Telakkateollisuuden talvisota

Suomen tasavalta osallistui tahtomattaan ja suurvaltapoliittisten virtauksien pakottamana ajopuuna toiseen maailmansotaan. Itsenäisyytensä vain hiukan yli kaksikymmentä vuotta aikaisemmin taistellut pohjoinen valtiomme oli joutunut rakentamaan hyvinvointinsa perustukset keskellä historian syvintä maailmantalouden lamaa. Euroopan valtojen sapelinkalistelun alla käynnistynyt nousukausi ei ennättänyt ajoissa muuttua materiaaliseksi runsaudeksi, ja niinpä Suomi-neidon oli turvaaminen yksin Kaitselmukseen sekä kansallishengen elähdyttämään nuorisoonsa, kun idän paholainen aloitti provosoimattoman aggressionsa marraskuussa 1939.

Katkeran veljessodan rikki repimä kansakunta hitsautui yhdeksi talvisodan jäähelvetissä: 105 kunnian päivää piirrettiin aikakirjoihin Pohjolan Thermopylaina. Alivoimainen, heikosti varustettu armeijamme löi uudenaikaisen ja motorisoidun bolševikkihyökkääjän takaisin.

Hitsautua-verbi onkin osuva, sillä hiukan myöhemmin koetun jatkosodan ja rauhansopimuksen ehtoihin kuuluneen Lapin sodan jälkeen demokratiansa ja vapautensa kovalla hinnalla lunastanut Suomi joutui hautaamaan aseensa ja tarttumaan hitsipilliin. Länsivaltojen kanssa liittoutunut Stalin kiristi rauhan lunnaiksi äärettömän raskaat sotakorvaukset, jotka viimeisetkin veripisaransa Karjalan kankaille vuodattanut kansakunta määrättiin toimittamaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle metalli- ja konepajateollisuuden hienostuneina lopputuotteina.

Suomalaiset puhalsivat kirjaimellisesti yhteen hiileen: ahjot hehkuivat kaikkialla vanhoilla ja uusilla teollisuuspaikkakunnilla, kun terästä alettiin valaa ja valssata laivojen, vetureiden sekä kehittyneiden sähköteknisten laitteiden, kuten generaattoreiden, sähkömoottorien ja kokonaisten voimalaitosten raaka-aineiksi.

Onkin täysin kiistämätön totuus, että Suomen metalli- ja konepajateollisuuden kivijalka valettiin Sotakorvausteollisuuden valtuuskunnassa. Kun viimeinen sotakorvausjuna olympiavuonna 1952 ylitti Vainikkalan raja-aseman, tiedettiin jo, että itäostajan koviin laatuvaatimuksiin sopeutuneet tehtaat saisivat jatkaa toimintaansa täydellä höyryllä normaalien kauppasopimusten puitteissa.

Erityisesti tämä koski suomalaistelakoita: vaikka sotakorvausten ehtoja huojennettiin useaan otteeseen vuosina 1944–1952, laivoista ei tingitty niittiäkään. Stalin halusi suomalaisia aluksia ja sai ne täysmääräisesti. Wärtsilä-konserniin kuuluneet telakat Helsingin Hietalahdessa ja Aurajoen suulla Turussa vastasivat haasteeseen vikkelimmin, mikä takasi niille täydet tilauskirjat jo sotakorvauskaudella.

Sodasta palanneet miehet eivät jääneet tyhjän päälle. He pääsivät rakentamaan poltetulle ja poljetulle Suomelle uutta tulevaisuutta raskaan työn ja uurastuksen merkeissä. Uupumattomat rautakourat olivat maanpuolustuksemme viimeinen linja. Heidän ansiostaan Suomi säilytti maineensa maana, joka aina maksaa velkansa. Heidän työlleen perustui koko myöhempi hyvinvointimme, Nokian ja Angry Birdsin ihme.

Siksi jokaisen isänmaallisen suomalaisen tulisi tehdä kunniaa maamme telakkateollisuudelle vaatimalla korealaiselle STX-konepajakonsernille vaikka poikkeuslakiteitse ylimääräiset tuotantotuet ilman hintakattoa. Hallituksen tulisi myös välittömästi selvittää, onko mahdollista joko ottaa telakkateollisuus valtion haltuun tai käynnistää maataloustuotannon tapainen teknologiateollisuuden tukijärjestelmä, jossa tuotantotuen ohella maksettaisiin esimerkiksi eräänlaista kesannointitukea – ylituotannon hillitsemiseksi teollisuuslaitokset toisin sanoen ”pantaisiin pakettiin”.  Näin teollisuusyritykset voisivat toimia kansainvälisistä suhdanteista riippumatta täydellä miehityksellä ja maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa työntekijöille.

Vapaudellemme ei voi määrätä hintalappua: jokainen menetetty laivatilaus merkitsee virtsaamista sankarivainajien kunnian seppelöimille haudoille.

Jouluaaton riemukimara

Tänään on jouluaatto. Huomenna hiljennymme juhlimaan vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa, mutta vielä nyt voimme ottaa ilon irti ja kuunnella nuorison suosimaa rähinämusiikkia. Sitä tarjoilee meille kanadalainen Justin Bieber. Koska aitous.

Seuraavissa valitettavasti ei ole videota, mutta äänihän riittää:

Aatonaaton liikuttava joulutarina

1.

”Isä, en osaa pakata mummon lahjaa!” Pirjoriitta kiljahti. Hän oli taistellut urhoollisesti Oiva Toikan muotoileman lasisen lintuveistoksen kanssa, mutta lopulta pienen lapsen kärsivällisyys ei enää riittänyt.

Vain kerran Pekka-isä vielä käytti höylää ruuvipenkkiin kiilatun tuolinkarmin yli ennen kuin jätti puhdetyönsä sikseen ja riensi auttamaan tytärtään.

”Miten teillä sujuu?” huikkasi Teija-äiti keittiöstä, jossa hän rypytti karjalanpiirakoita. Vastaukseksi hän sai harmistuneen ähkäisyn. Ei tainnut isälläkään sujua erikoisen mallisen käyttötaideteoksen paketoiminen.

Jouluvalmistelut olivat täydessä tohinassa Kortteenluoman perheessä, kun yhtäkkiä ovi kävi.

”Kuka siellä?” äiti kysyi.

Iloinen haukahtelu kertoi kaiken. Jere-koirahan siellä ravisteli lumisateen kastelemaa turkkiaan. Perheen Toivo-poika oli riisumassa saappaitaan eteisessä.

”Kunpa et säikäyttäisi minua noin”, äiti huokaisi pojanvintiölle. ”Aiheutat minulle vielä keskenmenon.”

”Anteeksi, äiti”, Toivo pyysi. Jerekin näytti olevan pahoillaan ja katseli Teijaa pää niin lystikkäästi kallellaan, ettei äiti voinut kuin hymyillä.

”Voi teitä!” äiti kihersi.

Yhdessä ahertaen isä ja Pirjoriitta olivat viimein paketoineet mummon joululahjan kauniiseen käärepaperiin. He saapuivat olohuoneen puolelle paijaamaan Jere-koiraa.

”Niin, saittekos te nyt joulutodistukset?” isä havahtui nykyhetkeen ja katseli lapsiaan kuin olisi peräti rehtori.

”Ai, niin!” lapset kiljahtivat kuin yhdestä suusta. Salamannopeasti he säntäsivät huoneisiinsa kaivamaan kaivatut asiakirjat koululaukuistaan. Hälinästä hämmästynyt Jere päästi kimakoita haukkuja.

Onneksi todistukset olivat hyvät. Pirjoriitta oli saanut yhdeksiköt kaikista lukuaineista ja ruotsin kielestä peräti kympin. Toivon arvosanoissa oli hiukan enemmän parantamisen varaa, mutta isän kurtistuneet kulmat silisivät viimeistään liikunta-, taito- ja taideaineiden riveillä.

”Oho, vallan yhdeksäinen veistosta. Ja pyöreä kymppi urheilusta!” isä myhäili ja huusi äidillekin kyökin puolelle, että tulisi ihailemaan lastensa koulusaavutuksia.

Kyyneleet kimalsivat Teija-äidin silmissä, kun hän syleili eteviä jälkeläisiään. ”Rutistaisin kunnolla, mutten halua, että saatte pyhävaatteisiinne jauhotahroja”, hän silti huomautti.

”Jauhotahroja? Leivotko sinä jotakin?” Toivo äkkäsi. ”Saanko maistaa taikinaa?”

”Maista toki”, äiti naurahti ja iski silmää isälle.

Toivo harppoi keittiöön. Kohta kaikui huuto: ”Voi ei, tämähän on suolaista!” Koko perhe heresi nauramaan sydämensä kyllyydestä.

2.

Kello löi jo seitsemää, kun Kortteenluomat saivat viimeisetkin lahjapaketit lastattua Volvoonsa. Kohta aurinkokin jo nousisi.

”Rientäkääpä!” isä hoputti perhettä, joka istahti autoon rivakasti. Vain äiti jäi varmistamaan, että talon ovet menivät lukkoon.

Kohta ajoneuvo jo kaartoi moottoritien rampille. Jere-koira hiukan ynisi, se ei ollenkaan pitänyt automatkoista. Pirjoriitta ja Toivo lauloivat heleillä lapsenäänillään lystikkäistä jouluralleja laulukirjasta, jonka äiti oli heille antanut pienenä ennakkolahjana.

”Me pidämme pienen pissa- ja kahvitauon tuolla Kuortin ABC:lla”, isä ilmoitti olkansa yli, kun oli ajettu vasta pari tuntia.

”Saammeko kaakaota ja luumutortut?” Pirjoriitta kysyi takapenkiltä.

”Katsotaan sitä sitten”, isä vastasi, mutta hymynkare suupielessä enteili hyvää.

Moni muukin joulumatkalainen oli poikennut samaan liikennemyymälään keräämään hetkeksi voimiaan matkalla kuka kenenkin isovanhempien luokse. Jonot olivat pitkät, mutta luontaisella huumorintajullaan Kortteenluomat ja useat kanssajonottajat jaksoivat odottaa vuoroaan. Lapset saivat herkkunsa ja isä kahvinsa.

”Muistakaahan sitten kaakaonne juotuanne käydä pissalla”, äiti muistutti lapsia. Hän päätti joulun kunniaksi hiukan itsekin tuhlailla ja otti mineraaliveden.

”Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki”, lauloivat välipalan piristämät lapset kovalla äänellä, kun matka kohti pohjoista taas jatkui.

”Oomme kaikki!” yhtyi jo isäkin mukaan lauluun mehevällä bassollaan. Myös häntä oli tauko virkistänyt.

”No, Pekka, mikäs sinuun nyt…?” äiti punasteli. Hiukan miehen käytös nolotti.

Tuskin he olivat ajaneet tuntiakaan, kun isältä pääsi suusta kokonainen ärräpää.

”P*rhana!” hän puuskahti.

Lasten laulu taukosi ja Teija-äitikin laski kutimet syliinsä. Mitä nyt oli tapahtunut?

Vaitonaisesti isä kytki vilkun oikealle ja jarrutti. Edessä oli poliisiauto, jonka vieressä viranomainen näytti pysäyttämismerkkiä. Lainvartijat vaanivat ajoturvallisuutta joulun menoliikenteessä tarkalla silmällä.

Muhkean näköinen poliisimies asteli Kortteenluomien ison tila-auton kyljelle ja naputti ikkunaan. Pekka-isä avasi lasin.

”Puhaltakaapa tähän mittariin oikein kunnolla”, poliisi opasti isää ja ojensi tätä kohti laitteen, jossa oli näppärä pillimäinen suukappale.

Isä totteli ja päästi reippaan uloshengityksen mittalaitteelle analysoitavaksi.

”Jahah, yksi pilkku yksi…” poliisi ärähti. ”Antakaapa nyt ajokortti ja rekisteriote. Teidän matkanne loppui nyt tähän!”

”Se sinun konjakkisi!” äiti parahti harmissaan. Samassa häneltä pääsi tuskanhuuto.

3.

”Äiti!” lapset huudahtivat. Teija ei saanut sanaa suustaan, vaan vääntelehti kivulloisen näköisenä. Poliisit olivat ällistyksissään, mutta vielä ällistyneempiä he olivat kohta, kun Jere-koira hyppäsi etupenkille.

”Jere!” lapset huudahtivat, kun viisas eläin kävi latkimaan auton lattialle ilmestynyttä nestettä.

”Tuo on lapsivesi! Hän synnyttää!” poliisi tiesi kokemuksesta. Samassa hänen muotonsa synkkeni. Hän oli tullut isäksi aivan vastikään. Synnytys oli ollut alusta asti vaikea. Lopulta oli pitänyt turvautua hätäsektioon, mutta mikään ei ollut auttanut. Potra poika oli parkaissut ensimmäisen itkunsa orpona.

Kyynel ujuttautui ikävän muiston yllyttämänä silmäkulmaan, mutta tunteiluun ei ollut nyt aikaa.

”Te jäätte nyt tähän pitämään seuraa koirallenne!” ärjäisi poliisi Pekka-isälle ja viittasi parilleen, että pitäisi huolen lainopillisista kommervenkeistä. Lapset hän osoitti poliisiautoon, jonne tenavat kuuliaisesti kipittivät. Sen jälkeen poliisi kiersi apukuskin puolelle, nosti vaikeroivan Teija-äidin vahvoille käsivarsilleen ja kantoi naisen lastensa seuraan.

”Vuh!” haukahti Jere-koira kuin ymmärtäen, että nyt olivat kyseessä vakavat asiat. Alkoholisti-Pekka painoi päänsä häpeästä. Hän oli menettänyt paitsi itsekunnioituksensa, myös perheensä rakkauden.

Poliisiauto ruopaisi pakkaslunta. Neuvokas viranomainen otti ohjat suoraan kohti Mikkelin keskussairaalaa, jossa osattaisiin huolehtia pienokaisen päästämisestä maailmaan paremmin.

Teija-äiti alkoi tointua ensimmäisestä supistuksestaan. Hän ymmärsi heti, mistä on kysymys. Hän siveli vatsaansa, muttei pelännyt. Vieras mies ajoneuvon ohjaksissa vaikutti luotettavalta, vakaalta kuin peruskallio. Poliisin ilme oli keskittynyt. Pakkasluminen, jäinen tie oli haastava ajettava eikä mies halunnut enempää vaarantaa arvokasta lastiaan.

”Te tulitte hätiin!” Teija kuiskasi. Hänen silmäluomensa värähtivät.

”Nimeni on Reima Sorjonen”, poliisi vastasi paksulla äänellä. ”Teidät pitää viedä Mikkeliin, jossa pääsette sairaalahoitoon.” Sulavalla ranneliikkeellä hän kytki päälle hälytyssireenin ja -vilkut.

Teijaa poliisimiehen reippaat otteet ja varmuus ihastuttivat. Reima oli aivan toisenlainen kuin Pekka, jonka heikko itsetunto ja arkailu oli usein rasittanut heidän suhdettaan. Ajattelematta enempää Teija nosti kätensä vaihdekepin nupilla olleen Reiman käden päälle.

Poliisi hätkähti, muttei protestoinut.

”Koittakaapa kestää” Reima-poliisi sanoi tukahdutetulla äänellä. ”Ja te myös siellä takapenkillä! Pyyhkikää kyyneleenne ja laulakaa vaikka jotain iloista.”

Lapset tottelivat ja kohta taas raikasi joululaulu kirkkaista lapsenkurkuista.

4.

Pakkaslumen verhoama talousmetsä vilisi talvipäivänseisauksen alkukantaisessa hämäryydessä, kun Reima Sorjosen poliisiauto kiidätti kovia kokenutta perhettä kohti pelastusta.

Yksinäinen pantasusi nosti kirsunsa hangen pinnasta ja vilkaisi valtatien suuntaan. Se arvasi, että jotain oli tekeillä. Mutta pieni lauma oli ruokittava, joten päättäväinen hukka jatkoi hirven jäljittämistä. Talvi oli kietonut koko Suomen ankaraan syleilyynsä eikä yhdelläkään korven kesyttömistä eläimistä ollut aikaa murehtia ihmiselämän vaikeuksia.

Halki metsän, yli peltojen jatkui tie, jonka Suomen tasavalta oli jo nuoruudessaan rakennuttanut. Tämä oli tie, joka yhdisti itäisten maakuntien suuret kaupungit, loputtomat metsät ja viljavat järvenrantavainiot Etelä-Suomen kaupan ja hallinnon keskuksiin. Kiviset kilometripylväät vuosikymmenten takaa kertoivat, kuinka samaa tietä oli jo isoisien aikaan kuljettu.

Tuntui kuin matka ei koskaan päättyisi. Teija-äidin supistukset jatkuivat yhä kiivaampina. Synnytys lähestyi.

Poliisiauto pääsi lopulta Mikkelin sisäänajoväylälle. Se ohitti hitaan rekan ja lähestyi taajama-aluetta. Moottoritieksi levinneen valtatien opaskyltit neuvoivat punaisin ristisymbolein matkalaiset kohti sairaalaa.

”Koita kestää, Teija!” poliisi karjaisi.

”Minä kestän!” Teija vastasi. ”Sinun vuoksesi, Reima”, hän ajatteli.

Mikkelin keskussairaalassa oli jo osattu varautua pikaiseen synnytykseen, olihan Reima älykkäästi ymmärtänyt varoittaa heitä etukäteen radioitse. Lapsen tuleminen kylmään maailmaan ei koskaan ollut pelkkä rutiinitoimenpide, joten henkilökunta noudatti aivan erityistä tarkkaavaisuutta. Etuajassa syntyvä vauva oli muutenkin haaste suomalaiselle terveydenhuollolle, mutta kiitos Arvo Ylpön aikanaan aikaansaamien uudistusten lääkärit uskalsivat luottaa ja toivoa, että kaikki menisi hyvin.

Hetken aikaa näytti vaaralliselta, mutta kohta terve tyttövauva lepäsi äitinsä rinnoilla. Vaikka se oli syntynyt kuukauden etuajassa, se vaikutti terveeltä ja hyvinvoivalta.

Ulkona käytävässä odottanut poliisimies Reima kutsuttiin katsomaan äitiä ja lasta.

”Rukoilin Jumalaa säästämään sinut ja lapsesi”, Reima kuiskasi Teijalle. ”Minusta tuntuu, että Hän tahtoi meidän kohtaavan.”

”Tiedän”, Teija vastasi voipuneella, mutta onnellisella äänellä. ”Lapseni saavat sinusta uuden, paremman isän.”

”Teet minut niin iloiseksi!” Reima urahti.

Pirjoriitta ja Toivo pääsivät myös kohta katsomaan uutta pikkusiskoaan. He ihmettelivät ja ihastelivat äärettömän pientä vauvaa, kunnes äiti sanoi, että heidän oli aika lähteä ja jättää hänet ja pienokainen lepäämään.

”Reima-setä vie teidät luokseen yöksi. Hänelläkin on pieni vauva”, Teija-äiti sanoi.

Luottavaisin sormin lapset tarttuivat poliisia käsistä. He olivat oppineet illan aikana pitämään sedästä.

Epilogi

”Tulkaapa katsomaan, täällä on kirje isältänne!” Teija-äiti huudahti.

Pirjoriitta ja Toivo keskeyttivät joululahjapakettien tekemisen ja harppoivat olohuoneeseen, jossa äiti ja Reima istuivat. Yksivuotias Rebekka ja puolitoistavuotias Jorkki olivat jo nukkumassa. Pöydällä oli valtava pino joulukortteja sekä avattu kirjekuori.

Pekka-isä oli lähettänyt postia uudesta kodistaan Sallasta. Hän oli avioeron saatuaan jättänyt suurimman osan omaisuudestaan entiselle vaimolleen ja lähtenyt Jere-koiran kanssa aloittamaan uuden elämän rajavartiolaitoksen palveluksessa Pohjois-Suomessa lähellä vanhoja synnyinseutujaan. Hän oli lopettanut alkoholinkäytön tykkänään ja omistautunut vapaa-aikana lempiharrastukselleen kalastukselle.

Isän kirje oli täynnä rakkautta:

”Heipä hei! Arki täällä pohjoisessa sujuu rattoisasti. Pidätimme pienen joukon huligaaneja, jotka yrittivät ujuttaa isänmaahamme ryssäläistä tupakkaa, mutta muuten elämä on rauhallista. Jerelle kyllä kävi vähän hupsusti ja olenkin ajatellut, että pitäisikö sen nimeksi antaa vaikka Jertta.

On meinaan niin, että narttuhan se olikin. Viime kuussa se pyöräytti maailmaan korillisen koiranpentuja, ja minä vähän tuumiskelin, että taitaisivat lapset siellä tykätä omasta pikkukoirasta.”

Pirjoriitta ja Toivo vilkaisivat toisiaan silmiin.

”Voi, tämä on joulun paras lahja!” he kiljahtivat kuin yhdestä suusta.

Sen jälkeen he keskittyivät kuuntelemaan Suvi Teräsniskan kappaletta Hei mummo, koska jotenkin kaikkien mielestä tuntui, että se kertoi heidän elämästään.

Rakas Joulupukki…

Kaasuputki-blogi sai haltuunsa Jamin, 6 vuotta, laatiman joulutoiveen, jonka hänen perhepäivähoitajansa Anna-Liisa oli luvannut lähettää Korvatunturille. Liikuttavalla lapsentöherryksellä laaditussa kirjeessään Jami toivoo, että erilaiset sisällöntuottajat, olivatpa he sitten toimittajia tai kirjailijoita, lakkaisivat esiintymästä fiktiivisinä lapsina edes hyvän asian puolesta.

Saatekirjeessään Anna-Liisa kertoo, että Jamia on jo hyvän aikaa kismittänyt kaikenlainen kuvitelmien ja todellisuuden rajan hämärtäminen journalismissa. Jos aiotaan käyttää fiktiota tehokeinona toimituksellisessa aineistossa, sen tulisi ilmetä tekstistä. Esimerkiksi pakinatyylissä tai gonzojournalismissa on selvää, ettei toimittaja pyri kertomaan totuutta niin kuin se ilmenee, vaan niin kuin se hänestä tuntuu. Tätä ei kuitenkaan sekoiteta yleensä edes vahingossa faktatietoihin. ”Paitsi tietenkin Turun Sanomissa”, kuten Jamilla on Anna-Liisan mukaan tapana sanoa.

”Jami toivoi, että aikuiset joisivat mieluummin kaliaa kuin yrittäisivät korjata yhteiskunnan epäkohtia noin älyttömillä keinoilla”, Anna-Liisa päättää kirjeensä.

Kaasuputken vuosikatsaus 2012

Vuotta 2012 on jäljellä enää hiukan yli toista viikkoa , ellei sitten maailma lopu tänään, kuten luvattu on. Sitä odotellessa on hyvä heittäytyä nostalgiseksi ja tutkia, mitä viestimillä on ollut tarjottavanaan kuluneina kahtenatoista kuukautena.

Tammikuu

10.1. Guggenheim-museo Helsingille suuri mahdollisuus, 10.1.2012

  • Jan Vapaavuori perusteli satojen miljoonien rahareikää Helsingin kaupungin budjetissa vastaansanomattomalla ”miksi ei?” -argumentilla. ”Mitä meillä on menetettävänä?” Vapaavuori myös kysyy, mutta ei ilmeisesti tarkoita rahaa.

13.1. Tältä näyttää Henna Kalinainen lihoneena, kuvat jutussa

  • MTV3:n Viihdeuutiset alias toimittaja Jari Kupiainen julkaisi kuvat Henna Kalinaisesta. ”Edes 10 kiloa lihavampana ei Henna Kalinainen näytä pyöreältä vatsansa seudulta”, Kupiainen kirjoittaa silminnähden tuohtuneena 58-kiloisesta Kalinaisesta.

18.1. Kotiteollisuuden Hynynen järkyttyi Facebookista

  • Äijä järkyttyi.

19.1. Bolotowsky syyttää presidenttiehdokasta antisemitistisesta vihailmaisusta

  • Paavo Arhinmäki ehti kuukausikaupalla ennen Pertti Salolaista (ks. 1.12.) saamaan maailman helpoimman natsikortin. Koska Kaasuputki-blogilta se vielä jostain syystä toistaiseksi puuttuu, todettakoon tässä, että Israelin valtio harjoittaa apartheid-politiikkaa ja suorittaa etnistä puhdistusta lukuisilla valtaamillaan alueilla.

Halla-aho: Netissä kiertävä ”neekerinpiiskaushaastattelu” on toimittajan keksimä

  • Kansanedustaja Jussi Halla-ahon mediavaino alkoi jo vuonna 1991.

Helmikuu

7.2. Etelä-Afrikan poliisi nappasi valelaulaja-zombin

  • Suuressa maailmassa lähinnä naurettaisiin ”valelääkäreille”.

9.2. Arhinmäen vauva syntyi

  • Helmikuu 2012 oli suuri prinsessavauvakuukausi.

10.2. Timo T.A. Mikkonen ei ole kuollut – Nina kertoo syyn huhuun

  • Valelaulaja-zombi?

13.2. Naisten omituiset kuviot baareissa

  • Suomen Johan Bäckman, Henry Laasanen, kuvailee piinallisen tarkasti, millä kaikilla tavoilla hän on sietämätöntä kapakkaseuraa.

16.2. Henna Kalinaisella edessä raju laihdutus

  • Ks. 13.1.

22.2. Pertti Salovaara: Rakastan 21-vuotiasta Annaa!

  • Maailman leppoisin entinen radiotoimittaja, entinen kansanedustaja pelaa taskubiljardia ”papinkarkottimella”.

Nuorukainen vältti täpärästi karmean lumiturman – katso kuvat ennen ja jälkeen

  • Puhumattakaan siitä, että jos nuorukainen olisi odottanut vielä pari tuntia, hän olisi saattanut jäädä lumiauran alle tai ainakin saada lumilapiosta koivilleen.

23.2. Prinsesstårtorna är på väg att ta slut

  • Estelle huipensi prinsessavauvakuukauden. Uhkaava prinsessakakkupula syöksi Ruotsin kriisiin.

Maaliskuu

1.3. Presidentti Niinistöllä upea silinteri

  • Jari Kupiaisen mielestä Sauli Niinistön silinteri on isompi ja myös menee syvemmälle kuin yhdenkään presidentin tätä ennen.

Jenni Haukio ei peitellyt hymyään

  • Vastanimitetyn presidentin puoliso myös tanssi pöydillä, heitti pikkuhousunsa Teuvo Hakkaraiselle, oksensi äänestysuurnaan, sai kymmenentuhannen euron sakon kokaiinin hallussapidosta ja paiskasi television ikkunasta läpi.

12.3. Jammu-setä kuoli

  • Nettipalstoille laskeutui maansuru: ketä elämässään pettyneet ihmisrauniot nyt voisivat vihata saadakseen olonsa tuntumaan paremmalta?

16.3. Hakkarainen vastasi haastattelupyyntöön ytimekkäästi: Painu vi***un

  • Kolmen asteriskin vittu yllätti toimittajan.

Janne unohti syömisen

  • Janne unohti syömisen.

19.3. Hedmanien myrskyisä liitto päättyy

  • Taas.

21.3. Sepon kohtalo kuohuttaa katsojia – Salkkarit boikottiin

  • Seppoku. (s.) Fiktiivinen itsemurha, jota ei tehdä.

23.3. Löytö vessasta paljastaa Sport-fanien karmean pettymyksen

  • Valokuva Vaasan Sportin fanihuivista urinaalissa on vahva kandidaatti vuoden turhimman uutisen tittelin saajaksi.

28.3. Munatilanne nyt: Kädestä suuhun

  • Munauutisten supervuosi jatkui.

31.3. Juha Föhr: ”Minullakin on ollut naisihastuksia”

  • Homot vie meidän naiset.

Huhtikuu

2.4. Siperian turmakone lensi aikaisemmin Etelä-Savossa

  • Siperiassa, Tjumenissa menehtyi kolmekymmentä ihmistä. Jos eteläsavolaiset olisivat yhä olleet kyydissä, Savonlinnassa olisi nyt suruliputus. Ks. myös 22.2.

8.4. Juna ajoi miehen käteen 160 km/h Helsingissä keskiyöllä

  • Toivottavasti kädessä ei ollut muna. Ks. 28.3.

11.4. Neumann ja 20 vuotta nuorempi Anna: Ero

  • Kyseinen suhde kesti viikon. VIIKON.

17.4. Jenni ja Victoria kuin kaksi marjaa hiuskoristeissaan

  • MTV3 kieltäytyi kuitenkin täsmentämästä, mikä marja heille tuli mieleen Victoriasta ja mikä Jenni Haukiosta.

19.4. Poliisi: Arto Merisalo katosi

Arto Merisalo on jo vankilassa

  • Tampereen entinen kaupunginjohtaja Pekka Paavola ei ikinä älynnyt, että paras tapa paeta etsintäkuulutusta on mennä vankilaan.

21.4. Chisu ja Madonna ovat häkellyttävän samannäköisiä

  • Molemmat ovat naisia, joten heillä on samankaltaisia ruumiinosia. Lisäksi molemmilla on yhtä monta raajaa.

30.4. Vihreät esittävät Guggenheim-hankkeen hylkäämistä

  • Vaadittuaan ensin sinnikkäästi Guggenheim-museota Helsinkiin Vihreät – De Gröna päättivät olla riskeeraamatta syksyn kuntavaaleja ja käänsivät kelkkansa. Puolueen tämänhetkinen historiantulkinta on se, etteivät Vihreät ole koskaan kannattaneet Guggenheim-hanketta.

Toukokuu

3.5. Apulanta tyrmää jääkiekon MM-liput

  • Toukokuu alkoi vahvasti vuonna 2012.

7.5. Mies laittoi kännykän taskuunsa, mutta puhelin katosi – Tuntematon vastasi ja sitten puhelin sulkeutui

8.5. Poliisi löysi Auerin kirjeestä kummallisia goottikuvioita

  • Myöhemmin poliisi pidätti kymmenentuhatta alaselkätatuoinnin ottanutta naista epäiltynä murhahankkeista.

9.5. Alle vuoden liitto – Jippu hakee avioeroa

  • Jippu on yhden hengen Vain elämää.

17.5. Alexander Stubb palkitsi Leijona-sankarin: En sentään pussannut

  • NO HOMO.

24.5. Lasten yliajot: Tutkinnassa takapakkia

  • Vuoden 2012 harkituin kielikuva.

10 000 naista kellistänyt suomalaislaulaja myöntää: Laulan panemisen takia!

  • Jos Tauski ja Jippu eivät ole muka Vain elämää -sarjan seuraavalla kaudella, jossakin on tehty virhe.

28.5. ”Karmea homma”

  • ”Osa elää elämäänsä verkossa, eikä reaalimaailmassa. Eihän se ole terveellistä roikkua tuntitolkulla noissa välineissä”, Timo Soini motkottaa. Hommaforumilla tuijotellaan lattialistoja ja yritetään vihellellä huomiota herättämättömästi.

31.5. Vesa Keskiselle taas morsian Ghanasta

  • Siemen kytee.

Kesäkuu

3.6. Rihanna bongattiin taviksen näköisenä!

  • Tavis kosti pukeutumalla Rihannaksi.

5.6. Nyt ei ole siloteltu – tässä tulee vaha-Niinistö

  • Sauli Niinistö olisi ihanteellinen kansanjohtaja jossakin ikonoklastisessa kulttuurissa: hänestä on ilmeisen mahdotonta saada hyvää kuvaa.

11.6. Jussi Halla-aho vähättelee KKO:n tuomiota (IS 11.6.)

  • Vainoharhaisen lainsäätäjän mukaan Suomi olisi parempi paikka, jos lakia ei noudatettaisi.

14.6. Jenni Haukio ihastutti nuorekkaassa asussa – katso

  • MTV3:n mukaan 64-vuotiaan Sauli Niinistön vaimoa ei tietäisi 35-vuotiaaksi, ellei hän pukeutuisi kuin teinipissis.

20.6. Seiska: Jipun miesystävä vankilaan

  • Jipulla varustetun Vain elämää -sarjan aitousprosentti olisi vähintään kolmesataamiljoonaa.

21.6. Henna Peltonen: Sikiö näyttää ihan Tauskilta!

  • Rosemaryn painajainen.

26.6. Juhannustansseista kiihkeä homokeskustelu netissä

  • Kesän järjettömin kohu olisi kaivannut suolakseen vielä tätä, vajaa puoli vuotta myöhemmin annettua haastatteluvastausta: ”Minun kulttuurissani Ecuadorissa miehet tanssivat naisten kanssa. Olen aina tottunut tanssimaan naisten kanssa.”

30.6. Miljonääriperijä joutui luonnonvoimien armoille

  • ”Mutta viimeisin päälle laittautunut Tamara ei voinut hallita kuitenkaan luonnonvoimia, sillä reipas tuulenpuuska tarttui hänen siloiseen tukkaansa.”

Heinäkuu

3.7. Kuopiossa ei ole tänään ollut 99 astetta pakkasta

  • Kesä 2012 oli silti koleahko.

9.7. Festareista jättisotku: Jälki muistutti Raatteen tietä!

  • Tunnetusti Raatteen tien mottitaistelut jättivät neitseelliseen kainuulaisluontoon viinihanapakkauksia, käytettyjä kondomeja, oluttölkkejä, muovi- ja lasipulloja, kännyköitä, rikkoutuneita aurinkolaseja ja Kapasiteettiyksikkö-yhtyeen keikkapakusta unohdetun Uniikin.

11.7. Helsinki on uusi Berliini

  • Helsingin Kalliossa asuva ryhmä media-alan yrittäjiä ja sinivihreitä paikallispoliitikkoja luuli itseään kansaksi ja Karhupuistosta Haapaniemenkadulle ulottuvaa Viidettä linjaa Helsingiksi. Tätä he kutsuivat väärentämättömässä AKS:n hengessä ”uudeksi Berliiniksi”.

13.7. 45-vuotias Keskinen: Kuntoni on kuin viriilillä oriilla

  • ”Sperma kerätään hyppyyttämällä oritta tätä tarkoitusta varten rakennetun pukin päälle.” (Wikipedia)

30.7. Niinistö kiireisenä Merimieskirkossa: söi vain puolet pullasta

Niinistön pulla hävisi merimieskirkon pianon päältä

  • Viidensadan vuoden kuluttua muumioitunut pullanpuolikas on suosittu pyhiinvaelluskohde.

Jenni Haukio ihastutti sporttilookissa

  • MTV3 ei huomannut, että kaikilla oli samanlaiset verkkarit.

31.7. Ystävä puolustaa: Kristen ei harrastanut seksiä Rupertin kanssa

  • Kesän toiseksi turhin skandaali, jossa oikeasti kiinnostavaa oli vain Kristen Stewartin kanssa epäseksiä harrastaneen Rupert Sandersin vaimo, Liberty, ja tämän veli, Leopold, jolle asia jostain syystä kuului.

Elokuu

1.8. Laittoiko joku tahallaan muoviämpärit liian lähelle yleisten saunojen kiuasta?

  • Poliisi tutkii asiaa. Kuluneena vuonna poliisi on tutkinut todella monta asiaa.

2.8. Hakkarainen kiistää lemmenyön pornotähden kanssa

  • Teuvo Hakkarainen ei antanut kyytiä naiselle, johon hänellä on hivenen samanlainen suhde kuin Kristen Stewartilla oli Rupert Sandersiin.

11.8. Lady Gagan 57-vuotias äiti on näyttävä nainen

  • Päivää myöhemmin hän esiintyi Helsingin Olympiastadionilla.

15.8. Ratsastaa Mannerheimillä

  • Raimo Ilaskivi ratsasti Mannerheimilla.

16.8. Vettenterä myönsi poliisille esiintyneensä itse Enkeli-Elisan isänä [HS]

  • Minttu Vettenterä olisi voinut olla Suomen E. L. James, mutta fanifiktiota on paha tehdä omasta tuotannosta.

17.8. Kansanedustaja vertasi Mannerheim-näyttelijää kansanmurhaajaan: ”Johtuu varmaan univormusta”

  • Olli Immoselle (ps.) tuli Mannerheimista mieleen kansanmurhaaja.

19.8. Perheenäiti teki yllättävän ällöttävän löydön

  • Perheen ruokaan oli vähällä lipsahtaa lihaa. Uhkaava vaara torjuttiin siirtymällä lihapulliin, jotka tehdään pelkistä teurasjätteistä ja tärkkelyksestä.

29.8. Kokoomusnuoret mukana kannattamassa Romneyn valintaa Floridassa [HS]

  • Joukko libertaaritenavia matkusti Floridaan masturboimaan.

Syyskuu

5.9. Putin johtaa uhanalaiset kurjet muuttomatkalle

  • Rauhanmies Vladimir Putin takoi kurjet auroiksi.

7.9. Immonen haluaa Karjalan takaisin ja selvyyden vanhoille myyntiväitteille

  • Suomi suomalaisille! Muukalaisvastainen ja maahanmuuttokriittinen Olli Immonen (ps.) haluaisi palauttaa karjalaiset takaisin sinne, mistä he kepulikonstein aikoinaan ”pakenivat” tänne.

Henna ja vauva voivat hyvin: ”Ihan Tauskin näköinen”

  • Lapsiparka.

11.9. Niinistön nettikampanja närkästyttää nuoria

  • Presidentin johtama työryhmä kokosi nipun alentuvia neuvoja, joilla on tarkoitus estää niiden ihmisten syrjäytyminen, jotka eivät ole missään syrjäytymisvaarassa. Jo osattomiksi tuomittuja presidentti ja hänen porvariystävänsä eivät missään tapauksessa edes halua auttaa. Jostain syystä tämä tieto oli uutinen joillekin vasemmistoälyköille.

12.9. BB-talo viime yönä: Anne imi Markuksen persvakoa, Jouko sai erektion!

  • Ohjelma on huomattavasti tylsempi kuin siitä kertovat otsikot, joten sitä ei kannata katsoa.

14.9. Unelmat todeksi!

  • ”Dreamdon tavoitteena on menestyä kansainvälisesti, mutta käyttäjämäärää suurempi merkitys on Vilénin mukaan toteutuneilla unelmilla.” Yksi tällainen toteutunut unelma voisi olla muutaman sadantuhannen euron puliveivaaminen joltakin idioottirahastolta tai maakuntakorkeakoululta startup-yrittäjyyden ja IT-kuplan nimissä.

25.9. Trollihenkilö kiusaa perussuomalaisia

  • Sakarias Lehtomäki ei sinänsä aivan tavattoman paljon eroa todellisista persuehdokkaista. Ks. 26.9.

26.9. Uusin kohu jurppii Timo Soinia: ”Taas käytetään tätä puolueen leimaamiseksi”

  • Ks. 25.9.

27.9. Positiivinen ihminen elää pitempään ja tienaa paremmin

  • Ikään kuin positiiviset ihmiset eivät olisi muutenkin sietämättömiä.

Lokakuu

1.10. Tauski Peltonen veti katastrofikeikan puolialasti – kuva!

  • Tauski oli niin kännissä, että oksennuskin tuli nauhalta.

3.10. Tuuri: Kuuntele mitä Frederik laulaa Vesan korvaan

  • Otsikon imperatiivimuotoilu antaa ymmärtää, että näin olisi välttämättä tehtävä. Ei ole.

7.10. Matti Apunen: ”Kivat juhlat”

  • Suomen rikkain mies täytti 60, kutsui muita eliitin edustajia suljettuihin bileisiin nizzalaiseen loistohotelliin. ”En oikeastaan sen enempää halua kommentoida”, totesi Matti Apunen vaisusti. Itse asiassa epäilyttävän vaisusti. Kenties juhlissa oli ollut jokin nolo välikohtaus. Ehkä pohatat olivat raahanneet kutsuille prostituoidun? Emmekä nyt siis tarkoita Matti Apusta.

8.10. Per Looksista syytetty vihreä poliitikko: ”Ei aavistustakaan tekijästä”

  • Sittemmin Erkki Perälä sai liki tuhat ääntä kuntavaaleissa. Ei siis väliä, mistä syytetään ja millä perusteella, kunhan se tehdään äänekkäästi ja nimi mainiten.

16.10. Oikaisu: Arhinmäki meinasi saada turpiinsa yli 20 vuotta sitten

  • Paavo ennen ja nyt, osa 1.

19.10. Paavo Arhinmäen tyyli täysin uusiksi 12 vuodessa – katso kuva vuodelta 2000

  • Paavo ennen ja nyt, osa 2.

23.10. Teuvo Hakkarainen teki tutkintapyynnön Seiska-lehdestä

  • Viitasaarelaisedustaja kehotti poliisia lukemaan Seiskaa työajalla.

26.10. Ehdokas julisti teloitustuomion

  • Perussuomalaisehdokas Savonlinnasta vaati Suomen poliittisen johdon tappamista sekä pääministerin aivan erityistä kiduttamista. ”Median ajojahtia”, tuumaavat persutoverit. Suhteessaan poliittisesti motivoituneeseen väkivaltaan Perussuomalaiset rp. on aivan ehdottomasti Suomen kaksinaamaisin puolue. Voi vain kauhulla ajatella, miten eeppinen paskamyrsky koko pohjoisen pallonpuoliskon yllä riehuisi, jos Hommaforum kuulisi joskus maahanmuuttajan tai vasemmistopoliitikon käyttävän sadasosaakaan perussuomalaisesta raivoretoriikasta.

29.10. Kemin ääniharava ei kainostele mielipiteitään, vaan ampuu täysillä

  • … Niin kuin tämä idiootti. Tosin jos on pakko valita vaaliteemoja, joiden ajaminen ei edellytä minkäänlaista voiman- tai järjenkäyttöä, maahanmuuttokriittisyys lienee helpoimmasta päästä. Luultavasti vain ufohyökkäyksen torjuminen on vaivattomammin toteutettavissa.

Marraskuu

7.11. Kalsareissa riehunut huippufilosofi Pekka Himanen putkaan: ”Käytös erittäin sekavaa”

  • Uutisen mukaan ”filosofi ei pystynyt muodostamaan ymmärrettäviä lauseita”, mikä yllätti jälleen kerran vain Juha Miedon.

Hesburgerin miesten vessassa ei ole ovea

  • Jyväskylässä maansuru.

10.11. Tältä kuulosti 55 tunnin juontaminen putkeen – kuuntele koko Nenämaraton Areenassa

  • Verohallinto: ”Yle-vero on 0,68 % henkilön ansio- ja pääomatulojen määrästä, kuitenkin enintään 140 euroa vuodessa. Henkilöasiakkaat eivät maksa Yle-veroa, jos veron määrä on vähemmän kuin 50 euroa.” Mutta aivan varmasti kansalaiset voisivat sitoutua muutamia kymmeniä senttejä isompaan veroon, mikäli kohonneilla maksuilla katettaisiin Nenäpäivä-keräyksen tuotot (2,2 miljoonaa euroa) eikä koko sietämätöntä tempausta enää ikinä mainittaisi valtakunnanverkossa.

12.11. Mikä ratkaisi Sodankylän liikuntahallin nimikilpailun voiton?

  • Vastaus: järki.

16.11. Ilta-Sanomat syyttää Iltalehteä Historia-teemalehden brändin kopioinnista

  • ”Nää on meijän veteraanit!”

22.11. Halla-aho: Porsastelijat ulos Suomesta

  • Kansanedustaja Jussi Halla-aho esitti toiveen, joka toteutuu lähes päivittäin. Tallinnan autolautat ovat siitä erinomainen todiste.

26.11. EK:lta nolo lipsahdus: ”Häkämies toimitusjohtajana jo syyskuun alussa”

  • Elinkeinoelämän keskusliitto oli historiansa ainoan kerran avoin ja rehellinen, mutta perui äkkiä puheensa.

Kaksoisolentokisa: Ilari-vauva on kuin Jari Tervo!

  • Hennan vauva sen sijaan on kuin Tauski. Ks. 7.9.

Joulukuu

1.12. Natsien metsästäjät hermostuivat Pertti Salolaisen puheista

  • Antisemitismi on siitä mukava taiteenlaji, että sitä on käytännössä mahdotonta olla harjoittamatta. Juutalaisten kansanmurhan uhrien kannalta asia on tietenkin sikäli murheellinen, että natsikortin jatkuva tempominen kutistaa koko holokaustin pelkäksi nettiraivoksi. Ks. 19.1.

6.12. Twiittaajat sekosivat – Julkkikset haukkuvat ja kehuvat ronskisti Linnan juhlijoita

  • #nettiraivo

7.12. Arhinmäkeä odotettiin vähävaraisten juhlaan: Kukaan ei kertonut ministerille

  • Ei ollut sielläkään.

12.12. Vuoden 2012 Trolli-Finlandian saa valtiotieteiden tohtori, dosentti Johan Bäckmanin synnyttämä julkisuus- ja mediaoperaatio

  • Dosentti Bäckman vei suomalaismediaa niin kuin halusi, joten suotakoon hänelle tämä kunnia. Liekö dosentin laiskuudesta kyse vai mistä, mutta voittouutinen ei ole vielä ylittänyt euraasialaismedioiden uutiskynnystä.

15.12. Ironian sukupolvi uskoo nyt aitouteen [HS]

  • Toimittajan näkemys ”aitouden” noususta on helposti todennettavissa esimerkiksi tämän vuosikatsauksen otsikoita selailemalla.

20.12. Ruotsalaiset hevosenkieltäjät valtaavat alaa Facebookissa

  • Hevosia ei ole.

21.12. Karijokelaiset saivat munan seisomaan

  • Maailma loppui munavitsiin.

Muista myös vuoden 2011 vuosikatsaus!

Joulun hittilevy yllätti kansan

Mä nostan turvaistuimen jo autostani pois
mut vielä tuntuu niin kuin lapsi siinä ois.
Sä kasvat isoksi, mun seuraajaksi vartut,
silmäkulmaa pyyhin, kun autonrattiin tartut.

Sut vein mä aina harrastuksiin, päiväkotiin,
se johti aatokseni vaariin, sekä sotiin.
Ukki kärsi kaiken vapautemme tähden,
siks’ kiitollisna taas valtatielle lähden.

Jarmo Ylä-Vanttajan debyyttilevy, Pikavuoro, on kohonnut haastamaan äänitelistojen ykkösenä toistaiseksi viipyilevän Vain elämää -kokoelman. Sukupolvien ketjusta, kasvusta pojasta mieheksi sekä isoisiemme sodassa antamasta uhrista koskettavasti kertova folkhenkinen iskelmärocklevy möi kultaa alle viikossa ilmestymisestään.

Valitettavasti levy-yhtiöstä ei saatu videota tai edes Spotify-linkkiä teokseen, joten näytämme sen sijaan äskettäin 25 vuotta täyttäneen hittikappaleen 80-luvulta:

Viimeinen joulu

Ylihuomenna on maailmanloppu, jos voimme luottaa mayaintiaaneihin. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa suhtautuu ennustukseen epäillen, samoin Didrichsenin museo. Tiede-lehti kertoo, että maailmanloppua povannut kalenterikin on vain yksi versio – alkuperäisemmässä allakassa maailmalle on annettu vielä 7000 vuotta jatkoaikaa.

Mutta MIKÄLI maailma sittenkin sattuisi loppumaan perjantaina, viime joulu jää viimeiseksi jouluksi. Sen kunniaksi on kuunneltava muutama variantti Wham!-klassikosta Last Christmas.

Aloitetaan originaalilla. George Michael ja tyyppi, jonka nimeä kukaan ei koskaan muista, levyttivät biisinsä vuonna 1984. Se muuttui oitis superhitiksi.

Ihmiskunnan historian juustoisin versio biisistä ei silti ole Georgios Kyriacos Panayiotoun alkuperäinen, vaan Celtic Thunderin teos:

Eurodance-poppoo Cascada pani biisiin vähän vauhtia…

… ja Crazy Frog spiidiä:

Itse asiassa kappaleesta on olemassa miljoonittain tulkintoja. Täällä kylmässä kotimaassamme teoksen on levyttänyt Suomen George Michael, Timo T. A. Mikkonen, luovasti nimellä Joulusydän. Teoksesta ei valitettavasti ole tarjolla kunnon videota.

Alla olevaan Spotify-listaan on vielä koottu muutamia viimejouluja. Kyllä tämän jälkeen koko planeetta on valmis maailmanloppuun.

Valokuvataiteen vahva tuleminen

Valokuvataiteessa ei enää kumarrella nuhjuista 1970-luvun mustavalkoestetiikkaa, vaan pureudutaan 2010-luvun ajankohtaisiin kipukohtiin. Kohubloggaaja Jami Järvinen on ystävällisesti luovuttanut Kaasuputki-blogille muutamia juhlittuja otoksiaan, jotka etevästi osoittavat tason, jossa tämän hetken fotogeeninen kuvailmaisu on.

”Minulle valokuvaus on kuin suljinaukon runoutta”, Järvinen kertoo kokoelmastaan, jonka hän kuvasi melko lyhyessä ajassa kännykällä.

1. Untitled. (2012)

”Nimetön teos huokuu arkaaista loistoa. Kuin säilä valonsäde lävistää pinnan.” – Pohjalainen

2. Kontula, State of Mind. (2012)

”Teosten poliittisuus shokeeraa.” – Uusi Suomi

3. Broken. (2012)

”Yritin ymmärtää, miksi Järvinen on sijoittanut kuvan 90 asteen kulmaan, mutta nyrjäytin niskani.” – Turun Sanomat

4. The Line. (2012)

”Vahvaa, vahvaa yhteiskunnallisuutta!” – Kansan Uutiset

5. Metropolis. (2012)

”Abstarktit muodot tanssivat sfäärien äänetöntä balettia. Aikamme renessanssitaiteilijan mestariteos puhuttelee kotonakin.” – Me Naiset

LISÄYS 19.12. klo 1.06: Kyseessä on huumorimielessä tehty blogimerkintä, eräänlainen digitaalinen kainalopieru. Tarkoituksena ei ole pilkata 1970-luvun valokuvataidetta.

Kaasuputki Zeitgeistin paluu

Kalenterivuoden hiipiessä kohti loppuaan on oivallinen tilaisuus tutkia tilastoja ja laatia niistä niin sanottua datajournalismia. Kaasuputki-blogin statistiikka on monin tavoin mielenkiintoista, vaikka eihän siitä mitään irti saa. Seuraavat paljastukset perustuvat siis aikavälillä 1.1.–17.12.2012 kerättyyn tietoon.

Viidenkymmenen suosituimman hakusanan lista kertoo, että Öisinajattelija kiinnostaa kansalaisia edelleen huomattavasti enemmän kuin seksivideot. Verrattuna viimevuotiseen listaan ironiatoimittaja Virpi Salmen tähti on lievässä laskussa ja Arto Länsman ynnä Wille Rydman kokonaan kisasta pois. Vuoden 2012 kohukeskustelijan, Pantterin puremista tutun Emilia Kukkalan katoaminen viidenkymmenen haetuimman kärjestä hämmästyttää. Salaliittojournalismiin erikoistuneen Verkkomedian päätoimittaja Janus Putkonen sitä vastoin surffaa trendin aallonharjalla.

Yllättäjänä voidaan pitää hakutermiä ”turpaan saatana”.

  1. kaasuputki
  2. kansan uutiset
  3. pentti stranius
  4. jami järvinen
  5. seksivideot
  6. janus putkonen
  7. kaasuputki blogi
  8. virpi salmi
  9. stranius pentti osoite
  10. milano
  11. turpaan saatana
  12. balotelli
  13. elisa rimaila
  14. erkki nysten
  15. päivi räsänen
  16. sisupuukko
  17. carl danhammer
  18. markku liikamaa
  19. kansanuutiset blogit
  20. kari uusikylä
  21. kaikkien aikojen järjettömin keskustelu
  22. päätalon matkassa
  23. kansanuutiset
  24. mikael pentikäinen
  25. länkipohja
  26. robin langenskiöld
  27. ku
  28. stranius pentti
  29. kadonnut symboli
  30. stranius pentti lieksa
  31. lapuan liike
  32. guggenheim helsinki
  33. olympiaseikkailu
  34. safkaa parempaa arkiruokaa
  35. ultra bra hakaniemi vappu
  36. inna latiseva
  37. olli immonen
  38. hanna-leena hemming
  39. wanha jokela
  40. futisforum2
  41. johan bäckman
  42. anni sinnemäki
  43. teuvo hakkarainen
  44. aarno laitinen
  45. öisinajattelija
  46. kimmo elomaa
  47. milanon tuomiokirkko
  48. helena eronen
  49. pahkasika
  50. pilakuva

Blogiin vuoden mittaan tehdystä noin kahdestasadastatuhannesta käynnistä hiukan alle puolet on Helsingistä. Lähemmäs kahtakymmentätuhatta käyntiä tuli Tampereelta, kymmenentuhatta Turusta. Espoo, Oulu, Jyväskylä, Vantaa, Lahti, Joensuu, Pori, Kuopio, Hämeenlinna… Ulkomailla Kaasuputki kiinnosti erityisesti Tukholmassa, Berliinissä, Lontoossa ja Malagalla.

Kaksi kolmesta blogivierailijasta käytti Windows-tietokonetta. Mobiililaitteiden puolella täysin ylivoimaisesti suosituimmat olivat Applen iPhone ja iPad.

Koska mikään ei sano ”Teuvo Hakkarainen” niin kuin Hel-Looksista karanneet stadilaishipsterit Siltasessa, Tulvan blogissa tullaan samaan johtopäätökseen kuin Riikka Henttosen kommenteissa: We Love Helsinki on entisten ja nykyisten Kallion lukiolaisten keskuuteen ujuttautunut Perussuomalaisten viides kolonna, jonka salakavala aie on tuhota taistelu sukupuolineutraalin kaupunkiympäristön puolesta sisältä päin.

Kaikkien aikojen järjettömin keskustelu (26.6.2012)

Luetuin artikkeli ei ole mikään jymy-yllätys. We Love Helsingin juhannustanssit keräsivät 50–60 tuhatta lukijaa. Kauas jälkeen jäivät kymppikerholaiset:

Valitettavasti minkäänlainen järkevä asenne ei läpäise kohu- ja performanssikuplaa. Kun pitäisi pystyä vastustamaan tympeää ulkomaalaispelkoa, rasismia ja yleistä ennakkoluuloihin perustuvaa syrjintää, kaikki kompastuvat sanoihin. Puhutaan natseista ja hihamerkeistä tai Turun Sanomien toimittajista, kun pitäisi puhua kaikesta muusta.

Natsiperformanssin varjossa (17.4.2012)

Kuten eräästä tamperelaispizzeriasta muistamme, uutisoinnin niukkuus ei ole mikään este Suomen johtavalle rasistifoorumille. Johtopäätökset tehdään täysin siltä pohjalta, että ”hyvä kun kuoli” ja ”varmasti oli oma vika”.

Mitäs kuoli, oma vika (31.1.2012)

Don’t Cry For No Hipster

Marraskuun puolivälissä ei kukaan osannut odottaa, että kyseessä olisi aivan vakavissaan aloitettu kampanja.

Marraskuun puolivälissä ei voinut kuin kysyä, onko Suomi palannut yhtenäiskulttuurin aikaan.

Sanomatalon hengitysilmassa on salamyhkäisiä itiöitä, jotka ujuttautuvat keskushermostoon ja saavat aikaan pakonomaista tarvetta olettaa aistivansa muutoksia Zeitgeistissa. Ehkä Ilkka Malmberg toi kyseisen sienen taloon – eeppisen journalismin mestari kun tunnetaan ennen kaikkea Suuren Kansallisen Tarinan väsymättömänä uudelleenkertojana.

Mitä vanhat edellä, sitä nuoret perässä. Lauantaina 15.12. toimittaja Jussi Pullinen dekonstruoi jo toista kertaa tänä talvena kolmenkympinkriisiään olettamalla, että hänen Facebook-ystäviensä yllättävä vakavoituminen Vain elämää -levymainoksen äärellä kertoo yhtään mitään yhtään mistään, ja kaikkein vähimmin kansakunnan tilasta:

Kansaa yhdistivät kyyneleet: Yli 900 000 suomalaista katsoi televisiosta, kuinka laulajat Kaija Koo, Cheek ja Jonne Aaron esittivät artistien uraa nostalgisoivassa Vain elämää -sarjassa Katri Helenan kappaleita. Facebookin perusteella valtaosa heistä vollotti. Kaikkein yllättynein olin siitä, että kyynelehtijöiden joukossa vilahteli paatuneita nokkelikkoja, Punavuoren ja Kallion kulttuurin kasvattamia ironian puoliammattilaisia.

Ugrilaisten kanta-astujiemme synkässä muinaisuudessa, kun sotavuosien karaisemaan tanssilavakulttuuriin alkoi ilmestyä repeämiä ja kansalaiset ryhtyivät kuuntelemaan musiikkia, jossa keskeinen instrumentti oli ”mekaaninen äänensärkijä, jolla syntyy räkäinen, kätkättävä ääni”, monet Olavi Virran, tikkuviinan ja jemmapullojen veteraanit murahtelivat raggariteineille, että kyllä tekin sitten vartuttuanne alatte ymmärtää tangotaiteen päälle.

He olivat oikeassa, vaikka aivan näin ei käynyt. Samaan virtaan ei voi astua kahdesti, Virtaankaan.

Rokkikansa ei vaihtanut tangoon, vaan heidän oma musiikkinsa kesyyntyi. Ei ole mitenkään sattumaa, että Vain elämää -sarjan krokotiilinkyyneleet pulppusivat enimmäkseen rock- ja pop-muusikoiden silmistä. Klassista tanssilavaperinnettä sarjassa edustivat vain tangokuningas Jari Sillanpää ja Tohmajärven Edith Piaf, Katri Helena. Kaikki muut ammensivat enemmän tai vähemmän niskuroivasta populaarimusiikkiperinteestä.

Helsingin Sanomain esseessä tämä kehityskaari kapinasta seesteisyyteen nähdään maailmojen muuttumisena. Historia loppui toimittajan 30-vuotissynttäreillä. Hän kysyy:

Mitä oikein tapahtui? Oliko kirkasotsaisten startup-yrittäjien ja iloisten Idols-nuorten esiintymisissä vilahdellut uusi aitous todella valloittanut koko Suomen?

Startup-yrittäjien? Idols-nuorten? Aitous? Ei, Pullinen, mitään ei tapahtunut. Sinä ja Facebook-ystäväsi vain aloitte kyllästyä isänmurhaan. Se on aivan luonnollista, vaikkakin lienet ainoa koko maailmankaikkeudessa, joka käyttää startup-yrittäjiä esimerkkinä aitoudesta.

Pohjalla muhii omituinen ajatus siitä, että kirjoittaja on todistanut jotain ainutkertaista momentumia.

Olen itse 30-vuotias ja kasvanut pop-kulttuurissa, jota on tapana sanoa kaikkien aikojen ironisimmaksi.

Kukahan näin sanoo? Eivätkö tämän päivän 30-vuotiaat ole perehtyneet lainkaan vaikkapa syntymävuotensa runsaaseen ja verrattomasti nykyistä vivahteikkaampaan ironiakulttuuriin? Monty Python -ryhmä oli edelleen aktiivinen. Brianin elämä -elokuva valmistui vuonna 1979, Elämän tarkoitus 1983. Narisevan kuivaa sarkasmia annosteltiin Kyllä, herra ministerissä vuosina 1980–1984, kun taas poliittisesti epäkorrektia huumoria tarjosivat Sylkiäiset (1984–1996), Kenny Everett (1981–1988) ja Maanalainen armeija iskee jälleen (1982–1992). Yhdysvalloissa ZuckerAbrahamsZucker-tiimi teki hittikomediansa Hei, me lennetään vuonna 1980 ja Police Squad! -tv-sarjan vuonna 1982. Steve Martin, Eddie Murphy ja kaikkien lavakoomikkojen kuningas, Bill Hicks, huipensivat uransa 1980-luvulla. Helkkari, lista on loputon. Oliko tissihuumorimies Benny Hill aidon tunteen suurlähettiläs vilpittömyyden planeetalta?

Useimmat 70- ja 80-luvun huumorituotteet näytettiin melko tuoreeltaan myös Suomessa ja niille naurettiin Pahkasika-lehden takaa, Sleepy Sleepersiä kuunnellen.

Pullinen tietysti poimii ironiaväitteensä tueksi taas tutut nimet televisiosta – Simpsonit, South Park ja Conan O’Brien – ja pyrkii näillä osoittamaan, ”ettei mikään ole vakavaa eikä varsinkaan aitoa” näinä katalina aikoina.

Jos nyt sivuutamme järjettömän väitteen, että ironian keinoin ei voisi sanoa tai kokea mitään ”vakavaa tai varsinkaan aitoa”, ja keskitymme yksinomaan ironian hirmuvallasta esitettyihin todistuskappaleisiin South Park (1997–), Late Night With Conan O’Brien (1993–2009) ja Simpsonit (1989–), huomaamme, että lauantaiesseisti sivuuttaa täsmälleen samalle aikajanalle asettuvat kassahitit, kuten Steven Spielbergin Schindlerin lista (1993), James Cameronin Terminator 2 (1992) ja Titanic (1997), jostain Peter Jacksonin Sormusten herra -trilogiasta (2001–2003) puhumattakaan.

Aki Kaurismäki sai suurimmat hittinsä sekä Suomessa että kansainvälisesti Suomi-trilogiallaan (Kauas pilvet karkaavat, 1996, Mies vailla menneisyyttä, 2002, Laitakaupungin valot, 2006). Tunsiko Jussi Pullinen todellakin sydämessään ironian syviä viiltoja kuunnellessaan Annikki Tähteä laulamassa Muistatko Monrepos’n?

Television puolella HBO aloitti vahvaan autenttisuuteen perustuvien draamasarjojen tuottamisen yli viisitoista vuotta sitten: Kylmä rinki (1997–2003) oli visuaalisesti realistinen, karu, vakava, pateettinen ja pahimmillaan bamsemaisen naiivi vankila- ja ihmiskuvaus keskellä Jussi Pullisen kuvailemaa ironiaterroria. Saman tuotantoyhtiön Sopranos (1999–2007), Mullan alla (2001–2005) ja Deadwood (2004–2006) näytettiin kaikki Suomenkin televisiossa. AMC:n tuottama Mad Men (2007–) sai vihreimmänkin feministin aivan aidosti innostumaan kyynisestä sovinismista.

Dokumenttielokuvaan erikoistunut festivaali, DocPoint, perustettiin vuonna 2001. Ironisesti?

Ja mitäpä tosi-tv on muuta kuin aitoussimulaatio? Buumin aloitti Selviytyjien ensimmäinen tuotantokausi – vuonna 2000. Sen jälkeen maailman kaikki kansat ovat ilman pienintäkään naurunryppyä jännittäneet, saisiko ongelmanuorten auttamiselle elämänsä omistanut Rupert Boneham sittenkin miljoonansa jotenkin. (Sai.)

American Idol -ohjelma debytoi kesäkuussa 2002. Idols-kyyneleitä tuskin siis voi pitää järin uutena ilmiönä. Tulkoon muuten mainituksi, että Vain elämää -tähti Katri Helena on myös aikoinaan ollut kykykisavoittaja.

Samana Idols-vuonna 2002 kymmenen maailmanlaajuisesti suosituimman elokuvan listalla oli vain kaksi komediaa, joista vain toinen edes etäisesti flirttaili sarkastisten populaarikulttuurireferenssien kanssa.

Esimerkkejä voisi luetella loputtomiin. Voisi melkein arvella, että ”aidot tunteet” olisivat olleet hip ja pop jo ennen kuin Jonne Aaron sai sormuksen Neumannilta.

Verrattuaan kyynelehtivää Facebook-yleisöä Simpsoneita katsoviin nihilisteihin Pullinen vetoaa auktoriteettiin. Apulaisprofessori Christy Wampole Princetonin yliopistosta on nimittäin, ehkä jostain arvovaltaisesta tutkimuksesta ammentamillaan huomioilla, tuominnut ”ironisen elämäntavan” kestämättömänä ratkaisuna, koska se ei luo mitään uutta.

Siis päinvastoin kuin Idols-kilpailut ja Vain elämää -sarja, jotka peräti pulppuavat raikkaita ideoita.

Lauantaiessee sukeltaa ehkä tarpeettomankin syvälle historiaan The Atlanticin artikkelilla, jossa R. Jay Magill hakee ”aidon tunteen” juuret uskonpuhdistuksesta. Muutamalla aasinsillalla Jussi Pullinen taluttaa lukijan 1500-luvun Wittenbergistä 1960-luvun Kaliforniaan ja 2010-luvun Kallioon, jossa hän näkee ironiset viikset ja olettaa niitä paavilliseksi hapatukseksi.

Sännätessään läpi vuosisatojen Pullinen onnistuu taidokkaasti olemaan näkemättä, että kaikki kulttuurimme perustuu jäljittelyyn. Ikään kuin kirjallisuus, näyttämötaide tai musiikki olisivat perustuneet ennenkokemattomiin ideoihin sen jälkeen, kun ensimmäinen taiteilija 37 000 vuotta sitten raaputti pillunkuvan dordognelaiseen kallioon.

Kaikkien kyynisten tyhjännaurajien onneksi Pullinen rupeaa esseensä loppupuolella potkimaan hepoaan kunnon laukkaan. Mainittuaan noin seitsemäntoista kertaa ”ironiset viikset” hän laatii apologian hipsteri-ilmiölle, joka ”nimenomaan pyrkii yhteisöllisyyteen ja aitouteen”. Sen sijaan, että hipsteri naureskelisi hyvää ja kaunista pro bono askartelevalle graafiselle suunnittelijalle, hän suorastaan ejakuloi rakkautta:

Helsingissä tämä näkyy Ravintolapäivän kaltaisina pyrskähdyksinä, joissa (hyvinvoivan keskiluokkaiset) kaupunkilaiset luovat aivan uudenlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Muutama vuosi sitten Helsingissä kovan suosion saavuttaneita kukkamekkoisen nuorison retrotansseja taas ilkuttiin naurettavaksi kaipuuksi räikeästi yliromantisoidulle 50-luvulle. Onko nostalgian todenperäisyydellä kuitenkaan väliä, jos keskiössä joka tapauksessa on kaipuu yhteisöllisyyteen ja aitouteen?

Ja sitten – kauhistuttava havainto:

Kyynikko kysyisi, onko koko väittelyllä oikeastaan mitään väliä. Hänestä tässä ajassa ei ole mitään erityistä, sillä ironiaa on aina ollut, ja ongelma se on vain niille, jotka eivät ymmärrä sen kaksoismerkityksiä.

Précisément! Ironiantaju on siitä mainio ominaisuus, että se avaa yhden näkökulman lisää asioille ja ilmiöille. Uusvakava näkee vain toisen puolen, mikä saa maailman helposti vaikuttamaan käsitettävän ja käsittämättömän välisenä kamppailuna – järjestys vastaan kaaos, hyvä vastaan paha.

Esseen ehdottomasti herkullisin osuus on lauseparissa, josta ei ole edes mahdollista muodostaa vakavaa tulkintaa:

Puhtaimmillaan aitous näkyy asiaansa vilpittömästi uskovissa uuden polven startup-yrittäjissä. Positiivisuuden sanomasta on tullut lähes valtavirtaa.

Ah, se trollaa sittenkin!