Kaasuputki

Kategoria: uutiset

  • Palomiehet pelastivat asukkaan hyökkäilevältä kissalta – ja muita uutisia

    Joulukuu ei ole suinkaan vuoden tylsin uutiskuukausi, vaikka kaikkien silmät ovatkin nauliutuneet lähinnä jouluaaton lahjasäkkiin ja seimikuvaelmatuohtumisiin. Tässä katsaus lähiaikojen tapahtumiin kotimaassa ja maailmalla:

    Suomen tyhmin maakunta -finaali

    Raivoava luonto

    Sinkku-Jaana

    Pirkanmaa

    Ulkomaat

  • Soini kaipaa lisää populismia Hesariin

    Maanantaina 27.5. koko sosiaalinen media loikkasi metrin verran ilmaan, kun Helsingin Sanomain päätoimittaja Mikael Pentikäinen sai yllättäen kenkää pestistään. Sanoma Osakeyhtiö vaikenee potkujen yksityiskohdista – viittaapa vain ”luottamuspulaan”. Kun Pentikäinen on tunnustetusti uskovainen mies, ei tällä kertaa edes viinakorttia voida pelata, kuten viitisen vuotta sitten Turussa.

    Kun konserni on näyttävästi vaiennut asiasta, arvailut ovat yltyneet.

    Johanna Korhonen arvelee taustalla piilevän Antti Herlinin jäätyneen kostonhalun. Olihan Helsingin Sanomat muiden mukana kirjoittanut ikävästi Koneen Partek-kaupoista – kahdeksan vuotta sitten. Uskoo ken tahtoo.

    Antti-Pekka Pietilän luotsaamat kaupunkilehdet kävivät kahdella artikkelilla ounastelemaan, että potkut tulivat Erkoilta itseltään. Välimiehenä toiminut vuorineuvos Jaakko Rauramo savustettiin ulos ensin, sen jälkeen Pentikäisen potkut olivat pelkkä muodollisuus.

    Sekä Korhosen että Pietilän kommenttien objektiivisuutta hiukan syö se, että molemmilla on katkera kokemus päätoimittajatason potkuista. Pietilä erotettiin tylysti Ilta-Sanomista, Korhonen vielä tylymmin kilpailevan mediatalon Lapin Kansasta.

    Markkinointi & Mainonta -lehden blogissa kuitenkin Pietilän analyysi saa tukea. Helsingin Sanomain johtoa ollaan puhdistamassa samalla, kun koko mediatalon organisaatiota uudistetaan. Aamulehden Jouko Jokinen komppaa varovaisesti tätä näkemystä.

    Todelliset media-asiantuntijat ovat silti toisaalla.

    Homma ry:n ylläpitämässä arvoliberaaliutta, islaminuskoa ja ruskeaa ihonväriä vastustavassa keskusteluryhmässä arvellaan, että potkujen syynä on joko Pentikäisen liiallinen konservatiivisuus suhteessa suurimpien osakkeenomistajien räikeään vihervasemmistolaisuuteen tai saman miehen turhankin innokas vihervasemmistolaisuus suhteessa yrityksen markkinataloutta kannattaviin konservatiiviomistajiin. Molemmissa tapauksissa taustalla väijyy luonnollisestikin jokin salaliitto, kuten kansainvälinen Trilateraalinen komissio ja uutta maailmanjärjestystä rakentavat pankkiirit.

    Hompansseilla saattaa olla yksi oikea havainto kaikkien foliohattujensa alla. Lehdellä on jokin muu kohderyhmä kuin he. Ja se on ongelma.

    Näppituntumalta voidaan sanoa, että Helsingin ja Uudenmaan supistuvilla mediamarkkinoilla on ehkä vain yksi kuluttajaryhmä, jossa yhdistyvät kaikki lehdentekijän toiveominaisuudet.

    Heitä on paljon ja vuosi vuodelta enemmän, kaikki työikäisiä aikuisia. Heillä on myös melko hyvä tulotaso, runsaasti ostovoimaa ja kritiikitön suhde kuluttamiseen. He työskentelevät perinteisissä asiantuntija- ja yrittäjäammateissa, jotka jättävät jopa vapaa-aikaa – aivan toisin siis kuin epätyypillisissä työsuhteissa ja johtotehtävissä. Heillä ei ole ylempää korkeakoulututkintoa sotkemassa ajatuksia. He ovat arvoiltaan konservatiiveja. Ja heille on aivan luonnollista tilata lehtiä kotiinkannettuna.

    Heitä voidaan kutsua yleisnimellä perussuomalaiset, vaikka äänestyskäyttäytymiseltään ja mahdollisilta puoluesidonnaisuuksiltaan he voivat olla mitä tahansa. Homma ry. on vain yksi ulottuvuus tässä laajoja kansaryhmiä yhdistävässä kulttuurisessa siilipuolustuksessa.

    Helsingin kaupungilla ei ole antaa juuri mitään perussuomalaisille. Eivät he kaipaa Vaasankadun kävelykatua, kivijalkakauppoja, pop up -ravintoloita, Kallio-romantiikkaa tai monikulttuurisia kaupunginosajuhlia. Yleensäkin ajatus jonkinlaisesta tunnesiteestä suurkaupunkiin täyttää heidät hämmennyksellä. Oopperaa he kauhistelevat enemmän kuin Seppo Räty, teatterissa he käyvät vain yrittäjäjärjestönsä tai ammattiosastonsa kutsumana. Viinansa he ostavat Tallinnasta ja juovat kotona, heidän lapsensa katsovat baarivinkit City-lehden äänestyksestä.

    Heiltä ei heru sympatiaa työttömille, asunnottomille, narkomaaneille tai kerjäläisille, mutta he palvovat Heikki Hurstia, joka antaa heille synninpäästön ilman vaivannäköä tai osallistumista. Raitiovaunujen tulisi väistää heidän autojaan. Heidän paratiisinsa on espoolainen pientalolähiö, jonka alta on jouduttu tuhoamaan satoja hehtaareja maan viljavinta peltoalaa. Heidän pahin pelkonsa on, että sinne vedetään metro.

    Perussuomalaiset eivät ole läheskään aina rasisteja. Ulkomaalaisvastaisuus on vain väistämätön sivutuote militantissa nostalgiassa, jota he harjoittavat. Ovathan he toisen polven maaltamuuttajia, jotka ovat oppineet vanhemmiltaan myyttisen ikävän vuoden 1952 kevääseen, jolloin elintarvikevirastoa, lastenhoitoon osallistuvaa isää tai ulkomaalaisia ei ollut vielä keksitty. Monet ovat myös kolmannen polven karjalaisevakkoja, jotka vaalivat uhrin asemaa rakkaimpana vaarivainaalta saatuna perintönään. Heille turvapaikanhakija on samalle sääliapajalle tunkeva varas.

    Helsingin Sanomain ongelma tässä on kiusallinen – kaikista yllämainituista syistä perussuomalaiset inhoavat lehteä koko sydämestään. Heille se edustaa näsäviisasta akateemista punavihreyttä, jossa heitä joka toisella sivulla haukutaan ja joka toisella syyllistetään.

    Lehden levikki onkin romahtanut muutamassa vuodessa. Uusia yleisöjä tuotteelle ei ole saatu tarpeeksi. Nuoret vihreät tai vasemmistolaiset kuluttajat eivät tilaa kallista lehteä, johon he suhtautuvat liki yhtä suurella penseydellä kuin hompanssit konsanaan foorumillaan. Eikä sisällön rukkaaminen liberaalimmaksi auta, sillä mistäpä pennitön prekariaatti tilausmaksunsa saisi, vaikka lehteen tehtäisiin ironinen Nyt-liite joka päivä?

    Unohtamatta sitä, ettei lehden tilaamisessa ole mieltä, kun uutiset ja viihde ovat joka tapauksessa ketterämmin klikattavissa kännykän näytöltä kuin paperilta. Oli se sitten tabloidi tai broadsheet.

    Katkaistakseen tappiokierteensä lehden on optimoitava sisältönsä. Loogisinta olisi tehdä se perussuomalaisten silmille. Siellä ovat mainostajan kaipaamat kohdeyleisöt, siellä rahoissaan kieriskelevä keskiluokka.

    Sanoma-konsernissa tätä on kokeiltu jo. Ilta-Sanomien julkaisupolitiikkaan haettiin päätoimittaja Ulla Appelsinin johdolla ideoita aviisin perustamisvuoden lapualaistunnelmista. Perussuomalaisia on sen jälkeen hellitty kohuotsikoilla hallituspuolueiden edustajien ulkomaanmatkoista ja eurosuhmuroinneista, huonokäytöksisen nuorison ylenpalttisella tuomitsemisella ja lämpimillä sotamuistoilla. Timo Soinista Ilta-Sanomilla ei ole kuin hyvää sanottavaa, Heidi Hautalasta ei myönteistä otsikkoa tehtäisi edes kännissä.

    Helsingin Sanomat seuraa kiinteästi pikkusisarensa toimia ja soveltaa niitä kykynsä mukaan omaan toimintaansa. Jos ei ole tehnyt aiemmin, niin kohta tekee.

    Näin ainakin Sanoma Newsin toimitusjohtajan, Pekka Soinin, mukaan.

    Markkinointi & Mainonta -lehden haastattelema Soini moittii Helsingin Sanomain lukukelvottomia sisältöjä ja toivoo mallin hakemista iltapäivälehdistöstä.

    Sanoman sisäisessä verkossa julkaisemassaan blogimerkinnässä Soini tekee pelin säännöt selväksi: enemmän populismia! Soini hehkuttaa ”laatujournalismin” perään, mutta puhe on tyhjää, sillä ”laadun käsitteen taas määrittelevät lukijamme”.

    Laadun. Käsitteen. Määrittelevät. Lukijamme.

    Pekka Soini kaipaa lisää nopeutta: ”Iltapäivälehdet ovat tottuneet elämään ajan pulssilla. Ne myydään lukijoille joka päivä.”

    Se tarkoittaa kohuja, skuuppeja, vähemmän huolellisuutta, enemmän uutistoimistosyötteiden ja tiedotteiden monistamista. Mausteeksi luultavasti koko toimituksen jo nyt rakastamaa sähäkkää Twitter-journalismia – ainahan on olemassa nettikansa, joka raivostuu.

    Yksi voittaja uudessa PS-Hesarissa olisi: Esa Mäkinen.

    Mäkinen on Suomen paras toimittaja. Ei siksi, että hän olisi harvinaisen nokkela kirjoittaja tai syvällisesti asioita selvittävä sankarijournalisti. Hänen etevyytensä ilmenee elohopeamaisessa opportunismissa, joka mittaa hänen kulloisenkin olinpaikkansa maailmankatsomuksellisen fengshuin tarkemmin kuin ehkä mikään muu instrumentti. Siksihän myös Helsingin Sanomat otti Ylioppilaslehden punavihreän päätoimittajan syleilyynsä ja antoi hänelle lopulta ikioman lokeron, jossa tuottaa ”datajournalismia”.

    Kun maailma oli vielä nuori ja Helsingin Sanomat yritti esittää neljättä valtiomahtia sisällyttämällä mainosten ja sarjakuvien väliin kirjoituksia yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista, tilastomerkintöjen lajittelu ei kohonnut etusivun uutisaiheeksi. Kansanedustajien taksimatkojen ja äänestyspoissaolojen tuomitseminen kuului iltapäivä- ja aikakauslehdille. Työnjakoa pidettiin itsestään selvänä, mutta ajat muuttuivat.

    Datajournalismi antaa legitiimin keinon upottaa lehteen mitä löyhkäävintä taksikuittipopulismia. Siksi se epäilemättä on Pekka Soinin hahmotteleman uuden nopean uutismedian parasta a-ryhmää. Lisäksi numeroista pystyy lajittelemaan ja taulukoimaan näyttäviä uutisia salamannopeasti.

    Esa Mäkinen ei ole työssään mikään tarkoitushakuinen kirveskommunisti, kuten Hymy-lehden vapaamuurarimetsästäjät. Pöyhiessään julkista vallan- ja varainkäyttöä taulukkolaskentaohjelmallaan hän vain vääjäämättä löytää epäkohtia. Jos niitä joskus tulee hiukan äänekkäämmin paheksuttua, annetaakoon se anteeksi. Nöyränä helmenkalastajana hän pulahtaa Sanomatalon suonissa sykkivään objektiiviseen datavirtaan ja nousee pärskien pintaan mukanaan syvistä uomista noukittu arvokas ja ennenlukematon tieto.

    Esimerkiksi 20. toukokuuta 2013 päivätty selvitys presidentti Tarja Halosen kahden vuoden takaisesta puolen miljoonan euron matkasta Afrikkaan ei tietenkään ollut sama kuin Iltalehden aivan identtinen kohulööppi 25. maaliskuuta 2011.

    Jaa miksikö? Esa Mäkisen ja Jyri Hännisen laatimassa artikkelissa on mukana graafi, Iltalehdessä ei.

  • Mahatma Himanen

    Maailman toiseksi vanhin lapsinero, Pekka Himanen, ilmestyi Suomen kansalle. Hän oli kietonut kurkkunsa ympärille ohuen valkean kaulahuivin kuin osoittaakseen olevansa Mahatma Gandhin viimeisin inkarnaatio. Hänen kumarasta hahmostaan uhosi valtava nöyryys. Maailman paino lepäsi hänen harteillaan hentoon puuvillaharsoon kääriytyneenä.

    Tiedotusvälineiden, poliittisten päättäjien ja tiedemiesten välityksellä Himanen kommunikoi valtakunnan asukkaiden kanssa. Hän avasi suunsa.

    ”Ee, ee”, hän aloitti. ”Ee, ee.”

    Nuppineulan olisi saattanut kuulla putoavan lattialle, kun suuri yleisö henkeään pidätellen odotti, että köyhän pohjoisen kansan viimeinen ja ainoa toivo valuttaisi suustaan viisauden ektoplasmaa läsnäolijoiden ylle.

    ”Ee”, Himanen jatkoi. ”Ee, ee, ee.”

    Ilmeisesti Jyrki Katainen oli ostanut 700 000 euron vokaalin.

    Hiukan myöhemmin Pekka Himanen näyttäytyi Suomen kansalle Smolnassa. Hän oli luopunut uskosta gandhilaiseen passiiviseen vastarintaan, minkä hän osoitti käyttämällä mustaa kaulahuivia.

    Hänen kätensä liikahtivat. Hänen suunsa avautui jälleen. Tällä kertaa hän puhui suomea:

    Mun mielestä olis hyvä, jos haluaa tehdä tutkivaa journalismia, niin selvittää, että minkälaiset poliittiset taustat on kirjoittaneilla toimittajilla tai heidän käyttämillään päälähteillä. Ja siitä voi ehkä saada jo pikkasen kiinni, mitä tolla tarkotan.

    ”Tolla” siis tarkoittaen sitä, että Pekka Himasen tutkimuksen kritisointi ja etenkin sen rahoituksen pohtiminen ovat täysin ja ainoastaan pääministeriin kohdistuvaa ajojahtia.

    Kun Uuden Suomen omistaja, Alma Median suuromistaja Niklas Herlin suomi tohtoria jääkaappimagneeteista väärin luetuista Gandhi-sitaateista, oliko kyseessä tulenpunaisen taistolaisen kokoomuskammo, vai perussuomalainen herraviha? (Herlinin puoluekantaa sopii arvailla hänen julkisen vaalirahoitusilmoituksensa perusteella.)

    Karjalainen-lehden Pasi Koivumaa ryhtyi vakavissaan aprikoimaan Himasen vaatimusta.

    Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisessa viime vuonna julkaistun mielipidetutkimuksen perusteella suomalaistoimittajat ovat pääosin vihreitä ja kokoomuslaisia. Liki yhtä suurella prosentilla toimittajat kokevat perussuomalaisuuden itselleen vieraaksi. Kuten Koivumaa toteaa, tämä on täysin linjassa akateemisesti koulutettujen yleisen poliittisen vakaumuksen kanssa.

    Sinivihreät, kansainvälistymistä, EU-jäsenyyttä ja markkinataloutta fanittavat toimittajat maisterinpapereineen siis vainoavat Jyrki Kataista, koska tämä on… perussuomalainen?

    Koivumaa toistaa vanhan huomion, jonka mukaan puoluepoliittinen kanta ei juuri näy toimittajan työssä. Ei etenkään nykyään. Ratkaisevampia asioita ovat harrastukset, uskonnot ja tietysti asuinpaikka. Kaksiossa Alppilassa syntyy erilaisia maataloustukikantoja kuin perintötilalla Kuusamossa, vaikka molemmissa paikoissa asuisi keskituloinen yrittäjä, joka äänestää porvariehdokasta.

    Himasen harmiksi edes pääministeri ei itse usko valtiofilosofinsa teoriaan. Siis tässä tapauksessa. Muutenhan kaikki, mitä Himanen kirjoittaa, on puhdasta jumalansanaa.

    Tietääkö muuten joku, mitä Pekka Himanen on kirjoittamassa ja kenen tilauksesta?

  • Talvivaara Digital

    Aivan aluksi voidaan tarkastella lukua.

    500 598 000 €.

    Se ei ole Yleisradion budjetti. Se on Suomen valtion vuonna 2011 maksama suora yritystuki. Siis veronmaksajien rahaa yksityisille yrityksille. Sitä ei koskaan saada takaisin, sillä se ei ole lainaa.

    Toinen luku voisi olla tämä:

    18 540.

    Se on keskoskaappien määrä, jonka tuolla puolella miljardilla joka vuosi saisi, mikäli valtiovalta ei sponsoroisi markkinataloutta, vaan keskittyisi vauvojen hengen pelastamiseen.

    Kolmaskin luku on:

    500.

    Suomessa syntyy joka vuosi keskimäärin lähes 4000 keskosvauvaa, joista noin 500 on vakavimmin avun tarpeessa olevia pikkukeskosia, toisin sanoen alle puolitoistakiloisia tai syntyneet ennen 32. raskausviikkoa.

    Eikö olisikin uskomattoman räikeää populismia väittää, että mikäli valtio ei lapioisi vastikkeetonta tukea kapitalistille, kaikilla pienillä keskosillamme olisi kaappinsa ja jokaisella vielä 36 ylimääräistä varalla?

    Pelkästä populismista puheenvuoro muuttuisi rikolliseksi tyhmyydeksi tai väärentämättömäksi kusipäisyydeksi, jos samalla kaavalla perusteltaisiin jotain aivan muuta epäkohtaa. Vaikkapa television ohjelmatarjontaa.

    Talvi Digital Oy ja yhtiön perustaja, Pekka ”Peko” Korpela, saivat 11.4. niin sanotun paskahalvauksen, kun molemmat oivalsivat salatun yhteyden Yleisradion rahoituksen ja Suomen holtittoman lapsikuolleisuuden välillä. Talvi Digitalin kauhuksi Yleisradio osteleekin amerikkalaisen HBO:n tuotantoja eikä keskoskaappeja.

    Yhtiö julkaisi Facebook-sivullaan asiaa käsittelevän valokuvan.

    Myöhemmin konserni oivalsi, että Helsingin Suomalaisen Klubin kokoamalta Arvo Ylppö -kunnianosoitussivulta luvatta poimittu 1980-luvun keskoskuva ei ainakaan lisää asiakkaiden luottamusta yrityksen ammattitaitoon. Kuva katosi.

    ”Näköjään tosiasioiden tunnustaminen on meille kaikille niin kovin vaikeaa”, yritys ilmoitti epäanteeksipyynnössään. Joka myös katosi hetkeä myöhemmin. Jäljelle jäivät vain hallituksen puheenjohtajan omat blogimerkinnät Uuden Suomen Puheenvuorossa:

    Korpelan ja Talvi Digitalin järjettömän kampanjan takana on maltillisesti ilmaistuna omintakeinen päättelyketju: jos Yleisradio ei ostaisi Game of Thrones -sarjaa Yhdysvalloista, jostakin taikalähteestä vapautuisi kolmisenkymmentätuhatta euroa per peruttu lähetys HUS:n käyttöön.

    No, tämä ei tietenkään ole totta. Yhden Game of Thrones -lähetyksen hinta ei ole 30 000 € ja – huom! – Yleisradion lakisääteinen tehtävä ei ole pelastaa vauvoja kätkytkuolemalta. Korpelakin tietää asian jollain tasolla ja siksi hän tunnustaa Voiman Fifi-verkkolehden haastattelussa tehneensä järjettömän rinnastuksensa vain nostaakseen esille toisen, hänen omaa tuotantoyhtiötään lähemmin liippaavan puheenaiheen.

    Viis vauvoista, mutta kun jengi ei striimaa.

    Talvi Digitalin perustajan viestin pohjalla, hapenpuutteeseen menehtyneiden keskosten mätänevien ruumiiden alla, on viimeinen looginen umpisolmu: Yleisradio tuhoaa vapaan kilpailun tarjoamalla viihdeohjelmia. Ratkaisuksi Korpela vaatii, että Yleisradiolta poistetaan kaikki viestintätoiminta, joka ei ole ehdottoman välttämätöntä. Tai, kuten hän sen yhdessä tuhannesta samaa asiaa jankkaavassa blogimerkinnässään muotoilee:

    Omassa arvomaailmassani antaisin YLE:lle 200.000.000,00 eur vuosittain journalistisesti korkeatasoiseen tuotantoon yhteiskunnallisten epäkohtien esiinnostamiseksi.

    Pirukaan ei tiedä, mitä Pekka Korpela asialla tarkoittaa – etenkin kun hänen oma firmansa tekee töitä myös Yleisradion viihdetuotannoille – mutta selvästi herraa korpeaa eniten se, että jossakin hänen yksityisessä maailmankaikkeudessaan on liuta kuluttajia, jotka eivät halua ostaa maksullisia nettipalveluita:

    Nykyisillä populistisilla Mannerheim-elokuva, ”Pakko Tanssia”, muilla ”huuhaa” sisällöillä ja amerikkalisille Time Warnerille maksamalla Game fo Thrones sarjalla YLE vain kosii kansaa ja hidastaa vapaiden markkinoiden, digitaalisten maksupalvelujen ja viestinnän kehittymistä.

    Tässä on ajatusharha, jonka voisi sallia 1980-luvun keskoskaapissa kuoliaaksi kituvalle vauvalle, muttei oikein mediatuotantoyhtiön hallituksen puheenjohtajalle. Korpela vaikuttaa kuvittelevan, että mikäli Yleisradio ei lähettäisi viihdeohjelmia, ihmiset ryntäisivät sankoin joukoin tilaamaan Satuhäänsä, tamperelaiset maalaiskomediansa ynnä Uutisvuotonsa Talvi Digitalin yhteistyökumppanilta, Elisa Viihteeltä.

    Ajatus on samanlainen kuin Jarkko Tontilla, joka vajaat vuosi sitten herätti kohua väittämällä kirjastojen aiheuttavan ”ilmaisuuden kulttuuria, jossa kirjaa ei arvosteta”.

    Homma saattaa oikeasti olla jopa aivan päinvastoin. Julkinen eli näennäisesti maksuton viihdetarjonta ei ikinä kata kaikkea tarvetta. Se herättää ruokahalun, lisää kysyntää. Tätä väitettä sopii testata vierailemalla ahkerien kirjastonkäyttäjien luona ja tutkimalla heidän kirjahyllyjään. Kovimmat lukutoukat myös ostavat eniten kirjoja.

    Audiovisuaalisten kuluttajatuotteiden markkinoissa toistuu samansuuntainen mekanismi.

    Suomeen on tullut lyhyessä ajassa iso nippu erilaisia mediapalveluita. HBO avasi oman nettistriimaussivunsa, mutta samalla apajalla ovat myös Netflix, kaikki laajakaistaoperaattorit ja kaupalliset tv-kanavat. Ne ovat avanneet kukin oman maksupalvelunsa suomalaisille tietäen vallan hyvin, että maassa on myös yleisradiotoimintaa.

    Ne tietävät, että kuluttajat ovat valmiit maksamaan näistä palveluista, vaikka Yle-vero astuikin voimaan.

    Itse asiassa ajoitus on hyvin tarkka. Juuri nyt on hyvä astua markkinoille, kun lupamaksusysteemi väistyy historiaan. Tv-maksu saattoi oikeastikin jarruttaa kulutusta, sillä se piti maksamalla maksaa. Se oli maksutavasta riippuen 50–200 euroa suoraan pankkitililtä. Sen jälkeen tahtoa – tai aina rahaakaan – lehden tai nettipalvelun tilaamiseen ei välttämättä enää ollut.

    Sen sijaan veromuotoinen maksu ei kirpaise millään tavalla, ei oikeasti. Se katoaa muiden verojen joukkoon eikä näy menoeränä kukkarossa. Se siis jättää psykologisesti katsottuna enemmän tuhlausvaraa.

    HBO:n Game of Thrones ja True Blood ovat hyviä sisäänheittotuotteita. Näyttämällä näitä sarjoja Yleisradio luo kaupallisille palveluille uusia yleisöjä. Asetelma hyödyttää kaikkia osapuolia. Julkinen palvelu väistää suosiolla. Se antaa maksukanaville ja nettijakelijoille etuajo-oikeuden eikä tarjoa on demand -muotoista palvelua. Jopa Ylen Areena-palvelussa näkyvät viihdeohjelmat ovat saatavilla vain rajoitetun ajan, minkä jälkeen fanilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä tilaus tai ostaa dvd-boksi.

    Musiikkibisneksessä ollaan siinäkin jälleen askeleen muuta alaa edellä.

    Mikäli Talvi Digitalin perustajaa kuunneltaisiin, Radio Suomi pitäisi lakkauttaa. Hän ei kirjoita niin blogissaan, mutta sitähän hän tarkoittaa. Jos televisiossa ei saa Korpelan mukaan näyttää viihdettä, miksi radiossa saisi soittaa iskelmiä? Entisten nuorten sävellahja aivan varmasti estää kehittämästä Spotifyn tapaisia viihderatkaisuja. Arvatenkin jokainen kesämökin paristokäyttöisessä matkaradiossa soinut hittibiisi on myös ”yksi keskoskaappi vähemmän”.

    Jostain syystä kuitenkin poppia striimataan yhä enemmän ja aivan laillisesti. Eikö Ylex:n riemukas aamutiimi onnistunutkaan tappamaan vauvojen ohessa suomalaista musiikkiteollisuutta?

    Pekka Korpelan into nostaa kuolevia pikkukeskosia tikunnokkaan on monella tavalla iljettävä. Ensinnäkin tietysti siksi, että se on täydellisesti puppua. Suomessa ei kuole keskosvauvoja siihen, että välineitä näiden hoitoon ei olisi saatavilla tai että Yleisradio veisi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin rahoja. Pienten keskosvauvojen ennuste on aina epävarma eikä asiaan täysin syyttömän osapuolen osoittelu palauta kenenkään lasta elävien kirjoihin.

    Toinen juttu on peruspalveluiden rahoitusvajeen todellisten syyllisten etsiminen. Jos Suomella yhtäkkiä ei olisikaan varaa vastasyntyneiden hoitoon tai uuteen lastensairaalaan, Pekka Korpela ei voisi kuin katsoa yrittäjätovereineen peiliin. Hallitus antoi heille budjettikehysriihessä mojovat veronalennukset, kahden Yleisradiollisen verran vuodessa. Miksi tämä ei lainkaan haittaa lapsirakasta johtajaa?

    Eräässä läpeensä kahjoista US-blogauksistaan Korpela nostaa esiin vielä yhden vääryyden. Hän huomaa aivan oikein, että sosiaali- ja terveysministeriöltä on kehysriihessä nipsaistu pois 30 miljoonaa euroa tutkimusrahoitusta. Se merkitsee melkoista romahdusta muiden muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimustyössä.

    Vääristyneellä logiikallaan Korpela tietenkin selittää, että pienentämällä Yleisradion rahoitusta voitaisiin  THL:ltä riistetyt tutkimusmäärärahat palauttaa. Räyhätessään Yleisradiosta Korpela ei kuitenkaan huomaa, että summaa itse asiassa ei ole leikattu. Se on vain siirretty toiselle momentille, Jyrki Kataisen henkilökohtaiseksi karkkirahaksi.

    Eikö tämän tulisi olla päällimmäisenä keskostemme hoidosta huolestuneen yritysjohtajan puheenvuorossa?

    No, kaikeksi onneksi Perkka Korpelan ja Talvi Digitalin ei tarvitse aivan yksin tarpoa pohjattoman typeryyden suolla. Sanoma Osakeyhtiö on aivan kintereillä sukeltamassa lähimpään suonsilmäkkeeseen.

    10.4. Helsingin Sanomat julkaisi jutun, jossa lehti valjasti sokean kehitysvammaisen naisen ajamaan asiaansa eli Yleisradion rahoittamisen alasajamista. Suomen Kuvalehdessä Kalle Kinnunen aivan oikein kutsui tuota  ”päiväksi, jolloin Yle-raivo meni yli”.

    Nelosen ja Helsingin Sanomain yhteisesti tuottama niljakas sosiaaliporno oli tähdätty osoittamaan, miten kauhean epäreilu tämä uusi Yle-vero on. Sitä joutuu maksamaan jopa henkilö, joka ei voi käyttää Ylen palveluita.

    Työnantajalleen sokeasti uskollinen Susanna Reinboth ei sekuntiakaan vaivaa päätään sillä, että kaikki suomalaiset veronmaksajat ovat samassa veneessä. Jopa täysin tulottomat kansalaiset joutuvat osallistumaan Suomen rahoittamiseen. Arvonlisävero ei katso kuluttajan ikää tai vamma-astetta ja kiinteistövero koskettaa kaikkia, joilla asunto on. Eikä Yleisradiolla ole niiden maksamiseen osaa eli arpaa.

    Artikkeli on tietyssä mielessä jopa halpamaisempi kuin Korpelan keskoskaappihölmöily. Se edustaa avuttoman ihmisen härskiä hyväksikäyttöä ja poikkeuksellisen paksua ahneutta. Sanoma-konserni omistaa yli puolet suomalaisesta mediasta ja on liikevaihdoltaan viisi kertaa Yleisradion kokoinen, mutta loputtomasta itkemisestä päätellen sekään ei riitä. Mikael Pentikäinen haluaa istua seitsemän kuningaskunnan Rautavaltaistuimella.

    * * *

    Amerikkalainen HBO on muuten itse halunnut suosia eurooppalaisessa jakelussa yleisradioyhtiöitä. Syyt ovat taiteelliset: draamasarjojen pitkät jaksot on kuvattu ehjinä kokonaisuuksina, joita ei saisi pilkkoa mainostauoilla. Vapaassa markkinataloudessa näinkin voidaan menetellä.

  • Arvojohtaja

    Timo Haapala nojautuu läppärinsä ylle työhuoneessaan, särkylääkkeet vaikuttavat liian hitaasti. Hän ajattelee Tarja Halosta. Jokin siinä kirotussa punamuumissa aiheuttaa Haapalalle migreeniä. Vuoden 2006 presidentinvaalit ja tappio kummittelevat ikuisesti painajaisissa.

    Väärä voittaja – ja niin täpärästi! Risto Rytin kuva katsoo Haapalaa syyttävin silmin pöydälle unohtuneesta iltapäivälehden sankariliitteestä.

    Haapala ei pidä kommunisteista. Demareita hän halveksii ja ammattiyhdistysliikettä vihaa täydellä pohjalaisella katkeruudella. Tarja Halonen on vähän näitä kaikkia, mutta etenkin SAK:ta. Olisi edes mies, niin voisi saunoa erimielisyydet pois.

    MTV3 on juuri julkaissut Haapalan laatiman uutisen presidentti Sauli Niinistön oma-aloitteisesta kulukurista. Haapala haluaa sanoa jotain asiasta. Hän tuntee sormenpäittensä tykyttävän kuin olisi vuosi 1918 ja näppäimistön paikalla Maxim-konekivääri, jolla voisi niittää ketoon vaikka Hennalan täydeltä punikkeja.

    Hän avaa tulen:

    Presidentti Sauli Niinistö ei uudenvuodenpuheessaan maininnut sanallakaan, että hän on jo pyytänyt pudottamaan omaa palkkiotaan yli viidenneksellä.

    Sauli Niinistö! Miesten mies! Mäntyniemessä on isäntä. Ja niin vaatimaton. Ei edes puheessaan maininnut.

    Joku edeltäjistä olisi saattanut niinkin tehdä.

    Timo Haapala kuohahtaa omista sanoistaan. Juuri sellaisia olisivat. Eivät taatusti tunkkiakaan lainaisi, jos sellaista tarvittaisiin. Hän tuntee sanojen juoksevan nyt tekstinkäsittelyohjelmaan Lasse Virénin askelin. Kirjoitus siirtyy kirivaihteelle:

    Siitä huolimatta on selvää, että Niinistön pyynnöstä leikata omaa palkkiotaan alkaa huutomyrsky. Arvata sopii ensimmäisen huudahduksen avaussanat: Populismia, populismia!

    Itse asiassa Haapala ei ole vielä kenenkään kuullut kommentoivan asiaa mitenkään. Uutinen on aivan uunituore, itsehän hän sen kirjoitti. Mutta populismisyytös on kätevä astalo, jolla kelpaa hutkia kuviteltujakin vastustajia. Eikä siihen pysty vastaamaan, koska niin tehdessään todistaa syytteen oikeaksi.

    Migreeni katoaa ja euforian aallot humisevat aivoissa, kun Haapala käy läpi valtionyhtiöiden johtajia, joista ei ole lainkaan samanlaiseen edestä johtamiseen kuin Mannerh… Niinistöstä. Ahneita ovat, kun ottavat työstään samaa palkkaa kuin kollegansa yksityisissä pörssiyhtiöissä.

    Haapala paukuttaa tietokoneelleen vihaiset sanat myös kansanedustajista, vaikka toki hiukan säälii ressukoiden pieniä tuloja, joita ei käy vertaaminen MTV3:n esimiestason liksoihin:

    Nyt kun presidentti ja hallitus ovat esimerkkinsä antaneet, sopii kysyä mitä tekee eduskunta ja kansanedustajat. Kansanedustajan palkkiossa ei ole juuri hurraamisen varaa, mutta nyt eduskuntakin joutuu miettimään, lähteekö se esimerkkitalkoisiin mukaan.

    Vielä kerran talkoot. Siinä on hieno sana, joka on ladattu täyteen Salpalinjaa, marssimaaotteluita, taksvärkkejä ja sisua. Sitä kelpaa käyttää enemmänkin. Haapala puristaa silmäkulmastaan kyyneleen kokoomuspresidentin kunniaksi. Kyllä Niinistö on aivan jotain muuta kuin Suomea kolmekymmentä vuotta johtanut bolševikkijuntta. Ja onhan tästä heillekin omat, ironiset seurauksensa. Haapala kastaa digitaalisen kynänsä vielä kerran bittimusteeseen:

    Yksi mielenkiintoinen piirre presidentin palkkion alentamisessa liittyy myös eläkeläispresidentteihin Mauno Koivistoon, Martti Ahtisaareen ja Tarja Haloseen. Presidentin eläke on 60 prosenttia virassa olevan presidentin palkkiosta – eli tarvitaan lakimuutos myös presidentin eläkkeistä.

    Talo täyttyy hirnuvasta naurusta, joka huipentuu raivokkaisiin tyrskähdyksiin. Mahtaa punikkeja nyt harmittaa!

    Voi kuvitella, että Koivistoa muutos ei hetkauttaisi suuntaan tai toiseen, siksi umpinuukana entinen valtiovarain- ja pääministeri opittiin tuntemaan. Vieläköhän Tellervo parsii Manun sukatkin?

    Näistä kahdesta muusta en menisi vannomaan.

    Ei menisi, ei! Kyllä ne tiedetään. Koivistoa Haapala ei keksi muusta haukkua kuin saituudesta, mutta Ahtisaaren ja Halosen tunnetusti pröystäilevä elämäntyyli saa tästä takuulla kovan kolauksen. Nyt melkein voisi sanoa, että vuoden 2006 kalavelat on maksettu. Paitsi ettei. Ei ikinä.

    Tarja Halosen vastaista sotaa käynyt viihdemedia on ansiokkaasti tutkinut jo vuosikausia, miten sietämättömän rahanahne ja läpeensä kelvoton yksilö presidentti Halonen on. Ilta-Sanomat julisti vuonna 2006, että presidentin palkkiota nostetaan peräti 25 prosenttia, vaikka samaan aikaan ”Halonen ilmaisi eilisessä virkaanastujaispuheessaan huolensa kasvavista tuloeroista”. Ja eläke! Kuusi vuotta myöhemmin Ilta-Sanomat repii otsikkoja siitä, miten 68-vuotias Tarja Halonen saa hitonmoista eläkettä lakimiehen ja kansanedustajan töistä sekä presidenttiydestä.

    Olettaen, että Tarja Halonen on eläkettä yleensä hakenut.

    Kiehtovaa tietysti huomata, että nämä Tarja Halosen jumalattomat jättitulot ovat samat kuin Sauli Niinistöllä. Kun Niinistö tyytyy samaan palkkaan kuin Tarja Halonen, hän on vaatimattomuuden, säästäväisyyden ja kerta kaikkiaan kristillisen laupeuden perikuva.

    Ja niin kuin vaatimattomuuden, säästäväisyyden ja kristillisen laupeuden perikuvat aina, myös Sauli Niinistön antama esimerkki velvoittaa. Timo Haapalan ja Helsingin Sanomain Mikael Pentikäisen käymä Twitter-sananvaihto kertoo paljon:

    Game is on! Kuten Antero Eerola blogissaan elävästi kuvailee, puhemies Eero Heinäluomalle ei tämän jälkeen jäänyt mitään mahdollisuutta olla reagoimatta Niinistön avaukseen. Kyse ei ole siitä, etteikö presidentti saisi tyytyä pienempäänkin palkkioon, vaan siitä, että presidentti on presidentti. Aiemmassa elämässään Sauli Niinistö on saanut huoleti lahjoittaa kookkaita summia tai jättää ansaittuja eläke-etuuksia nostamatta ilman, että muiden on pakko seurata, mutta se vapaus on nyt otettu pois.

    Tasavallan presidentin toimintaa pidetään julkisena moraalistandardina. Niinistö kutsui tahallaan tai tahtomattaan kaikki mukaan palkanalennustalkoisiin, joita oikeasti pidetään jopa hiukan vaarallisina kansantaloudelle.

    Vuorokausi Timo Haapalan äkämystyneen puheenvuoron jälkeen hänen pomonsa, MTV3:n uutistoimituksen vastaava päätoimittaja, Merja Ylä-Anttila yltää vielä alaistaankin huimempaan suoritukseen. Ylä-Anttilan hurmoksellinen blogi onnistuu vain vaivoin olemaan mainitsematta Adolf Ehrnroothin nimeä; päätoimittaja viljelee sotaretoriikan sijaan ennemmin orkesterimetaforaa, mikä sekin on vahvan musiikkivientimme huomioon ottaen ehkä juuri ja juuri tarpeeksi isänmaallista.

    Suomalaisia johdetaan keskeltä, edestä ja esimerkillä. Tätä johtajan – arvojohtajan – viisautta tasavallan presidentti Sauli Niinistö noudatti myös itse tekemällä eikä vain toisia kehottamalla.

    Pitkässä rakkauskirjeessään Ylä-Anttila kuvailee liki sydäntäsärkevästi, kuinka kansalaiset ovat hylänneet aitouden tien ja tekevät kyynisiä tulkintoja:

    On todella surullista, jos Suomessa poliitikko ei pysty esittämään mitään ilman matalamielisiä vihjauksia esitysten vilpillisistä tarkoitusperistä. Liian helppoa on aina sanoa, että oikea asia, mutta väärä esittäjä.

    Kätevästi Ylä-Anttila sivuuttaa sen, että on sellaisiakin kantoja esitetty, että esittäjän ohella myös asia on väärä. Jospa kukaan vientiteollisuusliittojen ulkopuolella ei oikeastaan kaipaisi sisäistä devalvaatiota, vaan tuloerojen tasaamista? Ehkä verottamalla?

    Ylä-Anttila rakastaa talkoo-sanan ryöstöviljelyä siinä missä muutkin Maikkarin toimittajat. Voisiko presidentin tekemä aloite muuttua ”kansallistalkoiksi”, hän pohtii.

    Jos Niinistö saa teollaan aikaiseksi kansallistalkoot ja pystyy herättämään oikeudentuntoa ja oikeamielisyyden aatoksia siellä missä sitä ei viime vuosina ole totuttu näkemään, on se uudelta presidentti-instituutilta sellainen veto, jota presidentinvaalien aikaan arvojohtajalta juuri penättiin.

    Ajatus on mitä kannatettavin. Talkoopuheilla voisi ajatella sitäkin, että pääomatuloillaan elelevät optiojohtajat ottaisivat osaa hyvinvointivaltion yhteiseen rakennustyöhön. Päätoimittaja tosin vaikenee visusti mahdollisuudesta verotustoimenpiteillä tervehdyttää julkista taloutta, hidastaa velkaantumista ja auttaa kansalaisten osallistumista ihan tavallisten asioiden puuhaamiseen.

    Ehkä siksi, koska myös Ylä-Anttila kuuluu suurituloisiin. Hän on kyllin äveriäs surkutellakseen Timo Haapalan tavoin suomalaisen kansanedustajan huonoa palkkaa. MTV3-pomoille kuten myös koko Elinkeinoelämän Keskusliitolle veropuheet ovat silkkaa inhaa kommunismia, kovalla työllä ansaittujen ylijäämäeurojen siirtämistä kaikenlaisten oleskelijoiden taskuihin.

    Niin, kai kaikki tietävät kommunismin? Se on sitä, mistä Karl Marx sanoi näin:

    Kommunistisen yhteiskunnan korkeammassa vaiheessa, sen jälkeen, kun on tehty loppu yksilön orjuuttavasta alistamisesta työnjakoon ja samalla myös henkisen ja ruumiillisen työn vastakohtaisuudesta; kun työ ei ole enää vain toimeentulokeino, vaan siitä on tullut ensimmäinen elämäntarve; sen jälkeen kun rinnan yksilöiden kaikinpuolisen kehityksen kanssa ovat kasvaneet myös tuotantovoimat ja kun yhteiskunnallisen rikkauden kaikki lähteet pulppuavat täydellä voimallaan, vasta silloin voidaan astua lopullisesti ahtaan porvarillisen oikeuspiirin ulkopuolelle ja yhteiskunta voi kirjoittaa lippuunsa: Jokainen kykynsä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan!

    Viimeinen virke on tutunoloinen. Tarkkaavainen lukija saattaa muistaa nähneensä jotain samansisältöistä viimepäivinä. Aivan totta, saman kirjoitti muuan kansalainen pääministeri Jyrki Kataiselle. ”Kukin kohtuuden mukaan”, hän muotoili ja osoitti, että Suomessa on täsmälleen yksi kommunismiin siirtynyt asukas.

    Tai kohta on ehkä toinenkin. Merja Ylä-Anttila päätti oman kommenttinsa näihin sanoihin, joihin tulenpunaisimmankin marxistin on helppo yhtyä:

    Niin käy, jos kukin panostaa yhteisen hyvän eteen omien kykyjensä mukaan. Silloin voisi sanoa, että Suomi on astunut askelen, pari eteenpäin – yhteistä, vahvempaa tulevaisuutta kohti.

  • Kaasuputken vuosikatsaus 2012

    Vuotta 2012 on jäljellä enää hiukan yli toista viikkoa , ellei sitten maailma lopu tänään, kuten luvattu on. Sitä odotellessa on hyvä heittäytyä nostalgiseksi ja tutkia, mitä viestimillä on ollut tarjottavanaan kuluneina kahtenatoista kuukautena.

    Tammikuu

    10.1. Guggenheim-museo Helsingille suuri mahdollisuus, 10.1.2012

    • Jan Vapaavuori perusteli satojen miljoonien rahareikää Helsingin kaupungin budjetissa vastaansanomattomalla ”miksi ei?” -argumentilla. ”Mitä meillä on menetettävänä?” Vapaavuori myös kysyy, mutta ei ilmeisesti tarkoita rahaa.

    13.1. Tältä näyttää Henna Kalinainen lihoneena, kuvat jutussa

    • MTV3:n Viihdeuutiset alias toimittaja Jari Kupiainen julkaisi kuvat Henna Kalinaisesta. ”Edes 10 kiloa lihavampana ei Henna Kalinainen näytä pyöreältä vatsansa seudulta”, Kupiainen kirjoittaa silminnähden tuohtuneena 58-kiloisesta Kalinaisesta.

    18.1. Kotiteollisuuden Hynynen järkyttyi Facebookista

    • Äijä järkyttyi.

    19.1. Bolotowsky syyttää presidenttiehdokasta antisemitistisesta vihailmaisusta

    • Paavo Arhinmäki ehti kuukausikaupalla ennen Pertti Salolaista (ks. 1.12.) saamaan maailman helpoimman natsikortin. Koska Kaasuputki-blogilta se vielä jostain syystä toistaiseksi puuttuu, todettakoon tässä, että Israelin valtio harjoittaa apartheid-politiikkaa ja suorittaa etnistä puhdistusta lukuisilla valtaamillaan alueilla.

    Halla-aho: Netissä kiertävä ”neekerinpiiskaushaastattelu” on toimittajan keksimä

    • Kansanedustaja Jussi Halla-ahon mediavaino alkoi jo vuonna 1991.

    Helmikuu

    7.2. Etelä-Afrikan poliisi nappasi valelaulaja-zombin

    • Suuressa maailmassa lähinnä naurettaisiin ”valelääkäreille”.

    9.2. Arhinmäen vauva syntyi

    • Helmikuu 2012 oli suuri prinsessavauvakuukausi.

    10.2. Timo T.A. Mikkonen ei ole kuollut – Nina kertoo syyn huhuun

    • Valelaulaja-zombi?

    13.2. Naisten omituiset kuviot baareissa

    • Suomen Johan Bäckman, Henry Laasanen, kuvailee piinallisen tarkasti, millä kaikilla tavoilla hän on sietämätöntä kapakkaseuraa.

    16.2. Henna Kalinaisella edessä raju laihdutus

    • Ks. 13.1.

    22.2. Pertti Salovaara: Rakastan 21-vuotiasta Annaa!

    • Maailman leppoisin entinen radiotoimittaja, entinen kansanedustaja pelaa taskubiljardia ”papinkarkottimella”.

    Nuorukainen vältti täpärästi karmean lumiturman – katso kuvat ennen ja jälkeen

    • Puhumattakaan siitä, että jos nuorukainen olisi odottanut vielä pari tuntia, hän olisi saattanut jäädä lumiauran alle tai ainakin saada lumilapiosta koivilleen.

    23.2. Prinsesstårtorna är på väg att ta slut

    • Estelle huipensi prinsessavauvakuukauden. Uhkaava prinsessakakkupula syöksi Ruotsin kriisiin.

    Maaliskuu

    1.3. Presidentti Niinistöllä upea silinteri

    • Jari Kupiaisen mielestä Sauli Niinistön silinteri on isompi ja myös menee syvemmälle kuin yhdenkään presidentin tätä ennen.

    Jenni Haukio ei peitellyt hymyään

    • Vastanimitetyn presidentin puoliso myös tanssi pöydillä, heitti pikkuhousunsa Teuvo Hakkaraiselle, oksensi äänestysuurnaan, sai kymmenentuhannen euron sakon kokaiinin hallussapidosta ja paiskasi television ikkunasta läpi.

    12.3. Jammu-setä kuoli

    • Nettipalstoille laskeutui maansuru: ketä elämässään pettyneet ihmisrauniot nyt voisivat vihata saadakseen olonsa tuntumaan paremmalta?

    16.3. Hakkarainen vastasi haastattelupyyntöön ytimekkäästi: Painu vi***un

    • Kolmen asteriskin vittu yllätti toimittajan.

    Janne unohti syömisen

    • Janne unohti syömisen.

    19.3. Hedmanien myrskyisä liitto päättyy

    • Taas.

    21.3. Sepon kohtalo kuohuttaa katsojia – Salkkarit boikottiin

    • Seppoku. (s.) Fiktiivinen itsemurha, jota ei tehdä.

    23.3. Löytö vessasta paljastaa Sport-fanien karmean pettymyksen

    • Valokuva Vaasan Sportin fanihuivista urinaalissa on vahva kandidaatti vuoden turhimman uutisen tittelin saajaksi.

    28.3. Munatilanne nyt: Kädestä suuhun

    • Munauutisten supervuosi jatkui.

    31.3. Juha Föhr: ”Minullakin on ollut naisihastuksia”

    • Homot vie meidän naiset.

    Huhtikuu

    2.4. Siperian turmakone lensi aikaisemmin Etelä-Savossa

    • Siperiassa, Tjumenissa menehtyi kolmekymmentä ihmistä. Jos eteläsavolaiset olisivat yhä olleet kyydissä, Savonlinnassa olisi nyt suruliputus. Ks. myös 22.2.

    8.4. Juna ajoi miehen käteen 160 km/h Helsingissä keskiyöllä

    • Toivottavasti kädessä ei ollut muna. Ks. 28.3.

    11.4. Neumann ja 20 vuotta nuorempi Anna: Ero

    • Kyseinen suhde kesti viikon. VIIKON.

    17.4. Jenni ja Victoria kuin kaksi marjaa hiuskoristeissaan

    • MTV3 kieltäytyi kuitenkin täsmentämästä, mikä marja heille tuli mieleen Victoriasta ja mikä Jenni Haukiosta.

    19.4. Poliisi: Arto Merisalo katosi

    Arto Merisalo on jo vankilassa

    • Tampereen entinen kaupunginjohtaja Pekka Paavola ei ikinä älynnyt, että paras tapa paeta etsintäkuulutusta on mennä vankilaan.

    21.4. Chisu ja Madonna ovat häkellyttävän samannäköisiä

    • Molemmat ovat naisia, joten heillä on samankaltaisia ruumiinosia. Lisäksi molemmilla on yhtä monta raajaa.

    30.4. Vihreät esittävät Guggenheim-hankkeen hylkäämistä

    • Vaadittuaan ensin sinnikkäästi Guggenheim-museota Helsinkiin Vihreät – De Gröna päättivät olla riskeeraamatta syksyn kuntavaaleja ja käänsivät kelkkansa. Puolueen tämänhetkinen historiantulkinta on se, etteivät Vihreät ole koskaan kannattaneet Guggenheim-hanketta.

    Toukokuu

    3.5. Apulanta tyrmää jääkiekon MM-liput

    • Toukokuu alkoi vahvasti vuonna 2012.

    7.5. Mies laittoi kännykän taskuunsa, mutta puhelin katosi – Tuntematon vastasi ja sitten puhelin sulkeutui

    8.5. Poliisi löysi Auerin kirjeestä kummallisia goottikuvioita

    • Myöhemmin poliisi pidätti kymmenentuhatta alaselkätatuoinnin ottanutta naista epäiltynä murhahankkeista.

    9.5. Alle vuoden liitto – Jippu hakee avioeroa

    • Jippu on yhden hengen Vain elämää.

    17.5. Alexander Stubb palkitsi Leijona-sankarin: En sentään pussannut

    • NO HOMO.

    24.5. Lasten yliajot: Tutkinnassa takapakkia

    • Vuoden 2012 harkituin kielikuva.

    10 000 naista kellistänyt suomalaislaulaja myöntää: Laulan panemisen takia!

    • Jos Tauski ja Jippu eivät ole muka Vain elämää -sarjan seuraavalla kaudella, jossakin on tehty virhe.

    28.5. ”Karmea homma”

    • ”Osa elää elämäänsä verkossa, eikä reaalimaailmassa. Eihän se ole terveellistä roikkua tuntitolkulla noissa välineissä”, Timo Soini motkottaa. Hommaforumilla tuijotellaan lattialistoja ja yritetään vihellellä huomiota herättämättömästi.

    31.5. Vesa Keskiselle taas morsian Ghanasta

    • Siemen kytee.

    Kesäkuu

    3.6. Rihanna bongattiin taviksen näköisenä!

    • Tavis kosti pukeutumalla Rihannaksi.

    5.6. Nyt ei ole siloteltu – tässä tulee vaha-Niinistö

    • Sauli Niinistö olisi ihanteellinen kansanjohtaja jossakin ikonoklastisessa kulttuurissa: hänestä on ilmeisen mahdotonta saada hyvää kuvaa.

    11.6. Jussi Halla-aho vähättelee KKO:n tuomiota (IS 11.6.)

    • Vainoharhaisen lainsäätäjän mukaan Suomi olisi parempi paikka, jos lakia ei noudatettaisi.

    14.6. Jenni Haukio ihastutti nuorekkaassa asussa – katso

    • MTV3:n mukaan 64-vuotiaan Sauli Niinistön vaimoa ei tietäisi 35-vuotiaaksi, ellei hän pukeutuisi kuin teinipissis.

    20.6. Seiska: Jipun miesystävä vankilaan

    • Jipulla varustetun Vain elämää -sarjan aitousprosentti olisi vähintään kolmesataamiljoonaa.

    21.6. Henna Peltonen: Sikiö näyttää ihan Tauskilta!

    • Rosemaryn painajainen.

    26.6. Juhannustansseista kiihkeä homokeskustelu netissä

    • Kesän järjettömin kohu olisi kaivannut suolakseen vielä tätä, vajaa puoli vuotta myöhemmin annettua haastatteluvastausta: ”Minun kulttuurissani Ecuadorissa miehet tanssivat naisten kanssa. Olen aina tottunut tanssimaan naisten kanssa.”

    30.6. Miljonääriperijä joutui luonnonvoimien armoille

    • ”Mutta viimeisin päälle laittautunut Tamara ei voinut hallita kuitenkaan luonnonvoimia, sillä reipas tuulenpuuska tarttui hänen siloiseen tukkaansa.”

    Heinäkuu

    3.7. Kuopiossa ei ole tänään ollut 99 astetta pakkasta

    • Kesä 2012 oli silti koleahko.

    9.7. Festareista jättisotku: Jälki muistutti Raatteen tietä!

    • Tunnetusti Raatteen tien mottitaistelut jättivät neitseelliseen kainuulaisluontoon viinihanapakkauksia, käytettyjä kondomeja, oluttölkkejä, muovi- ja lasipulloja, kännyköitä, rikkoutuneita aurinkolaseja ja Kapasiteettiyksikkö-yhtyeen keikkapakusta unohdetun Uniikin.

    11.7. Helsinki on uusi Berliini

    • Helsingin Kalliossa asuva ryhmä media-alan yrittäjiä ja sinivihreitä paikallispoliitikkoja luuli itseään kansaksi ja Karhupuistosta Haapaniemenkadulle ulottuvaa Viidettä linjaa Helsingiksi. Tätä he kutsuivat väärentämättömässä AKS:n hengessä ”uudeksi Berliiniksi”.

    13.7. 45-vuotias Keskinen: Kuntoni on kuin viriilillä oriilla

    • ”Sperma kerätään hyppyyttämällä oritta tätä tarkoitusta varten rakennetun pukin päälle.” (Wikipedia)

    30.7. Niinistö kiireisenä Merimieskirkossa: söi vain puolet pullasta

    Niinistön pulla hävisi merimieskirkon pianon päältä

    • Viidensadan vuoden kuluttua muumioitunut pullanpuolikas on suosittu pyhiinvaelluskohde.

    Jenni Haukio ihastutti sporttilookissa

    • MTV3 ei huomannut, että kaikilla oli samanlaiset verkkarit.

    31.7. Ystävä puolustaa: Kristen ei harrastanut seksiä Rupertin kanssa

    • Kesän toiseksi turhin skandaali, jossa oikeasti kiinnostavaa oli vain Kristen Stewartin kanssa epäseksiä harrastaneen Rupert Sandersin vaimo, Liberty, ja tämän veli, Leopold, jolle asia jostain syystä kuului.

    Elokuu

    1.8. Laittoiko joku tahallaan muoviämpärit liian lähelle yleisten saunojen kiuasta?

    • Poliisi tutkii asiaa. Kuluneena vuonna poliisi on tutkinut todella monta asiaa.

    2.8. Hakkarainen kiistää lemmenyön pornotähden kanssa

    • Teuvo Hakkarainen ei antanut kyytiä naiselle, johon hänellä on hivenen samanlainen suhde kuin Kristen Stewartilla oli Rupert Sandersiin.

    11.8. Lady Gagan 57-vuotias äiti on näyttävä nainen

    • Päivää myöhemmin hän esiintyi Helsingin Olympiastadionilla.

    15.8. Ratsastaa Mannerheimillä

    • Raimo Ilaskivi ratsasti Mannerheimilla.

    16.8. Vettenterä myönsi poliisille esiintyneensä itse Enkeli-Elisan isänä [HS]

    • Minttu Vettenterä olisi voinut olla Suomen E. L. James, mutta fanifiktiota on paha tehdä omasta tuotannosta.

    17.8. Kansanedustaja vertasi Mannerheim-näyttelijää kansanmurhaajaan: ”Johtuu varmaan univormusta”

    • Olli Immoselle (ps.) tuli Mannerheimista mieleen kansanmurhaaja.

    19.8. Perheenäiti teki yllättävän ällöttävän löydön

    • Perheen ruokaan oli vähällä lipsahtaa lihaa. Uhkaava vaara torjuttiin siirtymällä lihapulliin, jotka tehdään pelkistä teurasjätteistä ja tärkkelyksestä.

    29.8. Kokoomusnuoret mukana kannattamassa Romneyn valintaa Floridassa [HS]

    • Joukko libertaaritenavia matkusti Floridaan masturboimaan.

    Syyskuu

    5.9. Putin johtaa uhanalaiset kurjet muuttomatkalle

    • Rauhanmies Vladimir Putin takoi kurjet auroiksi.

    7.9. Immonen haluaa Karjalan takaisin ja selvyyden vanhoille myyntiväitteille

    • Suomi suomalaisille! Muukalaisvastainen ja maahanmuuttokriittinen Olli Immonen (ps.) haluaisi palauttaa karjalaiset takaisin sinne, mistä he kepulikonstein aikoinaan ”pakenivat” tänne.

    Henna ja vauva voivat hyvin: ”Ihan Tauskin näköinen”

    • Lapsiparka.

    11.9. Niinistön nettikampanja närkästyttää nuoria

    • Presidentin johtama työryhmä kokosi nipun alentuvia neuvoja, joilla on tarkoitus estää niiden ihmisten syrjäytyminen, jotka eivät ole missään syrjäytymisvaarassa. Jo osattomiksi tuomittuja presidentti ja hänen porvariystävänsä eivät missään tapauksessa edes halua auttaa. Jostain syystä tämä tieto oli uutinen joillekin vasemmistoälyköille.

    12.9. BB-talo viime yönä: Anne imi Markuksen persvakoa, Jouko sai erektion!

    • Ohjelma on huomattavasti tylsempi kuin siitä kertovat otsikot, joten sitä ei kannata katsoa.

    14.9. Unelmat todeksi!

    • ”Dreamdon tavoitteena on menestyä kansainvälisesti, mutta käyttäjämäärää suurempi merkitys on Vilénin mukaan toteutuneilla unelmilla.” Yksi tällainen toteutunut unelma voisi olla muutaman sadantuhannen euron puliveivaaminen joltakin idioottirahastolta tai maakuntakorkeakoululta startup-yrittäjyyden ja IT-kuplan nimissä.

    25.9. Trollihenkilö kiusaa perussuomalaisia

    • Sakarias Lehtomäki ei sinänsä aivan tavattoman paljon eroa todellisista persuehdokkaista. Ks. 26.9.

    26.9. Uusin kohu jurppii Timo Soinia: ”Taas käytetään tätä puolueen leimaamiseksi”

    • Ks. 25.9.

    27.9. Positiivinen ihminen elää pitempään ja tienaa paremmin

    • Ikään kuin positiiviset ihmiset eivät olisi muutenkin sietämättömiä.

    Lokakuu

    1.10. Tauski Peltonen veti katastrofikeikan puolialasti – kuva!

    • Tauski oli niin kännissä, että oksennuskin tuli nauhalta.

    3.10. Tuuri: Kuuntele mitä Frederik laulaa Vesan korvaan

    • Otsikon imperatiivimuotoilu antaa ymmärtää, että näin olisi välttämättä tehtävä. Ei ole.

    7.10. Matti Apunen: ”Kivat juhlat”

    • Suomen rikkain mies täytti 60, kutsui muita eliitin edustajia suljettuihin bileisiin nizzalaiseen loistohotelliin. ”En oikeastaan sen enempää halua kommentoida”, totesi Matti Apunen vaisusti. Itse asiassa epäilyttävän vaisusti. Kenties juhlissa oli ollut jokin nolo välikohtaus. Ehkä pohatat olivat raahanneet kutsuille prostituoidun? Emmekä nyt siis tarkoita Matti Apusta.

    8.10. Per Looksista syytetty vihreä poliitikko: ”Ei aavistustakaan tekijästä”

    • Sittemmin Erkki Perälä sai liki tuhat ääntä kuntavaaleissa. Ei siis väliä, mistä syytetään ja millä perusteella, kunhan se tehdään äänekkäästi ja nimi mainiten.

    16.10. Oikaisu: Arhinmäki meinasi saada turpiinsa yli 20 vuotta sitten

    • Paavo ennen ja nyt, osa 1.

    19.10. Paavo Arhinmäen tyyli täysin uusiksi 12 vuodessa – katso kuva vuodelta 2000

    • Paavo ennen ja nyt, osa 2.

    23.10. Teuvo Hakkarainen teki tutkintapyynnön Seiska-lehdestä

    • Viitasaarelaisedustaja kehotti poliisia lukemaan Seiskaa työajalla.

    26.10. Ehdokas julisti teloitustuomion

    • Perussuomalaisehdokas Savonlinnasta vaati Suomen poliittisen johdon tappamista sekä pääministerin aivan erityistä kiduttamista. ”Median ajojahtia”, tuumaavat persutoverit. Suhteessaan poliittisesti motivoituneeseen väkivaltaan Perussuomalaiset rp. on aivan ehdottomasti Suomen kaksinaamaisin puolue. Voi vain kauhulla ajatella, miten eeppinen paskamyrsky koko pohjoisen pallonpuoliskon yllä riehuisi, jos Hommaforum kuulisi joskus maahanmuuttajan tai vasemmistopoliitikon käyttävän sadasosaakaan perussuomalaisesta raivoretoriikasta.

    29.10. Kemin ääniharava ei kainostele mielipiteitään, vaan ampuu täysillä

    • … Niin kuin tämä idiootti. Tosin jos on pakko valita vaaliteemoja, joiden ajaminen ei edellytä minkäänlaista voiman- tai järjenkäyttöä, maahanmuuttokriittisyys lienee helpoimmasta päästä. Luultavasti vain ufohyökkäyksen torjuminen on vaivattomammin toteutettavissa.

    Marraskuu

    7.11. Kalsareissa riehunut huippufilosofi Pekka Himanen putkaan: ”Käytös erittäin sekavaa”

    • Uutisen mukaan ”filosofi ei pystynyt muodostamaan ymmärrettäviä lauseita”, mikä yllätti jälleen kerran vain Juha Miedon.

    Hesburgerin miesten vessassa ei ole ovea

    • Jyväskylässä maansuru.

    10.11. Tältä kuulosti 55 tunnin juontaminen putkeen – kuuntele koko Nenämaraton Areenassa

    • Verohallinto: ”Yle-vero on 0,68 % henkilön ansio- ja pääomatulojen määrästä, kuitenkin enintään 140 euroa vuodessa. Henkilöasiakkaat eivät maksa Yle-veroa, jos veron määrä on vähemmän kuin 50 euroa.” Mutta aivan varmasti kansalaiset voisivat sitoutua muutamia kymmeniä senttejä isompaan veroon, mikäli kohonneilla maksuilla katettaisiin Nenäpäivä-keräyksen tuotot (2,2 miljoonaa euroa) eikä koko sietämätöntä tempausta enää ikinä mainittaisi valtakunnanverkossa.

    12.11. Mikä ratkaisi Sodankylän liikuntahallin nimikilpailun voiton?

    • Vastaus: järki.

    16.11. Ilta-Sanomat syyttää Iltalehteä Historia-teemalehden brändin kopioinnista

    • ”Nää on meijän veteraanit!”

    22.11. Halla-aho: Porsastelijat ulos Suomesta

    • Kansanedustaja Jussi Halla-aho esitti toiveen, joka toteutuu lähes päivittäin. Tallinnan autolautat ovat siitä erinomainen todiste.

    26.11. EK:lta nolo lipsahdus: ”Häkämies toimitusjohtajana jo syyskuun alussa”

    • Elinkeinoelämän keskusliitto oli historiansa ainoan kerran avoin ja rehellinen, mutta perui äkkiä puheensa.

    Kaksoisolentokisa: Ilari-vauva on kuin Jari Tervo!

    • Hennan vauva sen sijaan on kuin Tauski. Ks. 7.9.

    Joulukuu

    1.12. Natsien metsästäjät hermostuivat Pertti Salolaisen puheista

    • Antisemitismi on siitä mukava taiteenlaji, että sitä on käytännössä mahdotonta olla harjoittamatta. Juutalaisten kansanmurhan uhrien kannalta asia on tietenkin sikäli murheellinen, että natsikortin jatkuva tempominen kutistaa koko holokaustin pelkäksi nettiraivoksi. Ks. 19.1.

    6.12. Twiittaajat sekosivat – Julkkikset haukkuvat ja kehuvat ronskisti Linnan juhlijoita

    • #nettiraivo

    7.12. Arhinmäkeä odotettiin vähävaraisten juhlaan: Kukaan ei kertonut ministerille

    • Ei ollut sielläkään.

    12.12. Vuoden 2012 Trolli-Finlandian saa valtiotieteiden tohtori, dosentti Johan Bäckmanin synnyttämä julkisuus- ja mediaoperaatio

    • Dosentti Bäckman vei suomalaismediaa niin kuin halusi, joten suotakoon hänelle tämä kunnia. Liekö dosentin laiskuudesta kyse vai mistä, mutta voittouutinen ei ole vielä ylittänyt euraasialaismedioiden uutiskynnystä.

    15.12. Ironian sukupolvi uskoo nyt aitouteen [HS]

    • Toimittajan näkemys ”aitouden” noususta on helposti todennettavissa esimerkiksi tämän vuosikatsauksen otsikoita selailemalla.

    20.12. Ruotsalaiset hevosenkieltäjät valtaavat alaa Facebookissa

    • Hevosia ei ole.

    21.12. Karijokelaiset saivat munan seisomaan

    • Maailma loppui munavitsiin.

    Muista myös vuoden 2011 vuosikatsaus!

  • Déjà vu

    Kaasuputki-blogi onnittelee 36-vuotiasta kulttuuriministeriä.

    Hyvää Lucian päivää kaikille! Obskuurit skandinaaviperinteemme ovat taas saaneet jatkoa. Lucia-neito on valittu jokaisessa koulussa, muutamilla työpaikoilla ja ainakin kahdessa valtiossa: ruotsalaisten Lucia on 23-vuotias Amanda Carlshamre, Suomessa puolestaan kynttiläkruunua käyttelee 18-kesäinen Julia Hanhikoski.

    Legendan mukaan Lucia oli nuori roomalaissukuinen nainen, joka kääntyi kristinuskoon ja antoi neitsytlupauksen. Asiasta seurasi monenlaista hakausta etenkin sulhaskandidaatin taholta, mikä lopulta johti oikeudenkäyntiin ja innovatiiviseen marttyyrikuolemaan.

    Lucian ympärille rakennettiin rovio, ja häntä valeltiin palavalla piellä ja kiehuvalla öljyllä. Tuli ei kuitenkaan pystynyt vahingoittamaan Pyhän Hengen täyttämää Luciaa.

    (Wikipedia)

    Valitettavasti Gävlen olkipukkia ei ollut täytetty samalla materiaalilla kuin Lucia-neitoa: pukkiparka tapettiin viime yönä. Viimeisiksi sanoikseen viaton eläinparka – todellinen syntipukki – twiittasi tämän:

    Sista timmen är slagen! Jag är ledsen att behöva lämna er nu.Tack mina vänner för i år! Jag önskar er alla en God jul och ett gott nytt år!

    Aftonbladet kysyi tihutyöstä suivaantuneiden ruotsalaisjulkkisten kommentteja. Toimittaja-kirjailija Täppas Fogelberg jäi pohtimaan asiaa siltä kantilta, että pukin on itse asiassa tarkoituskin palaa. Se on Gävlelle kekseliäs mainostemppu, ”markkinoijan märkä uni”. Ehkä pyromaani on lähempänä kuin arvataankaan:

    Jag har ingen aning om vem som tuttat på, men jag skulle inte bli förvånad om någon från köpmannaföreningen har ett finger med i spelet.

    Oli miten oli, Kaasuputki-blogi ei hyväksy olkipukin tuhoamista ja toivoo, että syylliset saatetaan edesvastuuseen.

  • Tänään tuohdumme näistä

    Kristillinen Ilon Polku -verkkokauppa pilasi lasten joulumielen poistamalla 179 euron arvoisen orjantappurakruunun myyntivalikoimastaan.
    Kristillinen Ilon Polku -verkkokauppa pilasi lasten joulumielen poistamalla 179 euron arvoisen orjantappurakruunun myyntivalikoimastaan.

    Vaikka joulukuu on jo pitkällä, hektinen planeettamme ei ole tauonnut vetämään henkeä ja pohtimaan joulurauhaa. Monenlaiset kouhot kilpailevat perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa siitä, kuka syrjii ja ketä eniten peruskoulujen joulujuhlien kristillisten sisältöjen käännyttäessä voittajameemin vastustamattomuudella vapaa-ajattelijavanhempien viattomia pilttejä Herra Sebaotin marttyyriarmeijaan.

    Vasta toissavuonnahan pohjoisen kansakuntamme kristilliset perusarvot oli tallottu lokaan, kun ”joulujuhlat” muuttuivat melkein yhdessä koulussa ”puurojuhliksi”. Niin vain ne suhdanteet äkkiä kääntyvät päälaelleen.

    Mutta Facebook-raivon ohella suomalaisia on järkytetty monin muinkin tavoin. Tässä katsaus taannoisiin uutistapahtumiin, joissa jokaisessa on unohdettu veteraanit:

    Itsenäisyytemme kohtalonhetket

    Presidentinlinna peruskorjataan, jotta valtakunnan isällä ja äidillä olisi valtakautensa lopussa edes jotenkuten siedettävät juhlatilat. Tämä on herättänyt valtavasti kuhinaa Suomen provinssikaupungeissa, joissa haaveksitaan itsenäisyyspäivän vastaanoton hajasijoittamisesta.

    Ventrilokvismi – avain naisen arvoitukseen

    Toistaiseksi muut kuin Turku, Lahti ja Jyväskylä eivät ole tarjonneet itseään juhlapaikaksi. Viimeksi mainitulla on kenties parhaimmat syyt toivoa Salen ja Jennin visiittiä: he voisivat tuoda vanavedessään kaupunkiin naisen, joka ei ole koskaan käynyt Jyväskylässä.

    H*lvetin tyhmät vastaan h**vetin tyhmät

    Politiikan saralla on otettu looginen askel kohti uutta superhallitusta, jossa istuvat kaikki puolueet, paitsi Perussuomalaiset ja kenties kaksi Vasemmistoliiton kansanedustajaa. Keskustan Juha Sipilän rakkauskirje Jyrki Kataisen uusliberalistiselle bolševikkihallitukselle yllätti koko maan. Paitsi ehkä Pieksämäen kaupunginjohtajan.

    Ulkomaat

    Ulkomailla ei ole tapahtunut mitään. Paitsi yksi juttu, mutta se on sitten sitäkin isompi jytky.

    Loppukevennys

    Suomen voitokas talvisota-armeija pyörii sankarihaudoissaan katsellessaan puolustusvoimain joulutervehdystä. Tuolla hiihtotahdilla 9. divisioona olisi yhä jossain Ylikiimingin kohdalla matkalla Oulusta Raatteentielle.

  • Merja Kyllösen ajokortti

    Nimetön nettikirjoittelu pitäisi saada kuriin. Tai näin ainakin establishmentin käytävillä toitotetaan. Helsingin Sanomain ratkaisu tähän on maksumuuri. Kun verkkolehden sisällöt eivät ole enää avoimia entiseen tapaansa, kansalaisten kokema harmi kaikenlaisten anonyymisolvaajien aivo-oksennuksista vähenee.

    Esimerkiksi tämä HS:n pääkirjoitus ei piinaa kauan lukijoita, jahka jokainen on kliksutellut viisi kuukausittaista vapaata artikkeliaan.

    Nimettömyyden suojiin kätkeytynyt miespuolinen keskustamyönteinen pohjalaistoimittaja, jonka käsialaksi kirjoitusta on todennäköisin syin arveltu, ei peittele antipatioitaan vasemmistolaista naisministeriä kohtaan. Metodi on tuttu à la Tarja Halonen: nainen on tunteittensa riepoteltavana oleva pirttihirmu, joka saa ”raivokohtauksia” ja ”irvistelee”.

    Kyllä, liikenneministeri Merja Kyllönen käyttää ”värikästä kieltä” – toisin sanoen hyödyntää viestinnässään muutakin kuin pelkkiä numeroita. Hän saattaa joskus jopa päästää suustaan adjektiivin. Se jo tekee Kyllösestä sopimattoman politiikkaan. Tässä ovat miehen ja naisen erot yhteiskunnallisissa asioissa. Nainen, joka on mukana politiikassa vaikuttaakseen asioihin, on vähintään ”räväkkä”, ellei aivan mahdoton.

    Media tietysti potee aivan väärentämätöntä impotenssia, mitä tulee sukupuolittuneiden kaksoisnormien tajuamiseen. Taudin oireisiin sopii sekin, että Kyllösen vetäessä pakasta juuri tätä samaa kommentoivan naiskortin lehdistö piti sitä ilman muuta todisteena mokoman alaikäisen tytönhempukan potemasta hysteriasta.

    Pohjalainen: Kuka puhuu totta:

    Tuntuu aika uskomattomalta, että hallitusta ja eduskuntaa olisi johdettu harhaan ja että ne olisivat hyväksyneet selonteon, joka on perustunut vääriin pohjatietoihin.

    Ilta-Sanomat: Tuulettaja joutui kovaan vastatuuleen:

    Hyvä kysymys on, tuliko asioiden kuntoonpanijasta niiden rempallaanolon kävelevä tunnus.

    Hämeen Sanomat: Ministerin helpot selitykset:

    150 miljoonan euron virhe olisi pitänyt paljastua pikatahtiin Kyllösen johtamassa liikenneministeriössä. Jos liikennevirastoa on johdettu huonosti, kiusaako sama vaiva myös ministeriötä?

    Etelä-Suomen Sanomat: Kyllösen giljotiini iskemässä ohitiehen:

    Liikennepoliittisen selonteon yhtenä punaisena lankana oli liikenneverkon pitkäjänteinen kehittäminen, mikä vastaa kansanedustajien, kuntien ja elinkeinoelämän tahtoa ja toiveita. Kyllösen giljotiinissa tämä periaate tapetaan ensimmäiseksi.

    Kainuun Sanomat: Keuliiko mopo:

    Viime aikoina on kuitenkin voinut epäillä, onko Kyllösen kaasukourassa joskus hieman liikaakin vääntöä. Onko mopo alkanut keulia? Onko menossa jo vauhtisokeuttakin mukana?

    Ilkka: Liikennepolitiikka tuuliajolla:

    Viime päivien valossa näyttää siltä, etteivät liikennepolitiikan langat ole Kyllösen käsissä. Sopiikin kysyä kenen käsissä ne sitten ovat, vai ovatko kenenkään?

    Kaleva: Ministerin selitykset ovat epäuskottavia

    Liikenneministeri Merja Kyllösen (vas.) selitykset eivät kerta kaikkiaan vakuuta.

    Aamulehti: Itse aiheutettu kiirastuli:

    Asenne kertoo vastuun pakoilusta. Se on myös kaukana Kyllösen julistamasta missiosta, jonka mukaan ummehtuneella hallinnonalalla puhaltaa hänen johdollaan uudet tuulet ja liikennepolitiikkaa tehdään avoimin kortein.

    Kenties vahvimmin porua on pidetty yllä Töölönlahden lasikuutiossa. Ilta-Sanomissa sananvaltaa käyttävä Ulla Appelsin haukkuu uutiskommentissaan Kyllösen täydelliseksi pataluhaksi – ja tietenkin sijoittaa kolumninsa loppuun vastuuvapauslausekkeen:  ”Epäilykset vilpittömyydestä tuppaavat kuitenkin heräämään aina silloin, kun…” Eihän savua olisi ilman tulta. Jotain vikaa on ministerissä oltava, kun näin moni häntä haukkuu. Oikeassa se ei ainakaan voi olla.

    Mistä siis on kysymys? Kaiken liikenevän tiedon mukaan liikenneministeriön alainen Liikennevirasto ja sen pääjohtaja ovat pyörittäneet ministeriötä jokseenkin oman tahtonsa mukaisesti. Tilanne eskaloitui lokakuussa, mutta mediamylläkkä ei näytä laantuvan.

    Liikennevirasto on vasta parin vuoden ikäinen organisaatio, kuten Kansan Uutisten Kai Hirvasnoro muistuttaa. Se sai epäonnistuneen ELY-uudistuksen tapaan alkunsa viime vaalikaudella porvarihallituksessa. Luonteeltaan Liikennevirasto on läpeensä keskustalainen aikaansaannos, jonka lähes ainoa tehtävä on koko olemassaolonsa ajan ollut upottaa seteleillä täytettyjä siltarumpuja maaperään pitkin muuttotappioalueita.

    Valtiotalouden tarkastusviraston uunituore laillisuustarkastuskertomus ”Väylähankkeiden valtuuksien budjetointi ja valtuusseuranta” [PDF] antaa virastosta kaoottisen kuvan. Väylähankkeiden tietoinen alibudjetointi olisi ongelma sinänsä, kuten olisi luova kirjanpitokin. Ne molemmat riittäisivät myös panemaan pääjohtajan pallin heilumaan. Mutta asioita on myös valmisteltu omalla luvalla, niitä on junailtu ohi päättävän ministerin.

    Päätoimittajaportaan reservinupseerien luulisi ymmärtävän edes jotenkuten, millainen rikos on komentoketjun ohittaminen. Top Gun on tainnut tulla nähtyä liian usein, kun nämä oman elämänsä sotaveteraanit eivät enää muista, mitä maailman parhaassa johtajakoulutuksessa opetettiin esimiehen kunnioittamisesta. Kun viheltää, silloin sukelletaan.

    Merja Kyllöselle asia on täysin selvä. Hän ilmoitti kyseessä olevan lèse majesté ja toivoi virastoa johtaneen Juhani Tervalan lähtevän hyvällä, jottei tarvitse lähteä pahalla.

    Maverick lähti, muttei järin kauas. Mies on yhä norkoilemassa porstuan puolella. Ministeriötä piirittävät toimittajat nappaavat hänet yhä uudelleen kameran eteen kertomaan, miten hän ei pysty lainkaan ymmärtämään mokomaa luottamuspulaa. Huikeimmillaan Tervala on äimistellessään, miksi Kyllönen ei kanna vastuuta siitä, että ylipäänsä uskoi häneen. Ikään kuin pyörävaras vaatisi kiinnijäätyään fillarinomistajalta korvauksia, kun käytti niin helposti murrettavaa lukkoa.

    Haastatteluissa Kyllönen on arvellut olevansa jonkinlaisen äijäklikin raivon kohteena. Arvelmaa tukee täydellisesti se, että kaikista pääministeri Jyrki Kataisen vakuutteluista huolimatta liikenneministerin kimppuun ovat käyneet vuorotellen sekä kokoomuslaiset että demarit.

    Harvoin on ollut yhtä helppoa valita puolensa kuin silloin, kun Kimmo Sasi, Kari Rajamäki ja Suomen Keskusta ovat keskenään yhtä mieltä jostakin.

    Ei ihme, että Juhani Tervala on konservatiivien suosiossa. Hän on hankkinut itselleen kovan maineen oma- ja jääräpäisenä miehenä. Keskustalainen liikenneministeri Anu Vehviläinen, joka pääjohtajan nimitti, kertoi joutuneensa muutaman kerran napit vastakkain ”voimakastahtoisen” – naiset ovat kiukkupusseja, miehet voimakastahtoisia – Maverickinsa kanssa.

    Tai, kuten Yleisradio asian muotoilee:

    Vehviläisen mukaan Tervalalla on voimakkaita näkemyksiä, joissa saattaa olla yhteensovittamista. Tarkemmin hän ei osaa arvioida eroon johtaneita tapahtumia, eikä halunnut ottaa niihin kantaa.

    Mainitut ”voimakkaat näkemykset” voivat puolestaan hyvinkin liittyä listaan, jonka Turun Sanomat laati. Pääjohtaja tai hänen alaisenaan toiminut virkamieskunta vaikuttaa olleen vastahakoinen siirtämään Suomea raiteille hallituksen tavoitteiden mukaisessa tahdissa.

    Onpa Tervalaa arveltu linja-automieheksikin, koska hän oli Linja-autoliiton ilmaislippujakelun piirissä. Tikettejä tosin on jaettu vain kourallinen eikä kovapalkkainen pääjohtaja omien sanojensa mukaan edes tehnyt mitään mokomilla. Tapaus sinänsä osoittaa, että suomalaisen korruption ongelma ei ole laajuudessa, vaan sen sietämättömässä halpuudessa.

    Tällä hetkellä tutkitaan siis, mikä Liikenneviraston laskemissa on kohdallaan, vai onko mikään. Asioita on valmisteltu aivan päin helvettiä. Ministeriä saa tietenkin haukkua oppositiossa ja mediassa niin paljon kuin sielu sietää, mutta erovaatimukset ovat silkkaa idiotismia: Juhani Tervala ei enää palaa virkaansa, vaikka jokaisen porvarilehden pääkirjoituksessa sitä vaadittaisiin. Ja jos maakuntavaikuttajia oikeasti pelottaa pääjohtajan lupaamien väylämäärärahojen puolesta, onko asiasta vastaavan ministerin kampittaminen sittenkään se toimivin hoputusstrategia?

    Ilkka Kanerva, eikö sinun pitänyt olla hyväkäytöksinen naistenmies?

    Netissä ja osin printtimediassakin lietsotaan outoa raivoa, jolla yritetään mitätöidä liikenneministeriä henkilönä ja poliitikkona. Kyllösen poliittista kokemusta kauhistellaan ohuena, vaikka hän on toista kautta kansanedustajana ja sitä ennen ollut jo vuosikaudet mukana puoluetoiminnassa. Hänen bioanalyytikontutkintoaan vähätellään ikään kuin ammattikorkeakoulutus jotenkin pilaisi poliittisen broilerin.

    Kaikkein oudointa on sinnikäs huhu, jonka mukaan Kyllösellä ei olisi ajokorttia. Hei, nettikansa, onko nyt varma, että tässä vihanpidossa ei ole pientä naislisää mukana?

    Liikenneministerinä voi toimia kortittakin, mutta hiekkatien päässä syrjäkylillä ei ilman omaa autoa ja ajo-oikeutta pitkälle pötkitä. Merja Kyllösellä on ollut ajokortti vuodesta 1995.

  • Barack Obama valittiin jatkokaudelle – Donald Trump räyhäsi Twitterissä

    Yhdysvaltain kansalaiset ja paperittomat siirtolaiset saivat jälleen kerran vapauden päättää, miltä tv-kanavalta seuraavat, kuinka Ohion osavaltion äänioikeutetut valitsevat liittovaltiolle presidentin. Ehdolla loppusuoralla olleista oikeiston ja äärioikeiston ehdokkaista vähemmän pelottava lopulta voitti vaalit. Barack Obamalle annettiin toiset neljä vuotta aikaa tienata förskottina saamansa rauhannobel.

    Mitt Romney hävisi niukasti, mikä jälleen todistaa amerikkalaisten suvaitsemattomuudesta. Olisihan Romney valituksi tultuaan ollut ensimmäinen ei-kristitty presidentti sitten perustajaisien.

    Obaman valinta ei ollut itsestäänselvyys. Talousvaikeuksien keskellä amerikkalaisilla on taipumus äänestää mieluummin pankkiiria kuin kommunistia. Pohjoismaista katsottuna Obaman väitetty vasemmistolaisuus vaikuttaa tietenkin omalaatuiselta, mutta kyseessä on näköharha. Sikäläisittäin ymmärrettynä Kokoomuksen Nuorten Liiton johtohahmot edustaisivat keskitien demokraatteja – vaikkakin puheenvuorot lapsilisän kannattamisesta tuomittaisiin järkyttävänä sosialismina.

    Vain potku-uhan alla oleva varanpuheenjohtaja saattaisi päästä republikaanien suosioon, jos sattuisi majailemaan enemmänkin rapakon takana.

    Tulosta ei ole nielty sellaisenaan.

    Vaikka mikään muu ei todistaisi sosialismin etenemistä ja kapitalismin mätänemistä, niin newyorkilaismiljardööri Donald Trump ainakin tuntuu vakuuttuneen siitä. Viimeöistä ääntenlaskentaa seurannut Trump pahoitti mielensä näyttävästi. Twitter-sivullaan tämä maailman kuuluisimman kaksoispäällekampauksen omistava yritysjohtaja antoi muutaman minuutin sisällä ymmärtää, että Yhdysvallat ei ole demokratia, vaan maailman naurunaihe – mikä tavallaan on tottakin – ja vaati lopuksi vähintään kaatamaan terveydenhuoltouudistuksen.

    Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ilmaistaan äskeinen näppärällä GIF-animaatiolla. Voilà: