystopia saa, kun Sharma tekee toisen Kontula-retken vappuaattona. Hän huomaa ostarilla useita baareja ja päättelee ympärillään juhlivista vapunviettäjistä, että lähiössä asuu alkoholisteja. Tässä mielessä Kontula on siis täysin erilainen kuin mikään muu alue Suomessa. Etenkin vappuna.

[Kontulassa] baareja on joka kulmassa. Samanlaisia halvan kaljan räkälöitä, joista Myllypurossa on päästy eroon. On London Pubia, Paris Pubia, Merirosvo Pubia, Himabaaria, Helmi Grilliä, Tikka Palacea…

Edes sitä pientä vaivaa ei toimittaja-kirjailija ole voinut nähdä, että olisi kurkistanut solvaamiensa ”räkälöiden” oviaukoista, millaisia pubeja mitkäkin ovat. Jos kyseessä olisi lehtijuttu, Ravintolakolmio-ryhmän klassinen à la carte -ruokaravintola Helmi Grilli voisi vaatia vähintään oikaisua. Nyt se joutuu muiden tavoin kärsimään ennakkoluulojensa vangiksi jääneen toimittajan vihakirjoituksista.

Paikalliset juopot purjehtivat baarista baariin: jos on porttikielto yhtäälle, toiset ovet todennäköisesti kuitenkin aukeavat. Drinkkiä ei kannata jättää vartioimatta, joku saattaa terästää sitä tyrmäystipoilla.

Bingo! Raiskaushuumeiden jälkeen Leena Sharman Kontula-visiosta ei jää puuttumaan mitään. Alueella asuvalle ihmiselle Sharman fantastinen kuvaus on kuin lukisi huonoa rikosromaania. Miksi palkittu journalisti liioittelee, yleistää ja suorastaan valehtelee? Eikö ostarin arki sovi Sharman hahmottelemaan narratiiviin?

Ehkä ei.

Kontula-luvun tehtävä on toimia perusteluna Leena Sharman pitkälle maahanmuuttokriittiselle puheenvuorolle. Hän on perehtynyt Jussi Halla-ahon ja useiden muiden ammattirasistien hellimään kauhuvisioon, jonka mukaan ruotsalainen maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut ja että Suomessa nämä samat ongelmat toistuvat parin vuosikymmenen viipeellä. Vääjäämättömästi.

”

En halua, että tyttäreni hengaa täällä ostarilla kesäisin yhtään. Itsekään en käy edes kaupassa, jos ei ole pakko. Mutta on tärkeää, että me ollaan täällä puolueena läsnä.”

Jaana Vesterinen-Prähky, Kontulan Perussuomalaiset

Sharma jättää tekstiinsä huolellisia vastuuvapauslausekkeita, joiden mukaan hän ei ole mitään mieltä ehdottomasti. Onneksi hän voi lainata siirtolaisuusjärjestö IOM:n somalialaissyntyistä projektikoordinaattori Saed Guledia, joka on kirjoittanut ”useimpien somalinuorten” olevan kykenemättömiä suunnittelemaan tulevaisuuttaan, sillä somalit ”olivat alun perin paimentolaiskansaa, joilla oli tapana liikkua ja toimia spontaanisti.” Toisin sanoen maailman viheliäisimmästä valtiosta pakenevia ihmisiä ei kannattaisi Suomeen päästää.

”Toisaalta mutta toisaalta -ihmisenä en pysty näkemään, että tilanne on joko tai”, hän kirjoittaa. Mutta lueteltuaan erilaisia maahanmuuton aiheuttamia ongelmia sekä niille ehdotettuja kilpailevia ratkaisumalleja Sharma päätyy tulokseen, jonka mukaan Halla-aho on oikeassa. Suomen tulee rajoittaa humanitaarista maahanmuuttoa. Muuten Kontula palaa vuonna 2034 niin kuin Husby.

Sharma on monien Homma-aktiivien tapaan huolissaan vihapuheesta silloin, kun sellaisen kuvitellaan kohdistuvan perussuomalaisiin tai johonkin heitä lähellä olevaan ihmisryhmään (feministinen radio-ohjelma Tulta munille! saa Sharmalta ja puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalolta selväsanaisen tuomion) mutta kiistää vihapuheen olemassaolon silloin, kun se on suunnattu melkein ketä tai mitä muuta hyvänsä kohti.

Rasismia ei Suomessa ole kuin koristeeksi. Leena Sharma on itse suomalais-intialainen eikä koskaan törmännyt kielteisiin ennakkoasenteisiin. Hän käyttää runsaasti painopinta-alaa moittiakseen Umayya Abu-Hannaa siitä, että tämä kehtaa lapsineen väittää toisin. Kulttuurien yhteentörmäyksiä on toki kaikkialla, mutta lähinnä vain hyväntahtoisten ja naiivien monikulttuuri-idealistien takia: he ovat Sharman mukaan luoneet sekä Kontulaan että Lieksaan tilanteen, jossa Aivan Tavalliset Suomalaiset kokevat tulleensa syrjäytetyiksi. Etenkin Lieksassa, jossa sentään asuu todella miellyttäviä ja aitoja ihmisiä päinvastoin kuin järjestäytynyttä rikollisuutta joka nurkan takana sykkivässä Kontulassa.

On helppo yhtyä Tuija Parvikon arvioon, että ”Ne – kohtaamisia perus-Suomessa” voisi olla Perussuomalaisten vaalikirja. Teoksessa julistetaan uskoa ja rakkautta puolueen johtohahmoihin. Sampo Terho, Jussi Niinistö, Juho Eerola, Hanna Mäntylä, Riikka Slunga-Poutsalo ja tietenkin Timo Soini ovat kaikki vakaita, nöyriä, huumorintajuisia ja isänmaallisia eikä kenenkään ristinä ole minkäänlaista poliittista väriä. Nuoret Simon Elo, Olli Immonen ja Vesa-Matti Saarakkala ovat niin ikään ahkeria ja pyyteettömiä puolueen sotureita.

”

”Sie oot kuitenkin tuollainen ulospäinsuuntautunut ihminen. Ja niin jotennii suomalainen. Kyllä mie sinut hyväksyisin lieksalaiseksi.”

Hannes Nevalainen, sotaveteraani

Kirjan loppumetreillä Leena Sharma vielä tarjoaa sydäntäriipaisevan kertomuksen lieksalaisesta veteraanista, joka kääntyi demarista perussuomalaiseksi Kreikan tukipakettien ja maahanmuuttajien nauttimien sosiaalietuuksien takia.

Epilogissa Sharma palaa takaisin johtoteemaan: itseensä.

Hän käyskentelee rakkaan naapurinsa ja ystävänsä Sampo Terhon kanssa Tuusulanjärven pyhitetyissä Suomen taiteen kulta-ajan maisemissa kuunnellen, kuinka Terho ylistää hänen ennakkoluulottomuuttaan:

Olen ollut ymmärtävinäni, että olet yrittänyt ennemmin myötäelää kuin ampua alas.

* * *

Leena Sharman kirjaa on myyty suorastaan tutkimuksena, mutta sisältö ei vastaa aivan tehtävänantoa. Markkinointi on kuitenkin ollut tehokasta ja toimittajat ovat jonottaneet päästäkseen haastattelemaan toimittajaa, joka haukkuu muita toimittajia. Yhä uudelleen Sharma on saanut kertoa, kuinka hän on ”lähestynyt niitä ihmisiä tälleen niin kuin kunnioittavasti” – päinvastoin kuin muut toimittajat.

”

Se on hyvä, että pystyy ihmisten kanssa kuuntelemaan ja keskustelemaan heidän kanssaan.”

Arto Nyberg

Arto Nybergin nimeä kantavassa Yleisradion sunnuntaimakasiinissa Sharmalta kysyttiin, selvisikö hänen haastattelusumastaan, minkälaisia perusuomalaiset ovat.

Vuoden työn Sharma tiivistää tähän uutispommiin:

No, hirveen monenlaisia. Sehän on sille puolueelle leimaa-antavaa, et siel on talouspoliittisesti tosi oikealla ja tosi vasemmalla olevia. Arvokonservatiiveja pääosin, mutta myös jonkunverran arvoliberaaleja. EU-kriittisyys on varmaan semmonen, joka heitä niinku laidasta laitaan yhdistää. Mutta ei tää maahanmuuttokriittisyyskään oo siellä kaikkien niinku pääagenda. Tosi, tosi kirjavaa porukkaa.

(Päivitys: korjattu kirjan nimi.)

Tapanin päivä

Suomen Kuvalehden päätoimittaja, pastori Tapani Ruokanen ilmestyi ihmiskunnalle parisenkymmentä minuuttia vaille yhdeltä iltapäivällä perjantaina 29. marraskuuta, menneen kirkkovuoden toiseksi viimeisenä päivänä.

Kipparoimansa aikakauslehden kunniakkaita perinteitä noudattaen päätoimittaja kutsuu Twitter-päivitystä – tweettiä  – viskutukseksi. Kukaties Ruokanen yrittää istuttaa pohjoissuomalaisen murresanan kirotun vierastermin sijalle. Aivan niin kuin 85 vuotta sitten, jolloin Suomen Kuvalehti onnistui syöttämään Suomen kansalle reklaamin käännökseksi sanan ”mainos”.

Huomattavaa on myös Tapani Ruokasen someuskottava ortografia: Twitter-neitsyys meni puoliksi englannin kielellä pienin kirjaimin ilman virkkeen päättävää pistettä.

Kun pato murtui, viskutustsunami pyyhkäisi yli koko Twitter-yleisön. Ennen kuin uusi kirkkovuosi ehti alkaa, Ruokanen oli tehnyt viisi päivitystä.

Twiiteissään Ruokanen viljelee maneereitaan. 140 merkissä toistuvat lakonisuus, latteus, opettajamaisuus. Kaikki tuttuja muun muassa Suomen Kuvalehden pääkirjoitussivun PS.-loppulauseesta.

Ruokanen ei näet sivalla sanan säilällä, vaan sijoittaa läpimärän tiskirätin huolellisesti lukijan naamalle. Hän rakentaa aforisminsa aina samalla kaavalla. Alun toteavaa lausetta tai uutista seuraa välimerkki ja opetus, joka on aina joko kiitoksen tai varoituksen muodossa. Tällaista PS.-viisautta kutsuttakoon kuvalehtimäisen sanansepityksen hengessä ruokasmiksi.

Keskimääräinen ruokasmi voisi mennä vaikkapa tähän tapaan:

Pääministeri jutteli Venäjän presidentin kanssa tasavertaisena. Suomettumisen aika on ohi – kansalaiset osaavat ajatella itsekin.

Tekaistun esimerkin kaltaisia viskutuksia onkin viljalti päätoimittajan syötevirrassa:

Ahkerasti twiitannut Ruokanen ehätti myös joulun alla mukaan ensimmäiseen somekohuunsa. Kapellimestari Atso Almila närkästyi siitä, että päätoimittaja jakaa Twitterissä linkkejä Kuvalehden maksullisiin digisisältöihin. Päätoimittaja ei ymmärtänyt tuohtumusta, maksavathan klassisen musiikin konsertitkin. Vieläpä paljon enemmän kuin lehtijutut.

Kohuksi keskustelu muuttui, kun Almila sai toimituspäällikkö Jari Lindholmilta osittain englanninkieliset haistattelut nenälleen:

Valitettavasti hyvin alkanut #someraivo hiipui, kun päätoimittaja pahoitteli asiaa. Myrsky vesilasissa laantui pelkäksi liplatukseksi.

Kulunut joulukuu on kaikkine juonenkäänteineen osoittanut, että Tapani Ruokanen on kotiutunut vain muutamassa viikossa sosiaaliseen mediaan kuin aito diginatiivi. Kiitollinen kansa pääsee näin lehteä tilaamatta osalliseksi päätoimittajan rakastetuista ruokasmeista. Jokainen viskutus on kuin olisi perjantai ja luukusta kolahtaisi uusi Suomen Kuvalehti tuttuine PS.-merkintöineen.

Enää odotetaan, että päätoimittaja oppii sirottelemaan päivityksiinsä hashtageja. Ainoa este taitaa olla, ettei niille ole keksitty vielä jotain suomenkielistä murreilmaisua.