Maailman toiseksi vanhin lapsinero, Pekka Himanen, ilmestyi Suomen kansalle. Hän oli kietonut kurkkunsa ympärille ohuen valkean kaulahuivin kuin osoittaakseen olevansa Mahatma Gandhin viimeisin inkarnaatio. Hänen kumarasta hahmostaan uhosi valtava nöyryys. Maailman paino lepäsi hänen harteillaan hentoon puuvillaharsoon kääriytyneenä.
Tiedotusvälineiden, poliittisten päättäjien ja tiedemiesten välityksellä Himanen kommunikoi valtakunnan asukkaiden kanssa. Hän avasi suunsa.
”Ee, ee”, hän aloitti. ”Ee, ee.”
Nuppineulan olisi saattanut kuulla putoavan lattialle, kun suuri yleisö henkeään pidätellen odotti, että köyhän pohjoisen kansan viimeinen ja ainoa toivo valuttaisi suustaan viisauden ektoplasmaa läsnäolijoiden ylle.
”Ee”, Himanen jatkoi. ”Ee, ee, ee.”
Ilmeisesti Jyrki Katainen oli ostanut 700 000 euron vokaalin.
Hiukan myöhemmin Pekka Himanen näyttäytyi Suomen kansalle Smolnassa. Hän oli luopunut uskosta gandhilaiseen passiiviseen vastarintaan, minkä hän osoitti käyttämällä mustaa kaulahuivia.
Hänen kätensä liikahtivat. Hänen suunsa avautui jälleen. Tällä kertaa hän puhui suomea:
Mun mielestä olis hyvä, jos haluaa tehdä tutkivaa journalismia, niin selvittää, että minkälaiset poliittiset taustat on kirjoittaneilla toimittajilla tai heidän käyttämillään päälähteillä. Ja siitä voi ehkä saada jo pikkasen kiinni, mitä tolla tarkotan.
”Tolla” siis tarkoittaen sitä, että Pekka Himasen tutkimuksen kritisointi ja etenkin sen rahoituksen pohtiminen ovat täysin ja ainoastaan pääministeriin kohdistuvaa ajojahtia.
Kun Uuden Suomen omistaja, Alma Median suuromistaja Niklas Herlin suomi tohtoria jääkaappimagneeteista väärin luetuista Gandhi-sitaateista, oliko kyseessä tulenpunaisen taistolaisen kokoomuskammo, vai perussuomalainen herraviha? (Herlinin puoluekantaa sopii arvailla hänen julkisen vaalirahoitusilmoituksensa perusteella.)
Karjalainen-lehden Pasi Koivumaa ryhtyi vakavissaan aprikoimaan Himasen vaatimusta.
Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisessa viime vuonna julkaistun mielipidetutkimuksen perusteella suomalaistoimittajat ovat pääosin vihreitä ja kokoomuslaisia. Liki yhtä suurella prosentilla toimittajat kokevat perussuomalaisuuden itselleen vieraaksi. Kuten Koivumaa toteaa, tämä on täysin linjassa akateemisesti koulutettujen yleisen poliittisen vakaumuksen kanssa.
Sinivihreät, kansainvälistymistä, EU-jäsenyyttä ja markkinataloutta fanittavat toimittajat maisterinpapereineen siis vainoavat Jyrki Kataista, koska tämä on… perussuomalainen?
Koivumaa toistaa vanhan huomion, jonka mukaan puoluepoliittinen kanta ei juuri näy toimittajan työssä. Ei etenkään nykyään. Ratkaisevampia asioita ovat harrastukset, uskonnot ja tietysti asuinpaikka. Kaksiossa Alppilassa syntyy erilaisia maataloustukikantoja kuin perintötilalla Kuusamossa, vaikka molemmissa paikoissa asuisi keskituloinen yrittäjä, joka äänestää porvariehdokasta.
Himasen harmiksi edes pääministeri ei itse usko valtiofilosofinsa teoriaan. Siis tässä tapauksessa. Muutenhan kaikki, mitä Himanen kirjoittaa, on puhdasta jumalansanaa.
Tietääkö muuten joku, mitä Pekka Himanen on kirjoittamassa ja kenen tilauksesta?
Himanen on mainettaan parempi.
”Tietääkö muuten joku, mitä Pekka Himanen on kirjoittamassa ja kenen tilauksesta?”
En itseasiassa tiedä. Mä luulin että sä tietäisit.
Tietääks joku muu?
Pääministerin toimeksiannosta ja valtion varoilla jos kirjoittelee, tekstissä pitäisi olla filosofien kielellä ilmaistuna substanssia, mutta tavalliset kansanihmisetkin tuon ovat huomanneet ettei vaan ole, vaan korkealentoisia ja koukeroisesti ilmaistuja köykäisiä ajatuksia Pekka on kirjoitellut Siniseen kirjaansa.
Jos hanke olisi rehellisesti kilpailutettu eri toimijoiden kesken, jotka olivat asiasta kiinnostuneita, olisi varmaan saatu pätevämpi selvitys miten Suomi selviää tulevaisuudessa. Joka voi olla erilainen kuin on kirjoitettu sinisiin tai muunvärisiin kirjoihin, on meinaan havaittavissa sellaisia hiljaisia signaaleja joita kaikki eivät ole vielä hoksanneet…
Aikanaan opiskellessani avoimssa korkeakoulussa, niin en ehtinyt valmistautua, siis lukea useampaa tenttiin kuuluvaa kirjaa. Vastaukseni oli sittn kysymyksiin laaja alainen blaa blaa blaata! Purkutilaisuudessa sitten opettajamme mainitsi, ettei oikin saanut tolkkua vastauksistani:) Olin jo siihen mennssä ehtinyt tutustua aineistoon. Tuntien jälkeen sain antaa sitten suullisen selvityksen!? Himasen aineeston osiin tutustumisen jälkeen tulin siihen johtopäätökseen, että vastaukseni kirjallisiin kysymyksiin aikanaan oli samaa luokkaa, kun Himasen nykypäivän aineisto!