Kuukausi: huhtikuu 2010

Vappuaaton riemukimara

Vappuisin on tapana keventää tunnelmaa hyvillä vitseillä. Kuten tällaisilla.

Intialaisen köyhän elämä on aina ikävää: vaikka kuinka ahkeroisi, käteen ei jää kuin rupia.
Intialaisen köyhän elämä on aina ikävää: vaikka kuinka ahkeroisi, käteen ei jää kuin rupia.

Mikä oli Mika Waltarin Neuvostoliiton painostuksen takia julkaisematta jäänyt historiallinen romaani?
– Johannes, virolainen.

* * *

Sauli Niinistö ja Jyrki Katainen istuskelivat eduskunnan kuppilassa, kun Katainen alkoi ähkiä ja pidellä vatsaansa. Niinistö sitä kummastelemaan, mihin Katainen selitti:
– Ei, kun mulla on ollut jo pari päivää terveiset kovana.

* * *

Vallankumousfilosofin syntymän tulevan 190-vuotispäivän kunniaksi päätettiin kuvata dokumenttielokuva. Markkinointisyistä hankkeen nimeksi tuli Engels & Demons.

* * *

Katolisissa maissa vappu on saanut ankean käänteen: lapsia on kehotettu olemaan syömättä munkkia.

* * *

Huonoon maineeseensa tympääntynyt H1N1-virus on pyrkinyt nostamaan profiiliaan uudella ”Sikaflunssa on parasta kuumetta” -kampanjallaan.

* * *

Israelilaissotilaat Ira ja Ariel tekivät kaiken yhdessä. Kun Ariel jäi varusmieskautensa jälkeen armeijan palvelukseen, Ira jäi myös. Kun Ariel vuosien mittaan yleni kapteenista aina kenraaliksi, teki Ira samoin. Eräänä päivänä Ariel päätti pommittaa jonkin maan kivikaudelle. Ja tietysti Irakin.

Työväenliike kutistui valkopesussa

Jutta Urpilainen. Kuva: SDP

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on kutistunut käsittämättömän pieneksi. Tällä hetkellä sillä on vain yksi kansanedustaja, mikä on entiselle valtionhoitajapuolueelle mahdoton tilanne.

Toki eduskunnassa istuu koko joukko ydinvoimaa kannattavia ulkomaalaisvastaisia miehiä ja naisia, joista useiden nimet löytyvät SDP:n jäsenrekisteristä. Minkään sortin sosialisteja nämä Kokoomuksen ay-siiven kellokkaat eivät ole olleet vuosikausiin.

Mediakin on pannut merkille aatteellisten demareiden kadon, joka ei jätä toimittajaressukoille muuta kuin vaatteelliset demarit. (…)

Iltalehden lystikkäästi nimetty ”Stailaaja” teki telkkaria katsellessaan vallankumouksellisen havainnon, että eksoottisissa kaukomaissa kaikenlaisten sutturoiden kanssa koko ajan matkusteleva Kimmo Kiljunen käyttää hassunkurisia vaatteita. Siinäpä mainio jutunaihe!

* * *

Totta puhuen yhden poliittisen liikkeen syöksykierre ei oikeasti ole minkään puolueen etu. SDP:n romahdus vaikuttaa yleiseen politiikan arvonantoon. Siksi sekä vasemmiston että oikeiston kannalta mitä toivottavinta, että Hakaniemessä oltaisiin jo kokoamassa suurta lähetystöä, joka marssisi Suomen tämän hetken vähiten äärioikeistolaisen presidenttikandidaatin pakeille ja pyytäisi hänet myös demareiden ehdokkaaksi.

Ehkä Pitkänsillan ylittänyt lähetystö voisi muutenkin olla se viimeinen puuttuva tekijä, jota tarvitaan, jotta Sauli Niinistö suostuisi lähtemään ehdolle. Suomen kansalle hänen valintansa olisi kuin Pyhän Kolminaisuuden voitto, yhden miehen värisuora: railakkaan vihreä kokoomusjohtaja, joka tunnetusti olisi myös työväen presidentti.

Niinistö tosin joutuisi käymään ankarat väittelyt SDP:n jääräpäisen ydinvoimaklikin kanssa; he kun eivät hevillä hyväksy kokoomusjohtajan ekoanarkistisia aloitteita.

* * *

Muitakin jännittäviä asioita on puolen viikon otsikoissa ollut:

Mannerheimilla ei ole mitään sitä vastaan

Mannerheim

Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.

”

V. 1903 Mannerheim nimitettiin keisarillisen ratsastuskoulun erikoiseskadroonan päälliköksi, kunnia, joka oli suotu vain kaikkein etevimmille opettajille. Kuinka ihailtu ja kunnioitettu hän oli, ilmeni muun muassa siitä, että nuoremmat upseerit koettivat kaikessa jäljitellä häntä, ei ainoastaan hänen tapaansa ratsastaa ja hänen elegantteja vaunujaan, vaan hänen pukujaan ja kaikkea, mitä hän teki. Mutta hänen ratsastusasentonsa ja hänen persoonallisuutensa oli jotakin, jota oli mahdotonta jäljitellä. Se oli yhtä vaikeaa kuin matkia jonkun suuren mestarin omaa tyyliä. Epätoivoiset nuoret miehet yrittivät hankkia ainakin samanlaisia pukuja kuin Mannerheim käytti. Saappaat nyt kuitenkin saattoi saada. Niin arveli ainakin se nuori, ujo upseeri, joka tuli Mannerheimin luo ja kysyi kainosti:

– Anteeksi, mutta onko Teillä mitään sitä vastaan, että kertoisitte minulle, missä Teidän saappaanne ovat tehdyt?

– Ei, luonnollisestikaan ei! nauroi Mannerheim.”

(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)

Hallitus: Puolitamme työttömyyden 250 000 vuodessa

Mauri Pekkarisen kalvosimet. Kuva: Valtioneuvosto

Suurpääoman puudeli Mauri Pekkarinen kertoi ”tsoukin”.

HAH HAH!

Tsoukit eroavat vitseistä siten, että ne eivät naurata, vaan lähinnä tuntuvat siltä kuin joku olisi juuri tuikannut äitinsä talon tuleen.

Eräs taannoisista tsoukeista oli hallituksen päätös myrkyttää koko Pohjois-Eurooppa pysyvästi, jotta suomalainen metsäteollisuus saisi yhden voitollisen kvartaalin myymällä sähköä paperin sijaan.

Myös talouselämässä ja jopa oppositiossa oli ilmeistä tyytyväisyyttä päätökseen – turvaahan ydinvoiman suunnaton ylituotanto kotimaiset työpaikat.

Suomen seuraava pääministeri, maailman ainoa puoluejohtajaksi pyrkivä Epimenideen paradoksi Mauri Pekkarinen ilmoitti kannattajilleen, että on jo jonkin aikaa kussut silmäänsanonut yhtä ja tehnyt toista. Tällaisena hän tulee olemaan vaalikampanjoinnin ennakkotapaus. Häntähän ei voi mainonnan eettisten sääntöjen perusteella markkinoida sen enempää kuin homeopaattista ihmelääkettä, joka väitetään parantavan syöpää.

Vihreä eduskuntaryhmä poislukien keskustajohtajan selkärangattomuus ei tullut kenellekään yllätyksenä. Korkeintaan pettymyksenä. Sen sijaan Kansallinen Kokoomus juhli avoimesti, sillä se pääsi jälleen pykälän verran lähemmäksi tavoitettaan: ihmisyyden hävittämistä pääomien tieltä. Jyrki Katainen jopa vilautti vaalivoitosta 2007 jatkuneen priapismin jäytämää ”kovaa terveistään” tahtoessaan onnitella Mauri Pekkarista sillä kauneimmalla tavalla, mikä kahden miehen välillä voi toteutua.

Mutta muistetaan silti eräs asia: Mitään ei ole oikeasti vielä päätetty, saati rakennettu. Tsoukkivoimalat ovat vasta esiintyneet rahanahneiden yritysjohtajien märissä, kultaisissa unissa.

Jospa kansanedustajat vaikkapa Suomen Keskustassa ja Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa pystyisivät kerrankin ylittämään henkisen suorituskykynsä ja tunnustamaan, ettei Suomen tuhoaminen ikuisiksi ajoiksi ole ratkaisu maamme talouskasvun väliaikaiseksi nopeuttamiseksi. Uskaltaisivatko SDP:n ay-rahalla voidellut parlamentaarikot äänestää eduskunnassa yhtä rohkeasti kuin vappupuheissa uhoavat?

Ei luulisi olevan vaikeaa, sillä – loppujen lopuksi – pyysihän Maurikin jo anteeksi. Ei toki petollisuuttaan tai tarvettaan päteä teollisuuspamppujen silmissä, mutta ainakin epäisänmaallisesti valittua fingelskankielistä sanaa.

Ydinuutiset keskiviikolle

Pohjoismaat eivät ole suinkaan maailman tylsintä seutua, vaikka skandinaavinen lagom toisinaan tuntuukin kaatuvan päälle. Puolen viikon uutisotsikot ovat täynnä innoitusta itse kullekin:

Pedon jäljillä

Jos sinulla olisi omia lapsia, et taatusti kirjoittaisi tuolla tavoin.Pedofilia määritellään sukupuoliseksi kiinnostukseksi, joka kohdistuu ”yksinomaan pikkulapsiin”. Se on tauti, joka luokitellaan ”käyttäytymis- ja kohdehäiriöihin”. Päinvastoin kuin uskoisi pedofiilit ymmärtävät myös olla toteuttamatta fantasioitaan. Kukapa haluaisi olla halveksittu rikollinen sekä lain että moraalin silmissä?

Tai, näin se on nähtävä, jos luotetaan vapaamielisten kukkahattutätien toimittamaan Wikipediaan. (Asioihin vihkiytyneet ymmärtävät olla nojaamatta mokomaan taistolaismediaan. Conservapedian mukaan kyseessä on yksinkertaisesti synti. Ja sehän tiedetään, mikä on synnin palkka.)

Länsi-Helsingin Vihreiden väistyvän hallituksen varapuheenjohtaja Vesa Hackin mukaan paras hoitokeino pedofilialle on ihmis- ja kansalaisoikeuksien poistaminen sekä mahdollinen pahoinpitely. Sama mies on myös sitä mieltä, että hänen esittämänsä ratkaisun arvosteleminen tarkoittaa kannustamista lastenraiskaamiseen.

Aihe kutkuttaa toki muitakin kuin Länsi-Helsingin Vihreitä – itse asiassa suunnatonta joukkoa nettiaktivisteja. Panee miettimään. Miksi niin monella on niin paljon fantasioita, jotka liittyvät yhtä aikaa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja väkivaltaan?

Tai, kärjistäen, kuinka monta tuntia päivässä voi ihminen käyttää siihen, että hän ajattelee ”jonkun toisen” harrastamaa seksiä lasten kanssa? Kun lapsiinsekaantujia ja heidän kurittamistaan ajatteleva mies puristaa kotinsa pimeydessä kätensä nyrkkiin, onko aivan varmaa, ettei nyrkin sisällä ole mitään?

Puhumattakaan siitä, että näkemällä kaikkialla pedofiileja tulee samalla nähneeksi kaikkialla näiden uhreja. Kysymyksen lopullinen muoto kuuluu, kuka nyt seksualisoi lapsia, pedofiilit vai heidän takaa-ajajansa.

No, ei huolta! Puukot tuppeen, hyvä lukijat! Hyysäämättä sentään jäävät nämä mokomat. Facebook-lynkkaajien iloksi Suomen poliisijohto on valmis julkaisemaan nimi- ja osoitetiedot kaikista Jammu Siltavuorista. Niistäkin, jotka nyt vain sattuivat lasten nähden virtsaamaan julkisella paikalla tai saunomaan ilman vaatteita. Sepalukset kiinni vappuna, pedofiilit!

Eyjafjöllin selibaatti päättyi

Tällä kuvalla orjattaresta ei ole tarkoituksellisia yhteyksiä blogin tekstisisältöön.

Suomalainen ylivertaisuus maailman kansojen keskuudessa on ottanut aimo askeleita eteenpäin. Neuvokkaat sisugeenit ovat aina osanneet taistella elintilasta idän ja lännen välissä, pohjoisen paukkupakkasissa. Ei siis ihme, että missä suomalainen, siellä ratkaisu.

Helsingin Sanomain mukaan lentoliikenteen syöksykierteeseen sysännyt katala tulivuorenpurkaus olisi voitu jotenkin ennakoida, ehkäpä estääkin, jos tylsämieliset indoeurooppalaiset olisivat huomanneet uskoa suomalaistaustaista geologineroa. Näin ei käynyt ja seuraukset ovat tunnetut.

Inhimillisesti katsoen julminta Eyjafjöllin ”ennakoimattomassa” purkautumisessa oli Lions Club Vantaankosken keskimääräistä sivistyneemmän dokausmatkan peruuntuminen. Olisiko joukkokanne Yhdysvaltain tiedeyhteisöä vastaan paikallaan? Oppivatpa boikotoimaan suomalaisaivoja.

Me kaikki jaamme vantaalaisleijonien tuskan.

Mutta ei yksinomaan keskushermosto ole tehokkaampi suomalaisilla kuin muilla. Myös ars amatoria on poikkeuksellisen kehittynyt järvisuomalaisissa korpimetsissä siinneillä yli-ihmisillä.

Tuoreimmat uutiset kertovat, että eräänkin jäyhän pohjalaismiljonäärin arktinen vetovoima oli liikaa Naomi Campbell -nimiselle ghanalaisneidolle. Kerkeästi riensi tuleva rouva Keskinen antautumaan ugrilaiselle nahkakurikalle köyhän kotinsa perintömatolla.

Tai, siis ”tähän sai päättyä pitkä selibaattini”, kuten Vesa Keskinen itse asian muotoilee. Kuka sanoi, ettei suomalainen mies osaisi ilmaista itseään puhuessaan rakkaudesta?

Kuin kruunuksi kaikelle Voima-lehden Fifi-verkkoliite tietää kertoa, että suomalaiset ovat suunnattomassa viisaudessaan onnistuneet puijaamaan ulkomaalaiset tekemään Suomen työt. Täten yliälykäs kantaväestö voi keskittyä ydinosaamiseensa eli ulkomaalais- ja naisvastaisiin nettiromaaneihin.

Mannerheim ei metsästä useampia jäniksiä

Mannerheim

Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.

”

Vapaussodan aikana esitettiin Mannerheimille monta ehdotusta Viipurin valtaamiseksi. Hän analysoi jokaisen suunnitelman. Hänellä oli valittavana kaksi päävaihtoehtoa, mutta erilaisissa sivunäkökohdissa oli muistuttamista. Kun kaikki mahdollisuudet oli tarkastettu, syntyi keskustelu. Mannerheim kuunteli ja lausui sitten rauhallisesti:

– Ei pidä koskaan metsästää kuin yhtä jänistä kerrallaan.

Sotilasneuvosto ymmärsi tarkalleen mitä hän tarkoitti eikä enää esitetty yhtään todistetta voimainhajoituksen etuisuudesta.”

(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)

Elin ei kestänyt

Elin ei kestänyt

Sillä välin Suomessa:

Viihdeuutisia

Tämä kuva on haettu Flickristä hakusanalla 'WTF'. Kuva: stjnky / Flickr

Kaikki alkoi, kun Pohjanmaan tunnetuin kaappikello jäi toverillisen lemmenkiihkon uhriksi keskellä pimeintä Afrikkaa. Suudelma mäiskähti kera hellien sanojen kauppiaan otsalle. Muista ruumiinosista tarina ei kerro.

”Rakastan sinua, vaimoni!”

Herkästi oli huonekumppani sanansa asettanut. Kuin lääkäriromaanissa. Kuinka moni osaisi samassa tilanteessa muotoilla yhtä taidokkaan lauseen? Usealla tavallissuomalaisella saattaisi koiravahdin hämärässä, kiihkon vallassa vähintään unohtua possessiivisuffiksi. (Sana tarkoittaa omistusliitettä, ei kondomia.)

Anekdootti möreä-äänisestä kauppiassuuruudesta on uutinen, mutta samalla se kutittelee mukavasti nauruhermoja. Yhdistelmässä ei ole mitään outoa, sillä uutiset viihteellistyvät. Eikä se ole huono juttu. Kun varsinainen viihde on tappavan tylsää, tarvitsemme jotain itseämme hauskuuttamaan. Käyköön siis uutisjournalismi viihteen housuihin.

Ilman uutisviihdettä ihmiskunta masentuisi hengiltä sillä hetkellä, kun paavi toteaa kirkossaan vellovan pedofilian johtuvan siitä, että yksinomaan miehistä koostuvassa yhteisössä ei voi lapsiin sekaantumatta toteuttaa homoseksuaalisia impulsseja.

Ja aivan erityisesti vapauttavan naurun tarpeessa ollaan nyt, kun olut ja makkara sekä remakka vappupöhnä uhkaavat jäädä työtaistelun jalkoihin.

Eräs viihteen syvimmistä ominaisuuksista on sen apinatarhamaisuus. Ihminen ei naura eläintarhassa apinalle siksi, koska se on niin loistava vitsinkertoja. Apinassa naurattaa se, että eläinparka muistuttaa niin paljon ihmistä itseään kaikessa tosikkoudessaan. Eikä hulluimmankaan julkkiksen toilailu niin paljon huvita, etteikö se vähän vihlaisisi sieltä itsetunnon kohdalta.

Mutta voi pojat, miten paljon niitä apinoita piisaa!

Pääsiäisen jälkeen suomalaisia varoitettiin Topi Sukarista, joka aikoi pyrkiä eduskuntaan. Ja päivää myöhemmin lupaavasti urjennut ura parlamentaarikkona kaatui – arvatenkin moraaliseen dilemmaan: voisiko Sukari ottaa itseltään vastaan vaalirahoitusta?

Ja tietenkin medianarkomaanin päivittäinen fiksi: Marja Tiura, tuo Suomen Jeanne d’Arc! Viimeisimmässä tiedotteessaan Tiura löysi sisältään Jeesuksen lisäksi lotan (ja hiilen) sekä kokonaisen talvisodan. Lisää meheviä juonenkäänteitä kaivataan, mutta tuskin saadaan, sillä suunnattoman harmillisesti kokoomusjohtaja Jyrki Katainen sattui juuri nyt menettämään muistinsa.

Eikä unohdeta sitä seksiä! Suomalainen Iltalehti on päättänyt käydä taisteluun siveyden puolesta. Anna Kontulan seksiä tihkunut kohumatka Kaakkois-Aasiassa oli liikaa Juha Veli Jokiselle, jonka mielestä ns. indonesialainen malli olisi ollut kai parempi.

Nääs maassa maan tavalla.