Matti Vanhasen hardcore-seksivideot

Tuskin oli Haiti saatu tuhottua, Kaarina Hazard haukuttua ja Miss Suomi valittua, kun jo uutistarjottimet pullistelivat uusia aineksia.

Äiti, tytöt kiusaa

Kuva: /Sizemore/ @ Flickr

Kouvolan keskustassa on vuonna 1936 päivätty muistomerkki, jolla pyritään kunnioittamaan kaikkien niiden sotien voittajia, joissa voittajaosapuoli on ollut suomalainen tai saksalainen. Kivipaaden alaosaan on runoiltu värssy:

Uhrimieli,
sankaruus,
isänmaamme
voimakkuus

Runo on sattuvasti valittu, sillä se kuvastaa täsmällisesti suomalaisen miehen tuntoja. Tärkeintä on olla uhri. Jos ei oikeasti, niin ainakin tuntea itsensä sellaiseksi. Paremman viholliskuvan puutteessa suomalainen mies on valmis kelpuuttamaan itselleen ylivoimaiseksi vastustajaksi ihan minkä tahansa.

Tällä hetkellä taloudellista, poliittista ja kulttuurillista ylivaltaa de facto käyttelevät ”valkoiset heteromiehet” ovat kilpaa syöksymässä myyttisen vihervasemmistolaisen suvaitsevaiston feministisen ikeen alle. Nettipalstoilla insinöörit, reservinupseerit ja vientiteollisuuden vuorotyöntekijät vakuuttavat kukin vuorollaan, etteivät ole vuosikausiin päättäneet omasta elämästään. Useimmat ovat kuvauksesta päätellen rientäneet heti työelämään päästyään antautumaan Vasemmistoliiton, Vihreiden tai Ruotsalaisen Kansanpuolueen edustajille. Etenkin naistutkimuksen opiskelijat ovat suosittuja miehensimputtajia.

Alle 1500 euroa kuussa tienaavat, virkakielloista kärsivät, poliittisesta päätöksenteosta syrjäytyneet tutkijat ja taiteilijat – puhumattakaan meistä siiderillä elävistä puolikolumnisteista – ovatkin täydellisesti yllättyneet heille tyrkytetystä vallasta. Miksi rikas keskiluokka haluaa ehdoin tahdoin vaihtaa osia akateemisen rupusakin kanssa? Luulevatko kalapuikkoviiksimiehet aivan aidosti, että toivoton huutelu marginaalista on hauskempaa kuin rajoittamaton etujen kahmiminen?

Joka tapauksessa tätä uhrimieltä on kannustettava. Jokainen lesbofeministien ja maahanmuuttajien etuoikeuksista itkevä mies netissä on yksi mies pois päätöksenteosta.

Viivin mies

Suomalainen glamour on tätä. Kuva: Hans Lehtinen
Suomeen valittiin jälleen maan kaunein nainen, ja niin vain kävi, että kansalaisten suosio kasautui vantaalaisen Viivi Pumpasen solakoille hartioille. Viihdealalla jo entuudestaan työskennelleen Pumpasen valintaa ei ainakaan vaikeuttanut muiden muassa Lola Wallinkosken järjestämä Facebook-julkisuuskampanja.

Valinta ei ollut mitenkään kehno, onhan Viivi nätti tyttö ja ennen kaikkea hauskanniminen. Mutta niin kuin mikään yritys demokratiaksi ei ole koskaan sujunut mutinoitta myös tämä missikisa joutui Suomen kansan ”kritiikin” kohteeksi. Mainittu kansa huomasi näet tulleensa petetyksi – nettien miehet ajautuivat todellisuuden kanssa törmäyskurssille, kun missi-Viivin poikaystävä ei ollutkaan Kiekko-Vantaan maalivahti, vaan yrittäjä-tanssija Pezhman Ahmadi.

Erityisen ongelmallista on ollut kohdata missin kaikkea-muuta-kuin-vaaleatukkaisen poikaystävän ilmeinen hyvinvointi ja hyväntuulisuus. Vierasperäisessä ihmisessä mikään ei ole niin kauheaa kuin se, että hän pystyy elättämään itse itsensä.

Kasvavasta ärtymyksestä autuaan tietämätön Miss Suomi -uutisointi eteni perinteiseen tapaan. Pahaa-aavistamattomat Iltapäivälehdet ja MTV3:n viihdepalvelu kertoivat asiaankuuluvasti kaiken tietämänsä vastavalitun missin poikaystävän ammatista ja seurusteluaikeista. Nuoripari vastasi, kuten missien ja näiden kundikavereiden tulee vastata: yhdessä ollaan ja pysytään. Vakuudeksi vuoksi vielä suukko.

Ja niin se tapahtui: sinänsä harmiton uutinen osui Tony Halmeen kuolemantapauksen herkistämän kansakunnan väkivaltaiseen hermoon. Perussuomalainen kunniamurhavaisto nosti päätään ei-toivotun sulhasen kohdalla. MTV3:n yleisö raapi kollektiivista päätään ja yritti kovasti muistaa, miten kansa koulussa opetettiin yhdys sanat:

SIIS
Taitaa olla seuraava SELLO-tapaus

phyit….
selkee mamu

olen suomalainen
Hei, mutta tämähän on joku laukpelle!

hahaa, ei tuu ikinä tää pissis
saamaan minun ääntä. ulkkisten kanssa pyörivä hupakko on pohjasakkaa.

UUSI
MATTI & MERVI en montaa vastaavaa paria ole kauaa onnellisena nähny. on sen verran omistushalusta porukkaa. mutta jos on vaikka fetissi saada naama rullalle niin mikäettei.

siitä lähti voitto
siis ei helv…onko toi oikeesti jonku ahmedin kanssa! onkohan viivissä vikaa kun ei suomalaista miestä itselleen löydä!!!!!!!!!

yrjö
EI mamumisseille!!!

mamumissit
viivi p ja essi on mamumissejä ei miss suomi ainesta siis

olis
anne pitänyt tuon busmannin piilossa siihen asti kunnes olisi saanut menolipun sademetsään

Maija
Ei kamalaa. Miss suomella poikaystävänä mutu. Kamalaa! Suomen ”MUKA” kaunein nainen on rodunpettäjä. Noh, eihän miss suomella ole enää mitään väliä.

Miss Ähläm 2010… Hapeeäkö Suomi kaipaa
Kunnia menee jos tämä ähläm missi edustaa Suomea. Joku roti karsintasysteemiin ei tälläistä voi hyväksyä. Karsinnoissa jo ähläm missit karsitaan pois niin sen pitäisi mennä. Huonoin Miss Suomi ikinä. Karkottaa pitäisi molemmat. Eikös kunniamurhat voisi toimia myös toisinpäin ?

pekka
kohta näemme varmaan taas mustasukkaisuus turman.

Sello
uutta selloa tulee

Sello
Anteeks vaan tuli heti Sello mieleen

Yllä olevien MTV3-kanavan mielipiteiden lisäksi suomalaisten huolestunut keskustelu oman heimon kunniasta laajeni myös Iltalehden sivuille:

http://portti.iltalehti.fi/keskustelu//showpost.php?p=2754260&postcount=46

kaunishan tyttö on, ei mitään valittamista.

mutta että otti sitten muhamedin poikaystäväksi, niin mua kyllä askarruttaa..

nyt niin sanotusti suomen kaunein tyttö seurustelee mutanaaman kanssa ja kaikki suomalaiset pikkutytöt, tulevat missimme, ottavat ”hyvästä esikuvastaan” mallia. toivottavasti tulevat missit ymmärtävät pysyä perussuomalaisissa miehissä, myös politiikankin kannalla.

on myönnettävä, että kun näin missin ja muhamedin suutelemassa samassa kuvassa, pääsi pieni naurahdus – epätoivoinen sellainen.

http://portti.iltalehti.fi/keskustelu//showpost.php?p=2754289&postcount=48

Sello muistetaan

Ei nimimerkkiä kirjoitti: ”Ainoo, mikä tällä likalla kastuu, on silmät ja nekin itkusta. Vielä ehtii luikkia karkuun, Viivi tätä grillattua Vagneriansa!”

Hei, mitä jos tosiaan luikkii karkuun, saako leipäveitsesta vai lyijytäytettä. Ei alibabat niin vain päästä karkuun. Eikö Suomen kansa muista enää Selloa vai pitääkö kääntää kelloa?

Joka tapauksessa Kaasuputki-blogi onnittelee Viivi Pumpasta puolisoineen. Eikö juuri se ole parasta koko voitossa, kun saa ilon ja kunnian edustaa maailmalla tätä pohjoista maata ja sen lämminsydämistä, kohteliasta, vieraanvaraista kansakuntaa?

Linkitti Helsingin Sanomain nettikeskusteluun, sai neljä vuotta!

Suomalaisia on hellitty lukuisilla pikku-uutisilla taas.

Mannerheimin tuuttaus

Mannerheim

Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.


Kerran Marski oli kovasti kyllästynyt jostakin syystä, ja siitä tuli aikamoinen prosessi. Hän asui Sairilassa ja lähti aamulla sieltä kaupunkiin adjutanttinsa kera. Miten oli, hirmu suuri halkoauto – tiet oli aurattu hyvin kapeiksi – ajaa keskellä tietä edellä. Marskin auto tulee perästä ja ne tuuttaavat, tuuttaavat, jotta halkoauto antaisi tietä Marskin autolle. Mutta se ei ollut tietävinään, ajoi edeltä ja jyryytti hitaasti niin kuin kuorma-auto ajaa, ja Marski oli raivoissaan autossaan. Vasta Lähemäellä he pääsivät sivuuttamaan sen halkoauton. Marski määräsi heti paikalla tutkimuksen toimitettavaksi siitä. No, Marskin adjutantti soitti kuljetustoimiston päällikölle ja antoi määräyksen pidättää sen autonkuljettajan; tutkimus oli pantava toimeen. Kun sitten mies saatiin käsille, niin heti tekemään kuulustelupöytäkirjaa. Toinen selittää, että hän ei kuullut mitään merkkiä ja sen tautta hän ei osannut antaa sivuuttaa. Nyt Marski itse määrää, että tämä täytyy kontrolloida: sama auto samalla tavalla lastattuna pitää ajaa sinne samalle paikalle, missä Marski saavutti sen, ja ajaa samalla nopeudella ja samalla tavalla. Ja Marskin autossa oli hänen adjutanttinsa ja joitakin muita herroja. Ja kun ne saavuttivat tämän halkoauton, niin ne tuuttasivat – halkoautossa oli myös kuljetustoimiston päällikkö. Ne tuuttasivat ja tuuttasivat, mutta ei kuulunut mitään merkkiä, ei kuulunut merkkiä. No sitten kun ne olivat aikansa ajaneet – eivät ne ihan Lähemäelle asti tulleetkaan – ne pysäyttivät, ja autosta tuli Marskin adjutantti ja sanoi: – Kuulitteko te mitään? – Ei hiiren hiiskausta kuultu teidän merkkejänne. – Jaa-a. Silloin Marskin adjutantti muutti siihen halkoautoon, ja ajettiin eteenpäin. Taas halkoauto mennä jyryytti samalla tavalla eteenpäin ja jäljessä seuraavasta autosta tuuttasivat sen kun voivat. Myös adjutantti totesi, että ei kuulunut hiiren hiiskausta. Ja nämä pöytäkirjat esiteltiin sitten Marskille. Marski sanoi: – Jaha. Nyt asia on selvä.”

(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)

Hyvin vakava henkilö ja muita uutispommeja

Uutisia aiheesta ”en minä sitä kolumnia viitsinyt lukea, mutta perustin varmuuden vuoksi Facebook-ryhmän”

Muita uutisia

Seuraavaksi Kaarina Hazard haukkuu sotiemme veteraanit

Se alkoi, kun entinen kansanedustaja jätti tämän matoisen maailman. Arvellut kuolinsyyt – sairaskohtaus, itsemurha, vahinko – olivat sivuseikkoja. Tärkeintä oli, että miehisen miehen kuolemantapauksen käsittely ei kuulu naisille. Ja Kaarina Hazard nyt ainakin on aivan liian ruma ja lihava ollakseen mitään muuta kuin kateellinen Tony Halmeelle tämän saavutuksista.

Kun muutamat poikkipuoliset sanat Tony Halmeen elämäntyöstä murtautuivat kaikkialla hehkuvan ylistyksen seasta pinnalle, nettiraati ehätti muistuttamaan edesmenneen olleen aktiivinen sotaveteraanien asiassa sekä vierailleen Mäntyharjulla lastenkodissa. Halme oli suorastaan poikkeusyksilö suomalaisessa demokratiassa, jossa lasten ja sotaveteraanien päälle sylkeminen on kaikkien poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden suurinta hupia.

Iltalehden kolumnissaan Kaarina Hazard kuvaa millimetri millimetriltä, millaisen kuvan suomalainen media ja kansalaisfoorumi on kulloinkin antanut Tony Halmeesta: reipas kännitoilailija, ”raitis reppana” ja lopulta, kuoltuaan tarpeeksi miehekkäästi, kosmisten vastoinkäymisten kanssa taistellut klassinen, suorastaan herkuleaaninen sankari.

Mutta Spotify-musiikkipalvelusta tutulle sinivalkoiselle mainosäänelle tuli kolumnista kiukku. Hän loukkaantui sydänjuuriaan myöten kolumnissa esitetystä ristiriidasta siinä, miten Tony Halme nähtiin ennen kuolemaansa ja kuoleman jälkeen. Hivenen yksioikoisesti mies mainosäänen takana oletti, että vääryys johtui etenkin Kaarina Hazardista.

Niinpä hän avautui Iltalehden keskustelussa sekä Facebookissa useiden kymmenien muiden samanlaisten kanssa saattaen häpeään suomalaislasten saavutukset luetun ymmärtämistä vertailevissa kansainvälisissä tutkimuksissa.

Sinänsä kyllä Facebook-ryhmässä käyty keskustelu on hyvin tärkeä. Se esittää aivan alastomana vastauksen kysymykseen, miksi joidenkin kanssa ei voi väitellä. Vaaleanpunaiset humanistit helposti kuvittelevat, että väittely perustuu loogisiin ja vähäisessä määrässä myös tunteisiin vetoaviin argumentteihin, joita asetellaan vastakkain, kunnes saavutetaan jonkinlainen synteesi tai ainakin yhteisymmärrys erimielisyyksistä. Tälle ajatukselle Iltalehti boikottiin, kunnes Hazard saa kenkää -ryhmä näyttää ison, haisevan keskisormensa.

Seuraavat otteet sisältävät huonoa kieltä ja rumia sanoja, mutta ovat julkisesti kaikkien nähtävillä Facebookissa. (Pahoittelut)

Aamos V. (sensuroidaan nyt nimiä hiukan, etteivät asianomaiset joudu häpeämään) aprikoi, olisiko kolumnissa jo aineksia rikosjuttuun:

Rikoslain 24. luku 9 § : ”– Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.”

Tähän Mikko K. vastaa:

Kaarina Hazard on nyrkillä tapettava huora.

Lisäksi vähän alempana on Tony A:n kontribuutio, jossa hänkin harmittelee sitä, että eräät niin ikävästi syyllistyvät pahoihin puheisiin. Kohteliaita käytöstapoja vainajan kaima toivottaa lisää tähän maailmaan tällä:

Vitun TALIPALLO Hazard, kyllä joku vielä vie hänet Kaatopaikalle ja Ampuu niskalaukauksen! Pitää nyt Vähä-älyisen Läskikasan alkaa Herjaamaan Vainajia ja koittaa näin päästä ”Julkkikseksi”! Mitä kyseinen ”Talipallo” on tehnyt ”mainetekoja”?, kuten Tony Christian Halme, Hänet tulemme aina muistamaan. Sanoi kuten asiat o…livat. Miksei tämä vitun Talipallo Hazardi, Halmeen eläessä uskaltanut kirjoitella Paskajuttujaan lehtiin???

Myös Iltalehden keskustelussa on avattu muutamia ketjuja.

Mukaan maskuliinisen uhon joutsenlauluun riensi pian myös Aamulehti, joka todisti painokkaasti, ettei medialukutaitoa ole aina ammattitoimittajilla itselläänkään: Kolumnisti haukkuu Tony Halmeen: ”Niskamakkara… mulli… elukka”

LISÄYS: Huhut kansallisen debatin kuolemasta ovat suuresti liioiteltuja täyttä totta. Kaikista meidän Herramme muurahaisista toimittaja Petri Sarvamaa (Kokoomus) ei onnistunut olemaan käyttämättä kaikkien virheargumenttien isoäitiä, natsikorttia.

Sen sijaan haluan julkisesti ilmoittaa näkemykseni siitä, että Kaarina Hazardin kirjoitus on fasismia.

[…]

Tiedän ja tunnenkin aivan liian monta tämän lajin edustajaa. He esiintyvät suurina humanisteina, mutta olisivat mielenlaadultaan kelvanneet erinomaisesti esimerkiksi juutalaisten tuhoamisleirien kaasuhanan vääntäjiksi.

Petri, tälle avautumiselle on olemassa hauska internetinkielinen sana, ja se on FAIL.

Muualla verkossa:

Muuten vain:

Kiitos 2009–2010

Kuva: Kansallinen KokoomusTyöelämävalmennus on työharjoittelua niille, jotka ovat jo kokeilleet siipiään työelämässä ja joilla on vaikkapa oikeus työttömyyspäivärahaan. Se on siis tukimuoto, jota etenkin aikuiset ihmiset käyttävät vaikeassa työllisyystilanteessa. Aivan erityisesti silloin, kun he yrittävät päästä uudelle alalle tai muuten hankkia työnsaannille välttämätöntä kokemusta.

Vielä vuonna 2009 työ- ja elinkeinotoimiston myöntämä tuki työelämävalmennukseen oli 43,88 €/työpäivä. Tuntipalkaksi tuli siis 5-6 euroa. Lisäksi työ- ja elinkeinotoimisto saattoi myöntää 8 tai 16 euroa ylläpitokorvausta, jota myös ateriatueksi tai ruokarahaksi kutsuttiin. Työelämävalmennus oli hyvin suosittu työllistämisen muoto etenkin valtion omissa työpaikoissa.

Täysipäiväistä työskentelyä tällä 877,60 euron (plus mahdollinen ylläpitokorvaus) palkalla kutsuttiin jopa työnantajien keskuudessa häpeälliseksi orjuuttamiseksi ja työvoiman hyväksikäytöksi. Vuonna 2010 sitä kutsutaan vanhoiksi hyviksi ajoiksi.

Tammikuusta alkaen työelämävalmennus romutetaan. Valmennettavien työllistämistuki haudataan ydinjätteiden ja hyvinvointivaltion mukana peruskallioon. Uuden mallin mukaan aikuiselle ihmiselle kaikkine velkoineen ja laskuineen riittää vallan hyvin peruspäiväraha (25,63 €) sekä ylläpitokorvaus. Viimeksimainittu on Jyrki Kataisen uskomattomassa jalomielisyyden puuskassa korotettu kahdeksasta yhdeksään euroon päivässä.

Suomeksi uudistus tarkoittaa, että kuukauden ahkeralla työskentelyllä ihminen ansaitsee 180 euroa enemmän kuin makaamalla peruspäivärahalla toimettomana vuokrakaksionsa sohvalla. Tuntipalkaksi tästä tulee hiukan yli euro.

Päätös on linjassa Kataisen ja Jyri Häkämiehen tavoitteiden kanssa. Suomeen saadaan viimeinkin työvoimareservi, jossa aikuiset, akateemisesti ja ammatillisesti koulutetut työttömät kilpailevat verissäpäin jopa alle kuuden euron tuntipalkasta. Ehkä se lisää innovointia. Jos ei muussa, niin toimeentulotukihakemuksissa. Ja rikollisuus – se alkaa pitkästä aikaa näyttäytyä houkuttelevana vaihtoehtona lainkuuliaiselle elämälle; olisiko siinä uusi Nokia?

Tätä noin 200 euron leikkausta kuukausituloihin on markkinoitu suunnattomana kädenojennuksena Suomen työttömille. Kiitolliset kansalaiset ovatkin jo teroittaneet kynänsä raapustakseen äänestyslippuihinsa kokoomuslaisille mehevän vaalivoiton vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.

Räätäli Halme

Tony Halme vuonna 2006Tunnettu suomenruotsalainen valtiopäivämies, urheilija ja runoilija kuoli kotonaan reilut kaksi viikkoa ennen tammisunnuntain 92. vuosipäivää. Terveysongelmiensa kanssa kamppaillut entinen kansanedustaja ja elokuvista sekä televisiostakin tutuksi tullut taiteilija Tony Halme menehtyi vain 47-vuotiaana tammikuun 10. vuonna 2010. Traagiseksi kuolinsyyksi on joissakin viestimissä esitetty itsemurhaa luvattomalla ampuma-aseella. Uutista tosin ei ole vahvistettu.

Tony Halme ei ollut pienten tekojen mies. Vielä kuoltuaankin hän sai aikaan jotain, jota ei ole koskaan ennen nähty: Internet-poliisit, oikeistolaiset poliitikot ja kaikki toimittajat, kuten Iltalehden Risto Kunnas, löysivät paatuneista sieluistaan kyvyn ymmärtää riippuvuuksiensa kanssa painivaa huumausainerikollista. Kunnas jopa siinä mitassa, että amfetamiinipäissään riehunut, laittomia tuliaseita harrastanut ulkomaalaisvastainen sekakäyttäjä kohottautui kuolemassaan arkisten pikkumaisuuksien yläpuolelle ”katujen sankariksi”. Ehkä siis Halmeen tapaus johtaa suomalaisen keskustelukulttuurin avartumiseen. Monille alakulttuurien edustajille ja ennen kaikkea päihteiden viihde- ja ongelmakäyttäjille tämä on helpotus. Kannabisviljelmiensä keskeltä yllätetyt patukkapäät saavat mediassa ihmismäisen kohtelun – ikinä enää ei Iltalehtikään hutki ennen tutkimista. Puhumattakaan pienemmistä rikoksista tai kansalaistottelemattomuudesta. Totaalikieltäytyjät ja talonvaltaajat voivat sanoa Tony Halmeen tavoin mielipiteensä julki pelkäämättä, että iltapäivälehden eläkeikää lähestyvä miestoimittaja vääristelisi heidän sanomisiaan.

Reaktiot Tony Halmeen poismenosta ovat olleet parhaimmillaankin mielenkiintoisia. Kokoomuksen Verkkouutisten toimittaja herkistyi antamaan vainajalle itselleen puheenvuoron – sentään hivenen sensuroiden – kun taas Uutispäivä Demarin, Suomenmaan, Vihreän Langan ja Kansan Uutisten toimitukset tyytyivät vaikenemaan tai vain siteeraamaan STT:n uutisvirtaa. Timo Soinin blogiteksti siis riittäköön.

Emme tiedä, miksi ja miten Tony Halme kohtasi loppunsa. Ylimääräisen vivahteensa tähän toi Halmeen syntymäpäivä, joka oli vain muutama päivä ennen kuolemaa. Seitsemän päivää -lehden mukaan Halmeen tarkoitus oli lauantaina juhlia 47-vuotispäiviään kaikista maailman ihmisistä BB-Antin ja Leuka-Hennan kanssa. Toisin kävi, kuten nyt tiedetään. MTV3-kanavan nettisivujen mukaan vastikään naineet Big Brother -julkkikset täsmentävät, että juhlapaikka oli jo sovittu ja lahjakin hankittu. Nyt iloinen ilta vaihtui suru-uutiseksi, jonka pienjulkimukset aikoivat tiivistää ”muistoblogiksi”. Sen voi lukea täältä.

Ei, ei tätä kukaan ilku. Kuolema harvoin naurattaa. Tony Halmeen, kuten kenen tahansa kiistellyn kuuluisuuden kuolema herättää yhä hämmennystä – kuinka siihen pitäisi suhtautua? Ehkä esikoiskirjailija Raimo Pesonen pukee asian parhaimmin sanoiksi lyhyellä aforismillaan Facebookissa: ”Eihän se kenenkään kuolema ilahduta, vaikka ei kaikkien elämäkään.”

Facebook

Puna-armeija hyökkää Facebookin kautta

Ääri-isänmaallinen Uusi Suomi on tuohtunut siitä, miten juutalaisomisteinen (ja kukaties venäläisrahoitteinen) Facebook kehtaa poistaa ryhmän, jossa noin 30 000 rasistia tai muuten vain ulkomaalaisvastaista ihmistä vaatii Suomen muuttamista vitivalkoiseksi, hivenen agnostiseksi, mutta muuten toki kaikin puolin pietististis-luterilaiseksi suomenkieliseksi yhtenäisvaltioksi.

Nimimerkki Sokrates toteaakin:

Asialla lienee ollut…..
Kukkahattusedät ja -tädit, ihan varmasti Suomen viranomaiset ovat olleet yhteydessä FB:hen ja vaatineet, lieko yksi asialla olleista se mikälie pakolaisasianainen, joku viherpiiretäjä?

Sääli sananvapautta, mamu-asia on todellä herkkä asia ja polttelee eliitin näppejä.

Lopuille Suomen kansalaisille (joita on siis likimain 5,17 miljoonaa) asia ei ole yhtä vakava. Yleisen kansallisen mielenterveyden nimissä on suositeltava näitä kahta asiaa: