Alussa oli kyrpä.
Hevosen kyrpä.
Loppuvuodesta 2014 runoilija-esseisti Timo Hännikäinen kirjoitti aamuyön koiravahdissa alkoholimyrkytyksen kourissa hevosen siittimestä kertovia kahden sanan tarinoita feministien ja vasemmistolaisten Facebook-sivuille. Tätä harrastustaan hän perusteli paitsi viinapirulla, myös provosoimistarkoituksella.
https://www.facebook.com/lindrssn/posts/879265162108360
Selittely onnahteli. Pelkkänä juoppohulluuskohtauksessa tempaistuna kännipostauksena jutussa olisi ollut ehkä jotain etäisesti ymmärrettävää, mutta mitä on ajateltava klassisesti sivistyneestä runoilijasta, joka ei hätäpäissään keksi muuta provokaatiota kuin ”hevosen kyrvän” ja Hitlerin hokemisen? Jopa Tony Halme -vainaa oli haukuissaan elegantimpi – vaikka amfetamiinin vaikutuksen alaisena. Ehkä siis Halme oli runoilijana näistä kahdesta lahjakkaampi.
Mikäli haluaisimme erityisesti ymmärtää Hännikäisen äkillistä intoa alatyylisiin ja osin uhkaaviinkin hevosjalostusviesteihin, olisi pohjalta kukaties kaivettavissa jännityksen laukaisema stressireaktio. Olihan Hännikäinen juuri järjestänyt uusnatsien valvoman 612-marssin, mikä taatusti kuormitti runomiehen mieltä kohtuuttomasti.
Humalaiset Facebook-huudot herättivät tuolloin lähinnä huvittuneita reaktioita – mitä nyt kirjailijakollegat saattoivat vähän huolestua.
Kynäniekka uusi performanssinsa äskettäin. Jälleen kerran etanolihuuruisen solvauskierroksen pontimena toimi ystävyys terroristi- ja tarranliimausjärjestö Suomen Vastarintaliikkeeseen ja perinteisempää kansallissosialismia edustavaan Suomen Sisuun. Hännikäinen oli nimittäin onnistunut kesäkuun puolivälissä 2015 järjestämään Eugen Schaumanin haudalle ”kaikille avoimen” tapahtuman, jonne sattumalta ei osunut kuin äärioikeistolaisia kansalliskonservatiiveja.
Porvoon natsiparaati ei saanut aivan niin paljon kiitosta kuin Hännikäinen oli ilmeisesti odottanut, sillä saamastaan tai kuvittelemastaan palautteesta ärtynyt esseisti äityi juhannusyön hämärässä fantasioimaan Naisasialiitto Unionin Facebook-sivulla anaaliseksikokemuksistaan järjestön jäsenten tytärten kanssa ja uhkailemaan Naisten Linjaa samanlaisella elämyksellä.
Timo Hännikäisen suunnattomaksi hämmästykseksi Facebook-yleisö ei enää suhtautunutkaan kirjailijan digitaalisiin kikkelikortteihin pelkin suosionosoituksin. Juhannuspäivän ehtoopuolen sateenharmaassa morkkiksessaan hän taipuikin selittämään ja pahoittelemaan viestejään – toki samalla korostaen, ettei puolustele tekstejään saati pyytele keneltäkään anteeksi:
Joo. Eilisyönä muiden mentyä nukkumaan etsin facebookista minua solvanneiden ihmisten & järjestöjen sivuja ja kirjoitin sinne mm. toiveita kyseisten henkilöiden pikaisesta itsemurhasta ja kaikkea täysin painokelvotonta.
Täsmennettäköön tässä välissä, että sen enempää Naisten linja kuin Naisasialiitto Unionikaan eivät olleet puolella sanalla kajonneet tätä ennen Hännikäisen henkilöön. Naisunioni katsoikin tarpeelliseksi huomauttaa, että kirjailijassa ei ole itsessään mitään kiehtovaa, mutta hänen edustamansa rasistinen oikeistopopulismi ja sen saama suopea vastaanotto yhteiskunnan eliitissä olisi kukaties otettava tarkempaan tarkasteluun.
https://www.facebook.com/naisunioni/posts/1175948775764545
Hännikäinen jatkaa passiivis-aggressiivista meriselitystään vetoamalla ”kevään paskamyrskyn” aikana kumuloituneeseen vitutukseen, joka ”saavutti saturaatiopisteen”.
En puolustele toimintaani enkä toisaalta esitä anteeksipyyntöjäkään. Kunhan totean tapahtuneen. Häpeän lähinnä sitä, että olen alentunut kaikenlaisten hölmöjen tasolle. Toivotan ystäville hyvää ja vihollisille pahaa juhannusta, vastaisuudessa olen coolimpi ja harjoitan ankarampaa itsehillintää.
Tämän kaiken perään Hännikäinen tietenkin laimentaa koko ei-puolustelunsa kertomalla, että aikoo aloittaa heinäkuun uusilla hevoskyrvästelyillä.
Totean vielä, että seuraavan parin viikon aikana minua on turha pyytää baariin, koska työskentelen uuden kirjan parissa. Kunhan rupeama on ohi, vedän kyllä isot lärvit mutta silloin ehkä ette halua sattua tielleni. Terveiset sateiselta Padasjoelta.
Perinpohjaisimmin Hännikäisen lystikkäät raiskausuhkaukset ja niiden selitykset tuomitsi historiantutkija Jussi Jalonen laajassa ja monin tavoin roimassa tilapäivityksessään. Silminnähden tuohtunut Jalonen ojensi paitsi kirjailijaneroa, myös tämän tukijoita, joita hän omalaatuista huumorintajua osoittaen nimitti ”vapaamieliseksi kulttuuriälymystöksi”:
Hännikäinen tunnetusti on kasa paskaa, ja paskakasan logiikassa ei juurikaan ole mitään mielenkiintoista. Viestejä lukiessa tulee lähinnä toivoneeksi, että hänen puolisonsa on muistanut käyttää riittävästi lysolia ukkonsa desinfiointiin. Kiinnostavia ovat tässä yhteydessä vain ne kärpäset, jotka röykkiön ympärille kerääntyvät. Tässä tapauksessa Hännikäisen päivityksestä ovat käväisseet tykkäämässä kirjailija-kääntäjä Jukka Mallinen ja kirjailija-toimittaja Jani Saxell, minkä lisäksi radiotoimittaja ja juontaja Perttu Häkkinen on poikennut kehaisemassa Hännikäistä toteamalla ”nämä puolivuosittaiset some-kampanjasi viihdyttävät minua suuresti!”. Mikäs sen hauskempaa kuin raiskausviestit väkivaltaa kokeneiden naisten tukipalveluun.
Nimellä mainituista Jukka Mallisesta, Jani Saxellista ja Perttu Häkkisestä kaksi viimeistä reagoivat. Saxell huomautti kommenttiraidalla olevansa täysin aiheettomasti mokomassa viiteryhmässä, mistä seurasi Jalosen anteeksipyyntö ja veljellinen virtuaalihalaus.
Häkkinen otti toisen lähestymistavan. Hän loukkaantui sydänjuuriaan myöten siitä, että joku oli ylipäänsä juljennut moittia hänen tsemppauskommenttejaan ystävälleen Timo Hännikäiselle. Hän pitää yksittäistä palautetta lähestulkoon terrorismina.
Tässä on koko jutun ydin.
Yleisradiolle ja Radio Helsingille sekä Helsingin Sanomille työskentelevä KOURA-palkittu radiotoimittaja-muusikko julistaa, että tunnetun äärioikeistolaisen naisvihaajan sometörppöyksien kehuskelusta seurannut nuhtelupostaus on ”totuus” siitä, miten ”totalitaristiset tuulet” puhaltavat Suomessa.
Ilmeisesti itseään Häkkinen pitää sananvapaustaistelijana, jonka pyhää oikeutta peukuttaa natseja on nyt lähes viranomaistoimin rajoitettu:
Tässä ammatissa tutustuu monenkirjaviin ihmisiin.
Jos teitä häiritsee laaja ja värikäs tuttavapiirini, poistakaa itsenne välittömästi ystävistäni.
Muutaman Jalosen tarkoitushakuista viestiä tykänneistä ja jakaneista olenkin jo heidän elämäänsä helpottaakseen poistanut.
Pitäkää tunkkinne.
Kaikille teille muille toivotan rauhaa.
Yhden totuuden tämäkin surkea tapaus jälleen hienosti paljasti: totalitaristiset tuulet puhaltavat yhtä kylminä niin oikealta kuin vasemmaltakin.
Koska Jussi Jalonen on julkisuudessa tunnettu enemmän roolistaan äärioikeistolaisten järjestöjen vastustajana kuin ammattiaan harjoittavana sotahistorian tutkijana, on Häkkisen viimeinen lause tulkittava omituiseksi stalinismisyytökseksi. Sitoutumatonta ex-keskustalaista ja monella tavalla antivasemmistolaista Jalosta ei kai olekaan aiemmin ”maahanmuuttokriitikkojen” ryhmähalin ulkopuolella huomattu taistolaiseksi epäillä.
Häkkisen aivan itse keksimä ja toistaiseksi pelkästään Jalosen Facebook-tilapäivitykseen perustunut stubbilais–jungneriaaninen oivallus äärioikeiston ja -vasemmiston täydellisestä samuudesta saa käsittämättömimmän kuviteltavissa olevan ”vahvistuksensa” hetkeä myöhemmin, kun toimittaja bongaa kaikista maailman foorumeista Punk in Finlandilla käydyn nimeään kantavan keskustelun.
https://www.facebook.com/perttu.hakkinen/posts/10155773061440026?pnref=story
Ikään kuin olisi elänyt viimeiset kymmenen kesää kuplassa Häkkinen julistaa tunnetun trollifoorumin ”vasemmistoanarkistien intellektuellisiiveksi” ja miksi ei myös ”lahkoksi”.
Nyt kysymys ei ole enää siitä, onko Perttu Häkkinen tykännyt Timo Hännikäisen ”transgressiivisesta virtuaaliperformanssista” tosissaan vai sarkastisesti, vaan siitä, että arvostettu toimittaja ilmeisen vakavissaan vertaa sosiaalisessa mediassa heitettyjä dissauksia kansalaisiaan sortaviin diktatuureihin.
Mikäli Häkkinen kokisi Jalosen (ja tämän peukuttajien) vain kytkeneeksi hänet epäreilusti Hännikäiseen, hän olisi voinut todeta asian olevan näin ja jättää pois älyttömät kuvitelmat nurkan takana väijyvistä systemaattisista vainoista. Hänellä olisi ollut jopa aihetta tehdä näin, sillä Jalonen kirjoitti kommenttinsa tietämättä, ettei Häkkinen ollut lukenut Naisten Linjalle kirjoitettuja uhkauksia. Se toki jättää edelleen pohdittavaksemme, miksi vasemmistopoliitikoille ja Naisasialiitto Unionille suunnatut solvaukset ja ”sieg heil” -huudot ovat Häkkisen mielestä aivan harmitonta kukkaiskieltä.
Perttu Häkkinen ei ole ensimmäinen toimittaja ja kansalaiskeskustelija, joka luulee Facebook-peukutusta sensuuriksi. Muistammehan hyvin muun muassa Sanna Ukkolan, joka elokuussa 2013 suivaantui ikihyviksi Kalevan päätoimittaja Markku Mantilan saamasta palautteesta. Mantila oli haksahtanut lällättelemään norsunluutornistaan amerikkalaiselle Chelsea Manningille, joka oli vuotanut Wikileaksiin Yhdysvaltain sotilas- ja diplomaattisalaisuuksia. Taitavana sanankäyttäjänä Mantila kykeni parilla lauseella solvaamaan seksistisesti sekä naisia että transsukupuolisia ja ampumaan vielä edustamaansa vapaata tiedonvälitystä nilkkaan. Seurannutta ärtynyttä sosiaalisen median palautetta Sanna Ukkola vertasi Yleisradion blogissaan korruptoituneen afrikkalaisvaltion harjoittamaan mielivaltaiseen lehdistövapauksien rajoittamiseen.
Timo Hännikäinen on suhteellisen harmiton ääritraditionalisti, joka lainaa alati hupenevaa uskottavuuttaan kansallissosialistista vallankumousta rakentelevalle Suomen Sisun Olli Immoselle. Yhdessä Suomen Vastarintaliikkeen harjoittaman katuväkivallan kanssa nämä heput kukaties onnistuvat ankeuttamaan ihmisten elämää Suomessa, mutta mitään asiaa valtiovallan avainasemiin heillä ei ole ilman ulkopuolista apua.
Tätä apua antavat teeskennellyn puolueettomuuden taakse verhoutuvat toimittajat ja poliitikot, jotka hyväksyvät etnisen, uskonnollisen, sukupuolisen tai seksuaalisen syrjinnän tai jopa väkivallan ”uutena normaalina” ja pitävät sen tähden mitä tahansa Facebook-naureskelua sananvapautensa rajoittamisena ja porvarillisten käytöstapojen vaatimista poliittisena terrorismina.
Me täällä mediassa olemme tehneet karkean virhearvion. Myönnetään se tässä ja nyt, avoimesti. Se olisi pitänyt nähdä viimeistään ykkösjytkyssä, ehkä jo Halme-ilmiössä. Perussuomalaiset poliitikot kyllä nähtiin ja kuultiin korkealta ja kovaa, mutta kansaa ei. Vaikka kansahan ne äänet lapioi persujen laariin.
