Avainsana: perussuomalaiset

Kesäperjantain uutisjytky

Kuuman alkukesän iloksi on korkea aika luoda katsaus menneen viikon pääotsikoihin.

Avaruusuutiset

Illuminati ei ole tyytynyt lepäämään laakereillaan, vaan juutalaisten kansainvälinen salaliitto on jyrännyt jälleen. Onneksi media on ollut valppaana ja paljastanut soin… sionistien juonet.

Perus-Suomen uutiset

Politiikka kehittyy salaliittoteorioista huolimatta. Etenkin äärioikeistossa on säpinää. Kansallissosialistisen työväenpuolueen überlupsakat keulafiguurit saivat naamansa hetkeksi otsikoihin, mutta lopulta Sauli Niinistön vahva viriliteetti pyyhkäisi mediakentän yli tsunamin lailla.

Supisuomalainen savufauna ja muita eläintarinoita

Kuuman kesän eläinuutiset kuuluvat suveen kuin Markus Mustajärvi Perussuomalaisiin.

Päivitys (1.7.2011, 12.30)

Sosiaalinen media lähestyi Kaasuputki-blogia edustajansa välityksellä ja huomautti, että uutinen homopingviinien munista on ikivanha eikä siis teknisesti ottaen enää uutinen kellekään muulle kuin havupäiselle blogistille.

Tämän kunniaksi muodostettakoon blogiin uusi segmentti nimeltä ”Pingviiniuutiset 3 vuotta sitten”:

Ajojahti

Ajojahti!

Teuvo Hakkarainen sanoo, ettei hän ole rasisti, kun hän ehdottaa, että tummaihoiset tulisi pakottaa palkattomaan ulkotyöhön.

Niin…

Kun muistetaan Suomen itäinen sijainti ja Teuvo Hakkaraisen muiden puoluetovereiden ilmeinen haluttomuus eriväristen ihmisten laajaan maahantuontiin, saattaisi olla paikallaan kokeilla näille pituusasteille paremmin sopivaa maaorjuutta. Olisiko aika palauttaa torpparilaitos?

Loppuisi samalla se työttömien työnhakijoiden hyöky kaupunkeihin.

Ajojahti!

Erään perussuomalaisen maakuntalehden päätoimittaja jyrähteli jo vapun alla siitä, miten ”etelän media” vainoaa täysin syyttömiä ja syyntakeettomia keskisuomalaisia kylähulluja vain sillä varjolla, että nämä ovat häpeäksi demokraattiselle päätöksenteolle.

Etelän media valitettavasti oli vappubileissä eikä huomannut päätoimittaja Mekka Pervolan riehumista:

Samaan aikaan television viihdeohjelmissa vihaiset nuoret naiset puhuvat höpöjä tai vilauttelevat puseronaluksia, mutta se ei toimittajia kauhistuta – yltiösuvaitsevaisuuden nimissä

(Kuka nainen on vilautellut ja missä? Linkkejä, linkkejä, me vaadimme linkkejä!)

Tasa-arvon nimissä onneksi Teuvo Hakkarainen osoitti oitis, että voi raitis, uskovainen mieskin vilautella paljasta poveaan. Sellainen humaus oli kansanedustajan känni, ettei hän ens’alkuun lainkaan muistanut edes ryypänneensä.

Ajojahti!

Eduskuntaan parinkymmenen vuoden korpivaelluksen jälkeen uudelleen nousseet vennamolaiset ovat ymmärtäväisiä. Kerrankos sitä, pojat on poikia ja kyllähän Pekkakin.

Anssi Joutsenlahti, rovasti ja pyhimys, hehkui suorastaan ylikristillistä laupeutta miettiessään Teukan karhumaisia otteita.

Uskovaisen miehen 20 vuoden raittiusputki katkesi muutamaan kaljaan ja siitäkös media repäisi.

Mediako se paidan siis repäisi? Etelän media! Juotti känniin ja riisui paidan!

Olisiko Perussuomalaisten myös syytä tilata Jukka Jusulalta jokin uusi kielikuva selittämään, miten 39-henkisen ryhmän ahkera suunpieksäntä ”edustaja Markku Eestilän tarpeellisesta aloitteesta 7-numeron kirjoittamisesta äänestyslippuun” on ryhdikästä oppositiopolitiikkaa ja vasemmistolaisten tuskallinen kädenvääntö hallitusneuvotteluissa inhaa opportunismia? Nimittäin tuo puhe paidattomuudesta ei nyt oikein osu kohteeseen:

Näin se takkikin kääntyy tai taitaa koko takki lähteä päältä, löytyykö alta paitaakaan.

Ajojahti!

Teuvo Hakkarainen haluaisi hillitä kieltään, mutta helluntailaisena hän tietää, että usein se käy kalkattamaan aivan omin voimin. Lipsahtelee suuntaan jos toiseenkin.

Media ei ymmärrä, että se on kansan kieli, kun Hakkaraisen suussa pyörii.

Teuvo Hakkarainen on bon sauvage, jonka salatut viisaudet ymmärretään väärin länsimaisen kulttuurin hapattamassa viestintäilmastossa. Helsingissä ei asu enää ihmisiä. Viitasaari on Suomen Tahiti.

Jämsän Seutu -lehden toimittaja Ilkka Palmu sanoo sen suoraan:

Hakkaraiselle ei taida koskaan olla selvää, että häntä haastatellaan. En ole koskaan tavannut julkisuudessa olevaa henkilöä, joka olisi niin umpirehellinen. Hän sanoo juuri sen, mitä ajattelee, eikä osaa pidätellä mitään.

Rehellinen mies ei valehtele. Määritelmällisesti kaikki, mitä Teuvo Hakkarainen sanoo, on totta. Maailmankaikkeus joutuu taas tekemään ylitöitä mukautuakseen perussuomalaiseen narratiiviin.

Ajojahti!

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on tällä vaalikaudella pystynyt yhteen yksimieliseen päätökseen. He päättivät nuhdella Teuvo Hakkaraista ja – voi Jumalan pyssy ja puukuulat! – tuomita rasismin.

Hakkaraisen ja rasismin tuomitsemisesta piti huolta Jussi Halla-aho, josta Uusi Suomi tapansa mukaan julkaisi kammottavasti vääristellyn valokuvan.

* * *

Päivitys 26.5.2011, tilanne kehittyy:

Teuvo Hakkaraisen vastaanottama ryhmäkuranssi annettiin etelän median pahansuovan ajojahdin takia, ei aiheesta. Vuosi vuodelta pahemmin säkittävistä baskereistaan tutun tamperelaisen sarjakuvahahmo Veltto ”Pertti” Virtasen elaboraatin salaliittoteorian mukaan persuryhmä heitti sahurin susille vaikka tämä ei ollut käyttänyt neekeriukko-sanaa sanoessaan, että jokainen tummaihoinen pitäisi panna pakkotyöhön.

Tutkivat journalistit lähtivät Virtasen esoteerisen tiedon innoittamana oitis penkomaan salaisia kansioitaan, josko telepaattisesti äänitetty puhelinhaastattelu jostain pintautuisi.

Ei tullut haastattelunauhaa, tuli pyhällys.

Suomen johtava poliittinen aikakauslehti Seiska törmäsi Teuvo Hakkaraiseen 1980-luvulla, jossa hän oli juuri ryöstämässä Suomussalmen kirkosta – kuten Lapin Kansa tietää siteerata – ”125 hopeista ehtoollispikaria kuljetuslaukkuineen, 24 pulloa ehtoollisviiniä, kolehtirahoja ja ulkomaisia kolikoita”.

Ajojahti!

Hullutusneuvottelut

Kun Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti, ettei hän neuvottele hallitustunnustelija Jyrki Kataisen kanssa edes hallitukseen menemisen ehdoista, se palkittiin suosionosoituksin. Soinin toki juorutaan olleen omaan yksimieliseen päätökseensä tyytymätön, mutta kun jytky on puhunut, Soinikin joutuu sommittelemaan turpansa poikkeuksellisen tiukasti rullalle. Sääli sinänsä, sillä Soinilla ei oikeastaan ollut mitään motkottamista jo väistyneen hallituksen linjauksissa. Perussuomalaiset olisi sopinut kivuttomasti kepuksi kepun paikalle.

Voittajan tuska on luettavissa sappea tihkuvista blogi- eli plokimerkinnöistä. Soinin tyyli, joka perustuu kolmen sanan kappaleisiin ja teennäiseen lupsakkuuteen, natisee jo liitoksissaan nillittäessään niin Paavo Arhinmäestä kuin Päivi Räsäsestä:

Paavo Arhinmäellä ei ole enää takkia mitä kääntää, Paavolta puuttuu paitakin.

Kristillisten Päivi Räsänenkin ylistää hallituspohjaa, jossa sekä vihreät että vasemmistoliitto ajavat sukupuolineutraalia avioliittoa. Oi aikoja , oi tapoja.

Arhinmäen notkeus tuo vauhtia SKP:n kannattajakorttikeräykseen. Palefacekin kalpenee.

Lisäys (24.5.2011): Timo Soini äityi riehumaan eduskunnan täysistunnossa, jossa Portugalille annettavan lainan takauksesta keskusteltiin. Tämän linkin takana on Arhimäen puheenvuoro. Huomatkaa Soinin rikkinäinen levy, joka hokee vain ”ensi viikosta”.

Timo Soinin suuri suru on siinä, että hänen poliittinen uransa ei saa kruunuaan. Saavutukset hakevat jo vertaistaan ja jokin painava superministerin salkku olisi sopinut vaalivoiton päälle kuin marenki britakakkuun. Mutta nyt Veikko Vennamon ihmelapsi miettii ohimo tykyttäen, kuinka hän onnistui hävittämään loppumetreillä koko vaikutusvaltansa. Paimen vilkuilee murheissaan katrastaan: 39 kansanedustajan jättiryhmä on täynnä pässejä, jotka kieltäytyvät edes kokeilemasta, olisiko nurkkaan ajetulta Jyrki Kataiselta lypsettävissä etuja.

Siinäpä vasta äänestäjien pettämistä! Puoluetuki ja kansanedustajapalkka kelpasi koko konkkaronkalle Kike Elomaasta Jussi Halla-ahoon, mutta ainuttakaan lupausta ei näemmä ollut edes aietta pitää.

Ei sillä, että lupauksia olisi edes annettu.

Samaan aikaan täipuolueet, Vasemmistoliito (14 edustajaa) ja Vihreät (10), pystyvät kiristämään kokoomusjohtajalta toinen toistaan vasemmistolaisempia klausuuleja vaaliohjelmaan. Se tuntuu ottavan erityisen koville Soinin elimistössä, koska ylisanat ajautuvat jo sfääreihin:

Tämä on rappion toteemi, huijauksen huippu.

Mitäpä Paavo Arhinmäki vastaisi, ellei:

Hehehtshhh!

Vakavasti sanottuna kun vaalivoittaja kieltäytyi käyttämästä vaalivoittoaan mihinkään muuhun kuin verorahojen imuroimiseen aatteettomalle populistipuolueelleen, tarjoutui häviäjille kultainen tilaisuus kääntää tappio voitoksi. Näin Arhinmäki ojensi Timo Soinia Kansan Uutisissa:

Kritiikki siitä, että on muodostumassa häviäjien hallitus, osuu oikeaan, mutta näin on siksi, että vaaleissa oli vain yksi puolue, joka selkeästi voitti, ja se jättäytyi oma-aloitteisesti pois hallitusneuvotteluista

Neuvottelut ovat kesken. Mitään ei ole vielä sovittu, mutta jo yksinomaan Vasemmistoliiton – ja Vihreiden – läsnäolo neuvottelupöydässä pakottaa Jyrki Kataisen ja pienessä määrin Jutta Urpilaisenkin reivaamaan purjeitaan pahimman uusliberalismikiiman osalta.

Mielenkiintonen seuraus Vasemmistoliiton poliittisesta rohkeudesta on se, että vaikka Vasemmistoliitto jäisi pois hallituksesta, hallitusohjelma saattaa olla näiden neuvottelujen jäljiltä sosialistisempi kuin kymmeniin vuosiin.

* * *

Pieni ongelma Paavo Arhinmäellä on. Vasemmistoliiton kannattajakunnassa on fraktio, jolle puoluejohto on myrkkyä joka tilanteessa. Kun Arhinmäkeä oltiin valitsemassa puheenjohtajaksi, hänen ”tiedettiin” olevan Esko Seppäsen aivopesemä äärivasemmistolainen taistolaisrobotti. Nyt Arhinmäen ”tiedetään” syleilevän kokoomuslaista yksityistämisohjelmaa ja jakelevan Portugalille biljoonia euroja pankkitukea legendaaristen ministeri-Audien toivossa.

Nämä niin sanotut vasemmistohakkaraiset eivät missään tapauksessa halua, että Vasemmistoliiton vaaliohjelman vaatimukset pyrittäisiin toteuttamaan. Eivät edes sitä vähää, että puoluejohto marssisi keskustelemaan näistä mahdollisuuksista pääministerikuumeessa hehkuvan Kataisen kanssa.

Jollekin kaikki on aina väärin, vaikka koko puolueohjelma toteutuisi jokaista pilkkuaan myöten. Jos Jyrki Katainen julistaisi kesäkuun alussa Suomen sosialistiseksi neuvostotasavallaksi, jollakin netin keskustelupalstalla olisi tämä sama kommentti:

Taivas varjele, mikä sieltä tulee, voi vain köyhä väki ihmetellä. Seuraavat vaalit ja ääni vaihtuu Persuille.

Kaitselmus yksin tietää, miksi vasemmistohakkaraiset äänestävät puoluetta, jonka ne eivät haluavan käyttävän poliittista valtaa; jonka puoluejohtoa he epäilevät kaikesta pahuudesta ja jonka tavoitteita he eivät allekirjoita. Kaiken järjen mukaan heidän tulisi juuri tällaisista syistä kannattaa Perussuomalaisia, jossa puoluejohdon ei tarvitse ikinä pelätä osallistuvan politiikantekoon.

* * *

Facebookissa Vasemmistoliiton soturi, Karoliina Öystilä, kirjoitti tärkeän muistutuksen kaikille selkäänpuukottajille:

Karoliina Öystilä luettuaan keskusteluja täällä, haluaisi muistuttaa vasemmistoliittolaisia sekä puolueen kannattajia ja symppareita tärkeästä oikeusvaltion periaatteesta: syytön, kunnes toisin todistetaan. Luotetaan nyt meidän neuvottelijoihin, odotetaan, että tiedetään ensin millainen hallitusohjelmasta tulee, ja päätetään vasta sitten, onko se sellainen, että voimme olla mukana. Ei revitä pelihousujamme vielä tässä vaiheessa.

Kuvainraastajat

Lyhyeksi ajaksi viitasaarelainen sahuri varasti helsinkiläistoimittajien huomion, mutta nyt peli on palautettu sinne, minne se kuuluukin: Suomen pääkaupungin palavimpaan ongelmalähiöön, Eirabiaan.

Kaikki alkoi, kun tunnettu lingvisti ja J. R. R. Tolkien -asiantuntija Jussi Halla-aho (عليه السلام‎) antoi puhelinhaastattelun tamperelaiselle vasemmistojulkaisu Aamulehdelle.

Haastattelu on kaikkineen tässä:

Soitan Aamulehteen liittyvästä valokuva-asiasta. Olet kirjoittanut Aamulehden toimittajalle sähköpostilla lehden käyttämistä valokuvista, että…

– Yritä päästä asiaan, kiitos.

Kirjoitit, että niin kauan kuin ”tuollaisia kuvia” julkaistaan, et anna mihinkään asiaan kommentteja. Haluaisin kysyä, että mitä tämä tarkoittaa käytännössä.

– Mä sanoin jo, että sun on turha pyytää mihinkään asiaan kommenttia niin kauan kuin te käytätte tuollaisia valokuvia.

Mitä tämä ”tuollaisia valokuvia” tarkoittaa, mikä niissä on vikana?

– Sä voit miettiä sitä ihan keskenäs. Sä ehkä oivallat sen. Moikka.

Tavallinen kansalainen katselee Aamulehden artikkelia niin kuin mitä tahansa juttua jostakusta kansanedustajasta. Vain ammattivalokuvaaja, graafikko tai innokas amatöörikuvaaja saattaa pohtia, miksi Aamulehden tasoinen julkaisu käsittelee kuvan noin pahasti päin helvettiä.

Mutta ei muuta.

Jussi Halla-aho sitä vastoin näkee kuvassa ajojahdin, joka on osa hänen ja ”median” välistä eeppistä kamppailua. Tämän näkemyksensä – ammattitermein ilmaistuna harhansa – hän vie oikopäätä opetuslapsilleen. Ja nämä myötätuohtuvat.

Puheena ollut valokuva on Lehtikuva Oy:ltä ostettu arkistokuva, jonka valoisuutta on kuvankäsittelyohjelmassa jälkikäteen säädetty.

Näin ainakin pääteltiin lämminverikriittisten raviharrastajien Hummaforumilla, kun kuvaa oli parinkymmenen hengen voimin tuijotettu yhden vuorokauden ajan.

Kirkkaimman vision maahanmuutto- ja mediakriittisten eli ulkomaalais- ja toimittajavastaisten kansalaisten sielunmaisemasta antaa nimimerkki Nimismiehen ylläpitämä blogi, jossa ounastellaan kyseessä olevan musta- eli tässä tapauksessa valkomaalauskampanja.

Siis Aamulehden käyttämä valokuva. Joka esittää Jussi Halla-ahoa.

Mikä tarkalleen ottaen Jussi Halla-ahoa Aamulehden käyttämissä arkistokuvissa ärsyttää niin paljon, että se johtaa vihanlietsontaan ulkomaalaisvastaisella nettifoorumilla? Kun kohdehenkilö lisäksi jääräpäisesti kieltäytyy yksilöimästä ongelmakuvia, edessä on umpikuja.

Media eli joukkoviestimet heräsivät. On harvinaista, jos kohta ei tavatonta, että julkisuuden henkilö haluaa vaikuttaa siihen, millaisia kuvia hänestä levitetään. Viimeksi näin teki Jussi Halla-ahon sielunsisar, Britney Spears. Poliitikkojen parissa tapa on todella poikkeuksellinen.

Koska Halla-aho kieltäytyi vastaamasta Aamulehdelle, millaisia kuvia hänestä saa käyttää, muut lehdet yrittivät kysyä samaa. STT:lle Halla-aho vastasi: ”Juu ei ole aikaa, hei hei.” Iltalehti sai luurin korvaan ja Helsingin Sanomille ei riittänyt enää sanaakaan.

Halla-ahon ja hänen kauko-ohjattujen seuraajiensa jännittävissä päiväunissa nämä puhelinsoitot ovat merkki siitä, että ”media” ei aio vieläkään ”jättää rauhaan” koko kansan tuntojen tulkkina eduskunnassa hääräävää tohtoria. Sananvapauden puolesta jopa kalterien takana istuneiden maahanmuuttokriitikkojen kaksinaamainen huoli kansanedustajansa työrauhan puolesta on sitäkin räikeämpää, kun muistetaan, miten intohimoisesti jokainen heistä on puskaraiskannut maahanmuutosta vastaavan ministerin lausumia.

Entä se kuva? Ivallinen kuvatoimittaja ei missään tapauksessa olisi tyytynyt vain säätämään kuvan gamma-arvoja voidakseen jotenkin ”näpäyttää” hänelle tuntematonta helsinkiläispoliitikkoa. Kuva-arkistot ovat pullollaan otoksia julkisuuden hahmoista, myös Jussi Halla-ahosta, posket pullaa täynnä, silmät puoliummessa, huulet töröllään, räkätippa nenänpäässä. Näitä sitten sopivasti rajaamalla ja sieltä täältä korostamalla saisi vakavimmankin valtiomiehen näyttämään vankimielisairaalan Napoleon-osastolta karanneelta koiriinsekaantujalta.

Siihen nähden Aamulehti on kuvittanut juttujaan sangen neutraalisti.

Perussuomalaisten pahaksi onneksi Jussi Halla-ahon väyrystely ei toimi. ”Media” ei ole henkilö, aate tai edes firma. Se on väline, joka tuottaa juuri sen julkisuuden, jossa Halla-aho ja hänen blogitekstinsä yrittävät toimia. Markkinataloudessa toimiva lehdistö tarvitsee puheenaiheita ja yksi erittäin hyvä sellainen on  kansanedustajan sota journalismia vastaan. Ja ei, netti ei ole mikään median vastakohta, vaan ihan sitä samaa.

Rasistiskene tietenkin kysyy itseltään, miksi media pyrkii ohjailemaan kansalaisia tällaisilla valokuvilla. Miksi aina Jussi? Miksi aina persut? Salaliittoteorioita synnytetään. Yksinkertaisesti vastaus on ”miksi ei?” Toistaiseksi jytkypuolue on ainoa, joka on tarjonnut äänestäjille koko rahalla hupia. Kansa odottaa nyt, keksiikö Teuvo Hakkarainen taas jotakin, vai joko Kike Elomaa tarttuisi haasteeseen.

  • Perussuomalaisten tarjoamat viralliset lehdistökuvat Jussi Halla-ahosta ja muista samanlaisista täällä.
  • Facebookin Halla-aho-pilapiirroskilpailu täällä.

Hakkarainen

 
[iframe width=”500″ height=”405″ src=”http://www.youtube.com/embed/cn0rFO2x828″]

Vappuna Nuorgam-musiikkijulkaisun Tommi Forsström laati videon ja sen perään komean miksauksen hakkarainen.nrgm.fi-sivulle.

[soundcloud]http://soundcloud.com/nrgm/teuvo-hakkarainen-bileet[/soundcloud]

Teuvo Hakkarainen – Bileet minareetin tolpan nokassa (maximum vuvuzela remix inna dem vappu stylee) by NRGM

Mistä on kyse?

Teuvo Mauno Kalervo Hakkarainen syntyi 12.4.1960 Viitasaarella. Hän asuu yhä Viitasaarella. Hän jätti peruskoulun kesken kahdeksannella luokalla eikä ole autokoulua lukuun ottamatta suorittanut mitään opintoja. Hakkarainen ei seuraa mediaa ja ylpeilee sillä, ettei omista televisiota tai radiota. Hän on käynyt ulkomailla – komennustyöläisenä niin kuin tuhannet suomalaismiehet – mistä on seurannut kaksi asiaa: hän kammoksuu ulkomaalaisia, mutta ymmärtää rajat ylittävän työssäkäynnin tarpeen.

Uskonnoltaan Teuvo Hakkarainen on karismaattisen, luterilaiseen kirkkoon kuulumattoman helluntaiherätyksen jäsen. Hän on tunnustuksellinen islamofobi: Hakkaraisen maailmassa Viitasaari on täynnä minareetteja, joista kaikuu rukouskutsuja aamuisin.

Tällä hetkellä Teuvo Hakkarainen nauttii 6 335 euron palkkaa ensimmäisen kauden kansanedustajana. Tätä ennen hän on saanut ansiotulonsa sahayrittäjänä.

Kyseinen saha – Haka-Wood Oy – on omanlaisensa erikoisuus. Taloussanomien tietojen mukaan firma on tehnyt lamavuonna 2009 yli puolen miljoonan euron tappiot. Vielä vuotta myöhemmin tulos on ollut 36 000 euroa miinuksen puolella. Tämä on johtanut henkilöstövähennyksiin: 28 työntekijän firmasta liki puolet sai jäädä ansiosidonnaiselle viime vuoteen mennessä.

Taulukon suurin epäselvyys on vuoden 2009 tyhjä sarake. Tarkoittaako se, että saha on seissyt lomautettuna koko vuoden vai sitä, ettei tätä tietoa ole vain viitsitty toimittaa viranomaisille?

Tuloskehitys on heitellyt rajusti. Liikevaihto putosi katastrofivuonna 2009 liki miljoona euroa vuoteen 2008 verrattuna ja aiheutti aiemmin mainitut 501 tuhannen euron tappiot. Seuraavana vuonna liikevaihto oli noussut 155 000 eurolla, mutta tuloksen muutos oli peräti 470 000 euroa. Miten hitossa? Paremman tiedon puutteessa on vain uskottava, että säästökuurit ovat purreet ja 315 000 euroa oli nipistetty menopuolelta. Toiminta on kaikesta päätellen supistettu minimiinsä, koska vielä 2006 firma teki pienemmällä liikevaihdolla ja täydellä 28 ihmisen työvoimalla reipasta plussatulosta.

Näinä samoina aikoina Haka-Woodiin kaadettiin julkista rahaa. Viitasaaren kunta takasi vuonna 2008 yhtiölle 400 000 euron lainan ja Euroopan aluekehitysrahasto myönsi investointitukea 461 750 €. EU-kriittinen Hakkarainen ei ole epäröinyt ottaa vastaan julkista tukea perheyhtiöönsä.

Sahan pahin huolenaihe on silti sen paloherkkyys. Vuonna 2001 silloinen toimitusjohtaja, rouva Hilja-Kyllikki Hakkarainen manaili, että ”kyseessä on jo neljäs tulipalo tällä sahalla”. Paja oli palanut keskimäärin kerran vuodessa. Yhdeksän vuotta myöhemmin uusi paloepidemia iski sahaan:

Sahalla on puolentoista vuoden aikana sattunut kaksi aikaisempaa tulipaloa. Viime maaliskuussa paloi sahan lämpölaitos ja viime vuoden elokuussa yksi sahan jakolinjoista syttyi tuleen.

Kaikkiaan siis uutisia yhdistelemällä saadaan seitsemän tulipaloa vuosina 1997–2010. Jos kyseessä olisi tamperelainen pizzeria, eräs äärikansallismielinen keskustelufoorumi olisi jo varma tapahtumain taustoista.

Kevään 2011 eduskuntavaaleissa Teuvo Hakkarainen valittiin eduskuntaan Perussuomalaisten ehdokkaana. Hän myönsi käyttävänsä kravattia toista kertaa elämässään – olisiko varusmiespalvelus jäänyt Hakkaraiselta suorittamatta? – ja antoi sitten lausunnon, jonka sisällön avoin rasismi herätti vähemmistövaltuutetun ja jopa Timo Soinin.

Seuraavien päivien aikana Perussuomalaisten uusi kansanedustaja teki Suomen ennätyksen meemiksi muuttumisessa.

[iframe width=”500″ height=”405″ src=”http://www.youtube.com/embed/S6ZeB8kn1kI”]

[iframe width=”500″ height=”405″ src=”http://www.youtube.com/embed/RiAh5gPhEc0″]

[iframe width=”500″ height=”375″ src=”http://www.youtube.com/embed/vPZf_TwB884″]

Joulukalenteri: Pommi-iskun marttyyrit

13

Tukholman terrori-isku tapahtui lähes kotiovella ja sai aikaan joukko-orgasmin Suomen maahanmuuttokriitikkoja yksinoikeudella edustavalla Hommaforumilla. Mutta siellä täällä pintautui myös epäilyksiä siitä, että koko jupakka oli vain ilkikurinen juoni, jolla maahanmuuttokriitikoita aiotaan piakkoin syyllistää.

Aiemmin Kaasuputki-blogissa oli eräänlaista erittelyä maahanmuuttokriitikoista siltä pohjalta, mitä he oikeasti tavoittelivat ulkomaalaisvastaisuudella ratsastaessaan. Osa kaipaili yövartijavaltiota, osa 30-lukulaista kansankotia. Olipa listassa sellaisiakin, joille nykyinen yhteiskunta kaikkine lieveilmiöineen kävi vallan mainiosti, kunhan ruskeiden ihmisten olemassaolo olisi kielletty.

Melkoinen joukko suomalaisia maahanmuuttokriitikoita katselee universumia kuitenkin topeliaanisesta vinkkelistä: heille Suomi on ennen kaikkea vapaiden talonpoikien maa, jota aatelisto yrittää lakkaamatta riistää. Heille turvapaikanhakijat näyttäytyvät pelkkänä sivujuonteena Helsingin herrojen salaliitossa rehellistä työntekijää vastaan.

Äskettäinen pommi-isku on viimeksi mainituille tuhannen taalan paikka heittäytyä mahalleen itkemään ja hakkaamaan maata nyrkeillään. Eihän teossa tai tekijässä ollut mitään mielenkiintoista, vaan siinä, miten tapaus on muutettu – tai tullaan jossakin kuviteltavissa olevassa tulevaisuudessa muuttamaan – yhä uudeksi ”valkoista heteromiestä” sortavaksi ilmiöksi.

Yleisradion sivuilla pommiuutisesta on jo keksitty oleellinen:

Pahimipia sortajia ovat myyttisten kukkahattutätien ja kommunistikokoomuslaisten jälkeen Uusi Suomi ja sen päätoimittaja Markku Huusko. Herlinin äärivasemmistolaisessa verkkomediassa kun sensuroidaan kansan syvistä riveistä kumpuavaa ulkomaalaisvastaisuutta. Eikä tavoitteena ollut kuin ihan hiukan yllyttää suomalaisia vihaamaan islaminuskoisia.

Mitäpä yhdestä pommi-iskusta, kun asiaton blogiteksti poistetaan verkkolehdestä? Sensuuria!

Hangessa makaava puolalainen nationalisti


Maahanmuuttokriitikot ovat tuohtuneet. Eivät tällä kertaa maahanmuuton aiheuttamista ongelmista suomalaiselle yhteiskunnalle, vaan maahanmuuttokriitikkojen kritisoinnista. Tämä on merkittävä ja pitkäkestoinen sivujuonne maahanmuuttokriittisiksi itsensä määrittelevien ihmisten ja yhteisöjen vaatimassa ”avoimessa keskustelussa maahanmuutosta”. Ja se on osaltaan ollut syynä keskustelutavoitteen jäämiseen lähtötelineisiinsä.

Väittely on muuttunut verbaaliseksi sisällissodaksi, jossa osapuolet ovat pitkälti kuvitteellisia. Maahanmuuttokriitikot ovat maalanneet itsensä nurkkaan niputtamalla kaikki heidän kanssaan erimieliset tahot yhdeksi valtavaksi ”suvaitsevaistoksi”, jota vastaan he kuluttavat kaiken energiansa.

Suvaitsevaistossa on pari vakavaa ongelmaa maahanmuuttokriitikoille itselleen.

1. Käsite

Suvaitsevaisen vastapoolina voi olla vain suvaitsematon. Moni ihminen jakaa osan maahanmuuttokriitikoiden mielipiteistä, muttei voi yhtyä heidän ehdottomuuteensa. Määrittelemällä itsensä suvaitsemattomiksi maahanmuuttokriitikot sulkevat ulos keskustelunhaluisia ihmisiä.

2. Kohde

Hyökkäykset ”suvaitsevaiston” punavihreää olkinukkearmeijaa vastaan ovat vaikutukseltaan nollatasoa. Elinkeinoelämän Keskusliiton talutusnuorassa marssivat Astrid Thors, Alexander Stubb, Päivi Lipponen – sekä sellaiset korporaatiot kuin Sanoma Oy – eivät missään nimessä tunnista itseään Homma-kellokkaiden mokuttajakuvastosta. Näillä ei ole ikinä ollut kaipuuta ”eksoottiseen värinään” tai ”kulttuurin rikastamiseen”.

(Lisävitsauksena on tietysti se, että verraten pienet oppositiovoimat, kuten Vasemmistonuoret ja erilaiset opiskelijajärjestöt ajautuvat reagoimaan ärhäkästi maahanmuuttokriitikkojen hyökkäyksiin – jotka ovat pahimmillaan jopa fyysisiä – vaikka niillä ei ole mitään vaikutusvaltaa Suomen maahanmuuttopolitiikkaan. Tämä on tietenkin työnantajaliittojen ja hallitusvastuussa olevien oikeistopuolueiden etu: oppositioryhmät syövät toisiaan eivätkä vaikeuta maan hallitsemista.)

* * *

Kiihtynyt keskustelu lataa median täyteen retorisia ongelmia, jotka entisestään vähentävät muiden asiasta kiinnostuneiden halua dialogiin. Peli menee rumaksi ilman tappouhkauksiakin – joita toki jaellaan sosiaalisessa mediassa avokätisesti.

On pakko kysyä, millä tavoin ”avointa keskustelua” edesauttaa vaikkapa presidentti Halosen r-vialle ilkkuminen kymmenissä nettikommenteissa. Indikoiko suvaitsijoiksi epäiltyjen ihmisten ulkonäön, parisuhteiden, seksuaalisen suuntautumisen ja jopa sukupuolen ivaaminen valmiutta asiakeskusteluun? Entä kuinka paljon oletetaan Mikael Pentikäisen haluavan puheenvuoroja julkaisunsa sivuille porukalta, joka nimittää Helsingin Sanomia kommunistien toimittamaksi ”Hyysäriksi” ja uskoo siihen, että jokainen rikossähke, jossa ei ole epäillyn tekijän kuvausta, on Illuminati-suvaitsevaiston pimittämä uutinen muslimista pommiturbaanissa?

Puhumattakaan täysin tahallisesta mustavalkoisesta väärinlukemisesta. Jokainen eriävä mielipide joistakin maahanmuuttokriitikoiden toimintatavoista tai sanavalinnoista ei tarkoita automaattista hyväksyntää vaikkapa tamperelaisten pizzerioiden tuhopoltoille. Tämä ajatus on nähtävästi ollut ylivoimaisen vaikea useille.

* * *

Kaasuputken taannoisessa blogitekstissä oli eräs retorinen karkeistus, joka herätti närää asianosaisissa:

Merkittäköön pöytäkirjaan, että maahanmuuttokriittisyys on rasismia.

Se ei tietenkään pidä paikkaansa, jos sana tulkitaan kirjaimellisesti ja unohdetaan, että se on jo saanut täysin uuden merkityksen suomalaisessa julkisessa keskustelussa.

Muiden muassa Vasemmistoliitossa ja Vihreissä hyvinkin paljon jäseniä ja kannattajia, jotka suhtautuvat ulkomaalaislakiin huomattavasti kriittisemmin kuin keskimääräinen hommalainen.

Vasemmistonuoret – esimerkiksi – ovat nostaneet esiin oikeistohallituksessa istuvan ministeri Astrid Thorsin useaan otteeseen henkilönä, jonka vahtivuorolla Suomeen pyrkivien turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja etuuksia on supistettu. Näin Markus Himanen:

Astrid Thors esiintyy uusnatsien vainoamana humanistimarttyyrinä, vaikka hänen esittämänsä lakimuutokset vähentävät turvapaikanhakijoiden toimeentuloa, vaikeuttavat perheenyhdistämistä ja ylipäätään tiukentavat kontrolleja.

Olisivatko siis vassarinuoret maahanmuuttokriitikkoja? Tässä mielessä ovat. Mutta on hyvin luultavaa, että Hommassa nämä kannanotot saisivat kirjaimellisesti nuivan vastaanoton. Kenties kaikki maahanmuuttokriittisyys ei ole maahanmuuttokriitikoidenkaan mielestä oikeaa maahanmuuttokriittisyyttä?

Pidettäköön siis sovittuna, että julkisessa keskustelussa ”maahanmuuttokriitikoilla” tarkoitetaan niitä muutamaa sataa henkeä, jotka kontribuoivat Hommaforumille ja joiden poliittinen koti on laajasti ymmärretyssä oikeistossa.

Ja täten sanottuna jokainen maahanmuuttokriitikko ei tietenkään ole rasisti. Moni – ehkä jopa enemmistö – on. Mutta eivät kaikki. Erottelu eri maahanmuuttokriitikkoryhmien välillä on hankalaa, sillä rasistikin saattaa perustella ulkomaalaisvastaisuuttaan rahanmenolla, jota sattumalta vain tietystä ilmansuunnasta tulevat tietyn uskonnon harjoittajat aiheuttavat.

Muutamia maahanmuuttokriitikkotyyppejä on vapaalla kädellä taulukoitu tässä:

VERONMAKSAJA Ei oikeastaan ole edes maahanmuuttokriittinen. ”Julkinen tuhlaaminen” huolestuttaa yleensäkin, joten hän vastustaa kaikkia hyvinvointivaltion toimintoja, humanistisia tieteitä, laiskottelua, jyrkimmillään jopa sotaveteraanien vaippojen maksamista verovaroin. Maahan tulleiden ulkomaalaisten ylläpito on vain yksi osa turhaa tuhlausta.  Saattaa pahimmillaan olla libertaari.

Ei näe mitään ongelmaa työvoiman maahantuonnissa, jos se on yksityisen sektorin asia, kuten vaikkapa ydinvoimalan rakennustyömaa.
HERRAVIHAAJA Perinteinen SMP:n äänestäjä, usein myös demari tai pohjoissuomalainen kirveskommunisti (voi asua Helsingissä). Hän argumentoi usein samoilla sanoilla kuin fiskaalinen maahanmuuttokriitikko, mutta kannattaa silti perusturvaa, hyvinvointivaltiota. Hänen toimintansa moottori on elitismi-inho eli klassinen herraviha. Hän näkee ”monikulttuurisuuden” vain yhtenä Helsingin herrojen keppihevosena, jolla rehellistä työläistä pilkataan ja kurjistetaan.

Vastustaa verovaroilla loisimista yhtä paljon kuin työpaikkojen viemistä suomalaisilta, joten ei hyväksy mitään maahanmuuttoa.

Vastustaa myös ympäristönsuojelua, kasvisruokapäiviä, Kaarina Hazardin kolumneita, ruotsinopetusta, naistutkimusta ja käytännössä kaikkea, jossa näkee uhkia jantelaiselle kotikasvatukselleen.
FENNOMAANI Uskoo kansalliseen projektiin. Kokoomuslainen tai ainakin diplomi-insinööri. Vihaa ruotsalaisia ja ruotsin kieltä, mutta saattaa sietää tai jopa sympatisoida Venäjää – ainakin niin kauan kuin puna-armeija ei hyökkää. Vastustaa kaikkea maahanmuuttoa, koska pelkää ainutlaatuisen suomalaisen kulttuurin korruptoituvan. On pikemminkin ksenofobi kuin rasisti, koska on valmis syrjimään kaikkea rajan yli tulevaa.

Hänet tunnistaa etenkin A. O. Freudenthal -sitaateista ja pyhästä vihasta suomalaisaatteen pettureita kohtaan. Kokee suomalaisten olevan rasismin uhreja.

Usein myös kriittinen kristinuskoa kohtaan. Jos ei ole ateisti, harjoittaa omintakeista shamanismia tai linkolalaista luonnonpalvontaa.

Saattaa olla itse maahanmuuttaja.
KRISTITTY (FUNDAMENTALISTINEN) Pakkomielteinen islamofobi. Ei näe ihmisessä muuta kuin uskonnon, jota kammoksuu. Ennakkoasenne pätee sekä uskovaisiin muslimeihin että uskonnollisia muslimeita Suomeen paenneita ateistisia tai kristittyjä turvapaikanhakijoita.
ATEISTI (FUNDAMENTALISTINEN) Pakkomielteinen islamofobi. Ei näe ihmisessä muuta kuin uskonnon, jota kammoksuu. Ennakkoasenne pätee sekä uskovaisiin muslimeihin että uskonnollisia muslimeita Suomeen paenneita ateistisia tai kristittyjä turvapaikanhakijoita.
RASISTI Todennäköisesti fennomaani, mutta osaa ruotsia. Saattaa jopa rakastaa Venäjää. Muistuttaa vennamolaista herravihaajaa, mutta toimii päinvastaisista syistä: hän ei erityisesti inhoaisi koulutettua sivistyneistöä, ellei se koko ajan laivaisi maahan vääränrotuisia, -kielisiä, -uskoisia tai muuten vain ”sopimattomia” ihmisiä.

Hän tietää rasismin, tiettyyn väestöryhmään kohdistuvan selittämättömän ennakkoluulon olevan kelvoton peruste ihmisten syrjinnälle ja näiden maahantulon estämiselle, joten rasisti vetoaa yleensä kaikkien muiden maahanmuuttokriittisten tahojen käyttämiin syihin: kustannuksiin, maahanmuuton propagoijien suomalaisvastaiseen elitismiin, etenkin islaminuskon vierauteen kristillisessä yhteiskunnassa ja samalla sen vaaroihin maallisessa agnostikkoyhteiskunnassa… Siis käytännössä mihin tahansa tekosyyhyn, jota voi käyttää vaikuttamatta hullulta.

Rasistia ei välttämättä edes tunnistaisi, ellei hän kavaltaisi ajatuksiaan esittämällä epäilyksiään tai syytöksiään vain tietynvärisiä tai tiettyä uskontoa tunnustavia ihmisiä kohtaan. Saattaa olla miedoimmillaan ns. kulttuurirasisti, mutta silloinkin hän uskoo, että vieras kulttuuri ihonvärin tavoin on pysyvä ja ihmistä kaikin puolin määrittävä ominaisuus.
NATSI Umpirasisti, jonka mukaan varsinaissuomalaisten, suomenkielisten tai ainakin ”valkoisen rodun” tulisi hallita planeettaa. Rakastaa Natsi-Saksaa ja Vladimir Putinia. Ei osaa päättää, pitäisikö hänen kieltää holokausti vai ylistää sitä. Vihaa muunvärisiä ihmisiä ja näiden kanssa yhteistyössä olevia rodunpettäjiä. Ei kiertele rahanmenon ja muiden tekosyiden ympärillä, vaan askartelee pommia kellarissaan – tai ainakin ajatuksissaan.
HULLU Jokaisessa liikkeessä on näitä, myös maahanmuuttokriitikoissa.

”Hullun tuntee heti. Hullu on sellainen hölmö, joka ei osaa sääntöjä. Hölmö yrittää perustella väitteensä, hänen logiikkansa on ehkä kelvoton, mutta se sentään on olemassa. Hullu ei piittaa logiikasta, hänellä on omat oikotiensä. Hänelle kaikki käy perusteluksi kaikelle. Hullulla on yksi päähänpinttymä, ja mitä tahansa tapahtuukin, se vain vahvistaa hänen käsitystään. Hullun tuntee siitä millaisia vapauksia hän ottaa perustelujen suhteen ja mistä hän innostuu. Voi kuulostaa omituiselta, mutta ennemmin tai myöhemmin hullu siirtyy aiheeseen temppeliherrat.” (Umberto Eco)

Joskus nämä kategoriat sekoittuvat pahastikin. Ja joku on väistämättä maahanmuuttokriittinen aivan eri syistä. Ehkä juuri sinä.

* * *

Väärinlukeminen on pitkän tekstin takia taas todennäköistä, joten laitetaan loppuun vielä muutama selväsanainen huomautus.

  • Kaasuputki-blogi EI kannata tuhopolttoja. Ei edes silloin, kun tekijänä ovat jalot villit.
  • Päivi Lipponen edustaa Kehittyvien Maakuntien Suomea, ei kehitysyhteistyö- ja pakolaisjärjestöjä.
  • Antirasismi on lurjuksen viimeinen pakopaikka.
  • Perussuomalaiset rp. on oikea poliittinen puolue ja eri asia kuin Hommaforum.
  • Taustoittamattomia rikossähkeitä ei voi käyttää todisteena oman aatteen puolesta. Tämä muistutukseksi niillekin, jotka nyt sanovat Päivi Lipposta raatokärpäseksi.

Sosialistinen realismi

Kansan Uutisten kolumnisti Emilia Kukkala esittää erinomaisen sarjan kysymyksiä työperäisestä maahanmuutosta ja sen tarveharkinnasta. Vastauksia hän odottaa sekä vasemmistokonservatiiveilta että näiden ääniä kalastelevilta poliitikoilta. Tästä esimerkkinä käy vaikkapa Vasemmistoliiton Markus Mustajärvi, joka vasta hiljattain ehätti lipaisemaan halpatyövoimaa pelkääviä ammattiyhdistysmiehiä pelaamalla maahanmuuttokritiikkikortin.

Ulkomaalaisvastaisuudella ratsastamista kutsutaan yleensä ”realismiksi”. Fiksun miehen maineessa oleva Mustajärvikin varmistelee selustaansa toteamalla jo etukäteen, että hänen vilpitön tavoitteensa pienipalkkaisten ihmisten maahantulon estämiseksi tullaan tulkitsemaan monenlaisten vihertaistolaisten puheissa rasismiksi.

Mustajärven kielenkäytössä ”yleishumanismi” koostuu täsmälleen samoista sisällöistä kuin perussuomalaisten ahkerasti hokema ”kukkahattuilu”: tavallisen työntekijän pahin vastustaja ei ole Elinkeinoelämän Keskusliiton hyväntahtoinen patruuna, vaan arkielämästä vieraantunut, valkoista miestä apurahapalkalla sortava viherfemakko – se, joka ei koskaan vahingossakaan pohdi, mitä vaikutuksia HALLITSEMATTOMALLA MAAHANTULOLLA on ylikiiminkiläisen betoniraudoittajan ansiosidonnaisiin työttömyyspäivärahoihin.

Eli kuten Emilia Kukkala asian ilmaisee:

Helpot ratkaisut ovat kivoja ja suurimmat valheet helpoimpia uskoa. Persut sen tietävät. Ongelma: kansaa kyykytetään. Ratkaisu: rajat kiinni. Marinoidaan patenttipökäle duunariretoriikassa ja tarjotaan niin kuumana, ettei paskaa ehdi maistaa kun kieli palaa.

Kukaan ei ole kiistämässä Mustajärven toteamaa elinkeinoelämän katalista aikeista. Ilman muuta herrat ja rouvat oikeistopoliitikot haluavat työmarkkinoille lisää ihmisiä, jotka eivät ole perillä oikeuksistaan ja jotka ovat valmiita tekemään töitä työehtosopimuksista piittaamatta tai jopa alle minimipalkan. Tällaisia ihmisiä ovat ulkomaalaiset ja työelämään pyrkivät opiskelijat.

Pöpelikköön rysäytetään, kun työväenpuolueet liittyvät taustakuoroon ja haluavat poistaa näiltä ihmisiltä kaikki oikeudet vaikuttaa omiin asioihinsa.

Siksi Emilia Kukkalan kysymyksiin pitää lisätä vielä tämä:

Työnantaja kiertää ja jopa avoimesti rikkoo jo nyt hyviä tapoja, työehtosopimuksia ja lakia, joten miksi kukaan olettaa, että lain tiukentaminen jotenkin vaikuttaisi työnantajien toimintaan jatkossa?

Elinkeinoelämällä kysymyksessä ei ole mitään miettimistä. Jos työnantaja saa työt teetettyä – vaikka laittomastikin – halvemmalla, hän tekee niin. Kuten Björn Wahlroos on sanonut, yrityksellä ei ole eikä edes saa olla moraalia.

Laiska työväenpoliitikko menee yli siitä, mistä aita on matalin. On vain niin paljon helpompaa vainota kielitaidotonta keikkatyöläistä kuin hänet palkkaavaa yritysrypästä.

Vasemmistoäänestäjä on ansainnut parempaa.

Äbäläwäbälä

Hommaforumin slangisanastossa on hakusana ”äbäläwäbälä”. Sana on mainio esimerkki peilikuvasta, joka näyttää niin rumalta, että sen on pakko esittää raiskaajaislamistia.

äbäläwäbälä: 1. kiihottuneen kansanryhmän tunnusääni. 2. kohtuuttoman raivokas ja aggressiivinen reaktio lähes mihin tahansa kuviteltuun tai todelliseen vääryyteen. 3. ennakoi palavia suurlähetystöjä ja AK-47:n pauketta. 4. erään uskonnollisesti hartaan ihmisryhmän reaktio sikapartikkeleihin. 5. käsittämätön molotus josta han-suomalainen ei saa selvää.

Suomen valtionrajojen sisällä, Suomen kansalaisuuteen syntyneiden joukossa, on huomattava vähemmistö, jonka herkkiä tunteita loukataan alituisesti. Kyseessä eivät ole muslimit, joita loukattaisiin joulujuhlilla, tai feministit, joita loukattaisiin kikkelikorteilla.

Kyseessä ovat perussuomalaiset, joita loukataan aivan kaikella.

Rockmuusikko kirjoittaa ensimmäisestä pizzastaan? Äbäläwäbälä! Toimittaja muistelee kutsuntojaan? Äbäläwäbälä! Näennäisesti mihinkään liittymättömät pikku-uutiset ja löysästi virtuaaliseen kahvipöytään murustellut mielipiteet ovatkin yllättäen mittaamattoman valtavia, syvästi mieltä pahoittavia solvauksia. Taaskaan jotakuta ei ole kunnioitettu jollain tavalla!

Nettipalstojen äbäläwäbälä-porukka vaikuttaisi karkeasti ottaen olevan sama kuin Perussuomalaiset rp:n kannattajakunta. Havainto – joka saattaa olla toki vääräkin – on surullinen. Huolimatta Hommaforumilla tai helsinkiläisen kielitieteilijän blogissa viljellystä yrityksestä sarkasmiksi perussuomalaisten aate on ilmeisesti yksioikoinen, prinsessanherkkä tosikkous.

Siinä on jotain räjähdysherkkää. Miksi he eivät voi lakata alentamasta itseään?

Voi kun me ollaan juntteja

Vastuullinen markkinatalous |  9.9.2010 11:11

Yhteinen nimittäjä tällaisille kirjoituksille on ruokakulttuurin puolustaminen, kunhan se on muuta kuin suomalaista ruokakulttuuria.

On roskapuhetta, ettei Suomessa olisi suuri määrä hyviä ja taidolla tehtyjä ruokia. Niitä voi pitää yhtä hyvin korkeakulttuurina kuin jotain sushia. Myös köyhyys on luonut kekseliästä ruokakulttuuria.

Onko alemmuuskompleksin taustalla jokin topeliaaninen omakuva savupirttien pimeissä nurkissa puurolusikoita vuolevista maaorjista, sitä ei kukaan tiedä. Tosiasia kuitenkin on, että melkoinen letka ihmisiä uskoo aivan vilpittömästi olevansa huonompia kuin toiset. Timo Soinin nerokas keksintö oli valjastaa tämä kollektiivinen tappiomentaliteetti politiikkansa käyttöenergiaksi. (Asia, josta Jyrki Lehtola on sanonut kaiken tarpeellisen.)

Mikä vääryyksien kimara! Ruotsinkieliset. Kansanedustajat. Feministit. Tuohtunut HS.fi-keskustelija kestää talvisodan vaikka kymmenesti, mutta elitismi on liikaa.

Joopa joo

Piikki |  3.9.2010 15:29

On hienoa harrastaa moraalisäteilyä ja olla hiukan parempi kuin muut. Sillä saattaa tehdä vaikutuksen johonkin Kainuusta kaupunkiin muuttaneeseen Marimekko-paitaiseen opiskelijatyttöön.

Sen sijaan en ymmärrä sitä, että väsynyttä MM95-läppää heittävät nuoret parrakkaat vasemmistopoitsut fanittavat itse hyvinkin usein esimerkiksi vanhoja siirtomaaisäntiä. Nimimerkillä ”Arhinmäen Pave”. Eikä minulla mitään sitä vastaan ole, onhan kaiken hiukankin vieraan ja tuntemattoman palvonta nykyään mediaseksikästä.

Vietin itse 12kk harmaissa, vaikka ainakin puolet siitä ajasta oli luppoaikaa. En minä sitä nyt mitenkään pahalla muistele. Jos ei muuta, se opettaa ainakin erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemista ja siinä oppii suvaitsemaan hieman muitakin ihmisiä kuin yliopiston käytävillä postailevia maailmanparantajia.

Verraten matalien luokkaerojen, kattavan peruskoulutuksen, pitkälti ilmaisten ja valtion rahoilla tuettujen keski- ja korkea-asteen opintojen maassa jako eliittiin ja rahvaaseen on tietenkin täysin keinotekoinen. Suomessa ei oikeasti ole eliittiä, koska ei ole proletariaattiakaan. Aidosti yläluokkaisia on yhtä paljon kuin aidosti köyhiä: virhemarginaaliin mahtuva promille.

Vaikka akateeminen tutkinto periytyy vahvasti, ketään ei sentään ole estetty hankkimasta opillista sivistystä. Kiitos tasapäistävän peruskoulutuksen jokainen lapsi on päästötodistusta pokatessaan jo sangen tietoinen vaihtoehdoistaan. Herroja koulutetaan liukuhihnalla. Maistereita riittää jopa johtamaan populistipuolueita.

Niinpä jako ”meihin tavallisiin ihmisiin” ja ”noihin kuvottaviin elitisteihin” tehdään pienimpien mahdollisten erotteluiden avulla. Yleensä syy on tyystin kuvitteellinen. Kun palkkiota vastaan lehteen kynäilevä sanaseppo päästää näppäimistöltään lorahtamaan kaikkein latteimmankin mielipiteen – ”meidän pitäisi suvaita ulkomaalaisia” tai ”tokihan homot saavat naimisiin mennä” – äbäläwäbälä-lukija kokee tämän kannanoton olevan äärettömän radikaali, juuri häntä kohti suunnattu piikki.

Tietenkään mielipiteellä itsellään ei ole väliä. Koska se oli lehdessä ja jonkun naamakuvalla varustettu, sitä tulee vähätellä ja vastustaa.

röyh

Felix Welt |  9.9.2010 18:46

Jonkun linjoille voisi tehdä hyvää kokeilla välillä kalakeitto ja ruisleipä -linjaa. Ai niin, mutta sehän ei oikein näytä uskottavalta vieruspöytään. Rokkarin ”sosiaalinen pääoma” voi huveta silmissä.

Elitisti on tavallisen ihmisen äärimmäinen vastakohta. Elitisti on arveluttavan vapaamielinen yksilö, joka tekee elämässään valintoja. VALINTOJA!

arvokysymys

vastakiiski |  3.9.2010 9:35

Sehän on täysin selvää, että koko yhteiskunta on Perttu Häkkistä varten mutta ei missään nimessä toisin päin. Eipä noissa kirjoituksissa kyllä ole paljoa annettavaakaan.

Pietistinen perussuomalainen ei missään nimessä ajattele itse, vaan tekee niin kuin pitääkin. Niin kuin on tapana. Elitismin kauheus on juuri siinä, että sen harjoittajat kuvittelevat voivansa tehdä ihan mitä tahansa – kuten syödä sushia tai jättää armeijan käymättä.

Seuraavaksi ne elitistit varmaan kuvittelevat voivansa ryhtyä johtajiksi meille kasvottomille tavallissuomalaisille. Huhhuh! Pitääpä äkkiä äänestää jokin rehellinen kansanmies eduskuntaan, ettei niin kävisi.

Kriitikot risteilyllä

Me täällä Iltalehden lukijakunnassa pelkäämme vain naisia ja ulkomaalaisia, mutta muuten olemme ihan kelpo maalaispoikia.Viihdetaiteilijat eivät esitä mitä sattuu. Ohjelmisto vaihtuu aina sen mukaan, kenelle on viihdykettä ammennettava. Jokin sentapainen ajatus lienee hyrrännyt Pertti ”En ole rasisti, mutta…” Virtasen aivoissa, kun hän päätti hauskuuttaa perussuomalaisia lystikkäillä lastenlauluilla SS-Division „Wiking“ Linen seiväsmatkalla.

Kuulemmeko jostain oudon sivuäänen? Ei, se ei ole kansakunta repeämässä nauruun, vaan vaimea läpsähdys, kun kuluttajaparka kätkee kasvonsa kämmeniinsä. Maahanmuuttokriitikoiden lahjat eivät tosiaakaan taida yltää enää taidekritiikin puolelle.

"Me täällä nettifoorumeilla olemme muutenkin huolissamme ennen kaikkea nuorten tavasta notkua netissä. Miksi he eivät pilko puita veteraaneille?"Internetin syövereissä Virtanen ja joukko erilaisten pikkukuntien varavaltuutettuja vetoavat samaan kuin kuka tahansa rasisti kerrottuaan neekerivitsin. Sehän on huumoria! Ja te, hyvät suvaitsevaiset viherstalinistit, olette pahempia kuin Hitler kaikessa monikulttuurisessa huumorintajuttomuudessanne. Mitä pahaa voi olla alun perin Maikki Länsiön vuonna 1961 esittämässä renkutuksessa?

Ja tottahan toki: joskus sikari on vain sikari niin kuin lastenlaulu on lastenlaulu.

Mutta sikari silikonirintojen välissä pornomessuilla ei ole enää sikari. Ja sinänsä tyystin harmiton Hottentottilaulu ei sovi edes kaikkein pellavakutrisimpien pikku rasistinalkujen korville, jos se esitetään ulkomaalaisvastaisen punaniskalauman hengennostatukseksi ruotsinlaivalla. Etenkin suomenruotsalaisiin ja erityisesti Astrid Thorsiin kohdistuvan vihapuheen höystämänä.

Toki, kaikilla puolueilla on tupauunonsa ja vasemmistolaisetkin liikkeet ovat näitä saaneet ristikseen enemmän kuin oman osansa. Mutta lehdistö on kohdellut tätä piskuista ulkomaalaiskammoisten joukkoa silkkihansikkain. Vasta nyt alkaa kuherruskuukausi olla takanapäin. Siispä, toistaiseksi: kun maissinjyviä vielä lakon autioittamissa kaupoissa riittää, kannattaa paahtaa itselle sylillinen popcornia ja katsella kuinka maailman ainoa lupsakka äärioikeisto törmäilee omaan mahdottomuuteensa.

Muuten kaikki on niin kuin ennenkin. Uutistarjottimelle on kasautunut monenlaisia pieniä makupaloja: