Prinsessa Dianan isä oli kahdeksas Spencerin jaarli. Suku ei ole mikään pikkutekijä. Lady Di voi poimia sukupuustaan toinen toistaan mehevämpiä omenoita. Spencerit aloittivat nousunsa valtakunnan huipulle jo varhain. Ensimmäinen tunnettu Spencer oli lammaspaimen 1500-luvulla, mutta jo kuningas Jaakko I:n aikaan suku oli hävyttömän varakas. Spencerit naivat pian myös Churchillien sukuun ja alkoivat tuottaa kahta lajia aatelisherroja: Marlborough’n herttuoita ja Spencerin jaarleja.
(Esikoissuvun tämänhetkinen päämies on muuten John George Vanderbilt Henry Spencer-Churchill.)
Diana sai aviomiehekseen ja poikiensa isäksi Charles-nimisen herran, jonka taustalla on laskutavasta riippuen yksi tai kaksi laajaa kuningassukua. Dianan anoppi, kuningatar Elisabet, on omaa sukuaan ”Windsor”, vaikka todellisuudessa pitäisi kai puhua Saksi-Coburg-Gotha-suvusta – kuningatar Viktorian aviomiehen, prinssi Albertin mukaan. Viktoria itse oli Hannoverin hallitsijasukua. Tämä sukulinja palasi Yhdistyneen Kuningaskunnan valtaistuimelle nykyisen hallitsijan aviopuolison hahmossa: prinssi Philip on näet omaa sukua ”Mountbatten” eli ”Battenberg” eli Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburg.
(Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburg-sukua ei pidä sekoittaman läheiseen Holstein-Gottorp-Romanov-sukuun, joka hallitsi mm. Ruotsia ja Venäjää oman aikansa. Molemmat toki lasketaan Oldenburgeihin.)
Prinssi William, Cambridgen herttua, Dianan poika, meni jokin aika sitten naimisiin Kate, os. Middletonin kanssa. Cambridgen herttuattaren isän suku koostuu lentäjistä ja asianajajista, äidin puolelta hän on työläissukua.
Nuoripari on viimeisimmän tiedon mukaan onnistunut lapsentekoprosessin ensimmäisessä vaiheessa. Herttuatar on valitettavan pahoinvoiva, mutta muuten kunnossa. Mikäli kaikki sujuu niin kuin pitäisi, hän synnyttää säädetyn ajan kuluttua vauvan, josta tulee ”Jumalan armosta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan sekä muiden valtakuntiensa ja alueittensa hallitsija, Kansainyhteisön pää, uskon puolustaja”.
Kun kyseessä on näin tärkeä lapsenalku, Gawker-niminen verkkojulkaisu entisten kapinallisten siirtokuntien alueella on oikeutetusti alkanut pohtia oleellista kysymystä: missähän nuoripari mahtoi tämän mahdollisen monarkin panna alulle? Mediassa olleista tiedoista toimittajat ovat tehneet arvion, jonka perusteella kuninkaallinen yhdyntä on suoritettu mitä todennäköisimmin 10. syyskuuta ja 5. marraskuuta välisenä aikana, ehkä jossakin näistä kohteista:
11.–12.9. Singapore
13.9. Kuala Lumpur
14.– 15.9. Sabah, Malesia
16.9. Honiara, Salomonsaaret
17.9. Tavanipupu, Salomonsaaret
18.9. Tuvalu
19.–20.9. Iso-Britannia
11.10.–4.11. Iso-Britannia
Asiaa sivuten minulla olisi kysymys. Kun valtion kansalaisuus myönnetään verenperinnön ja suvun nojalla, se on ”jus sanguinis”. Kun kansalaisuus myönnetään syntymäpaikan nojalla, se on ”jus soli”.
Mitä latinankielistä ilmaisua käytettäisiin, jos kansalaisuus myönnettäisiin sen perusteella, että hedelmöittyminen on tapahtunut valtion alueella?