Kuukausi: maaliskuu 2010

Vasemmistorasistit ry.

Suomalaista työntekijää ja työtöntä työnhakijaa on kohdannut uusi luokkasota. Työ ja pääoma eivät ole enää ristiriidassa. Nyt työväenluokkaa uhkaa kaiken menettäneiden, henkilökohtaista vainoa, kidutusta ja vaaroja kokeneiden vääränväristen ihmisten hiljainen rajanylitys.

Siksi useiden Vasemmistoliiton jäsenten keskuudessa on virinnyt tarve liittyä yhteen, järjestäytyä omaksi puolueosastokseen.

Uuden Vasemmistorasistit ry:n tavoitteena on:

  • hyväksyä hyvinvointivaltion alasajo taloudellisena välttämättömyytenä
  • estää suomen kieltä osaamattomia ihmisiä saamasta ainuttakaan osaa rikkaiden pöydiltä putoavista murusista
  • ehdottaa työttömille 18–55-vuotiaille suomalaisille pakkotyötä sosiaalietuuksia vastaan
  • kieltää tieteiden, taiteiden ja politiikan harjoittaminen verovaroilla
  • lopettaa ruotsin kielen opettaminen ja käyttää vapautuneet oppitunnit hiihtoharjoituksiin
  • vaatia ”maan tavan” kirjoittamista pysyviksi lakiteksteiksi, jotka ylittävät perustuslain, ja
  • esittää lakiin kidutus- ja kuolemanrangaistuksen hyväksyminen ”maan tapaa” koskevien rikkomusten rangaistusmuodoiksi

Lisäksi perustavassa kokouksessa on tarkoitus valmistella kannanotto kolmen uuden ydinvoimalan, Vuotoksen altaan rakentamisen, turkistarhauksen tukemisen ja maksullisen korkeakouluopetuksen puolesta sekä siviilipalvelusajan lyhentämistä vastaan.

Vasemmistorasistit ry:n perustajat ovat innoissaan hankkeesta. ”Maan tavan” suunnittelutyö etenee vauhdikkaasti ja tuoreimman mielipidetutkimuksen mukaan jopa 16 prosenttia vasemmistolaisista on ilmaissut valmiutensa liittyä uuteen osastoon. Huikeimmillaan osuus voisi nousta peräti 44 prosenttiin.

– Rasismilla on Suomessa paljon mahdollisuuksia, koska meillä on valtavan yksivärinen, yksikielinen ja tasalaatuinen väestö, jossa sellaisetkin asiat kuin outo aksentti, silmälasipäisyys tai vanhempien ammatit ovat jo riittäviä tekosyitä väkivaltaisille purkauksille, Vasemmistorasistit ry:n perustajat kehaisevat.

Timo Soinin ja Jussi Halla-ahon seuraajista hankkeen puuhamiehet ja -naiset sanoutuvat irti:

– Se on ihan eri asia! Hehän ovat oikeistolaisia, kun taas me olemme vasemmistolaisia.

Vasemmistoliiton uuden puolueosaston perustava kokous pidetään 1.4.2010 Seurojentalolla Mäntsälässä. Bussikuljetukset Helsingin Hakaniemestä ja Itäkeskuksesta, Turusta, Vaasasta ja Lappeenrannasta sekä Mäntsälän rautatieasemalta on järjestetty tilausajoina.

Kokous alkaa kello 11.00 lipunnostolla ja Lippulaululla. Kiväärien jako on kahvin jälkeen kello 14.30.

Ricky, Sofi ja Tuksu

Pikainen katsaus hiljaisen viikon puolivälin otsikoihin:

Työläisten marssi

Pitkin kaupunkia tarpoo
työväenliikkeen haamu
liikennevaloissa arpoo,
onko nyt ilta vai aamu.

Keskellä ruuhkaista katua
mataa pitkä marssi,
jonossa vanhaa patua;
vallankumous vai farssi?

Duunareita ovat kaikki,
Nortti roikkuu huulella.
Hiiteen TKK ja TaiKki,
ei innovaatiotuulella!

Vuonna noottikriisin,
viimeks’ voimantunnossa.
Tahdissa työläisbiisin,
aatemaailma kunnossa.

Tunne ajatuksiin hiipi:
Ei enää uutta voida.
Kokoomuksen ay-siipi
– antaa toisten agitoida.

Sitä turha lienee kiistää,
ruutiin livahtanut vettä.
Mieli maata viistää
kaipaa enää eläkettä.

Miten käymme vaaliin?
Ääniä on kerättävä!
Vain yksi pääsee maaliin,
jäsenten on herättävä.

Voiko enää virittää
aatetta sammunutta?
Yksi lause kirittää:
”Rasisti en ole, mutta…”

Mannerheim ja seurustelu

Mannerheim

Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.

”

Suomen valkoisen ruusun ritarikunta oli perustettu vähää ennen hänen matkaansa (v. 1919, Tukholmaan), ja oli enemmän kuin luonnollista, että hän jo asiantuntijana otti kiinteästi osaa merkin sommitteluun. Apuna hänellä oli hyvä ammattimies: ystävä ja ent. adjutantti Akseli Gallen-Kallela. Suurristin ketju, joka voidaan antaa erikoisena kunnianosoituksena – esimerkiksi juuri ulkomaiden valtionpäämiehille – sommiteltiin Valtionhoitajan nimenomaisen käskyn mukaan yhdeksästä vaakunatieteellisestä ruususta, jotka vertauskuvallisesti esittivät Suomen yhdeksää historiallista maakuntaa. Tämä muistutus Suomen alueen kokonaisuudesta ja loukkaamattomuudesta ripustettiin kohteliaasti Ruotsin kuninkaan kaulaan.

Tukholman kommunistit tietenkin järjestivät Valtionhoitajalle tervetuliaisiksi vihellyskonsertin, mutta sehän ei merkinnyt mitään.

Kreivi Adam Lewenhaupt, jonka hovivirkana oli ulkomaiden edustajien esittely, rupesi antamaan käyttäytymisneuvoja Valtionhoitajalle, joka hetken kuunneltuaan virkahti:

– Kreivin ei tarvitse vaivautua. Olen seurustellut suuremmissakin hoveissa.”

(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)

Ydinjätepizzaa David Beckhamille

Iltalehti ei vastusta ingressejä. Se on vain ingressikriittinen.
Iltalehti ei vastusta ingressejä. Se on vain ingressikriittinen.

Satamatyöntekijät pahastuivat lakonmurtoyrityksestä siinä määrin, että marssivat vielä kerran ulos. Tästä mielensä pahoittaneena työnantajat ilmoittivat kyseessä olevan terrorismin, joka edellyttää mittavia perusoikeuksiin kajoavia lainuudistuksia.

Laivaukset Guantanamoon alkavat heti, kun etevät Facebook-ahtaajat saapuvat paikalle ja passittavat AKT:n ilkimykset vesikidutettaviksi.

* * *

Väkivaltaiset edesottamukset ovat muutenkin nyt framilla. Yhteisöpalvelu Facebookin viharyhmien keskuuteen on viime aikoina virinnyt kansanliike, jonka vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan tulevat olemaan dramaattisia.

Nimellä osoitellen niin maahanmuuttoasioista vastaavalle ministeri Astrid Thorsille kuin Tasavallan Kuningas Jyrki Kataisellekin on mennyt viesti, jonka mukaan kansa ei halua lisää ”BEGHAMEJA SUOMEEN KIRURGI-HOITOON”.

Uutiskynnyksenkin ylittänyt Begham-kriittinen ryhmä tekee arvokasta työtä muistuttaessaan suomalaisia siitä, millainen vaara rajojemme yli holtittomasti vyöryvissä ”bemuissa” piilee. Vuoden 1995 MM-voittajaveteraanien selkänahoista riistetyillä verovaroilla ylläpidetyn suomalaisen terveydenhuollon hedelmistä nauttinut David Beckham saattoi ehkä kuvitella, että isäntäväki katsoo hyvällä pizzanmaiskutusta, kun Myllysilta romahtaa ja vanhukset jäävät kotihoidotta. Mietipä kahdesti ensi kerralla, David, ennen kuin tulet Suomeen teettämään silpomisiasi!

* * *

On selvää, että Suomen kansan hauraan yksikulttuurisia hermoja on nyt koeteltu katkeamispisteeseen asti. Kossupullo jäätyi parvekkeella, vaikka piti olla ilmastonmuutos, ja kaikenlaiset ulkomaalaisetkin tulevat naureskelemaan.

Onneksi ahdistuneita viisikymppisiä voidaan lohduttaa ajatuksella, että Suomen kohtalo on heidänkin jälkeensä hyvissä käsissä. Kokoomuksen ja SDP:n nuorisojärjestöt ovat yhteisessä julkilausumassaan ilmoittaneet, että maamme turvataan puhtaalla, riskittömällä, aidosti kotimaisella ydinenergialla, josta ei jää edes ydinjätettä. Ei ainakaan vaarallista.

Pensselisedät

Minkä ilmanvastuksessa häviää, sen asenteessa voittaa!Huulenlämmittimet tekevät tuloaan takaisin kansalliseen diskurssiin. Jos koskaan, niin nyt on helppo yhtyä erään iltapäivälehden lukijoiden kannanottoihin. Janne Ahosen ja Matti Hautamäen viikset on säilytettävä kansallisena monumenttina ja kunnianosoituksena menneiden aikojen räkäjarruille. Suomen kansa muistaa 80-luvulta siloposki-Nykäsen ja viiksi-Weissflogin eeppisen taistelun mäkiherruudesta. Puhumattakaan brittiläisestä Eddie Edwardsista ja hänen kalapuikoistaan.

Muillakin tavoin naamakarvat ovat pinnalla tämän päivän talviurheilussa. Vastikään valittiin slovenialainen leninistifilosofi Slavoj Žižek Suomen alppimaajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi. Parta huurussa laskettelutiimiämme tsemppaava psykoanalyytikko… Mitä?

* * *

Maamme kuuluisin viiksipari kiertää Suomea Ebdo Mihemmedin nenän alla. Sentään tätä kiertuetta kukaan ei näe ongelmana, sillä ”Pensseli-setä” ei aio jäädä tänne myötyriksi. Suomalaisten on näet vaikea sietää sitä, että kukaan ihminen koko planeetalla haluaisi viihtyä karussa isänmaassamme. Mitä pikemmin kaikki lähtevät pois, sitä parempi se on viimeiselle Suomeen jäävälle asukkaalle.

Ei niitä vieraita liikaa kaivata. Tulevat poimimaan marjamme ja hymyilemään. Metrossakin oli kerran huntu yhdellä naisella.

* * *

Verkkorasistien eli ihonväri- ja uskontoperustaisten perusturvankieltäjien suunnaton aktiivisuus on tehnyt vaikutuksen poliitikkoihin, jotka eivät malta olla tätä vapaaehtoistyöntekijöiden verkostoa hyödyntämättä.

Ensimmäisenä tontille riensi Kansallinen Kokoomus, mutta pian sen myös demarit päättivät, että heille ilman muuta kelpaavat rasistien äänet. Jutta Urpilaisen ”maassa maan tavalla” -aloitteen perimmäinen tavoite lienee ollut muistuttaa äänestäjiä siitä, että sosiaalidemokraattien sosialismikäsityksessä on aina flirttailttu kansallis-etuliitteen kanssa.

* * *

Eräänä maailman suurimmista maastamuuttokansoista suomalaisilla ei luulisi olevan varaa kuittailla. Onneksi meillä finnjäveleillä voi pian olla taas tilaisuus päästä treenaamaan muuttoa ruotsalaisen sosiaaliturvan varaan.

Tai kuten Petja Jäppinen on muutaman kerran huomauttanut, joskus voisivat myös umpisuomalaiset yrittää kotoutua.

* * *

Talouden saralla on sentään hyviä uutisia. Supisuomalaiset Facebook-ahtaajat saivat duunia! Nyt, toverit, muistakaa pitää kiinni oikeuksistanne – henkilöstövuokrausyhtiöt ovat aika pahamaineisia.

Mitä muuten tuohon patrioottiseen uhrautumiseen tulee, se taisi olla vähän turhaa puuhaa. Kun nyt jälkeenpäin katsotaan, niin eihän tässä mitään hätää ollut. Mutta ajatus on tärkeintä.

Mannerheim ja Suomen Kuvalehti

Mannerheim

Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.

”

Eräänä päivänä Marsalkka lähti kansakoululla olevasta virkahuoneestaan kahville Mikkelin Klubille. Lähtiessään hän sanoi päivystävälle sotamiehelle viipyvänsä kahvilla tunnin verran, minkä jälkeen hän olisi tavattavissa, jos tällä välin häntä puhelimitse tiedusteltaisiin. Tunti kului, ja Marsalkka palasi työhuoneeseensa. Hänen adjutanttinsa havaitsi heti päivystäjän nukahtaneen Marsalkan istuimelle. Hän yritti kannuksiaan kilistämällä herättää nukkujaa, mutta turhaan. Marsalkka riisui yltään manttelinsa, minkä jälkeen hän verkalleen lähestyi työpöytänsä äärellä nukkuvaa, kosketti tämän olkapäätä, jolloin sotamies heräsi. Marsalkan kysymykseen, mitenkä tämä on mahdollista, sotamies vastasi anteeksi pyytäen, että oli lukenut Suomen Kuvalehdestä erästä kirjoitusta, joka hänen mielestään oli niin kuiva, että hän kesken sen lukua nukahti. Selitys nähtävästi tyydytti Suomen Marsalkkaa, koska hän ei ryhtynyt mihinkään rankaisutoimenpiteisiin.”

(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)

Pitäisikö Björn Wahlroosin veroja korottaa?

Oho, kun pierettää.

Uhhuh, taisi tulla oikein varren kanssa.

Äitii, tuu pyyhkimään!

Kaikki alkoi, kun Björn ”Nalle” Wahlroos pohti maahanmuuttokeskustelua ja ilmoitti vakaasti harkittuna mielipiteenään, että Suomen tulisi ulottaa vihainen suhtautumisensa ulkomaalaisiin myös Suomen valtionrajojen ulkopuoliseen maailmaan.

Kehitysyhteistyö on näet turhaa ja se riistää leivän lastemme suista, päinvastoin kuin konsernijohtaja Wahlroos.

Kevyesti verotettu, yhteiskunnan tuella vaurautensa rakentanut ruotsinkielinen kartanonherra on harvoin jos koskaan saanut yhtä paljon umpisuomalaisia ystäviä kuin nyt, ehdotettuaan rahojen takavarikointia niiltä, jotka eivät voi tapella vastaan. Uutinen levisi oitis kaikkiin viestimiin. Maa järisi, kun kiimaiset ulkomaalaisvihaajat klikkailivat äänestysnappuloita työpaikoillaan ja peräkammareissaan.

Aivan erityisellä intohimolla Suomen kansa on jyrähtänyt Iltalehden nettisivuilla. Tieteellisesti pätevän ja kaikinpuolin validin tutkimuksen perusteella suomalaiset eivät halua ensisijaisesti turvallista elämää, vakaita tuloja, tilavia asuntoja tai rauhallisia eläkevuosia. Ei, he haluavat ennen kaikkea ruskeiden ihmisten kuolevan ja äkkiä.

Värikoodi sinänsä on sattumaa. Suositun hokeman mukaan ruskeiden ihmisten epäinhimillisyys ei missään tapauksessa johdu heidän ihonväristään, vaan heidän kulttuuristaan. Tämä kulttuuri – päinvastoin kuin kulttuurit yleensä – on kuitenkin hämmästyttävän geneettinen ja siten täysin muuttumaton.

Kansanäänestyksen tulos on yllättävä, sillä iso osa suomalaisista itse asiassa kannattaa kehitysyhteistyöhön varattujen määrärahojen lisäämistä. Siis näiden, joita Suomi maksaa suurelta osin itse itselleen.

Kysymys, jota ei ole esitetty, on tämä: jos Suomi yllättäen sanoutuisi irti kansainvälisistä vastuistaan, lakkaisi ottamasta vastaan pakolaisia ja rahoittamasta liike-elämänkin tarpeita varten räätälöityjä kehityshankkeita, mitä näille säästyneille miljoonille tapahtuisi?

Nettikeskustelijoiden kannoista päätellen ei mitään, sillä sekä haukilahtelaiset toimitusjohtajat kolmenkymmenentuhannen euron kuukausipalkalla että kontulalaiset työkyvyttömyyseläkeläiset pullonpalautusautomaatilla ovat täysin yksimielisiä siitä, että ainakaan tätä rahaa ei tule jakaa yhteiskunnan loisille: työttömille, opiskelijoille, sairaille tai yksinhuoltajille – tai edes eläkeläisille, koska tokihan vanhusten hoitaminen kuuluu heidän lastensa vastuulle, ei veronmaksajalle.

Jätetäänpä siis kysymys roikkumaan ilmaan. Kommenttiosioon voi itse kukin jättää oman ehdotuksensa siitä, mihin lakkautetusta hyvinvointivaltiosta säästyneet varat voisi laittaa.

Pihkalan kaarti 2.0

Martti Pihkala. Facebook-aktivisti. Kuva: Wikipedia

AKT tiedottaa sivuillaan yksinkertaisen asian, joka on osoittautunut äärimmäisen monimutkaiseksi. Mistä ahtaajien lakossa on kysymys? No tietysti…

Muutosturvasta, josta sovittiin työnantajan kanssa työehtosopimusneuvotteluissa 2 vuotta sitten. Nyt työnantaja kieltää yhdessä neuvotellut asiat.

Facebookissa AKT:n lakkoa murtamaan on rekrytoitu rikkurityövoimaa. Ryhmän kuvauksessa huokuu talvisodan henki (so. kommunistit vankilaan). Vai mitä tästä näennäisestä puolueettomuudesta voisi ajatella? Onko lakossa vain yksi osapuoli?

Suomen talouden orastava käänne voi katketa satamalakkoon.

AKT:n järjestämä lakko alkoi 4.3. Työnantajapuolen mukaan lakko on täystuho, joka kääntää talouden taas laskuun. Jo nyt kansainväliset yritykset ovat peruuttaneet sen takia tilauksiaan ja tehtaita on jouduttu sulkemaan. Kansainväliset yritykset harkitsevat lakon takia myös tuotantonsa siirtämistä pois Suomesta.

”Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi ahtaajaksi -facebook-ryhmä” on poliittisesti ja taloudellisesti sitoutumaton ryhmä.

Kaikesta päätellen joka tapauksessa osa konteista liikahtaa kuin liikahtaakin laivoja kohti nettiaktivistien avulla. Tapaus osoittaa hyytävällä tavalla, miten vihapuheella ja yllytyksellä saadaan isänmaalliset sohvaperunat liikekannalle taistelemaan vaikka venäläisen suurpääoman puolesta. Kuka vielä väittää, että verkkokirjoittelu on harmitonta puuhaa?

Tilanne on jo paikoitellen alkanut eskaloitua. Osapuolet ovat ottaneet yhteen, ainakin jos työnantajapuolen tiedotteisiin on luottaminen. Ei ihme, että keskusteluissa on jo viitattu vuoden 1918 rintamalinjoihin. Enää puuttuu, että joku verkkobolševikki aloittaisi punakaartien nettivärväyksen kaikkialla vyöryvän uuskonservatiivisen oikeiston pelossa.

* * *

Lakosta käyty dialogi on luokkaluonteestaan huolimatta ollut tyystin luokatonta. Lakkokenraalin esikunnassa käydään jatkuvaa tiedotussotaa, joka olisi tuomittu häviämään, ellei vastapuolellakin tehtailtaisi muutamia kansaa hämmästyttäviä aivopieruja.

Eräs toimittaja-kirjailija kiteyttää koko asian kommentissaan – tietysti Facebookissa:

Joku Facebookista värvätty rikkuri sanoo Hesarissa, että tuli ahtaamaan, koska piti käsittämättömänä että pieni porukka kyykyttää koko maata. Käsittämätöntäkö ei ole se, että ns. talouselämä kyykyttää koko maata?

* * *

Mikäli satamatyöntekijän ammatti kuitenkin kiinnostaa, mikään ei estä vapaaehtoisahtaajia pyrkimästä tuohon ammattiin lakon päätyttyä. Siihen asti suurikokoisia työkoneita on syytä keskittyä seuraamaan vain dvd:ltä.

* * *

UPDATE (19.3.2010):

Mannerheimia ei tervehditty

Mannerheim

Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.

”

Marskilla oli talvisodan aikana tapana tehdä aamuratsastuksensa Kaihunharjulle, ja sieltä edelleen reitti kulki erään pienen maalaistorpan ohi. Marsalkka joutui usein ratsastamaan mökin pihan läpi, jossa vanha vaari usein istui ja paistatteli päivää kevätauringossa. Aina Marskin ratsastaessa ohi hän nousi, otti vanhan karvareuhkan päästään, tervehti hyvin ylevästi Marskia ja istuutui jälleen imemään piippuansa. Eräänä aamuna vaari oli hakkaamassa havuja elukoiden alle kevättalvella. Kun Marski ratsasti ohi, ukko siirsi piipun toiseen leukapieleen ja löi vain havuja. Marski katsoi vähän pitkään, kun ukko ei tervehtinyt, mutta teki lenkkinsä ja palasi saman tien takaisin. Ukko löi vain havuja. Silloin adjutantti pysäytti ratsunsa ja sanoi:

– Päivää isäntä! Mitäs kuuluu?

– Mitäpäs tässä.

– Tunsitteko, kuka tästä ratsasti ohi?

– No totta helvetissä minä Marskin tunnen.

Adjutantti tiedusteli, miksi ukko ei sitten tervehtinyt.

– Eihän sitä näin työssä ollessa, sanoi ukko ja rupesi taas lyömään havuja.

Adjutantti ratsasti Marskin kiinni ja kertoi tämän jutun. Marski hymähti ja sanoi:

– Hän tuntee ohjesäännön. Palveluksessa ollessahan ei tervehditä.”

(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)