Sanomatalon maahanmuuttokriitikot

Sunnuntaina 27. lokakuuta Suomen kansa altistui taas kerran nimettömyyden suojissa suolletulle ulkomaalaisvastaiselle kirjoittelulle.

Tällä kertaa asialla oli Helsingin Sanomat, joka ilmoitti pääkirjoitussivulla pyhän ja vankkumattoman kantansa olevan, että kauhistuttavien ulkomaalaisten suuri määrä pääkaupunkimme edullisemmilla asuinalueilla on ongelma näiden alueiden todellisille asukkaille, vaaleahipiäiselle porvarisäädylle.

Lehti ankkuroi ksenofobisen kantansa Yhteiskuntapolitiikka-lehden numerossa 78 julkaistuun artikkeliin, jossa esiteltiin tutkimusta muuttoliikkeen syistä pääkaupunkiseudulla.

Juttu ei tullut aivan puun takaa, sillä lehti oli jo ehtinyt kiertää muillakin osastoilla Sanomatalossa. Metrokammoisille kaupunkitoimittajille lähiöt sekä niitä kansoittava työväenluokka ovat täysi mysteeri ja siksi valmiit tietopaketit valmiine mielipiteineen otetaan aina kiitollisuudella vastaan. Yleensä data saadaan poliisilta, mutta miksi ei myös tutkijalta.

Niinpä jo pari päivää ennen onnetonta pääkirjoitusta Helsingin Sanomat oli uudesta ja ihastuttavan tuoreesta näkökulmasta innostuneena kasannut koosteen satunnaisten hysteerikkojen kauhukertomuksista. Yksi perhe oli muuttanut Malmilta Alppikylään, toinen Kannelmäestä Suurmetsään, siis vanhoista uusiin lähiöihin. Pois raideliikenteen ulottuvilta paikkaan, jonne pääsee vain omalla autolla.

Hetken mielijohteesta nuoripari Iiris ja Valtteri Aaltonen osti asunnon Helsingin Kannelmäestä. Mielessä väikkyi kuva perheiden täyttämässä lintukodosta.

”Mutta asemalla olivat aina narkomaanit ja neulat läsnä. Oli luontoa, ja olisi viihdytty, mutta pihalla olikin mies kakalla”, kertoo lastenhoitajana työskentelevä Iiris Aaltonen.

Toimittajalle tällaiset kommentit ovat hunajaa, sillä se tukee vanhemmilta saatua perimätietoa ongelmalähiöistä. Maanpäällisiä helvettejähän ne ovat, se tiedettiin jo Kekkosen aikaan. Riemusta kiljahdellen toimittaja ryhtyy maalaamaan kuvaa käytettyjen huumeneulojen piikkimatoista, jotka verhoavat jokaista neliömetriä muurahaiskekoina maahanmuuttajia kuhisevissa lähiöissä.

Suhteessaan Helsingin lähiöihin Sanomatalon henkilökunta ja oululaiset äärinationalistit ovat siis täysin yksimielisiä: jokainen uutinen todistaa tolkuttomasta epäonnistumisten sarjasta, jossa viattomina sijaiskärsijöinä ovat olleet keskituloiset toimihenkilöt.

* * *

Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkeli ja sen pohjana oleva tutkimus ovat omanlaisensa arvoitus. Jonkinlaisena pontimena tutkimuksessa on luultavasti ollut maahanmuuttokriittinen eli ulkomaalaisvastainen keskustelu. Miksi muutenkaan tutkimuksen lähtökohtana olisi ollut perinteinen hompanssiväittämä raitiovaunureittien ulkopuolella rehottavasta palavien lähiöiden white flight -ilmiöstä?

Oli tutkimuksella millaiset motiivit hyvänsä, sitä seuranneet lehtijutut ovat joka tapauksessa nielleet asetelman sellaisenaan. Helsingin Sanomain lisäksi Länsiväylä kirjoitti jutun, joissa ”maahanmuuttaja” eli islaminuskoinen tai tummaihoinen asujaimisto nähdään ainoastaan ongelmana.

Ehkä toimittajat eivät osaa työtään, ehkä kiire pakottaa jättämään pohdinnat sikseen, mutta jostain syystä päämediat eivät missään vaiheessa ole esittäneet muutamia kysymyksiä tutkimuksen premisseistä ja terminologiasta:

  • Kuinka harkittua on soveltaa yhdysvaltalaista white flight -teoriaa historiallisesti, demografisesti ja poliittisesti täysin toisenlaisiin yhteiskuntiin?
  • Miten asuinaluetta, jossa isoimmillaankin vain hiukan yli 10 % väestöstä puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia, kehdataan kuvailla käsitteellä ”maahanmuuttajavaltainen”?
  • Sotkeeko tutkimus sosiaaliset ja etniset hankaukset keskenään?
  • Edellistä sivuten: Onko seurauksia taas kerran luultu syiksi?
  • Miksi ”kantaväestöllä” tarkoitetaan vain valkoihoista keskiluokkaa?
  • Kun hyvätuloinen tummaihoinen islaminuskoinen henkilö muuttaa pois lähiöstä ja kertoo poismuuttonsa syyksi alueen huonon maineen, sosiaaliset ongelmat ja ikävät naapurit, onko kyseessä white flight?

Sekä kaikista edellä mainituista johtuen ja ennen kaikkea:

  • Luoko tutkimus itse asiassa juuri sen todellisuuden, jota se on väittänyt tutkivansa?

Ainakin viimeiseen kysymykseen vastaus on myöntävä. Ensimmäisten joukossa Helsingin Sanomat muutti koko asetelman ensin sosiaalipornoksi sekakäyttäjineen ja pihaankakkaajineen ja jatkoi henkeä vetämättä etnisen pelottelun puolelle. Tutkimusta ei yritetty lukea lähempää, saati että esimerkkilähiöiden elämää olisi maltettu tarkastella kiihkottomien linssien läpi. Tabloidille oksennettu peruspopulistinen ääliöviesti on kuin se olisi teetetty Suomen Sisun sähköpostilistalla.

* * *

Maahanmuuttajien suuri määrä on jo syy muuttaa pois lähiöstä

Näin Hesari otsikoi pääkirjoituksensa 27.10.2013. Koska se on pääkirjoitus, se edustaa lehden omaa mielipidettä.

Teksti tarjoaa heti kättelyssä vihjeen siitä, miten rasistinen pääkirjoitustoimittaja näkee lähiön asukkaat. Vierasta kieltä äidinkielenään puhuvat ihmiset eivät olekaan osa yhteisöä. Helsingin Sanomain kirjanpidossa vain vaaleahipiäinen porvaristo on kelvollinen ottamaan vastuuta asuinalueesta.

Helsingin nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio muotoili saman viestin niin etevästi julkisessa Facebook-päivityksessään, että lainattakoon häntä sellaisenaan:

Tätä pääkirjoitusta on jo päivitellyt moni. Jos jutun lukee huolella, otsikointi ei oikein vastaa tutkimustuloksia. Itseäni häiritsee artikkelissa piilovire siitä, että maahanmuuttajaperheet eivät olisi asukkaita, vaan joku jonkun kuvitteellisen ”meidän” fiiliksiimme ja halukkuuteemme vaikuttava luonnonvoima. Termi ’kantaväestö’ kaupunginosatasolla junantuomien kansoittamassa Helsingissä ei kovin hyvin kuvasta todellisuutta monessakaan paikassa.

Toinen lainaamisen arvoinen sosiaalisen median kommentti ilmestyi nuorisotutkija Veronika Honkasalolta, joka tarttui Helsingin Sanomain tapaan olla osa ongelmaa, ei osa ratkaisua:

”Maahanmuuttajien suuri määrä on jo syy muuttaa pois lähiöstä” huutaa Hesarin pääkirjoituksen otsikko. Ja lopussa todetaan. ”On tärkeää, että poliitikot ja virkamiehet saavat päätöstensä pohjaksi tutkittua tietoa Helsingin seudun muuttovirtojen syistä. Hyssyttely (sic!) ei auta, jos ja kun maahanmuuttajien suuri osuus joillain alueille työntää kantaväestöä muualle.” Näin se halla-aholainen retoriikka sulautuu osaksi Helsingin Sanomienkin kirjoitustyyliä. Kyllä, monimuotoista asumista ja varhaista tukea pitää lisätä, rasisminvastaisuutta edistää esim. kouluissa ja päiväkodeissa, pitää satsata maahanmuuttajien työllistymiseen, köyhyyden poistamiseen ja katkaista lähiöiden sosiaalisten ongelmien kierre, ja kaikkien näiden tekojen on syytä pohjautua tutkittuun tietoon. Mutta useammat tutkimukset, jotka käsittelevät lähiöitä, nuoruutta, rasismia ja ulossulkemista, nostavat esille median vahvan roolin pelon, stereotypioiden ja kielteisen ilmapiirin luomisessa. Joten voisitko hyvä pääkirjoitustoimittaja tehdä sellaisen roolileikin, että asettuisit hetkeksi ”maahanmuuttajan” asemaan ja lukisit kirjoittamasi tekstin uudelleen tästä näkökulmasta?

Jopa muutamat viestimien edustajat närkästyivät. Voima-lehteä kustantava Tuomas Rantanen pohdiskeli pääkirjoitusta ja Helsingin Sanomain linjaa omassa, ei-julkisessa statuspäivityksessään, jota tässä lainattakoon JSN:n some-ohjeistusta kunnioittaen:

Kirjoitus on taas vähän hapero siinä, että se (aivan oikein sinänsä) huomauttaa, että alueiden maine syntyy mielikuvista, mutta suuntaa vastuun yksin poliittisille päättäjille. Tässä mainekeskustelussa olennaisessa roolissa ovat media ja toimittajat. Pari päivää sitten joku iltapäivälehti listasi väkivaltaisia lähiöitä hyvin epämääräisin tilastoin. Pari viikkoa sitten HS:ssä oli kauhisteleva reppari* siitä, miten Puhoksen ostarin tokassa kerroksessa on paljon somalien vuokraamia liiketiloja. Hui sentään. Kyllä juttuja saa tehdä mistä haluaa mutta pääkirjoitustoimituksessa kannattaisi huomata, että maine- ja uhkamielikuva-asioissa poliitikoilla on vähemmän valtaa kuin toimittajilla.

Mitä teki Helsingin Sanomat? Facebook- ja Twitter-palautteen närkästyttämä julkaisu kävi vastaiskuun seuraavalla viikolla. Hesari reagoi kuin uusi tavoiteyleisönsä, maahanmuuttokriitikot. Se julisti palautteen olevan yritys vaientaa keskustelu.

Sanomatalon syvästi loukattua ilmapiiriä julistamaan valikoitui pääkirjoitustoimittaja Annamari Sipilä.

”’Valkoinen pako’ on totta, ja asiasta pitää pystyä puhumaan” -otsikolla paiskatussa siilipuolustuksessaan Sipilä keksii täysin tyhjästä tulleensa toimittajakollegoidensa kanssa syytetyksi valkoihoisesta hyvätuloisuudesta. Journalismikritiikki onkin muuttunut proletariaatin diktatuuriksi:

Yksi ääripää haluaa nähdä maahanmuuton ja -muuttajat mörköinä. Vastakkainen ääripää karsastaa kaikkea keskustelua, joka tuo esille maahanmuuttoon liittyviä kielteisiä ilmiöitä. Ongelmien ääneen lausumisen pelätään lisäävän maahanmuuttokielteisyyttä.

Näistä jälkimmäinen suhtautumistapa nosti päätään viime viikolla. Taustalta löytyi tulenarka yhdistelmä: Helsingin seudun lähiöt, keskiluokan unelmat sekä lisääntynyt maahanmuutto.

Sipilän tekstissä tehdään rohkeita johtopäätöksiä. Hän väittää, että ”maahanmuuttajien suhteellisen suuri osuus asuinalueella” olisi ”todellinen” poismuuton syy. Sen hän myös muitta mutkitta liittää sosiaalisiin ongelmiin. Hän siteeraa kaupunkitutkija Mari Vaattovaaraa: ”Kantaväestön pako on jo täydessä käynnissä.”

Vaattovaara-lainauksen lähdettä ei kerrota. Ei sitäkään, missä yhteydessä kaupunkitutkijaa oli lainattu tai oliko tutkija edes itse ollut selvin päin lausetta muotoillessaan. Missään tapauksessa puheena ollut tutkimus ei nimittäin viittaa ”kantaväestön pakoon” – ei ainakaan tutkimuskysymyksen esittämässä white flight -muodossa.

Annamari Sipilän loukattu luokkaylpeys ei anna tuumaakaan periksi. Hänen ja mitä luultavimmin koko Helsingin Sanomain tulkinta on, että tutkimusta ja sen uutisointia koskeva kommentointi on… vaikenemista:

Tutkimustuloksesta pitäisi kyetä keskustelemaan, vaikka sitä pidettäisiin ikävänä. Vaikeneminen ei poista ilmiötä.

Kolumnin loppupuoli sijaitsee jo toisessa maailmankaikkeudessa. Koska jossakin fantasiamaailmassa on oletettavasti nälvitty ilkeästi yli 3 500 euroa kuukaudessa ansaitsevalle valkoiselle heterohenkilölle, Sipilä valjastaa vielä kerran professorin ja karauttaa kannukset kaupunkitutkijan kyljissä pöpelikköön:

Professori Vaattovaaran mukaan Helsingin seudun alueiden eriytyminen jatkuu, jos keskiluokkaa ei aleta ottaa tosissaan. Juuri keskiluokan halut ja unelmat vaikuttavat olennaisesti muuttovirtoihin.

Nyt tiedetään, että keskiluokka välttää tietynlaisia lähiöitä. Keskiluokkaa ei saa syyllistää tästä.

Tärkeämpää olisi tutkia, miksi keskiluokkainen väki haluaa juuri tietyille alueille. Tuloksista voisi ottaa oppia kaupunkisuunnittelussa – kaikkien eduksi.

Itse paholainenkaan ei voi tietää, mitä Helsingin Sanomat tavoittelee viha- ja pelkokampanjallaan. Asuntojen hinnan noustessa ja työllisyystilanteen heikentyessä yhä harvemmalla on varaa aivan vapaasti valita asuinpaikkaansa. Lietsooko Hesari heissä raivoa tositarkoituksella ja mitä se kuvittelee tällä raivolla myyvänsä? Ei ainakaan uusia vuositilauksia.

Lisäksi lehden yhtäkkinen huoli ”kantaväestön paosta” puhuttelee vain tämän hetken keski-ikäisiä ja maaseudun väestöä. Metropolialueen asukkaiden enemmistö asuu lähiöissä. Parasta aikaa etenkin lapset ja nuoret varttuvat hyvää vauhtia monikulttuurisiksi.

Monikulttuurisuus ei muuten tarkoita, että Kontulassa varttuisi punavihreitä hippejä. Se merkitsee yksinkertaisesti vain sitä, että oli itse kunkin poliittinen tai moraalinen vakaumus millainen tahansa, erivärinen iho tai vieras kieli tahi uskonto eivät herätä automaattisesti torjuntaa.

* * *

Muuta luettavaa

  • Kaiken tähän ylle kirjoitetun on muotoillut paljon paremmin Voiman Fifi-verkkolehden vt. päätoimittaja. | Rasismi on ihan okei (Voima)
  • Rantasen viittaama Puhos-artikkeli julkaistiin 9.10.2013. Tekstissä jopa rasistinen uhkailu on jollain tavalla uhrin oma syy. | Itiksen naapuriostari sai uudet asiakkaat (Helsingin Sanomat)
  • Jussi Jalonenkin sivaltaa Facebookissa white flight -teorian ja perisuomalaisen lähiötodellisuuden ristiriitaa: ”jossain päin pääkaupunkiseutua on selvästikin pakko olla joku rappiolähiö, joka on aivan pullollaan vastikään sinne muuttaneita sataprosenttisen suomalaisia juoppoja, työttömiä ja syrjäytyneitä.” | Jussi Jalonen (Facebook)

LISÄYS (9.11.2013)

  • Yhteiskuntapolitiikka-lehden blogissa nostetaan esiin median haitallista vaikutusvaltaa lähiöuutisoinnissa. ”Paikkakeskeinen selitystapa on sekä eettisesti arveluttava että poliittisesti kestämätön”, kirjoittajat julistavat. | Media synnyttää ”ongelmalähiöitä” (Yhteiskuntapolitiikka)

Ota osaa keskusteluun

17 kommenttia

  1. Kiitos Jami tästä(kin)!

    Itse mietin näitä syy-seuraussuhteita. Onkohan mahdollista, että alue A on ankea ja siksi edullinen, minkä seurauksena sinne muuttaa vähempivaraisia, näiden joukossa maahanmuuttajia. Näin alueesta tulee ”maahanmuuttajavaltaisempi” kuin jostakin toisesta. Toimeentulon kohentuessa jotkut lähtevät vähemmän ankeille seuduille. Syyksi voidaan mainita asuinalue, joka kyllä, on ”maahanmuuttajavaltainen”, mutta kenties nämä maahanmuuttajat yksinään eivät kuitenkaan onnistuneet muokkaamaan aluetta sellaiseksi, ettei siellä viihdy? Vai oliko se siis niin, että junalähiö A oli aiemmin vehreä ja elinvoimainen, arkkitehtien suunnittelemista kaupunkivilloista koostuva puhdasmielinen ja henkevä alue, mutta maahanmuuttajien löydettyä tuon maanpäällisen taivaan asunnot muuttuivat ikäviksi betonielementtikerrostaloiksi ja viheriöivät nurmet tukehtuivat (monesti päihteettömiksi ilmeisen virheellisesti luultujen) maahanmuuttajien viskellessä huumeneulojansa minne sattuu?

    HS näyttää taas hienoa esimerkkiä siitä, kuinka tutkimuksen ehdollisuus muuttuu faktaksi. Itseään toistavana ennusteena siinä luultavasti jälleen kerran onnistuen.

    http://peruskoulupesula.blogspot.fi/2013/09/ajattele-puolestani-numero.html

    1. Kannelmäki on vehreä ja elinvoimainen alue ja kaupunkivillojakin löytyy. Vahvuus on monimuotoisuus. Kaikkialla, missä on paljon ihmisiä, on erilaisia ilmiöitä. Huumeita on myös rikkailla asuinalueilla. Hesari on kunnostautunut ennenkin mielikuvien rakentamisella. Lähiöt saavat kantaa leiman, vaikka kyse on globaaleista ilmiöistä. Yksi Kannelmäki-liikkeen tärkeimmistä tavoitteista on nostaa maine asumisviihtyvyyden tasolle. Ja huom ko tutkimuksessa ei mainittu yhtäkään asuinaluetta nimeltä, vaan hesarin toimittaja valitsi jutun kohteet omien mielikuviensa pohjalta. Kannelmäkeläinen isä twiittasi jälkikäteen, että heidän syynsä muuttoon oli putkiremontti ja Kannelmäki on hyvä paikka asua.

      http://www.hs.fi/paivanlehti/27102013/mielipide/Kannelm%C3%A4ess%C3%A4+on+hyv%C3%A4+el%C3%A4%C3%A4+ja+asua/a1382760600649

  2. Kiitos loistavasta kirjoituksesta! Olen asunut suurimman osan aikuista ikääni keskiluokan paratiiseissa, idyllisissä puutaloissa Puu-Käpylässä ja Puu-Vallilassa. Puolitoista vuotta sitten halusin lisää neliöitä ja enemmän luontoa. Muutin joidenkin ystävien kauhistelusta huolimatta Puotilaan, tänne kauheaan Itä-Helsinkiin ja pelottavaan lähiöön. Missään en ole viihtynyt niin hyvin kuin täällä. En usko muuttavani täältä meren ja luonnon helmasta, loistavien palvelujen ja liikenneyhteyksien vierestä, mukavien naapureiden ja yhteisöllisen asukastoiminnan luota enää koskaan minnekään. Hesarille tervetuloa tekemään juttua meistä, jotka muutamme kantakaupungista lähiöihin ja koemme elämänlaatumme parantuneen!

  3. Asenteellisia kirjoituksia on aina ikävä lukea. Sellaisia olivat sekä Hesarin kirjoitus että tämä blogi. Sanojen vääntelyä ja tahallista kieroontulkintaa. Ikävä tosiseikka on se että meillä on parinkymmenen vuoden päästä yhtä eritynyt asumisen rakenne kuin Ruotsissa nyt, eikä kukaan oikeasti tule tekemään mitään kyseiselle kehitykselle. Meidän lähiöt ovat vieläkin Euroopan kummajaisia tasalaatuisuudessaan. Se mitä kukakin sitten arvostaa on ihan eri asia.

    1. Tarkoitatko, että vuonna 2033 suomalaislähiöissä on paremmat peruspalvelut kuin nyt? Muuten, jo kaksi vuotta sitten laskeskelin, että vuoteen 2060 mennessä Suomessa asuu 30 666 781 Somalian kansalaista.

  4. Kun ei sanota ääneen, että kantsussa on nistejä niin sitten niitä ei sielä ole? Ei kannata lukea niitä diskursiivisen todellisuuden kirjoja ihan niin läheltä…

    1. Päinvastoin. Ne ”diskursiivisen todellisuuden kirjat” kannattaisi todellakin sinunkin lukea, ja miettiä:

      a) ”Kuinka monen kohdalla asuinpaikan uudelleen arviointiin on vaikuttanut pihalle kakkaava nisti?”

      versus

      b) ”Kuinka monen kohdalla asuinpaikan uudelleen arviointiin on vaikuttanut huoli pihalle kakkaavasta nististä?”

      Jos suhdeluku oli vuonna 2000 1/1000 ja vuonna 2013 1/10000, niin eikö voisi ajatella, että uutisoinnissa on silloin jotain vikaa?

  5. Arvostan blogistin tapaa käsitellä suorasukaisesti julkisessa puheenvuorossa keskiluokan tapaa nauttia toisista.

    Mutta eiköhän ne fasistit siellä hesarissa lietso nautinnonsekaista raivoa ihan ilman mitään alhaista myynninedistämisnäkökulmaa. Lasikuutiossa lienee jo hyväksytty aikapäiviä sitten(tai niistä ei koskaan luovuttukaan) totuudeksi orgastiset visiot jumalten aamunkoittoon verrattavissa olevasta maailmankulttuurien(rotujen) välisestä suurkonfliktista, josta kukaan ei selviydy voittajana.

    Toki tämä on vain yksi, eräänlaisen kulttuurihyväntekeväisyyden kautta näennäisesti yhteisöllinen, keskiluokkaa elävöittävistä täystuhoskenaarioista. Pelkän talouskasvun keinoin ja sen varjopuolista ”hyssyttelemällä”, kun on mahdollista tappaa kaikki sivistyneesti ”hyvinvointia lisäämällä” ihan ilman sotkeutumista vulgaariin rasismiin.

    http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/horisontti/3070629/elaman-jatkumiseen-ei-ole-varaa-nykymuotoisessa-taloudessa

  6. Helsingin keskustassa asuu Helsingin mittakaavassa varsin vähän maahanmuuttajia. Silti kaikki tietävät että ydinkeskustan kadut ovat kellon ympäri täynnä mitä monimuotoisinta ihmiselämää. Tiheässä liikkuu ihmisiä jotka ovat syntyneet kenties Suomen ulkopuolella. Ihmisten aiheuttamia häiriöitäkin on varmasti paljon enemmän kuin missään Kontulassa.

    Miksi ”white flight”-ilmiötä ei kuitenkaan tapahdu vaan sinne päinvastoin muuttaa jononaan juuri sitä väkeä jolla olisi varallisuuden puolesta asua missä vain? Siinäpä olisi hesarin toimittajalle selittämistä, mutta ilmeisesti eivät ole huomanneet katsoa Sanomatalon ikkunasta ulos että minkälaista elämää Helsingin ydinkeskustassa vietetään?

  7. Artikkelissa myöskin ”unohdettiin” ne maahanmuuttajat jotka muuttavat pois ko alueilta koska haluavat lapsilleen paremman koulutuksen ja integroivan kasvualueen.
    Minulla on tällaisia ”pettureita” työkavereina.

  8. Kannelmäki-liikkeen vastine Hesarille:

    Hesari jatkaa kaupunginosien maineen pilaamista

    Toimittaja Katja Kuokkanen kirjoitti 25.10.2013, että sosiaaliset ongelmat ajavat väkeä karkuun lähiöistä. Kirjoituksessa viitattiin juuri ilmestyneeseen muuttovirroista kertovaan artikkeliin, jonka mukaan ympäristön sosiaaliset ongelmat ja maahanmuuttajien määrä on yleinen syy vaihtaa asuinpaikkaa.

    Ongelmana ei olekaan asia, vaan miten se oli uutisoitu: artikkeli jatkoi vanhaa, lähiöiden huono-osaisuuden korostavaa sensaatiolinjaa, jossa yksittäinen kaupunginosa nimetään jopa ”pihalla kakkaajien” alueeksi. Toivoisimme valtakunnan päämedialta vihdoinkin jonkinlaista analyyttisuutta tärkeiden asioiden uutisoinnissa.

    Asemanseutujen ongelma on globaali: kaikilla maailman metro- ja juna-asemien ympäristöissä liikkuu huumeita ja muita päihteidenkäyttäjiä. Myös huono-osaisuutta on kaikilla asuntoalueilla. Vanhojen ostarien ongelma toistuu kaikkialla Suomessa. Uutisessa oleviin ongelmiin tulisikin puuttua paljon määrätietoisemmin. Ennaltaehkäisyä ja aikaista puuttumista pitää lisätä.

    Lähiöt saavat tässä kokonaisuudessa kantaa aina huonomaineisuuden leiman, vaikka näillä alueilla on vietetty monimuotoista kaupunkielämää 1950-luvulta lähtien. Perhekeskeisyys, luontoarvot, liikkuminen ja monipuoliset harrastukset ovat olleet näiden puutarhakaupunginosien kestoarvoja. Viime vuosikymmeninä trendinä on ollut myös paluumuutto, koska perheen perustaneet asukkaat muuttavat takaisin vanhaan kaupunginosaansa, lähelle isovanhempia ja muita sukulaisia.

    Tämänkaltaiset vailla omakohtaista kokemusta kirjoitetut, leimaavat kirjoituksen luovat itsessään turvattomuuden tunnetta ja lisäävät eriarvoistumista. Kannelmäkeläisinä emme itse koe kotiseutuamme turvattomaksi, vaan täällä on hyvä asua ja elää perheinemme. Kannelmäessä on nousussa tiivis uusyhteisöllisyys, toisista välittäminen ja innostunut kehittäminen. Kannelmäki-liikkeenä kannustamme ihmisiä tarttumaan toimeen ja tekemään omasta ympäristöstään entistäkin paremman paikan asua, vierailla ja työskennellä. Haluamme nostaa Kannelmäen maineen asumisviihtyvyyden tasolle.

    Toivomme, että Helsingin Sanomat heräisi nykyaikaan ja näkisi erilaiset kaupunginosat näissä uusissa valoissa. Ongelmiin pitää puuttua, mutta kokonaisen kaupunginosan nimeämisistä pitäisi jo vihdoin päästä eroon.

    Tervetuloa Kannelmäkeen!

    Kannelmäki-liike

    Kimmo Rönkä, Maija Fast ja Kirsi Asposalo

    Ja Hesarissa julkaistu versio

    http://www.hs.fi/paivanlehti/27102013/mielipide/Kannelm%C3%A4ess%C3%A4+on+hyv%C3%A4+el%C3%A4%C3%A4+ja+asua/a1382760600649

  9. Minusta tämä blogikirjoitus oli hieman vaikeaselkoinen. Jos oikein ymmärsin, niin hesari oli siis väittänyt, että tutkimuksen mukaan jotkut ovat ilmoittaneet poismuuttonsa syyksi maahanmuuttajien liiallisen määrän lähiön katukuvassa. Ja tässä oli nyt sitten jotain väärää. Siis oliko tutkimuksen metodi huono? Vai eikö tutkimus sanonut näin? Vai uutisoiko hesarin tutkimuksen jotenkin väärin? Millä tavalla väärin? En tajunnut tästä mitään.

  10. toimittajatkin myyvät työtään ja itseään työnantajalle, mikä on helposti nähtävissä yleisiä ennakkoluuloja tukevissa ja yleistä mielipidettä nuolevissa tuotoksissa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *