Tekijä: admin

Hakkarainen

 
[iframe width=”500″ height=”405″ src=”http://www.youtube.com/embed/cn0rFO2x828″]

Vappuna Nuorgam-musiikkijulkaisun Tommi Forsström laati videon ja sen perään komean miksauksen hakkarainen.nrgm.fi-sivulle.

[soundcloud]http://soundcloud.com/nrgm/teuvo-hakkarainen-bileet[/soundcloud]

Teuvo Hakkarainen – Bileet minareetin tolpan nokassa (maximum vuvuzela remix inna dem vappu stylee) by NRGM

Mistä on kyse?

Teuvo Mauno Kalervo Hakkarainen syntyi 12.4.1960 Viitasaarella. Hän asuu yhä Viitasaarella. Hän jätti peruskoulun kesken kahdeksannella luokalla eikä ole autokoulua lukuun ottamatta suorittanut mitään opintoja. Hakkarainen ei seuraa mediaa ja ylpeilee sillä, ettei omista televisiota tai radiota. Hän on käynyt ulkomailla – komennustyöläisenä niin kuin tuhannet suomalaismiehet – mistä on seurannut kaksi asiaa: hän kammoksuu ulkomaalaisia, mutta ymmärtää rajat ylittävän työssäkäynnin tarpeen.

Uskonnoltaan Teuvo Hakkarainen on karismaattisen, luterilaiseen kirkkoon kuulumattoman helluntaiherätyksen jäsen. Hän on tunnustuksellinen islamofobi: Hakkaraisen maailmassa Viitasaari on täynnä minareetteja, joista kaikuu rukouskutsuja aamuisin.

Tällä hetkellä Teuvo Hakkarainen nauttii 6 335 euron palkkaa ensimmäisen kauden kansanedustajana. Tätä ennen hän on saanut ansiotulonsa sahayrittäjänä.

Kyseinen saha – Haka-Wood Oy – on omanlaisensa erikoisuus. Taloussanomien tietojen mukaan firma on tehnyt lamavuonna 2009 yli puolen miljoonan euron tappiot. Vielä vuotta myöhemmin tulos on ollut 36 000 euroa miinuksen puolella. Tämä on johtanut henkilöstövähennyksiin: 28 työntekijän firmasta liki puolet sai jäädä ansiosidonnaiselle viime vuoteen mennessä.

Taulukon suurin epäselvyys on vuoden 2009 tyhjä sarake. Tarkoittaako se, että saha on seissyt lomautettuna koko vuoden vai sitä, ettei tätä tietoa ole vain viitsitty toimittaa viranomaisille?

Tuloskehitys on heitellyt rajusti. Liikevaihto putosi katastrofivuonna 2009 liki miljoona euroa vuoteen 2008 verrattuna ja aiheutti aiemmin mainitut 501 tuhannen euron tappiot. Seuraavana vuonna liikevaihto oli noussut 155 000 eurolla, mutta tuloksen muutos oli peräti 470 000 euroa. Miten hitossa? Paremman tiedon puutteessa on vain uskottava, että säästökuurit ovat purreet ja 315 000 euroa oli nipistetty menopuolelta. Toiminta on kaikesta päätellen supistettu minimiinsä, koska vielä 2006 firma teki pienemmällä liikevaihdolla ja täydellä 28 ihmisen työvoimalla reipasta plussatulosta.

Näinä samoina aikoina Haka-Woodiin kaadettiin julkista rahaa. Viitasaaren kunta takasi vuonna 2008 yhtiölle 400 000 euron lainan ja Euroopan aluekehitysrahasto myönsi investointitukea 461 750 €. EU-kriittinen Hakkarainen ei ole epäröinyt ottaa vastaan julkista tukea perheyhtiöönsä.

Sahan pahin huolenaihe on silti sen paloherkkyys. Vuonna 2001 silloinen toimitusjohtaja, rouva Hilja-Kyllikki Hakkarainen manaili, että ”kyseessä on jo neljäs tulipalo tällä sahalla”. Paja oli palanut keskimäärin kerran vuodessa. Yhdeksän vuotta myöhemmin uusi paloepidemia iski sahaan:

Sahalla on puolentoista vuoden aikana sattunut kaksi aikaisempaa tulipaloa. Viime maaliskuussa paloi sahan lämpölaitos ja viime vuoden elokuussa yksi sahan jakolinjoista syttyi tuleen.

Kaikkiaan siis uutisia yhdistelemällä saadaan seitsemän tulipaloa vuosina 1997–2010. Jos kyseessä olisi tamperelainen pizzeria, eräs äärikansallismielinen keskustelufoorumi olisi jo varma tapahtumain taustoista.

Kevään 2011 eduskuntavaaleissa Teuvo Hakkarainen valittiin eduskuntaan Perussuomalaisten ehdokkaana. Hän myönsi käyttävänsä kravattia toista kertaa elämässään – olisiko varusmiespalvelus jäänyt Hakkaraiselta suorittamatta? – ja antoi sitten lausunnon, jonka sisällön avoin rasismi herätti vähemmistövaltuutetun ja jopa Timo Soinin.

Seuraavien päivien aikana Perussuomalaisten uusi kansanedustaja teki Suomen ennätyksen meemiksi muuttumisessa.

[iframe width=”500″ height=”405″ src=”http://www.youtube.com/embed/S6ZeB8kn1kI”]

[iframe width=”500″ height=”405″ src=”http://www.youtube.com/embed/RiAh5gPhEc0″]

[iframe width=”500″ height=”375″ src=”http://www.youtube.com/embed/vPZf_TwB884″]

Maksetut viulut

Vaalirahoituskohun suurimmat konnat ovat yhä pyrkimässä eduskuntaan eivätkä he näissäkään vaaleissa ole kyenneet kertomaan äänestäjilleen, kuka heidän mainoksensa on maksanut.

Kansallinen Kokoomus tarjoaa Helsingin vaalipiirissä kolmen ehdokkaansa rahoitustiedot. Vaikka Pia Pakarisen ottama 50 000 euron laina on aika mojova näky sinänsä, se kertoo vain yksittäisen ehdokkaan hyvistä luottotiedoista, ei sponsorien määrästä.

Pirkanmaa 16.4. Yksi ainoa kokoomuslainen vaalirahailmoitus. Eikä se ole Marja Tiuran.

Uudellamaalla viisi kokoomuslaista on kyennyt tulemaan julkisuuteen rahoittajineen. Yksikään ennakkoilmoituksen tehneistä ei ole Jyrki Katainen, josta Voima-lehden Susanna Kuparisella on hiukan sanottavaa:

Kaksi vuotta Santahaminan juhlien jälkeen, MTV3:n Huomenta Suomen haastattelussa syyskuussa 2009, Katainen väitti haastattelun lopuksi, että vaalirahaskandaali ei liity kokoomukseen millään tavalla.

”Ei kokoomus ole saanut senttiäkään Novalta tai KMS:ltä.”

Voiko olla mahdollista, että Katainen on ollut vaalirahoittajille kiitokseksi järjestetyssä tilaisuudessa tietämättä, että kokoomus on saanut heiltä vaalirahaa?

Kymen vaalipiirin Jyri Häkämies ei ole ehtinyt vääntäytymään hänkään tietokoneen ääreen kertoakseen vaalibudjetistaan. Ehkä puolustusministerillä on ollut liian kiire leikkiä vuoden 1918 valkoista terroria vauraiden ystäviensä kanssa?

Vasemmistoliiton ehdokkaat ovat voittopuolisesti ilmoittaneet rahoittajansa. Vielä kun loputkin saisivat koneensa käytiin.

Tällä hetkellä Vihreät johtavat avoimuuskilpaa – käytännössä jokainen on ilmoittanut rahoituksensa. Kakkossijalla ovat piraatit ja vasemmistolaiset, mutta niskaan huohottavat jo keskustalaiset, jotka ilmeisesti ovat oppineet virheistään.

Yllättävän monet ehdokkaat muuten luottavat omien rahojen käyttöön. Yhtenä heistä Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki, jonka liki 43 tuhannen euron kampanjabudjetista 41 000 sattui löytymään takataskusta.

Sillä saakin, mitä haluaa.

Mörrimöykyn kolo

Eurovaaleista tuttu Anna Mikkola esitti Facebookissa – missäpä muuallakaan – harmistuneen kommentin, joka kuvastaa erinomaisesti vuoden 2011 eduskuntavaalien ongelmallista runsaudenpulaa.

Vasemmistoliitolla on aivan liian paljon aivan liian hyviä ehdokkaita ja samaan aikaan joillakin kiinnostavilla pienryhmillä on hurmaavia kylähulluja listoillaan. Ketä siis äänestäisi, kun ristiriitaiset impulssit riepottelevat valitsijaparkaa äänestyskopissa?

Helsingin vaalipiirissä Vasemmistoliiton ehdokaskatrillissa kirmaavat puheenjohtaja Paavo Arhinmäen lisäksi Silvia Modig, Katri Immonen, Dan Koivulaakso, Heikki Patomäki, Martina Reuter… Kun yrittää alkaa listata sopivia ehdokkaita, joutuu lopulta luettelemaan koko litanian: Eduskuntavaalien ehdokkaat Helsingissä.

Jopa kontulalaista politiikkablogistia hellitään kahdella aidosti pätevällä paikallisehdokkaalla: Pekka Saarniosta saisi taas vankkaa osaamista eduskunnan karaokekerhoon ja Tiina Lintunen vaikuttaisi hurjan hyvältä uudelta tulokkaalta itähelsinkiläisten parlamentaarikkojen harvalukuiseen joukkoon.

Takana ovat ajat, jolloin hyvää vasemmistokandidaattia piti hakea täikammalla stalinistien, ydinvoimalobbareiden ja rasistijunttien seasta. Uskollisinkin kansandemokraatti saattoi tuolloin hyvällä omallatunnolla äänestää oman puolueen sijasta mitä hyvänsä protestiehdokasta, mikä saattoi osaltaan olla syynä Vihreiden muuttumisessa Koijärvi-liikkeestä liberaalisosiaalidemokraattiseksi yleispuolueeksi.

Ei, nyt vassareilla on näyttävä rivi ihania ihmisiä jokaisessa vaalipiirissä.

Ja samaan aikaan on tarjolla toisissa porukoissa parasta mahdollista sekopäätä. Esimerkiksi Piraattipuolue, josta muuan Mikko Rautalahti sanoo etevästi:

Piraattipuolue on hieno lafka, jos tykkää sekavasta naisvihasta, rasismista, markkina-arvoteorisoinnista, hönöilystä ja uskomattoman yksisilmäisestä maailmankatsomuksesta.

Aivan kaikki piraatit eivät mene tuohon yllä kuvattuun kategoriaan. On olemassa esimerkiksi BB-Antti. Tätä voisi kuvitella vinoiluksi, mutta vaalikeskustelua seuranneelle on selvää, että toveri Kurhinen saattaa kaikesta huolimatta olla yksi puolueensa täyspäisimmistä ehdokkaista. Mitä nyt demokratian kanssa välillä on omat hakauksensa.

Eduskuntavaalit 2011 ovat Suuret Trollivaalit eikä Peikkometsälle lähtevää kansalaista jätetä yksin. Parhaimmat pahimmat ehdokkaat on löydettävissä vaalikoneiden lisäksi sosiaalisen median niljaisilta soilta. Yksi etevimmistä lähteistä on tuotteliaan henkilön tai työryhmän ylläpitämä Wareborgin piraattiajatuksia -blogi, jossa suositellaan transdimensionaalisia ja ”Wareborg-henkisiä” ehdokkaita. Useimmat edustavat poliittisen kartan etäisimpiä kolkkia styyrpuurin puolella.

Toki, outous ei ole mikään libertaarioikeiston yksinoikeus. On näet olemassa myös ultrakonservatiivisia vihapoliitikkoja, eriskummallisia sitoutumattomia kommunisteja ja ”maapallon mangeettisen kentän piiristä” ammoin karanneita hahmoja.

Muuten, eikö Wille Rydman näytäkin aivan Jörg Haiderilta? Tai sitten se on vain tuo rusketus.

On huutava vääryys, että vuosisadan sekopäisimmissä vaaleissa on vain yksi eduskunta valittavana. Ainoan äänen antaminen asiantuntevalle, miellyttävälle ehdokkaalle panee ironia-aistin käryämään, sillä ketäpä ei kutkuttaisi nähdä Jussi Parviaista ja Veltto Virtasta käymässä kyselytunnilla debattia Jouko Pihon kanssa siitä, minkäväristä tinapaperia tulisi eduskunnan torkkupeittoon ommella.

Kaasuputki-blogi ehdottaa, täten, että Suomen eduskunta uudistetaan kaksikamariseksi. Toinen kamareista olisi perinteinen nykymuotoinen parlamentti, toinen pienpuolueiden ja valikoitujen kokoomuslaisten hiekkalaatikko. Se olisi sitten makuasia, kumpi olisi ala-, kumpi ylähuone.

Kantoja kaskessa

Vaalit ovat siirtyneet siihen vaiheeseen, että puolueet ovat joutuneet lyömään kaikkein varjelluimpia valttikorttejaan pöytään. On jouduttu esittämään mielipiteitä.

Avauksia tehdään edelleen siellä, missä kuuluukin, toisin sanoen poliittisessa vasemmistossa. Paavo Arhinmäki vertaa kapitalismia Windowsiin, mutta jättää kertomatta, olisiko kommunismissa kaikilla iPadit.

Sosiaalidemokraatitkin ovat terhakoituneet olemaan jostakin jotain mieltä. Tosin heidän ainoa kantansa liittyy eläkeiän korotusuhkaan. Mutta se on hyvä alku.

Kansallinen Kokoomus on Wille Rydmanin suulla sitä mieltä, että sotaveteraanit taistelivat Kansallisen Kokoomuksen puolesta. Ja ehkä myös ruotsin kieltä vastaan. Neuvostoliitto tunnetusti lobbasi pakkoruotsia.

Perussuomalaisten mielipideilmasto vaihtelee. He eivät vieläkään ole päättäneet, pitäisikö heidän kieltää holokausti vai juhlia sitä hyvänä ja tarpeellisena tekona.

Vihreiden ja Kristillisdemokraattien alennustilaa kuvaa parhaiten tämä ruutukaappaus Ilta-Sanomista. Sattuvasti osui mainos uutisartikkelin loppuun. Kun puolueella ei ole oikein mitään omaa sanottavaa, lainataan toisilta.

Vaalikoneen alkolukko

Kas, nythän on vaalit. Aloitetaanpa sen kunniaksi iloinen vaalijuttujen sarja. Aluksi kurkistellaan vaalikoneisiin. Mutta vain ujosti.

* * *

Yleisradion vaalikone antoi seuraavat yhdeksän vasemmistolaista ja yhden kommunistin suosituslistaksi eduskuntavaaleissa Helsingin vaalipiirissä.

  1. 58 Leppänen, Joonas (Vas.)
  2. 56 Immonen, Katri (Vas.)
  3. 66 Reuter, Martina (Vas.)
  4. 60 Mithiku, Hanna (Vas.)
  5. 69 Vuorjoki, Anna (Vas.)
  6. 61 Modig, Silvia (Vas.)
  7. 64 Pihlaja, Kirsi (Vas.)
  8. 59 Lintunen, Tiina (Vas.)
  9. 47 Pere, Paula (SKP)
  10. 63 Patomäki, Heikki (Vas.)

Vaalikoneet ovat ärsyttäviä kapistuksia, mutta välttämättömiä.

Niiden kysymykset ohjaavat vaalikeskustelua. Ne ovat kirjaimellisesti mielipideautomaatteja. Päällekkäisyyksiä on paljon: samat teemat toistuvat eri mediatalojen kysymyspattereissa.

Lisäksi ne kysyvät älyttömiä asioita. Omistusasunnon asuntolainan korkovähennys? Taitettu indeksi? Hankalia talouspoliittisia kysymyksiä, joista jo nyt tiedetään, etteivät ne kuulu kansanedustajille, vaan valtiovarainministeriön virkamiehille ja Elinkeinoelämän Keskusliiton hyvinsyötetyille asiantuntijoille.

Nämähän ovat yleensä samoja tyyppejä. Antaa heidän pohtia, miten rikkaat voisivat lisätä tuloeroja.

Ehdokkaat itse kaipaisivat yksinkertaisempia arvoituksia. Kuten kanta homoavioliittoihin tai lasten satuttamiseen kasvatusmielessä. Ne eivät edellytä mitään muuta kuin vakaumuksen.

Oleellisimpia silti ovat ne kysymykset, joilla mitataan ehdokkaan itsetuhoisuuden ja yleisen hukassaolon aste.

Kaupungilla kerrotun legendan mukaan nykyisen pub Kasin Kulman paikalla Hämeentien ja Sturenkadun kulmassa ammoin sijainnut Alan Mesta piti oveaan lukittuna koko päivän. Ovenpielessä oli soittokello. Jos pystyi paikallistamaan ovikellon ja painamaan sitä, oli tarpeeksi selväpäinen päästäkseen kaukalolle. Muussa tapauksessa oli syytä palata takaisin Kyläsaaren romukasojen alle selviämään.

Tämä jalo perinne jatkuu yhä eri muodoissaan. Vaalikoneiden kännitestereitä ovat kysymykset vanhuksista ja lapsista. Pitäisikö vanhuksille taata laadukas hoito? Ei pitäisi? Väärin. Tervemenoa takaisin unohdukseen. Vain hullu vastustaa jotain, jota koko kansakunta kannattaa. Eikä hulluja pidä päästää eduskuntaan jo siellä olevien lisäksi.

Kokeillaan.

Yleisradion vaalikoneen vanhuskysymys on seuraavanlainen:

On pikaisesti säädettävä vanhustenhoitolaki joka määrittelee laadukkaan hoidon kriteerit ja sanktiot niiden laiminlyömisestä.

Parikin ei-vastausta ilmenee. Näin sen perustelee Piraattipuolueen libertaariehdokas Jari Metsälä Helsingin vaalipiirissä:

Markkinat hoitavat asian paremmin.

Helsingin Sanomain vaalikoneessa on tiukempi kysymys:

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan niin sanottua ikälakia, johon mahdollisesti kirjataan yhtenäisiä ikäihmisten hoidon laatuvaatimuksia ja palvelutakuu. Pitäisikö ikäihmisten hoivatakuu kirjata lakiin ja velvoittaa kunnat tarjoamaan vanhuksille subjektiivinen oikeus hoivaan?

Uudenmaan Johannes Hirvaskoski (Kesk.) vastustaa:

Tulisi hakea keinoja joilla omaiset saadaan kannustettua enemmän huolehtimaan vanhuksista. Yksi tällainen voisi olla lisärakennusoikeuden myöntäminen ns. sivuasuntoa varten.

Adam Smithin näkymätön käsikö niitä makuuhaavoja hoitaa? Rakennusluvat vanhustenhoidon esteenä! Näillä teeseillä ei vaaleja voiteta.

Vihjeeksi vain tuleville ehdokkaille: luvatkaa mieluummin miljardi euroa  vanhuksille ja kaksi miljardia lapsille. Kun nämä lupaukset kariutuvat, voitte syyttää siitä muita poliitikkoja. Näin voitte sekä syödä että säästää mehevän vaalikakkunne. Tästä on olemassa mainio esimerkkitapauskin: Vihreät ja ydinvoimapäätös. (Sekä Vihreät ja toimeentulotukilaki, Vihreät ja urkintalaki…)

Joutavia

Mitä hyvänsä järkevää tai edes lukukelpoista blogisisältöä odotellessa on hyvä kerrata tuoreita uutisia kotimaasta:

Japani: uutiskooste

Japanin taannoisen maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamin uhrien määrää laskeskellaan yhä. Yli kahdeksantuhatta kuolemantapausta tiedetään, toistakymmentätuhatta on yhä haussa. Samaan aikaan japanilaiset teknikot ja pelastusviranomaiset yrittävät jäähdyttää Fukushima Daiichin vioittuneita ydinreaktoreita, mitä nyt välillä juoksevat pakoon laitoksen sylkemiä radioaktiivisia huuruja.

Koska tilanne on päällä, kukaan ei tiedä, mitä koko ajan tapahtuu. Viestimet ja uutistoimistot ovat kaikkensa ponnistellen koettaneet seuloa uutisvirrasta jotain oleellista kerrottavaa.

Ja hyvin onkin onnistuttu!

Niin, no: kukaties etenkin Perus-Putkosen kammoama vihrefasistinen ekoterrorijärjestö tarjoaa tarkimman ajatasaisen tiedon: Greenpeace Suomen blogia kannattaa vilkuilla kapitalistisenkin tiedemiehen.

* * *

Suomessa, Pohjolan Japanissa, luonnonkatastrofi ja siihen liittyvä ydinturmariski otettiin vastaan tyrmistyksellä. Aseveli petti! Saksan, Italian ja Japanin rinnalla käyty erillissota onkin ollut turha. Japanilta olisi viimeksi odottanut mitään ydinvoimavastaista toimintaa.

Ydinvoimaa rakastetaan Suomessa. Ei siksi, että Suomen teollisuus sitä omiin tarkoituksiinsa tarvitsisi yhtään enempää, vaan siksi, koska kaikenlaiset hipit ja kaupunkilaiset ovat sitä vastaan. Ja tietenkin siksi, koska se on hyvä bisnes.

Lieneekin paikallaan muistuttaa Helsingin Sanomain lehtiartikkelista vajaan kolmen vuoden takaa: ”Ydinvoimayhtiöt lypsävät valtavia tukiaisia päästökaupasta”. Kun oikein pinnistellään aivoja, saattaa jossain synapsissa välähtää.

Rahaa!

Voimayhtiöillä ja niiden rahoittamalla poliittisella puolueella on vahva intressi rakennella voimaloita joka niemeen ja notkoon. Jokaisesta atomimiilusta syntyy suoria tulonsiirtoja rikkaille ja hyvinvoiville. Vastaväitteet kuitataan taistolaisten haihatteluna. Kuinka Suomea muka rakennettaisiin, ellei valtio pumppaisi verovarojaan sähköntuottajien taskuihin kuin merivettä Fukushima 3:een konsanaan?

Yleisin ydinvoimafanaatikon harhaluulo on, että hänen rakastamaansa energiantuotantomuotoa vastustetaan makuasioiden takia – että Kallion ja Punavuoren hipit dissaavat atominhalkomista väärän estetiikan tai ydinvoimaloiden junttien sijaintipaikkojen takia. Ensimmäisenkään ydinuskovaisen mielessä ei käy, että hänen kritiikittömästi palvomaansa energiaratkaisua yksinkertaisesti pidettäisiin taloudellisesti, poliittisesti ja henkiinjäämisen kannalta kestämättömänä ongelmajätteenä, joka suosii juuri nyt harvoja, mutta haittaa miljoonien elämää myöhemmin.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja arveli Japanin tsunamin jälkimainingeissa, että eiköhän se ydinvoima ole jo nähty. Nyt sopisi jättää rakennusluvat uusille laitoksille myöntämättä, koska odottamattomia onnettomuuksia sattuu – ja odotettujakin ongelmia on vielä tulossa. Siksi pitäisi alkaa pohtia vaihteeksi uusia ratkaisuja näiden 1950-luvun innovaatioiden jälkeen.

Kansallisen Kokoomuksen puoluejohto reagoi kommenttiin ärhäkästi. Jyrki Katainen oli niin vihainen, että olisi luullut uusien ydinvoimalupien olleen osoitetut Siilinjärvelle. Tai sitten pitää kysyä, mistä Kansallissäätiö saa rahoituksensa.

Kataisen kintereillä Ben Zyskowicz harrasti jyristelyä:

– Osoittaa aika halpamaista suhtautumista, jos yrittää tästä aiheesta vääntää itselleen vaaliasetta.

Kokoomuspoliitikoiden äänekäs hurskastelu muistuttaa taas siitä tosiasiasta, että oikeistolainen toteaa, vasemmistolainen politikoi. Jopa Helsingin Sanomat riensi vahvistamaan ydinvoimalobbyn poliittisen siiven näkemystä.

Todellakin on Luojan lykky, että Kansallinen Kokoomus ei itse koskaan ratsasta luonnononnettomuuksilla. Kataisen ja Zyskowiczin ulostulot olivat vain isällistä nuhtelua ja toki puolueen kuuliaisen rakkikoiran, Iltalehden, herkistelyartikkeli Suomen seuraavan presidentin, Sauli Niinistön, tsunamikokemuksista menevät vain nostalgian piikkiin. ”Japanin katastrofi veti Sauli Niinistön mietteliääksi”, sanoo lehti, koska kansalaiset alkavat hiljalleen unohtaa Palloliiton puheenjohtajan tolppariippumiset.

(Hei, kokoomuslaiset, tässä on MTV3:n kattava uutinen joulukuulta 2004. Sitä kun jakaa, niin ei tarvitse enää surffata Japanin tsunamiuhreilla.)

Naistenpäivä

Naiset eivät ole hauskoja. Kun nainen yrittää kertoa vitsin, kukaan ei naura. Toiset naiset odottavat, että miehet nauraisivat ensin. Ja miehet ovat vain närkästyneitä, sillä vitsaileva nainen on kastroiva nainen.

Onko kukaan koskaan kuullut naiskoomikosta? Aivan.

Sen sijaan mies – hän on hauska. Kun mies vääntelee suutaan, puhuu kimeällä äänellä tai pukeutuu vaikkapa munaksi, hän on plutoniumilla täytetty naurupommi, jonka sytytyslanka palaa.

Absoluuttisesti hassuinta, mitä mies voi tehdä, on pukeutua naisten vaatteisiin ja olla puhuvinaan ruotsia. Kaikkihan tietävät, että ruotsalaisuus on samaa kuin homoseksuaalisuus. Ja se puolestaan on täsmälleen samaa kuin naiseus, sanoi Touko Laaksonen mitä tahansa.

Ilta-Sanomien rempseänhauskasti nimetty ”ToosaTV” osoittaa erinomaisesti, miten käsittämättömän lystikästä jälkeä syntyy, kun kahdelle nuorukaiselle annetaan kamera, hameet, peruukit ja kodinhoitotuotteita, ja pyydetään heitä improvisoimaan kolmen ja puolen minuutin ajan.

Olisivatko oikeat naiset samoissa rooleissa kolmanneksenkaan yhtä huvittavia? Eivät. Naiset ja huumori eivät kuulu samaan lauseeseen.

Itse asiassa naiset ovat aikamoisia äkäpusseja, kuten sosiologipiirejä kuumentanut Jyväskylän koulukunta on pyrkinyt osoittamaan. Riistävät ja sortavat miehiä – mitä valkoisempia, sitä riistettävämpiä. Eivät suostu yhdyntöihin, vaan pakottavat tiskaamaan.

* * *

Päinvastoin kuin voisi kuvitella, naisasiakriitikot eli antifeministit eivät vihaa naisia. Naisethan on luotu etäältä ihailtaviksi.

Hyvät naiset ovat hiljaisia, tekevät paljon lapsia eivätkä ainakaan käytä äänioikeuttaan. He ovat siis hiukan niin kuin sankariäiti kaikkien muiden ollessa hirviöäitejä:

Sukupuutto

Heinäkuun helteillä eräs dosentti kirjoitti Helsingin Sanomiin arvelmansa muutaman pohjoisen maatiaisrodun sukupuuttouhasta:

Kuitenkin jo pelkkä kantasuomalaisia ja islamilaisia tarkasteleva ennuste osoittaa, että jos ainutlaatuinen suomalainen kulttuuri halutaan turvata ja säilyttää, maahanmuuttopolitiikkaan tarvitaan muutoksia.

Muutos 2011 -puoluetta edustava ja sen mukaan tiedettään tulkitseva dosentti Kyösti Tarvainen on lannistunut, suomalaisvastainen mies. Hän uskoo ja julistaa uskoansa, jonka mukaan suomalaiset ovat geneettisesti, moraalisesti ja kulttuurillisesti kelvoton kansakunta, joka on tuomittu häviämään maan kamaralta muutamassa vuosikymmenessä.

Suomalaiset eivät kestä minkäänlaista kilpailua.

Tarvainen on tutkinut asiaa ja päätynyt lopputulokseen, jonka mukaan suomalaiset ovat erillinen ihmislaji. Kuin neandertalilaiset, jotka vetäytyvät kohti Pohjolan perimmäisiä nurkkia yhä pienempinä ryhminä, kunnes päätyvät itseään etevämpien eteläisten tulokkaiden syrjäyttämiksi. Näitä maahantunkeutujia, 2000-luvun cromagnoneita, dosentti kutsuu ”muslimeiksi”. Hänen mukaansa nuo ihmiset ovat ajattelun notkeudessa, kätten taidoissa, sosiaalisissa suhteissa ja näiden kykyjen tehokkaassa hyödyntämisessä kaikin puolin ylivertaisia debiileihin suomalaisiin verrattuna. Kauas on tultu äärioikeistossakin 1930-luvun aatemaailmasta.

Pehmeäsydämisenä kukkahattutätinä Tarvainen näyttääkin vaativan, että Suomen valtio säätäisi lakeja, joiden avulla tätä evoluutioteorian umpikujaksi osoittautunutta ”Suomen kansaa” varjeltaisiin sukupuutolta. Ehkä ei olekaan sattumaa, että Tarvaisen tohtoriskollega Jussi Halla-aho on hakenut tuntumaa poliittiseen toimintaan kaupunginvaltuuston ohella Korkeasaaren eläintarhan johtokunnassa. Maahanmuuttokriitikkojen tavoitteena on aivan ilmeisesti aidata Suomesta ”ainutkertaisen suomalaisen kulttuurin” luonnonsuojelualue. Kirjaimellisesti kansallispuisto.

Vaan miten suomalaiset sitten tuhoutuvat? Jäämällä jalkoihin. Systeemianalyytikko Tarvainen on laskeskellut ugrilaisessa kallossaan, että tarunomaiset muslimit synnyttävät jälkeläisiä moninkertaisesti enemmän kuin suomalaiset. Se on heillä geeneissään. Tullessaan Suomeen asumaan he jatkavat sikiämistä, mutta koska muslimit ja suomalaiset ovat kaksi eri eläinlajia, Suomessa syntyvät muslimien jälkeläiset eivät ikinä muutu suomalaisiksi, vaan säilyvät polvesta polveen vieraina. Tämä on ikävä uutinen Vihreiden Husein Muhammedille ja toki myös kokoomusehdokas Fatbardhe Hetemajlle.

Finis Finlandiae! Vuoden 2170 Suomessa mämmiä eivät enää lusikoi suomalaiset, vaan peräti kuudennen polven maahanmuuttajat. Runebergintortut katoavat Suvivirsiä ja Hoosianna-hymnejä kailottaviin, etäisesti muslimitaustaisiin kurkkuihin.

Mutta – aina jossakin on mutta.

Kun dosentti Tarvainen aprikoi eri ihmislajien sikiävyysaste-eroja, pitäisikö hänen muistaa, että Suomessa on eräs porukka, joka tarjoaa jopa tunnustuksellisimpiin muslimeihin verrattuna muhkeita syntyvyyslukuja – nimittäin lestadiolaiset? Onhan heillä tunnetusti yli toistakymmentähenkisiä perheitä.

Suomessa on ollut lestadiolaisia ja muslimeja yhtä kauan, 1800-luvun puolivälistä. Niinpä vertailu on paitsi helppo, myös mielekäs. Mikäpä todistaisi Tarvaisen kuolettavan muslimihypoteesin voimakkaammin kuin juuri se, miten Suomi ja vallankin Pohjanmaa suorastaan tulvii islaminuskoisia tataareja siinä, missä lestadiolaisia koko maassa on vain kourallinen.

Miksi siis dosentti ei ole pukahtanut sanaakaan tataareista tai lestadiolaisista lukuisissa kirjoituksissaan? Olisiko rotutohtori sittenkin tarkoittanut muslimilla jotain muuta kuin ketä tahansa islaminuskoa tunnustavaa tai tunnustamatonta koraaninselaajaa? Voisiko hänen kulttuurirasisminsa olla – sittenkin! – ihonvärirasismia?

* * *

Vaikka kulttuuri on tunnetusti muuttumaton monoliitti, ihminen sentään voi taipua tuulen mukana. Edes FT Kyösti Tarvainen ei ole aina ollut pelkkä rasistidosentti. Villissä nuoruudessaan hän taisteli tiedemiehiä vastaan puolustamalla astrologiaa. Näin ainakin, jos on luottaminen Skepsis ry:n Skeptikko-lehdessä vuonna 1991 julkaistuun artikkeliin, jossa kuvaillaan erään ”dosentti Kyösti Tarvaisen” palavaa rakkautta tähdistä ennustamiseen:

Tarvaisen yritys antaa astrologialle kokemusperäisyyden leima vetoamalla tutkijoihin, jotka ovat osoittaneet astrologisten väitteiden olevan perättömiä, on psykologisesti mielenkiintoinen ja tuntuu vahvistavan sitä, että ”totuuden” omaava ihminen pystyy tulkitsemaan kielteisimmätkin havainnot oman vakaumuksensa tueksi. Lisäksi Tarvainen (1990) on muualla selvästi näyttänyt, että hän astrologian ”kokemusperäisyydellä” pikemmin tarkoittaa eräänlaisen subjektiivisen vakuuttuneisuuden saavuttamista kuin varsinaista empiiristä näyttöä.

”Kohtaat tumman muukalaisen”, sanoo Tarvaisen horoskooppi. Tehdäänpä ajatuskoe. Korvataan yllä olevasta skeptikkolainauksesta sana ”astrologia” sanalla ”maahanmuuttokriittisyys”.

Kas, kas.

Sää lämpenee ja Timon sauna myös

Vaikka Pentti Oinonen, tuo terävin kynä Perussuomalaisten penaalissa, on sanonut, että lumihanget ja ilmastonmuutos eivät mahdu samaan maahan, on jotain jo tapahtunut. Ainakin uutisilmastossa on muutosta havaittavissa. Jos ei muualla, niin sääuutisissa. Vielä edellisten presidenttien aikaan säätiedotteet olivat jopa raaimpina pakkastalvina kuivan asiallisia – Erkki Nysten ei olisi sortunut adjektiivien käyttöön ennusteissaan.

Onneksi sentään sadepilvenharmaa asiajulkaisu Kansan Uutiset tyytyy maltilliseen sanankäyttöön kertoessaan koko kansakuntaa vavahduttavan uutisen ”Ainakin Pohjanmaalle luvassa tulvia”.

Säästä puhumisen lisäksi asiaa on piisannut muustakin, kuten näistä:

Suomalainen elämänmuoto

Ihminen talouden rattaissa

  • Nokian irtisanomisuhka ei ole vielä näkynyt Espoon katukuvassa mitenkään erityisen vakavina sosiaalisina ongelmina. | Espoon poliisi tutkii abien karkkienheittelyä (Iltalehti)
  • Jurassic Park IV: ”Esiintymisasujen menettäminen merkitsee sitä, että Hevisaurus on toistaiseksi täysin toimintakyvytön.” | Saurusasut takavarikoitiin! (Iltalehti)
  • ”Tavallaan ymmärrän ehkä paremmin kuin aikaisemmin työttömiä ihmisiä, sellaisia jolla olisi tietoa ja taitoa. Ja halukkuutta tehdä duunia, töitä vaan ei omalta alalta ole tarjolla”, kirjoittaa kahdeksan vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä ollut, pikavippikierteensä seurauksena pahasti alkoholisoitunut 57-vuotias vuoksenniskalainen rakennusmies Kristian Meurman tuoreessa blogikirjoituksessaan. | Kristian Meurmanin julkinen avautuminen kannatti (The Voice)

Rakkausuutisia

  • Hamamat Montia sai malarian ja Vesa Keskinen inspiraation: “My Honey, You are my spark in dark of loneliness, Hamamat. Here is -32 celsius in Tuuri. I have been in flu and fever for 3 weeks – it is nothing! I am hoping all the best for You. You are a strong Lady. Do not give up! I am here in Finland only for You! Take care!” | Keskisen uusin rakkausruno sairaalle Hamamatille (MTV3)
  • Maikkari yrittää toistaa männävuotista menestystään Viivi Pumpasen suhdeuutisoinnissa ja ratsastaa peniskateudesta kärsivien peräkammarinpoikien islamofobisilla klikkauksilla. Miss Suomi -kandidaatti Anni Uusivirran ”arabimiestä” hehkutetaan ylisanoin, mutta toistaiseksi netin päivystävät rasistit ovat olleet sikiunessa. Maahanmuuttokriittisiä ”anteeks vaan, tuli Sello mieleen” -kommentteja ole huomattu toimittaa julkisuuteen. | Missifinalisti-Anni seurustelee arabimiehen kanssa (MTV3)

Kansainväliset uutistoimistot