Kansanedustaja Jussi Halla-aho teki aikoinaan mediakokeen tympäännyttyään Facebook-perseilyistään jatkuvasti tehtyihin otsikkonostoihin. Hän kirjoitti tuolloin vielä avoimeen profiiliinsa jäähyväisviestin ja totesi, että mikäli perussuomalaispoliitikko käyttää sosiaalisessa mediassa vaikkapa sanaa ”kakka”, se on kymmenessä minuutissa jokaisen verkkomedian etusivulla.
Arvio oli hiukan ylioptimistinen, siihen meni kokonainen päivä.
Asikkalalaisen kiihkouskonnollisen rasistin, James Hirvisaaren, eduskunta-avustaja Helena Eronen sanoi ”kakka” Uuden Suomen blogissaan.
Proverbiaalinen kakka oli tässä tapauksessa pitkähkö blogimerkintä siitä, miten eri mälsää on valittaa poliisin harjoittamasta etnisestä profiloinnista – ja miten tältä ongelmalta voitaisiin jatkossa välttyä käyttämällä julkisia tunnisteita, kuten hihamerkkejä. Jos ei ulkomaalaisilla, niin suomalaisilla.
Jokaiselle koskaan mitään lukeneelle oli ensimmäisestä rivistä alkaen päivänselvää, että ehdotus oli kirjoitettu ja tarkoitettu vitsiksi. Satiiri voi olla tympeää, asenteellista ja väsähtänyttä, mutta se on satiiria silti.
Turun Sanomat ehätti ensimmäisenä tekemään blogista uutisen.
Sanomalehti veti mutkat kertaheitolla suoriksi. Kaikki tietävät turkulaiset jokseenkin ironiasokeiksi, mutta otsikolla ”Kansanedustajan avustaja ehdottaa ulkomaalaisille hihamerkkejä” varustettu artikkeli veti pohjat jopa auranlaaksolaisittain. Varsinaissuomalaistoimittaja ymmärsi perussuomalaisen tekemän merkinnän ohjelmanjulistuksena. Jokainen lause leikattiin irti ja luettiin kirjaimellisesti – paitsi maininta amerikkalaisille ajatellusta hampurilaishihamerkistä, joka jätettiin kokonaan pois. (Uutista täydennettiin tältä osin myöhemmin.)
Turun Sanomien kintereillä saman ehdottoman totisen tulkinnan teki STT ja sitä kautta koko media.
Satiirin ja sarkasmin ystävää tällainen huolestuttaa ilman muuta. Erosen blogia lukeneet toimittajat ovat joko täydellisesti lukutaidottomia idiootteja tai tyystin häikäilemättömiä valehtelijoita. Jälkimmäinen vaihtoehto olisi suotavampaa: älykäs ilkimys voi korjata mielipiteitään, mutta ääliötä on mahdoton opettaa fiksuksi.
Onhan se ulkomaalaisvastainen
Nyt on ehkä tehtävä pieni asia selväksi ennen kuin tuohtuneisto lähettää päätoimittajalle ja Julkisen sanan neuvostolle vihapalautteen, jossa kysytään, miksi Kansan Uutiset sietää sivuillaan tällaista rasisteja hyysäävää kansallisbolševikkia.
Tietenkin Helena Erosen tekstissä on ulkomaalaisvastainen ja yleissyrjivä sanoma. Tokkopa James Hirvisaaren kaltaisen roturealistin avustajaksi edes pääsisi ihminen, joka suhtautuu tummaihoisiin tai vaikkapa islaminuskoisiin mitenkään muuten kuin nuivasti.
Tuskin siis kukaan loksauttaa leukaansa hämmästyksestä lattiaan, jos todetaan, että Erosen tekstissä aivan kiertelemättä vähätellään tai suorastaan pyritään mitätöimään ei-eloveenatukkaisten kohtaamaa viranomaismielivaltaa. Lisäksi Eronen käyttää vastinpareina toisaalta ”suomalaisia” ja toisaalta vähemmistöjä, kuten homoseksuaaleja, ruotsinkielisiä ja Suomessa asuvia ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Se kertoo paljon kirjoittajastaan. Paljon enemmän kuin verraten itseironinen ja hyvin historiatietoinen provokaatio hihamerkeistä.
Aktiivinen syrjintä tai sen hiljainen hyväksyminenkin merkitsevät ihmisoikeuksien halveksuntaa. Se on poliittisesti huonotapaista ja aktiivisimmilta osiltaan jopa lainvastaista. Meuhkattakoon siis siitä. Miksi James Hirvisaarta ei haittaa avustajansa penseä suhtautuminen perusoikeuksiin?
Suunnilleen näin pitkälle blogimerkintää voidaan tulkita menemättä metsään. Se tosiaankaan ei kerro kirjoittajastaan tai tekstin motiiveista mitään muuta. (Kannattaa lukea se, koko teksti on kuvakaappauksena täällä.)
Turun Sanomien ulkomaan osaston toimittaja Tuomas Muraja on toista mieltä. Hän laati Facebookiin muistiinpanon, jossa on pelottavaa ennakkotapauksen tuntua:
Erosen kannanotossa kyse ei ollut satiirista vaan natsiperformanssista, jossa huumorin varjolla tuotiin oikeat mielipiteet esille muka vitsin varjolla. Eronen myönsi radiossa pointikseen sen, että poliisin pitäisi pystyä erottamaan rikolliset selkeämmin. Natsiperformanssin ydin on ajatusleikki, jossa oma aate puetaan vitsiksi, ja esitetään marttyyriä, kun jäädään tarkoituksella kiinni oman ideologisen sanomansa levittämisestä. Erilaiset fasististen, natsihenkisten ja rasististen ”vitsien” järjestelmällinen levittely ei ole uutta. Ne on tarkoitettu ensisijaisesti omalle sisäpiirille, vaikka niitä netissä julkaistaankin.
Joko Muraja tahallaan sysää Helena Erosen mukana kaikki väärinymmärretyt humoristit ja ITE-koomikot ”natsiperformanssin” sudenkuoppaan tai sitten hän vain ei ole poistunut vähään aikaan poliittisen korrektiuden kuplasta. Toivotaan että kyse on vain jälkimmäisestä.
Näet missä tahansa työpaikassa, kapakassa, kouluruokalassa ja – no – ruutukaavan ulkopuolisessa maailmassa esitetään puheenvuoroja, jotka ovat huomattavan rivoja. Kokonainen natsiperformanssien tsunami runtelee Suomenniemeä.
Muutamia rasistivitsejä ryydittääkin vahva ulkomaalaisvastainen vakaumus ja yritys provosoida, mutta useimmiten kyseessä on vain tietämättömyys tai piittaamattomuus muista kuin omista asioista. (On melko turvallista olettaa, että perussuomalainen liike nojaa tähän vahvemmin kuin konsanaan tieteelliseen rasismiin.)
Ja koska Suomi on niin etevä elektronisessa kommunikaatiossa, jutut leviävät.
Juuri nytkin tuhat varavaltuutettua laatii kukin omanlaistaan natsiperformanssia jollekin netin lukemattomista keskustelufoorumeista tai Facebook-profiileista. Aikooko Turun Sanomat tehdä artikkelin jokaisesta kansalaisjournalismin helmestä, vai rajataanko skuupit vain perussuomalaisiin?
Päätelmän huolestuttava ydin on tässä: ”– – esitetään marttyyriä, kun jäädään tarkoituksella kiinni oman ideologisen sanomansa levittämisestä.”
Jotkin aitosisulaiset saattavat pystyä tuollaiseen kylmäveriseen gambiittiin, mutta jopa Jussi Halla-aho on toisinaan vaikuttanut aidosti hämmästyneeltä joutuessaan vastaamaan natsisyytöksiin. Ei hänkään aivan robotti ole. Useimmat homoneekerivitsejä kertovista PS:n huumoriniekoista ovat Halla-ahoa rutkasti pahemmin ulkona poliittisen korrektiuden sensitiivisistä nyansseista. He ovat kunnallispolitiikassa vaikuttavia osastopäällikköjä, sairaanhoitajia, taksikuskeja ja isännöitsijöitä, jotka ”jäävät kiinni” vahingossa, typeryyttään, ja ovat oikeasti yllättyneitä kohusta, johon ovat joutuneet.
Myös Helena Eronen. Vaikka kokeneena bloginpitäjänä häntä ei voi missään tapauksessa täysin neitseellisenä mediapelaajana pitää.
Murajan ja muutamien muiden toimittajien sekä tutkijoiden natsiloukku uhkaa sattumatrolleja ja kuoliaaksinaurattajia tavalla, joka hirvittää jo ammattikoomikkoakin. Innokkaiden nettisuojeluskuntalaisten ansiosta kuka hyvänsä kansalainen voi yhtäkkiä joutua vastaamaan epäkorrektista vitsistään julkisuudessa. Eikä kukaan pysty oikaisemaan väärinkäsityksiä, jos vastapuoli kivenkovaan väittää väärinkäsityksen olleen tahallinen. Vielä julmemmaksi se menee, jos väärinkäsittäjä on tietentahtoen väärinkäsittänyt. Toimittajan ei pidä huutaa natsiperformanssia, jos on sen itse luonut.
Eikä tämä edelleenkään ole mustavalkoista. Juttukumppanilla voi olla pahat aikeet, mutta tilannetaju sekä sisälukutaito olisi syytä osata: eivät ne motiivit ole aivan aina niin laskelmoituja kuin ne omassa päässä tuntuvat.
Alumiinifoliossa on kaksi puolta
Varsinaisista aatteellisista maahanmuuttokriitikoista eli rasistisen politiikan advokaateista paljastuu kiehtova seikka, kun heidän keskustelukulttuuriaan seuraa.
Kaikesta moderoinnista huolimatta Hommaforumilla on sangen väkevästi paranoidi vire. Yhteisön jäsenet hyvin laajalti olettavat, että on olemassa monikulturistien salaliitto, jota koordinoi ja rahoittaa Oikeuspoliittinen yhdistys Demla, ehkä vauraiden suomenruotsalaisten säätiöiden tuella, jos sotaveteraaneilta ja Heinolan reumasairaalalta varastetut verovarat eivät riitä. Tätä kuvitteellista vihollista pitää sitten vastustaa kaikin keinoin. Ja sehän on melko haastavaa, sillä Demla vaanii jokaisessa puskassa eikä niin hämärää tekstiä ole laadittukaan, etteikö sitä jollain ufotasolla pidettäisi valtionsyyttäjä Mika Illmanin tilaustyönä.
Hommalainen Demla-foliohattuilu on tutunkuuloista. Eikö juuri täsmälleen samalla tavalla ole täällä suvaitsevaisella puolella arvioitu Helena Erosen blogimerkintää? Että vaikka nyt ei suoraan sanotakaan, niin ”siellä taustalla” kuitenkin on se Suomen Sisu. Pakko olla, koska Helena Eronen ilmiselvästi pyörii samoissa piireissä ja työskentelee tälle yhdelle mouhulle. Aihetodisteet kasautuvat oletusten päälle, kunnes alkuperäisen oletuksen köykäisyys ei enää näy.
Tietenkään vastakkainasettelu ei ole aivan yhden suhde yhteen, sillä Demla ry:n tavoitteet ovat yhteiskunnallisesti huomattavasti vaatimattomampia – suorastaan olemattomia – verrattuna Suomen Sisun vallankumoukselliseen vaatimuslistaan. Mutta kuten todettua, totuus on vain sosiaalinen konstruktio. Fiktiivisen rintaman molemmilla puolilla ollaan koko ajan näkemässä vihollisen desantteja.
Ehkä siinä on lapsen ja aikuisen ero. Mielikuvituskaverit kuuluvat imeväisikään, täysikasvuisella on mielikuvitusviholliset.
Helena Erosen blogi
Palataanpa takaisin asiaan. Tässähän on koko ajan ollut aiheena eräs aivan tietty löysä satiiri ja sen saama mediahuomio. Idioottimaisessa nettiväittelyssä unohdetaan, että vaihtoehtoja on aina enemmän kuin joko–tai. Tekstit ovat aina muutakin kuin sataprosenttisen hienoja tai sataprosenttisen tuomittavia.
Helena Erosen tekstin puolustaminen väärin perustein tehtyjä hyökkäyksiä vastaan ei pidä sisällään vaatimusta, että pitäisi hyväksyä mikä tahansa huumoriyritelmä viattomana vitsinä. Luonnollisestikin liioitteluun ja erilaisiin räikeyksiin perustuva humoristinen teksti eli pakina voi olla kiihotusta kansanryhmää vastaan. Ei huumori vapauta ketään vankilasta.
Huumori on vaikea laji ja poliittinen huumori on aivan saatanallinen savotta sekä tekijälleen että kokijalleen. Teksti voi olla hillittömän hauskaa luettavaa, vaikka se samalla on rohkaisupuheenvuoro äärimmäisen ikäville maahanmuuttokriitikoille. Mutta se voi olla myös väsynyttä trollausta, joka kannattaisi jättää lukematta.
Nämä ovat täysin makuasioita.
Se sijaan satiiri ei ikinä ole toimintaohje. Sitä ei saa lukea kirjaimellisesti, mikäli haluaa pitää kiinni lukutaitoisen maineestaan. Myös lukijalla on velvollisuuksia eikä teeskennellyn tyhmyyden taakse ole koskaan kovinkaan kunniakasta vetäytyä.
Aivan ilmeisesti Eronen ei vaadi syrjinnän tehostamista etnistä taustaa tai seksuaalista suuntautumista osoittavalla asusteella. Hän vitsaili aiheella. Vitsi voi olla huono tai jopa loukkaava – parhaimmat vitsit ovat – mutta se on edelleen vitsi.
Vai onko nyt uskottava, että Turun Sanomissa ajatellaan myös, että kertomus siitä, miten suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen kohtasivat jättiläisen peräsuolessa mustan valottoman pikajunan, on karu historiallinen fakta? Tai olisi ainakin, jos RKP:n kansanedustajan avustaja kertoisi tämän vitsin?
Tässä vetoamme auktoriteettiin
Tilanteen ollessa päällä MTV3 ehätti tuoreeltaan jututtamaan niin sanottua päivystävää dosenttia. Komiikantutkijan tuomio oli selvä:
Vaikka kyseessä olisikin ennakkoluuloinen tai jopa rasistinen vitsi, ei voida missään tapauksessa vetää sitä johtopäätöstä, että nyt vaaditaan hihamerkkejä ulkomaalaisille. Ne otsikot, joita siitä nostettiin, oli virheellisiä. Se asiavirhe pitäisi oikaista, mutta eihän sitä tule koskaan tapahtumaan.
Miksi tätä lainausta pitäisi sitten pitää järkevänä? Koska FL Janne Zareff ei ole mikä tahansa kämyskenen kuulapäinen kellaritrolli, vaan punavihreän intelligentsijan ytimessä: ”läheisesti tekemisissä Lehti-satiirijulkaisun kanssa” ja tietenkin mitä punavihreimmän Pressiklubin toimittaja.
Zareffin julkisella Facebook-seinällä käyty keskustelu avaa asiaa vieläkin paremmin.
Sanna Ukkola: Janne, miten sun mielestä asia olisi pitänyt uutisoida vai olisiko pitänyt jättää uutisoimatta kokonaan?
Janne Zareff: Sanna: Ensinnäkin vähemmällä painoarvolla, nyt se tuntui olevan valtakunnan ykkösuutinen hetkittäin. Toisekseen paikkansa pitävässä muodossa, esimerkiksi että ”avustaja vitsailee hihamerkeistä ulkomaalaisille” tai jos halutaan se olennaisempi, niin ”avustaja ei pidä ihonväriin perustuvia tarkastuksia ongelmana” tms. Ei kovin hyviä otsikoita nyt nämä, mutta tällä idealla.
– –
Janne Zareff: Väärinkäsitysten välttämiseksi korostettakoon, että uutisoitava oli kyllä. Kansanedustajan avustaja kertoo ulkomaalaistaustaisia ihmisiä leimaavia vitsejä, se on ihan oikea uutinen. Kysymys on ainoastaan siitä, millä volyymilla ja mihin keskittyen. Jos uutisoinnissa halutaan tuoda julki asenteita, olisi hyvä myös puuttua niihin asenteisiin, eikä yksittäisiin sanoihin tai lauseisiin. Eikä sitä analyysiäkään saisi pelätä.
Nitistitte sitten poliittisen satiirin siinä samalla
Valitettavasti minkäänlainen järkevä asenne ei läpäise kohu- ja performanssikuplaa. Kun pitäisi pystyä vastustamaan tympeää ulkomaalaispelkoa, rasismia ja yleistä ennakkoluuloihin perustuvaa syrjintää, kaikki kompastuvat sanoihin. Puhutaan natseista ja hihamerkeistä tai Turun Sanomien toimittajista, kun pitäisi puhua kaikesta muusta.
Kokonaan keskustelun ulkopuolelle jätetyt hommalaiset ja sisulaiset kihisevät oikeutetusta kiukusta omassa pesässään. Perussuomalaisten enemmistö on kääntänyt tykit omiaan vastaan – piru yksin tietää, millainen sisällissota heillä on meneillään. Suomen tärkein julkista puheoikeutta käyttävä taho, Helsingin Sanomat, ei edes yritä pohtia asiaa, vaan julistaa sodan huumoria vastaan.
Lasitalossa yksin tiedetään, mitä on hyvä ja siis sallittu vitsinkerronta.
Jos kansanedustajan avustaja viittaa murjaisussaan natsi-Saksan rotuoppeihin, se ei ole ”hyväntahtoista ja hauskaa”. Se ei ole edes ”huonoa huumoria”, kuten perussuomalaisten ryhmänjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner tulkitsi.
Se on vain törkeää. Ihmiskunnan historiaa tunteva tietää, että rotuopit johtivat kuuden miljoonan ihmisen teolliseen teurastukseen. Kyse ei siis ole siitä, että tosikot eivät ymmärtäneet Erosen idean ”satiirisuutta”.
Pardon, Hesari, mutta kyllä se on ”huonoa huumoria”, vaikka olisi kuinka törkeää ja vaikka kuinka olisi kukka lerpsallaan hatussa. Jos huumori yritetään huonon maun takia kieltää, natsit ovat oikeasti voittaneet.
Siispä, kun tänä kesänä jälleen kokoonnumme Holokaustisten kansanmusiikkijuhlille siemailemaan skumppaa VIP-teltan katveeseen, pohtikaamme tätä intoa, millä hyvää tarkoittavat, korkeasti oppineet ihmiset soveltavat mielivaltaista, henkilöön ja hänen viiteryhmäänsä perustuvaa syytöstä maailmankuvansa kannalta epämiellyttävään tekstiin. Eivätkä näe siinä mitään ongelmaa.
Olisiko paikallaan miettiä vielä?
Ehkä juuri nyt joku laatii Paavo Arhinmäelle avointa kirjettä, jossa vasemmistojohtajaa vaaditaan sanoutumaan irti Kaasuputki-blogissa käytetystä loukkaavasta ilmaisusta. Miksi se kirottu Järvinen ei pyydä anteeksi Stalinin vainoja?
Lisää asiasta
- Helena Erosen avointa Facebook-profiilia kannattaa selata vielä, kun ehtii. | Helena Eronen (Facebook)
- Erosen blogi julkaistiin alunalkujaan Uudessa Suomessa. Ja poistettiin juuri, kun siitä oli tehty älytön tulkinta. | Helena Erosen tapaus, näin sen toimittajana koen (Uusi Suomi)
- Perussuomalaisten sisäinen valtapeli kiihtyi, kun Matti Putkosen ja Pirkko Ruohonen-Lernerin välinen meilailu vuodettiin. | Perussuomalaiset ilmiriidassa avustajan potkuista (Yleisradio), Perussuomalaisten sisäinen sähköposti vuodettiin julkisuuteen (Helsingin Sanomat)
- Johan Bäckman informoi Venäjän mediaa Pietarin porteilla häämöttävästä uudesta jatkosodasta ja teki Helena Erosen kirjoituksesta tutkintapyynnön, koska Putin-myönteinen antifasismi nyt vain toimii sillä tavalla. | Helena Eronen ja ”tsuhnafasismin irvistys”. Natsismia vitsinä pitävää Helena Erosta on rangaistava vähintään 30 päivän ehdottomalla vankeustuomiolla. (Suomen antifasistinen komitea)
”Kaikki tietävät turkulaiset jokseenkin ironiasokeiksi”
Ironiasokea ei ole suomen kieltä.
Kaurismäki! Aki Kaurismäki! Akin, median salarakkaan pöhköilyt saatiin nyt unohdettua kokonaan! Kiitos Helena!
Kirjoituksellasi on sinänsä hyvä ja kannatettava pointti. Turusta itseni ulosironisoineena lukeudun minäkin satiirin kannattajakuntaan. Jäin kuitenkin odottamaan hiukan laajempaa perspektiiviä. Nimittäin sen esiin tuomista, että tokihan kansanedustajan avustajan otaksuisi ymmärtävän, miten media toimii: jos jostain on vedettävissä myyvä otsikko, vaikka sitten niin, että luetaan kirjoitusta ohi sen ilmeisen ironiatarkoituksen, niin nykymedian rakenne tietenkin yllyttää näin tekemään. Sikäli voi kritisoida Erosen ammattitaitoa ja harkintakykyä, ja toisaalta median markkinaehtoisuutta ja klikkausmäärätuijottavuutta.
(Lausahtaisinko vielä, että ”ulosironisoida” lienee tätä ennustamattomasti elävää suomen kieltä siinä kuin ”ironiasokeakin”, tosin eivät ehkä Turun murretta. Toisaalta voi väittää, että turkulaisessa puheenparressa ironia on jo sisäänrakennettu ainakin tapaan esittää negatiivisia kysymyksiä, kuten: ”Ei sunkka tämä bussi Runosmäkke mene?”)
Olen samaa mieltä: Erosen olisi pitänyt ymmärtää olevansa kansanedustajan avustaja. Kirjoittaessaan hän kuitenkin jostain syystä toimi kuin kuka tahansa yksityinen blogikirjoittaja
Huomautan vain, että Eronen itse käyttää blogissaan sanaa ehdotan, ainakin kolme kertaa.
Tavallisen kansalaisen mielestä juttu oli huono, vitsiksi sen huomasi ääliökkin, vaikka puolustelijat yrittävät väittää, että tavantalliaiset eivät vitsiä (satiiria) tunnista.
Mutta Jameksen avustajana oli niin väärä paikka tuollainen kirjoittaa, että jos impulsiivisen ja ajattelemattoman palkkaa, noin sitten käy.
James olisi uhrannut Helenansa, juttu olisi hyytynyt siihen. Eihän tämä mamukriitikko ole edes persulainen kuulemma, ilmeisesti Homman kautta suhteilla järjestynyt työ?
Enpä olisi koskaan uskonut joutuvani sanomaan tätä, mutta hieno kirjoitus, kiitos siitä. Tämä hihamerkkijupakka on minun mielestäni nähtävä suorana hyökkäyksenä sananvapautta vastaan. Jos lehdistölle annetaan valta vääristellä uutisiaan mielivaltaisesti, niin siitä ei hyvä seuraa. Oheisesta linkistä löytyy asiasta mielenkiintoista pohdintaa
http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/103222-sensuuri-tulee-oletko-valmis
…ja kukaan ei ole keskittynyt siihen, miten voi olla, että joku väärinymmärtää satiiria? Silloin, kun sitä tehdään paskasti. Suomalainen käsitys satiirin kirjoittamisesta on niin väsynyttä jöötiä, etten ihmettele, jos joku tosissaan ymmärsi sen väärin.
Mutta kun perussuomalaisten huumorista puuttuu huumori.
Älyllisesti rehellistä pohdintaa. Toisaalta itselleni ei tullut alkuperäisestä kirjoituksesta itse asiassa heti mieleen edes natsiviittaus, vaan poliittinen hihamerkki, esimerkiksi millaisia Suomen sisällissodassa oli punaisia ja valkoisia. Helsingin Sanomat veti pääkirjoituksessa aluksi lekkeriksi, mutta vakavoitui viimeisiin kappaleisiin toteamalla tuollaisen menon johtaneen 6 miljoonan ihmisen murhaamiseen. Kukaan ei tainnut tuoda sisällissodan traumoja esiin.
Tuollaisen ”6 miljoonaa ihmistä kuoli tällaisen takia, olet paha ihminen” vetäminen satiirista tuntuu kyllä hieman hysteeriseltä. Tiedämme Pentti Jarlan suvaitsevaiseksi mieheksi, mutta Fingerporin vapaan juutalaisen saippuasta olisi taas voitu mennä kuolemanvakavaksi.
Tämä koko keskustelunaihe, perussuomalaisten huumori, on sinänsä absurdi sitä vasten, että he julistavat sanovansa ”asiat niin kuin ne ovat”. Kuka muu sanoo yhtä kiemurrellen, ja kenen muun näkemyksiä on yhtä paljon tikulla kaivettava esiin kaiken retoriikan ja ironian seasta? Missä on se suoraan ja asiat halki sanominen, jolla vaaleissa ääniä kalasteltiin, Timo Soini?
Hylkäsin kaksi kommenttia. Toisessa oli käytetty nimimerkkinä Helsingin Vasemmiston toiminnanjohtajan nimeä ja toisesta olisin joutunut vankilaan. Koitetaan välttää tällaisia, jooko?
Elina Moustgaard puki hyvin poliittisen korrektiuden olemusta hyvin sanoiksi Ville Hautakankaan ’Anonymiteetti ja Internetin ”vihaongelma”’ Uuden Suomen Puheenvuorossa, http://hautakangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/100993-anonymiteetti-ja-internetin-vihaongelma
”EU-politiikan (etatismi), olennainen instrumentti on poliittinen korrektius. Vihapuheen kriminalisointi, ennakkosensuuri ja valvonta tähtää vain ja ainoastaan valtaideologian kannalta epäkorrektien näkemysten ja kilpailevien ideologioiden vaientamiseen.
Paljon rummutettu VASTUUNKANTO sanomisistaan on jaaritteluun puettu uhkaus – jos et puhu korrektisti, saat valtion vihan päällesi. Poliittinen korrektius on valtion pyhittämä vainon ideologia.”
Kiitin Moustgaardia sanoiksi puennasta ja jatkoin:
”Eli ”vastuunkanto” onkin valtaideologian virrassa välinpitämättöminä ajelehtivien mitäänsanomatonta huutelua tai oikeammin sanottuna uhkailua.Vaietkaa! huutaa uhkailevien valtavirta, samalla kun se murskaten pyyhkii tieltään eurooppalaisten maiden ominaislaatujen kirjoa…”
Marko Gylén tunnustaa annettuna ylitsekäyvän mediamahti-ideologian ja kehottaa muitakin ominaislaatunsa vielä säilyttäneitä antautuen hyppäämään mauttoman, hajuttoman, välinpitämättömän tunnottoman ja pintavaahtoisen valtavirran vietäväksi.
Lainaan tähän yhteyteen muutaman otteen Seppo Oikkosen oivallisesta ”Mykistävä määrä typeryyttä” Uuden Suomen Puheenvuorosta, http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/103377-mykist%C3%A4v%C3%A4-m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4-typeryytt%C3%A4
—
Pääministeri Jyrki Katainen, joka on tämän maan eniten poliittista valtaa omaava mies, otti kantaa YLE:n Radio Suomen haastattelussa sunnuntaina 15 huhtikuuta kohuun, joka oli noussut perussuomalaisen kansanedustaja James Hirvisaaren avustajan, US-blogisti Helena Erosen ehdotettua parodisen sarkastisesti kaikenlaisten eri ihmisryhmien merkitsemistä hihamerkeillä, koska vähemmistövaltuutettu oli tosissaan arvostellut poliisia sen tavasta tiedustella ulkomaalaisen näköisiltä ihmisiltä henkilöllisyyspapereita.
””Vaikka kyse olisi ollut huumorista, niin pitää ymmärtää, mikä on soveliasta huumoria. Ihmisten jakaminen tai edes sellaisella leikittely, että ihmisiä jaetaan eriarvoisiin ryhmiin, on aika vakavaa””, pääministeri sanoi US-uutisoinnin mukaan. Edelleen Katainen kertoi olevansa huolissaan siitä, että Suomessa yleistyy keskustelukulttuuri, jossa joko huumorin varjolla tai aivan vakavissaan asetetaan ihmisiä eriarvoiseen asemaan. ””Jokaisen ihmisen arvo on jakamaton, eli meillä on vain yksi ja yhteinen ihmisarvo ja tämmöisillä asioilla ei pidä leikkiä””, Katainen painotti.
Pääministeri puhuu vakaumuksella vakaumuksellisista asioista, joista hän ei mitä ilmeisimmin ymmärrä höläyksen pöläystä. Hän ei selvästikään näe edes sitä kaikille nähtävillä olevaa historiallista tosiasiaa, ettei maailmassa ole koskaan ollut ainoatakaan totalitarismia, jossa olisi esiintynyt monikerroksista huumoria, kuten parodiaa, ironiaa, satiiria ja sarkasmia.
Totalitarismissa vallitsee totisuus, ja totalitarismin pahin uhka on nauru — naurettavuuden uhka. Totalitarismit ovat äärimmäisen poliittisen tosikkouden läpitunkemia järjestelmiä, joissa kaikki täytyy ottaa äärimmäisen vakavasti ja joissa varsinkin kaikki monikerroksellinen, näkökulmia kääntelevä, kriittinen ja kyseenalaistava ajattelu kuin myös kaksoisvalotukseen perustuvat huumorin lajit on tylysti tyrehdytetty. Siellä missä monikerroksinen huumori kuolee, siellä ajattelu kuolee.
Kun Katainen vaatii, ”ettei vakavilla asioilla lasketa leikkiä”, hän ei itse ymmärrä ettei hän ole moraalin asialla vaan naulaa seinälle teesin jossa lukee: ”Vaietkaa!” Kun meillä nyt nimenomaan kaikkein vakavimmissa asioissa laistetaan haasteet ja latistetaan keskustelukulttuuria yksitasoisen poliittisen tosikkouden suuntaan, siinä voi jo aistia aidon totalitarismin hengen. Vakavimmat asiat ovat niitä joita pystymme omin eväin vähiten mielessämme käsittelemään. Kun niistä pitää vaieta, se tarkoittaa ettei niitä saa ajatella. Totalitarismi alkaa lauseesta: ”Nämä ovat niin vakavia asioita ettei näistä sovi laskea leikkiä!”
—
Seppo Oikkosen Uuden Suomen Puheenvuoro tekstien lainauslupa löytyy täältä: http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97107-talous-ja-tiedonfilosofia-puhumisen-turhuus#comment-1369157
No joo. Alkuperäisessä TS:n uutisessa oli tietenkin virheellinen painotus. Mutta meneekö tässä kirjoituksessakin ”puolustan viimeiseen hengenvetoon vastustajani oikeutta sananvapauteen” -röyhistely vähän hiustenhalkomiseksi?
Aivan varmasti koulukiusattukin osaa tulkita kiusaajien vitsit satiiriksi. Kyllä sellaisen satiirin voi nostaa välillä framille. Hesarin pääkirjoitus oli mielestäni paikoitellen osuva röökirinki-vertauksineen.
1) Järvisen humoristinnäkökulmassa Auschwitz typistyy osaksi retorista pelikenttää. Se on vain puhetta. Historiasta irronneessa asetelmassa onkin sitten helppo tuomita historian toistumisen välttämistä tärkeimpänä arvostelukriteerinään käyttävät ”mielivallan” harjoittajiksi.
2) Puolustus ”vitsi on vitsi” on tautologia, humoristin ideologiaan sulkeutumista.
3) Natsimaisuuksia (vähemmistöjen erottelua kantaväestöstä) natsihuumorilla toistuvasti ajavan poliittisen liikkeen toiminta ei välttämättä ole tapaus kerrallaan harkittua natsiperformanssia, mutta ko. eettisten ulottuvuuksien toistuva harkitsematta jättäminen alkaa olla aivan yhtä aktiivinen teko. Muraja on tässä enemmän oikeassa kuin Järvinen.
4) Tarkoitusten piilottaminen niitä liioittelevaan huumoriin ei ole mitään kovin totunnaista satiiria. Irlantilaislasten syömisestä kirjoittanut irlantilainen Swift ei halunnut syödä edes irlantilaisaikuisia.
5) Jos natsiläppä omien samansuuntaisten poliittisten tarkoitusten ajamisessa hyväksytään osaksi puolueen keinovalikoimaa, natsiperformanssin (oli se tahaton tai harkitsematon) kenties syvin merkitys onkin sitten, että se tekee fasismia jälleen poliittisesti kuviteltavissa olevaksi reaaliseksi vaihtoehdoksi. Näin ollen kun samalta taholta sitten tulee jotain ei aivan niin räikeää ehdotusta (vrt. esim. Nuivan vaalimanifestin kaavailut joissa käytännössä perustetaan kansalaisoikeudeton työntekijäluokka), ne vaikuttavat vähemmän äärimmäisiltä.
Keskitysleirit eivät ola ”vain puhetta” sen enempää kuin ne ovat ”vain keskitysleirejä”.
JÄRVINEN PUOLUSTAA NATSEJA. MUKANA HALLA-AHON KAKKA. KATSO KUVAT!
Täytyi oikein hieraista silmiään: Kansan Uutisissa teksti, joka ei vaikuttanut olevan järkkyneen mielen tuotosta. Täytynee lukea lehteä toistenkin.
Huomauttaisin yhdestä asiasta. Maahanmuuttokriittisyyden ja rasismin välille ei voida laittaa yhtäläisyysmerkkejä, mikäli halutaan ppitäytyä rasismin klassisessa sanakirjamääritelmässä. Yhtäläisyysmerkit voidaan laittaa vain siinä tapauksessa, että otetaan käyttöön tutkija Vesa Puurosen varsin eriskummalliset määritelmät rasismista sisältäen mm. ”kulttuurien rodullistamisen”. Käsitteillä tulee aina olla jokin välinearvo. En valitettavasti näe Puurosen rasismi-käsitteelle muuta välinearvoa kuin käytön leimakirveenä.
Minulla on se kristillinen näkemys, että jokainen ihminen on ainutkertainen ja arvokas olento. Tunnistan kuitenkin mm. kulttuurien yhteensovittamiseen liittyvät ongelmat ja tästä syystä olen varsin säädellyn maahanmuuton kannattaja. Olen siis maahanmuuttokriittinen, mutta en missään nimessä rasisti.
Kulttuurien rodullistaminen / rotujen kulttuuristaminen on juuri sitä miltä se kuulostaa.
Aiemmin, vielä joskus ennen viime vuosikymmenen puoltaväliä, oli änkyräoikeistolaisilla, paitsi rehellisillä klanipäillä myös myöhemmin maahanmuuttokriitikoina esiintyneillä tapana puhua ”roturealismista”. Rotujen luonnotonta sekoittumista/sekoittamista ei pidetty hyvänä ja katsottiin, että on parhainta kaikkien rotujen elää omillaan koska rotujen rinnakkaiselo tuottaisi konflikteja.
Noh, myöhemmin sitten ruvettiinkin puhumaan kulttuureista ja varoittamaan monikulttuurisuuden aiheuttamista konflikteista ja yhteentörmäyksistä sekä kulttuurien välisestä yhteensovittamattomuudesta. Akateemisesta maailmasta Samuel Huntingtonin teoriat — ehkä vähän yksinkertaistettuna — antoivat tälle tukea ja post-9/11 -maailmassa katseet kääntyivät islamilaiseen maailmankolkkaan vähän kenellä tahansa.
Joka tapauksessa roturealismista kulttuurirealismiin -silmänkääntötemppu on helppo huomata, kun edelleenkin konflikteja katsotaan tulevan vain Afrikan ja Lähi-idän kulttuureista (ja näitä maahanmuuttajia halutaan rajoittaa) Yhteensovittamattomuudelle ei tunnu olevan mitään järkeviä kriteerejä. Itä-Aasiasta tulijat toivotetaan tervetulleiksi, vaikka se on kulttuuripiiriltään länsimaiselle täysin vieras. Afrikkalaisille kristillinen kulttuuriperimä on tuttua ja länsimainen elämäntapa tuotu kolonialismin mukana. Turkkilaiset ovat eläneet sekulaarissa demokratiassa pitempään kuin monet eurooppalaiset.
Lisäksi kulttuuripiirien sisälläkin on vaihtelua. Tehranista kotoisin oleva lääkäri on mitä luultavemmin kosmopoliittisempi ja länsimaiseen eloon sopeutuvampi kuin Iranin maaseudun paimentolainen (ja mitä luultavimmin todennäköisempi maahanmuuttaja). Alabaman pikkukaupungin baptistisaarnaaja kauhistelisi suomalaista syntisyyttä, kun taas San Franciscosta muuttaja näkisi väen ehkä vähän liiankin körttiläisenä.
Mihin vedetään yhteensopimattoman kulttuurin raja? Venäjä on iät ja ajat mennyt omia polkujaan ja melkein vuosisata siellä onnistuttiin elämään täysin eri todellisuudessa. Venäläisten ei onneksi enää nyky-Suomessa tarvitse pelätä puhua äidinkieltänsä julkisesti, mutta ei hyvin ole asiat, jos se johtuu siitä, että huomio on siirtynyt heistä vain tummempaan kansanosaan. (Itärajan takaa saapuvien sijoitus rikostilastoissa ei muuten tunnu ikinä olevan kriittiselle väelle niin suuri ongelma kuin muiden)
Jos vielä leikitellään niin eteläeurooppalaisilla macho-manjaanoilla voi tulla ongelmia säyseiden ja täsmällisten pohjoismaalaisten kanssa. Ja mitä sanoo konservatiivinen baijerilaiskatolilainen vapaamielisehkössä protestanttivaltiossa?
Maahanmuuton rajoittamiseen on monia hyviä syitä, mutta tulijoiden kulttuurilla sen perustelu on monesti ontuvaa ja joskus sen taustalla vaikuttaa olevan vähän epämukavia tausta-ajatuksia.
Niin, ja itse en todellakaan ole mikään ”suvaitsevainen”, vaan vihaan tasapuolisesti kaikkia ihmisiä, sillä se on älyllisesti rehellisintä 🙂
Jääkuutio tietää mistä johtuu natsiperformanssi:
http://www.youtube.com/watch?v=HzeZhCt5PVA
Minua suunnattomasti hämmentää, miten siitä Erosen tekstistä saatiin tällainen häly aikaan. Kyllähän sen satiiriyritelmäksi selkeästi tunnistu, paska vitsi, mutta vitsi yhtä kaikki. Ja toki varmaan Eronen tiesi saavansa sillä huomiota – ovathan Uuden Suomen päivystävät itsenäiset ajattelijat ja sitoutumattomat rivikansalaiset verbaalisesti kuolanneet Helenan kommenttipalstalla niin pitkään, että se poiki Helenalle jopa työpaikan – mutta silti luulen, että huomion laajuus oli ehkä vähän yllättävä. Ainakaan en usko, että hän ennakoi päätyvänsä päivän julkkikseksi läpi koko Euraasian. Dosentti Bäckmanilla on joskus tapana valikoida itseään pienempiä uhreja.
Pienenä sivuhuomiona todettakoon, että sisällöllisesti Erosen bloggaus ei oikeastaan eroa tästä kansanedustaja ja filologi Halla-ahon hengentuotoksesta vuodelta 2008: http://www.halla-aho.com/scripta/profilointia_ja_reilua_kauppaa.html
Joka tapauksessa, tässä kohussa ei enää hetkeen ole ollut kyse Erosesta tai Erosen bloggauksesta, vaan siitä, että Perussuomalaisten sisällä otetaan jonkinlaista matsia liittyen James Hirvisaareen. Tällä voi olla joku yhteys myös kyseisen eduskuntaryhmän sisällä mahdollisesti elävään vanhojen smp:läisten ja niin kutsuttujen ss-miesten väliseen vastakkainasetteluun. Esitän täysin omana arvauksenani, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmän päätös suosittaa Erosen työsuhteen purkamista kertoo aika paljon siitä, kuinka hyvänä jätkänä ja kivana kaverina Hirvisaari tässä porukassa koetaan. Toisaalta Eronen on kätevä syntipukki, jonka avulla puhdistaa porukkaa kaikkien muidenkin synneistä.
Jamin tapaan toivoisin, että joku meedia Suomessa viitsisi tonkia syvemmin tätä aihetta.
Paska teksti, liberaalia tekopyhyyttä. Totta kai poliittista vastustajaa pitää lyödä hihamerkkikohulla, jos kirjoittaja on niin tyhmä, ettei tajua mitä tekee.
Ei ole vasemmistolaisten tehtävä puolustaa rasistien avustajien ”oikeutta satiiriin”.
Kunnon vasemmistolainen, esimerkiksi Stalin, olisi jo lähettänyt ”satiirikon” leirille Siperiaan. Nykyään sen sijaan ”vasemmistolaisina” esiintyy Jami Järvisen kaltaisia tekopyhiä liberaaleja.
Ammattikirjoittajana tämä on mielestäni hyvin yksinkertainen asia, eikä sen ymmärtämiseen tarvita tuhansia sanoja ja selityksiä:
Satiiri edellyttää että satiiriin käyttäjällä on selkeä kanta koko asiaan. Silloin lukijat tietävät mitä on liioiteltu ja mitä ei. Toisin sanoen, naurun paikka. Muuten ”satiiri” herättää epävarmuutta ja sekaannusta (kuten on tapahtunut).
Vaalien jälkeen ei kukaan tiedä mitä perussuomalaiset oikein haluavat ja ajattelevat – ei näköjään edes perussuomalaiset itse. Lehdet ja keskustelupalstat ovat niin täynnä riistiriitaisia viestejä, varsinkin tietenkin pakolais- ja ulkomaalaisasioista, mutta myös yleisesti. Ei siis ole selkeä taustaa mihin verrata ja tulkita näitä kirjoituksia. TS:n uutisointi voi siis olla yhtä oikea kuin Verkkolehden analyysi. Kukaan ei tiedä, mutta jokainen yrittää vetää omat johtopäätökset oman maailmankuvan mukaisesti.
Satiirin käyttäjällä pitää sen lisäksi ymmärtää että asiat tulkitaan eri tavoilla eri ryhmissä. Se mitä omassa referenssiryhmässä (ps) voi tuntua niin sikahyvältä, voi toisessa ryhmässä tuntua loukkaavalta tai jopa ahdistelevalta (ulkomaalainen). Tämä PERUSkommunikaatiotaito ei näytä olevan perussuomalaisten hallussa (subkulttuuriilmiö) tai sitten ne käyttävät nämä tekniikat ihan tahallisesti (natsiperformanssi). Kukaan ei taas tiedä, mutta jokainen yrittää vetää omat johtopäätökset.
Loppujen lopuksi ei ole kysymys ”huumorista” (aina sama huono selitys kun jotain menee pieleen) tai sananvapaudesta, vain toimivasta inhimillisestä kommunikointikyvystä. Haluaako perussuomalaisten edustajat aidosti vaikuttaa ihmisiin ja yhteyskuntamme kehitykseen, vai ainoastaan levittää sekavia tunteita ja viestejä?
Yllä lainataan Seppo OIkkosta: ”Hän [Katainen] ei selvästikään näe edes sitä kaikille nähtävillä olevaa historiallista tosiasiaa, ettei maailmassa ole koskaan ollut ainoatakaan totalitarismia, jossa olisi esiintynyt monikerroksista huumoria, kuten parodiaa, ironiaa, satiiria ja sarkasmia.”
Tässä ”historiallisessa tosiasiassaan” Oikkonen on väärässä tavalla, joka on paljastavan oireellinen sen kannalta, miten hän käsittää tapaus Erosen. Nimittäin esimerkiksi natsi-Saksassa kyllä esiintyi ”satiiria” – juutalaisiin kohdistuvaa. Siitä se alkoi.
Kyllä minusta on aika epäilyttävää, että tehdään yksilön kulttuuritaustasta jotenkin essentiaalinen ja staattinen möhkäle ja sitten rajoitetaan näiden yksilöiden maahantuloa, koska kulttuurien ”yhteensovittamisessa” on ongelmia, ts. ne väistämättä johtavat vakaviin yhteentörmäyksiin ja olisi parempi jos mahdollisimman homogeenistä sakkia eläisi keskenään koska erilaiset tyypit tuovat automaattisesti konflikteja paikalle — eikä vain sekä tulijoiden että kantaväen korvien välissä. En halua toki ruveta leimailemaan ja saatan tehdä tässä epäreilua olkiukkoa maahanmuuttokriittisyydestä. Yhtä lailla kuitenkin monista tuntuu olevan ongelmallista, jos vaikka vähän vähävaraisempaa ”omaa väkeä” päätyy naapurustoon.
2000-luvun jälkiteollisessa, kaupungistuneessa ja liberaalidemokraattisessa länsimaassa ei juuri yhtenäiskulttuuria ole, vaikka maaseudulla ja konservatiivipoliitikkojen unelmissa saattaisikin vielä elää kyläkurin henki.
Suomalainen satiiri tepastelee lapsenkengissään, mikäli kenkiä on vielä edes hankittu.
”Satiiri ei ikinä ole toimintaohje”, sanot aivan oikein. Juuri siksi mikään aihe ei voi eikä saa olla tabu, kun satiirista on kyse. Toki on huonoja kirjoituksia, samoin hyviä, mutta satiiriin kohdistuva sensuuri on oire totalitarismista.
Satiiria jonkin verran kirjoittaneena en voi kuin pöyristyneenä katsella tätä Erosen sinällään löperön pakinan valheellista uutisointia. Jos omasta viimeisestä romaanistani irroitettaisiin vaikkapa sata erillistä lausetta, jokaisesta erikseen saisi kohu-uutisen mikäli niistä uutisoitaisiin samalla tarkoitushakuisella moraalilla kuin Erosen juttua.
Keskustelu netti- ja huumoripoliisihankkeista tuovat kylmäävästi mieleen eriväriset totalitarismit. Olemmeko lähestymässä jollain Aldous Huxleyn kuvaamalla tavalla totalitarismia: Big Brother ei olekaan se Suuri Valvoja, vaan me teemme sen itse?
Kirjoitin tästä myös omaan blogiini: http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/102999-satiirin-vai-valehtelun-sananvapaus
Poliisi on jo todennut, ettei Turun Sanomat ole syyllistynyt kunnianloukkaukseen. Sen sijaan poliisi pitää mahdollisena, että Eronen on kirjoituksessaan syyllistynyt rikokseen. Poliisi on ilmoittanut, ettei Erosen kirjoituksen voida katsoa olevan sarkastinen. Poliisin tekemästä päätöksestä ei voi valittaa.
Asiasta uutisoi Turun Sanomat: http://bit.ly/HNHGPm
Tämä jossain määrin todistaa oikeaksi havaintoni turkulaisten kyvystä aistia ironiaa…
Mikäli prosessista ei tulisi sietämättömän raskas Helena Eroselle, katsoisin mielelläni, mitä tapahtuisi, jos kirjallisuuskriitikoksi äitynyt poliisi veisi mainitun blogimerkinnän käräjille. Vapauttava päätöshän sieltä tulisi, mutta ennakkotapauksia aina tarvitaan.
En pidä vapauttavaa päätöstä mitenkään varmana. Turun Sanomien käyttämä puolueeton asiantuntija Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman katsoo, että Eronen tulisi tuomita vähintään 30 päivän ehdottomaan vankeuteen.
Minulla ei ole mitään syytä epäillä oikeussosiologian dosentin syvää asiantuntemusta.
Parhaillaan ollaan laajentamassa ”vihapuhe”-lainsäädäntöä, joten meidän kaikkien on parasta opetella siihen, että paikallinen konstaapeli tulee tulkitsemaan sanomisemme ja laittomaksi tulkitusta puheesta seuraa rangaistus.
Jep, kannattaa hankkia kaveri, joka osaa puhua vain sanojen alkuosat ja opetella itse lausumaan vain sanojen loppuosat. Silloin voi voi syyllistyä vihaan tai puheeseen, mutta harvemmin vihapuheeseen.
”Lasitalossa yksin tiedetään, mitä on hyvä ja siis sallittu vitsinkerronta.”
Joo ja se on toi ”vapaan juutalaisen saippua”.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fingerpori#Kiistat
Aivan, ja sehän sensuroitiin verkosta.
Niin, sen jälkeen kun HS sai siitä närkästynyttä palautetta. Alunperin sen julkaiseminen oli siis HS:n toimituksen mukaan ihan hunky dorey.
Syylliset ovat nyt joutumassa vastuuseen. James Hirvisaari erotettiin Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä.
Nyt tarvitsee vain odottaa kun poliisitutkinta Erosen kirjoituksesta etenee. Aikanaan Eronen tuomittaneen kirjoituksestaan asianmukaiseen rangaistukseen.
Juu syylliset vastuuseen:
– Ulkomailla on saatu meistä huono kuva, koska media on lainannut Turun Sanomien tekstejä, jotka vuorostaan on aivopieroiltu vitsistä, jotka ovat kotoisin Erosen kynästä.
Syyllisiä ovat Erosen työnantaja, hänet synnyttänyt äiti ja varmuuden vuoksi on annettava raippoja sekä hänen että työnantajan esivanhemmille ja jälkipolville, kolme sukupolvea suuntaansa sekä heidän sisarusparville.
Toimittajalle ehdotetaan kirjallisuuspalkintoa.
[Tämä varmaan tulkitaan satiiriksi, mutta olen tarkoittanut tämän – tietysti – vihapuheeksi.]
Lopuksi:
– Rakenteellinen väkivalta on taas täällä tänään.
Eli suukapulaa tarjoataan.
– Myötäile valtaapitäjien linjoja, vedä heidän kanssaan herneitä nenään ja olet turvassa – ei nillä köyhillä ole kuitenkaan mitään millä uhata Sinua.
Jos ahdistaa lue Seiskaa.
Seiska taitaa olla vastuussa suurimmista poliittisista skandaaleistamme viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Koko päivälehdistömme sai aikaan vain James Hirvisaaren määräaikaisen erottamisen oppositiopuolueen eduskuntaryhmästä. Seiska erotutti ministerin.
Järvisen blogi on aivan liian pitkä ja teoreettinen. Ei kukaan jaksa tuollaista lukea.
Ihmisille pitää kertoa yksinkertaisesti mistä ongelmat johtuvat, eli persunatseista. Sitten pitää saada syylliset eli persunatsit kiinni, jonka jälkeen persunatseja rangaistaan.
Tämän onnistuneen persunatsi-operaation jälkeen voimme kaikki yhteen ääneen onnitella Turun Sanomia ja heidän puolueetonta avustajaansa dosentti Bäckmania.
Tosin näyttäisi vähän siltä, että myös Perussuomalaiset rp. otti osaa tähän ”persunatsien” vastaiseen operaatioon.
Se on hyvä. Vielä on perussuomalaistenkin joukossa jotain moraalista selkärankaa jäljellä, ja haluavat selkeästi irtisanoutua tapauksesta.
Oikein mainio teksti aiheesta. Kirjoitin itsekin samasta aiheesta Uuteen Suomeen: http://jarrukanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/103420-mille-huumorille-naurat-mit%C3%A4-samalla-hyv%C3%A4ksyt
Huumori on tärkeää ja pakinat ja satiirit olennaisia sananvapauden kannalta. Kaikella on kuitenkin kontekstinsa, joka Eroselta oli unohtunut tyystin.
Erinomainen kirjoitus, kiitos siitä. Vaikka kaikkea muuta kuin persu olenkin, olen melko pöyristynyt median tavasta pelata häskisti poliittista peliä nykypäivänä. Vaikka tänään loanheiton ja tahallisen väärinymmäryksen kohteena ovat persut, niin kuka tietää mikä poliittinen aate on ylihuomenna liipasimella..?
Hyvä kirjoitus. Tein aiheeseen liittyen seuraavan oikaisuvaatimuksen MTV3:n uutisille. Sama vääristävä intentio oli tietenkin Turun Sanomien toimittajalla.
– – –
Hyvä Merja Ylä-Anttila
Vaadin oikaisua MTV3:n kello 22:n uutisissa 17.4. esitettyyn
toteamukseen, että Helena Eronen ehdotti blogissaan ”hihamerkkejä
ulkomaalaisille”.
Erosen kirjoitus oli satiiri, ja hän ehdotti siinä hihamerkkejä myös
suomalaisille.
Esittämällä yksipuolisesti, että Eronen oli ehdottanut hihamerkkejä
ulkomaalaisille ja jättämällä mainitsematta, että kyse oli
satiirisesta kirjoituksesta, katsojille annettiin vääristävä
vaikutelma kirjoituksen sisällöstä ja kirjoittajan tarkoituksesta.
Tämä on journalistin ohjeiden vastaista toimintaa rikkoen jo
ensimmäistä journalistin ohjetta – ”Journalistin velvollisuus on
pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen” – täysin riippumatta
siitä, mitä mieltä on henkilökohtaisesti Helena Erosesta tai hänen
ajatuksistaan.
Parhain terveisin […]
Monipuolinen kirjoitus, kiitos.
Jokainen historiaa tunteva tietää, mitä ”huonon vitsin” kertoneelle ihmiselle saattoi tapahtua Stalinin Neuvostoliitossa tai Hitlerin Saksassa eli kahdessa ero totalitarismissa.
Se vaati sensuuria, ilmiantajia, salakuuntelua ja valvontaa, yksilön vapaata nuijimista, oikeaoppisuuden vaalimista, oikeuslaitoksen politisoimista, ns. taipuisaa lainsäädäntöä, virkamiesten mielivaltaa, laajoja gulageja, psykiatrista hoito ja laumoittain typeryksiä, hyödyllisiä hölmöjä, jotka tähän kaikkeen suostuivat.
Nyt suomalaisen median kannattaisi pohtia, millainen suhde sillä on sananvapauteen, sensuuriin, huumoriin ja sen eri alalajeihin ironiaan/ sarkasmiin jne. ”Kakka”-huumoria unohtamatta.
Jami Järvinen ainakin yritti.
Hyvä maku ja taiteen ilmiöt sitten vielä kaupan pääälle:)
Useimpien suomalaisten toimittajien käsitteellisen ajattelun taito tökkäsi jo hihamerkin ja hihanauhan välisen eron ymmärtämiseen. Aloitetaan siis siitä.
Poliisilla on hihamerkki, järjestysmiehellä on hihanauha.
Tuota yllä olevaa kun pyörittelee tarpeeksi kauan, niin toimittaja saattaa saada kaksi erillistä käsitettä oman ajatustyönsä työkalupakkiin.
Tämän ”natsiperformanssin” analysoimisessa tarvitaan paljon muitakin käsitteitä, muttei nosteta rimaa kuitenkaan liian korkealle heti alkuun.
Tähän kolumniin on linkattu useita kertoja Hommaforumilta. Kyseisellä forumilla on myös kehuttu Jami Järvisen reiluutta ja rehellisyyttä.
Nyt kuka tahansa toimittaja voi luoda käsitteen ”Hommaforumin suosikkitoimittaja Jami Järvinen”. Toinen toimittaja voi peesata:”Natsiperformansseista kirjoittava hommalaisten suosikki Järvinen”.
Valtaosa toimittajista askartelee edelleen kuumeisesti tuon hihamerkin ja hihanauhan välisen distinktion ymmärtämisessä.
Tällaisessa hypoteettisessa tilanteessa Järvisellä ei ole mitään keinoja puolustautua, koska kaikki mahdolliset selitykset ovat liian monimutkaisia kelvatakseen toimittajien enemmistölle. Puolustautua kuitenkin täytyisi, sillä hommalaisten suosikki on mediassa oletusarvoisesti natsi ja todistustaakka on natsilla itsellään.
Järkevä ote asioihin vaikka en muita aatteita kanssasi jaa.
Laitetaan nimi muistiin.
Omassa vaatimaattomuudessani olen tavannut pitää jokaista suomalaista puoluetta natsipuolueena ja niiden julkaisuja pimahtaneina.
Tästä kirjoituksesta pidin. Rakastuin kertaheitolla sanaan ”nettisuojeluskuntalainen”.
Ja sen nettisuojeluskuntalaisen vahtija on tietenkin ”nettipoliisi”, joka meillä jo onkin: Marko Forss ja Mika Illman:)
Nyt puuttuvat enää termit ”netti-ilmiantaja”, ”nettibolshevikki”, ”nettiääliö” ja kenties ”nettivalvontaviraston vähemmistövaltuutetun henkilökohtainen työsuhteinen avustaja”.
Joku muu saa kehitellä ”nettitoimittajille” sanastoa…:)
Turun Sanomien rakentaman natsiperformanssin varjoon jäi kätevästi se, että turkulainen kokoomuspoliitikko tuomittiin ehdolliseen vankeuteen.
Ehdottaisin, että tästä lähin henkilöt, jotka toimivat maahanmuuton ympärillä ovat tabu, ja heidän arvostelijansa ovat [KEKSI TÄHÄN UUSI SANA, JONKA TEHO ON VÄHINTÄÄN RASISMIN LUOKKAA]
Rasismi oli mainio idea mutta nyt on siirryttävä askel eteenpäin.
…Tärkeintä on, että keskustelu saadaan siirrettyä maahanmuuttopoliitikoista itse maahanmuuttajiin.
Tässä on konkreettinen esimerkki keskinkertaisen akateemisesti koulutetun ihmisen ajattelusta: http://blogit.iltalehti.fi/kaarina-hazard/2012/04/19/rookirinki/
Tuossa Kaarina Hazardilla on jonkinlainen aavistus, että kaikki ei nyt mennyt aivan oikein. Ajatus kuitenkin sutii tyhjää, keinoja koko tapahtumaketjun ymmärtämiseen ei vain kertakaikkiaan ole. Hazard ei kykene ponnistamaan lähellekään sitä tasoa, jolle Jami Järvinen on riman asettanut.
Valtaosa ihmisistä, siis myös toimittajista, ei ole kovin älykkäitä.
Hazard bongaa sen, minkä itse vahingossa sivuutin: Hesarin pönöttävän itse-elitismin ja väitteen, että muoto on sisältöä tärkeämpi:
Tästäpä aasinsilta hieman toisiin ”humoristeihin”.
Valaistuissa illallispöydissä istuvat nallewahroosit ja kumppanit, joiden ajatusmaailmaa ja tavoitteita Wahlroos on viime aikoinan tuonut julki. Paljon hyytävämpää ja huolestuttavampaa ovat hänen esittämänsä ajatukset, jotka Antti Blåfieldin Helsingin Sanomissa 15.2. kirjoittaman kolumnin ”Hovinarri ja isoherra” mukaan ovat ”keskustelua, jota koukoushuoneissa ja kabineteissa käydään”. Kolumni oli vastaus kysymyksiin ”miksi Wahlroosin haastattelu ylipäätään tehtiin”, siinä määrin kielteistä kommentointia se sai aikaa. Wahlroosin ylimielinen ja jopa halveksuva asennoituminen suhtautumisessa ”röökirinkien” porukkaan oli ilmeinen.
Sittemmin hänen esittämänsä teesi demokratian rajoittamisesta ja sen korvaamista markkina/finanssimaailman näkemyksillä ja tavoitteilla on pelottavampaa kuin esim. ps:n halla-ahojen (ehkä?) metaforiseksi tarkoitettu toive tankeista Ateenan kaduille (demokratiaa rajoittamaan) tai muiden ps:n ”huonot huumorit”. ”Kokoushuoneissa ja kabineteissa” on huimasti enemmän valtaa, joten siellä muokattujen näkemysten ja tavoitteiden toteutumisen mahdollisuus on valitettavasti todellista.
En oikein ymmärrä tätä kohua. En ole ikinä kuullutkaan Helena Erosesta, ennenkuin nyt. Kovin on helppoa saada mediajulkisuutta Suomessa.
Kiitoksia äärimmäisen hyvästä kirjoituksesta! Osuit asian ytimeen niin monessa asiassa, että oikeastaan oikein hirvittää.
Oma ”viimeinen sanani” tähän jo varsin kyllästyttävään asiaan:
http://palikat.blogspot.com/2012/04/hihamerkkiehdottelun-mielihyva.html